Oletko keskivertoa älykkäämpi? Ennen kuin vastaat, vertaa onnistumistasi elämässä muihin ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Saunan omistaja, jolle kaikki maksoivat.

Rupeisin saunan omistajaksi.

Mielisairaalassa mittauksen tulos oli keskivertoa älykkäämpi.

Koko elämäni ollut sossupummi joten eipä tuo ole vieläkään missään näkynyt verrattuna normi työukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Saunan omistaja, jolle kaikki maksoivat.

Rupeisin saunan omistajaksi.

saunassa ei saa piereskellä,,joren älä rupea

Mutta ovatko uskovaiset keskimääräistä onnellisempia?

Vierailija kirjoitti:

Mutta ovatko uskovaiset keskimääräistä onnellisempia?

Näkökulma on aika tyypillinen niille jotka ovat taipuvaisia henkilöpalvontaan ja auktoriteettiuskoon.

Ja joilla on vähän suppea kuva tyydyttävästä ja tavoiteltavasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Kaikki nämä kaipaamasi laajennukset on jo tehty, mutta silti raakaan laskentatehon perustuvalla älyn määritelmällä on oma arvonsa, ilman sitä ihmiskunta olisi esim tuskin pyrkimässä Marsiin tai sinä kirjoittaisit ihmelaitteella jolla viestisi kirjoitat. Vaikka sulla olis kuinka paljon tunneälyä, sillä ei synny älypuhelin tai luotain. Olet vain kateellinen kun itseltäsi tämä laskentateho puuttuu.

Netti ja tietokone ovat vain välineitä. Arki oli laadultaan parempaa ennen näitä innovaatioita.

Onko tuo kateuden tarjoaminen siis jokin palstaläppä, vai miksi se tuntuu olevan yleinen kommentti kaikkeen? Tuosta tuli mieleen, että mielikuvituksen puute on myös älyn puutetta.

Totta kai laskentateholla on oma arvonsa, samoin sillä, että se voidaan tarvittaessa määritellä omaksi älyn lajikseen. Siitähän ei ole missään vaiheessa ollut kiistaa.

ap

Oliko arki parempaa myös ennen antibiootteja ja rokotteita ja syöpähoitoja ja kipulääkkeitä ja moninaisia muita keksintöjä jotka ei tunneälyllä synny?

Vierailija kirjoitti:

Sivusta, rupeaisitko hinduksi jos tutkimuksen mukaan hindut olisivat onnellisimpia uskovia?

Hindujen suhteellinen onnellisuus uskovien joukossa ei poissulje mahdollisuutta, että hindulaisuus voi silti tehdä ihmisen onnettomammaksi kuin mitä hän ilman tätä uskontoa olisi. Eli en rupeaisi pelkän uskontovertailun perusteella. Luulisi älykkään päätyvän samankaltaiseen filosofiaan ilman uskontoakin, jos se onnellisuutta lisää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten esim. joku Grigori Perelmanin älykkyys määritellään tällaisen mukaan?

Ehkä lahjakkain ja merkittävin elossa oleva matemaatikko, mutta asuu äitinsä peräkammarissa jne. 

Hänen itsensä kokeman onnellisuuden mukaan. Äidin peräkammarissa asuminen ei ehkä jonkun  mielestä ole tavoiteltavaa, mutta jos hän itse on onnellinen asuessaan äitinsä lähellä eikä kaipaa kumppania tai lapsia ja niiden tuomaa vastuuta, niin hänhän on onnellisen riippumaton tavallisten ihmisten mielipiteestä. Itse ainakin arvostan rohkeita ja persoonallisia ratkaisuja elämässä, muiden arvostuksen mukaan eläminen nyt ei ainakaan ole älykästä.

Jos Perelman taas on masennukseen ja itsetuhoisuuteen taipuvainen, niin hän ei ole riittävän älykäs. Hänen kykynsä ovat liian kapea-alaisia, eikä niillä ratkota henkilökohtaisia ongelmia.

Ulkopuolinen voisi arvioida hänen ulkomuotonsa perusteella hänen onnistumistaan elämässä kokonaisvaltaisesti. Onnelliset ihmiset näyttävät yleensä ikäistään nuoremmilta, iloisilta ja tyytyväisiltä.

ap

Eli oliko viestisi, ap, se että masentuneet eivät ole älykkäitä?

Kyllä ja ei. Älykäs ihminen luultavasti on herkempi kaikelle, myös masennukselle. Mutta älykäs kykenee myös löytämään tien ulos masennuksesta. Hän ei jää vellomaan tunteeseen, sillä äly on kokonaisvaltaista suorituskykyä, ei vain tietoa tai päättelyä, vaan myös oman toiminnan ohjausta, itsekuria ja kehollisuutta. Todella älykäs ei jää mielensä vangiksi, kuten ei jää myöskään kehonsa vangiksi.

ap

Kauheaa puhetta sairaudesta. Se aivokemia kun tarpeeksi menee sekaisin, sun älykäs tahdonvoima on aika pieni ja mitätön siinä kohtaa tekemään paljoakaan. Niin.

Et ole kovin älykäs kirjoitustesi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ovatko uskovaiset keskimääräistä onnellisempia?

Näkökulma on aika tyypillinen niille jotka ovat taipuvaisia henkilöpalvontaan ja auktoriteettiuskoon.

Ja joilla on vähän suppea kuva tyydyttävästä ja tavoiteltavasta elämästä.

Kiitos mietitystä vastauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten esim. joku Grigori Perelmanin älykkyys määritellään tällaisen mukaan?

Ehkä lahjakkain ja merkittävin elossa oleva matemaatikko, mutta asuu äitinsä peräkammarissa jne. 

Hänen itsensä kokeman onnellisuuden mukaan. Äidin peräkammarissa asuminen ei ehkä jonkun  mielestä ole tavoiteltavaa, mutta jos hän itse on onnellinen asuessaan äitinsä lähellä eikä kaipaa kumppania tai lapsia ja niiden tuomaa vastuuta, niin hänhän on onnellisen riippumaton tavallisten ihmisten mielipiteestä. Itse ainakin arvostan rohkeita ja persoonallisia ratkaisuja elämässä, muiden arvostuksen mukaan eläminen nyt ei ainakaan ole älykästä.

Jos Perelman taas on masennukseen ja itsetuhoisuuteen taipuvainen, niin hän ei ole riittävän älykäs. Hänen kykynsä ovat liian kapea-alaisia, eikä niillä ratkota henkilökohtaisia ongelmia.

Ulkopuolinen voisi arvioida hänen ulkomuotonsa perusteella hänen onnistumistaan elämässä kokonaisvaltaisesti. Onnelliset ihmiset näyttävät yleensä ikäistään nuoremmilta, iloisilta ja tyytyväisiltä.

ap

Eli oliko viestisi, ap, se että masentuneet eivät ole älykkäitä?

Kyllä ja ei. Älykäs ihminen luultavasti on herkempi kaikelle, myös masennukselle. Mutta älykäs kykenee myös löytämään tien ulos masennuksesta. Hän ei jää vellomaan tunteeseen, sillä äly on kokonaisvaltaista suorituskykyä, ei vain tietoa tai päättelyä, vaan myös oman toiminnan ohjausta, itsekuria ja kehollisuutta. Todella älykäs ei jää mielensä vangiksi, kuten ei jää myöskään kehonsa vangiksi.

ap

Kauheaa puhetta sairaudesta. Se aivokemia kun tarpeeksi menee sekaisin, sun älykäs tahdonvoima on aika pieni ja mitätön siinä kohtaa tekemään paljoakaan. Niin.

Et ole kovin älykäs kirjoitustesi perusteella.

Niinpä. Ei pitäisi edes vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Kaikki nämä kaipaamasi laajennukset on jo tehty, mutta silti raakaan laskentatehon perustuvalla älyn määritelmällä on oma arvonsa, ilman sitä ihmiskunta olisi esim tuskin pyrkimässä Marsiin tai sinä kirjoittaisit ihmelaitteella jolla viestisi kirjoitat. Vaikka sulla olis kuinka paljon tunneälyä, sillä ei synny älypuhelin tai luotain. Olet vain kateellinen kun itseltäsi tämä laskentateho puuttuu.

Netti ja tietokone ovat vain välineitä. Arki oli laadultaan parempaa ennen näitä innovaatioita.

Onko tuo kateuden tarjoaminen siis jokin palstaläppä, vai miksi se tuntuu olevan yleinen kommentti kaikkeen? Tuosta tuli mieleen, että mielikuvituksen puute on myös älyn puutetta.

Totta kai laskentateholla on oma arvonsa, samoin sillä, että se voidaan tarvittaessa määritellä omaksi älyn lajikseen. Siitähän ei ole missään vaiheessa ollut kiistaa.

ap

Oliko arki parempaa myös ennen antibiootteja ja rokotteita ja syöpähoitoja ja kipulääkkeitä ja moninaisia muita keksintöjä jotka ei tunneälyllä synny?

Joiltain osin arki oli ennen niitäkin parempaa, sairastamisen osalta ei. Mutta muutoin jopa pääosin kyllä. Toki tämä on vain uskomukseni, sillä en ole elänyt sitä aikaa. Perustan käsitykseni aikalaiskuvauksiin.

Tunneälyä kyllä tarvitaan tutkijan työssäkin, erityisesti tutkimusryhmän työskentelyssä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten esim. joku Grigori Perelmanin älykkyys määritellään tällaisen mukaan?

Ehkä lahjakkain ja merkittävin elossa oleva matemaatikko, mutta asuu äitinsä peräkammarissa jne. 

Hänen itsensä kokeman onnellisuuden mukaan. Äidin peräkammarissa asuminen ei ehkä jonkun  mielestä ole tavoiteltavaa, mutta jos hän itse on onnellinen asuessaan äitinsä lähellä eikä kaipaa kumppania tai lapsia ja niiden tuomaa vastuuta, niin hänhän on onnellisen riippumaton tavallisten ihmisten mielipiteestä. Itse ainakin arvostan rohkeita ja persoonallisia ratkaisuja elämässä, muiden arvostuksen mukaan eläminen nyt ei ainakaan ole älykästä.

Jos Perelman taas on masennukseen ja itsetuhoisuuteen taipuvainen, niin hän ei ole riittävän älykäs. Hänen kykynsä ovat liian kapea-alaisia, eikä niillä ratkota henkilökohtaisia ongelmia.

Ulkopuolinen voisi arvioida hänen ulkomuotonsa perusteella hänen onnistumistaan elämässä kokonaisvaltaisesti. Onnelliset ihmiset näyttävät yleensä ikäistään nuoremmilta, iloisilta ja tyytyväisiltä.

ap

Eli oliko viestisi, ap, se että masentuneet eivät ole älykkäitä?

Kyllä ja ei. Älykäs ihminen luultavasti on herkempi kaikelle, myös masennukselle. Mutta älykäs kykenee myös löytämään tien ulos masennuksesta. Hän ei jää vellomaan tunteeseen, sillä äly on kokonaisvaltaista suorituskykyä, ei vain tietoa tai päättelyä, vaan myös oman toiminnan ohjausta, itsekuria ja kehollisuutta. Todella älykäs ei jää mielensä vangiksi, kuten ei jää myöskään kehonsa vangiksi.

ap

Kauheaa puhetta sairaudesta. Se aivokemia kun tarpeeksi menee sekaisin, sun älykäs tahdonvoima on aika pieni ja mitätön siinä kohtaa tekemään paljoakaan. Niin.

Et ole kovin älykäs kirjoitustesi perusteella.

Varmasti on tahdonvoima pieni ja mitätön, mutta siinä astuukin äly, tai järki, jos halutaan, kuvaan.

Näkemyksesi kuulostaa kovin deterministiseltä, ikään kuin kenen tahansa aivokemia voisi milloin tahansa mennä sekaisin eikä sille sitten enää mitään voisi tehdä. Ja näinhän ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on monenlaista. Myös menestystä on monenlaista. Molemmat kaipaavat termin määrittelyä.

Päättelyssä ja matemaattis-loogisessa ajattelussa olen keskimääräistä älykkäämpi.

Lapsuuden kokemusten vuoksi olen tunnetaidoiltani vielä hieman keskenkasvuinen (omien rajojen määrittely ym.)

Olen pärjännyt vaivattomasti koulussa, yliopistossa ja työelämässä, mutta parisuhderintamalla on kivikkoista ja lapsia en ole vielä 33-vuotiaana uskaltanut yrittää tehdä.

Kyllä, termejä voi määritellä halutessaan, mutta pääpointtini oli, että jos ihminen pitää itseään keskimäärin älykkäämpänä kuin muut, tämän pitäisi näkyä myös hänen elämässään keskimääräistä parempana onnistumisena.

Yllättävän moni nimittäin eri kyselyissä arvioi itsensä keskimääräistä älykkäämmäksi. En usko, että yhtä moni on silti saanut rakennettua elämänsä keskimääräistä tyydyttävämmäksi.

Lapsuuden tunnekokemukset voivat asettaa tielle hidasteita, kun taas toisilla on oppimisvaikeuksia ja muita tiedollisia haasteita. Tunneälyn puute jarruttaa mielestäni menestymistä enemmän kuin tiedolliset puutteet, mutta silti juuri tiedollisesti älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia pitämään itseään muita älykkäämpinä, kun taas tunneälykkäät harvoin tekevät sen virheen.

ap

Kyllä älyn erimuodot (ennemmin yleisälykkyys), eli sekä tiedollinen, että intra- ja interpsyykkinen voivat olla samassa ihmisessä. Kyllä tunneälykäskin huomaa olevansa keskivertoa älykkäämpi jos on. Itsensä latistaminen tai vähättely ei ole tunneälykästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita muiden alentamista, tietenkään. Erittäin älykkäiden uskottu tunneälyn puuttuminen tuskin johtuu kyvyttömyydestä, se liittynee pikemminkin kiinnostukseen tai sen puutteeseen.

Termi keskivertoa tyydyttävämpi elämä on mielenkiintoinen. Millä mittarilla (jos keskiarvo voidaan laskea)? Henkilön omasta, vai muiden mielestä tyydyttävä? Näkisin, että älykkäällä on paremmat mahdollisuudet elää itseään tyydyttävää elämää, koska on kykyä punnita ratkaisujaan, tavoitteitaan ja arvojaan ja kyky perustella näitä itselle ja muille. Tarvittaessa ehkä paremmat mahdollisuudet kyetä muuttamaan epätyydyttäväksi koettu tila parempaan suuntaan ratkaisuja hakemalla, joustavuudella tai sopeutumalla.

Se, että jotkut älykkäät eivät välttämättä menesty "normien" mukaan, johtuu mielestäni usein siitä, etteivät ole kauhean kiinnostuneita muiden mielipiteistä ja toisaalta perinteisesti menestyksen mittareiksi mielletyt, heidän mielestään tarkoituksettomat kannustimet eivät motivoi tarpeeksi, eivätkä he missään vaiheessa omaksu niitä (mm. sosiaalinen status, vauraus yli välittömän tarpeen jne.). Eli ajattelun itsenäisyys luo riippumattomuuden perinteisistä normeista ja sosiaalisista konstruktioista.

Oi voi... kyllä pikemminkin luulen, että keskimääräistä älykkäämpien on vaikeampaa muodostaa toimivia parisuhteita, koska parisuhteessa osapuolten olisi hyvä olla älykkyydeltään ainakin lähellä sama tasoa ja vaatimuksetkin parisuhteelle ovat varmasti korkeammat kuin perusjunteilla.

Ruma=tyhmä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusnätti Tiina saa helposti kavereita ja parisuhteita. Itsetunto kasvaa. Tietää että minne meneekin, on sinne tervetullut. Siksi uskaltaa olla kunnianhimoinen ja hakeutua haluamiinsa töihin yms. Onnellinen, onnistunut. Siis älykäs?

Toisessa universumissa sama Tiina onkin ruma. Häntä kiusataan ja syrjitään, on ikisinkku. Itsetunto mennyt. Työt tai opiskelu ei motivoi, koska päällimmäisenä kaikkeen liittyy pysyvä huonoudentunne, vaikka miten ponnistelisi. Onneton, epäonnistunut. Siis tyhmä?

Ei tyhmä vaan ruma

Etkö lurtunymmärrä omaa tekstiäsi:)?

Moi trolli. Ei kun tietysti oikeasti luulin, että ruma Tiina olisi vain tyhmä, koska sattui syntymään rumaksi...

Vierailija kirjoitti:

Oi voi... kyllä pikemminkin luulen, että keskimääräistä älykkäämpien on vaikeampaa muodostaa toimivia parisuhteita, koska parisuhteessa osapuolten olisi hyvä olla älykkyydeltään ainakin lähellä sama tasoa ja vaatimuksetkin parisuhteelle ovat varmasti korkeammat kuin perusjunteilla.

Ja myös valikoima on yksinkertaisesti pienempi, koska samantasoisia on prosentuaalisesti ja määrällisesti niin vähän jos edes törmäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten esim. joku Grigori Perelmanin älykkyys määritellään tällaisen mukaan?

Ehkä lahjakkain ja merkittävin elossa oleva matemaatikko, mutta asuu äitinsä peräkammarissa jne. 

Hänen itsensä kokeman onnellisuuden mukaan. Äidin peräkammarissa asuminen ei ehkä jonkun  mielestä ole tavoiteltavaa, mutta jos hän itse on onnellinen asuessaan äitinsä lähellä eikä kaipaa kumppania tai lapsia ja niiden tuomaa vastuuta, niin hänhän on onnellisen riippumaton tavallisten ihmisten mielipiteestä. Itse ainakin arvostan rohkeita ja persoonallisia ratkaisuja elämässä, muiden arvostuksen mukaan eläminen nyt ei ainakaan ole älykästä.

Jos Perelman taas on masennukseen ja itsetuhoisuuteen taipuvainen, niin hän ei ole riittävän älykäs. Hänen kykynsä ovat liian kapea-alaisia, eikä niillä ratkota henkilökohtaisia ongelmia.

Ulkopuolinen voisi arvioida hänen ulkomuotonsa perusteella hänen onnistumistaan elämässä kokonaisvaltaisesti. Onnelliset ihmiset näyttävät yleensä ikäistään nuoremmilta, iloisilta ja tyytyväisiltä.

ap

Eli oliko viestisi, ap, se että masentuneet eivät ole älykkäitä?

Kyllä ja ei. Älykäs ihminen luultavasti on herkempi kaikelle, myös masennukselle. Mutta älykäs kykenee myös löytämään tien ulos masennuksesta. Hän ei jää vellomaan tunteeseen, sillä äly on kokonaisvaltaista suorituskykyä, ei vain tietoa tai päättelyä, vaan myös oman toiminnan ohjausta, itsekuria ja kehollisuutta. Todella älykäs ei jää mielensä vangiksi, kuten ei jää myöskään kehonsa vangiksi.

ap

Kauheaa puhetta sairaudesta. Se aivokemia kun tarpeeksi menee sekaisin, sun älykäs tahdonvoima on aika pieni ja mitätön siinä kohtaa tekemään paljoakaan. Niin.

Et ole kovin älykäs kirjoitustesi perusteella.

Varmasti on tahdonvoima pieni ja mitätön, mutta siinä astuukin äly, tai järki, jos halutaan, kuvaan.

Näkemyksesi kuulostaa kovin deterministiseltä, ikään kuin kenen tahansa aivokemia voisi milloin tahansa mennä sekaisin eikä sille sitten enää mitään voisi tehdä. Ja näinhän ei ole.

ap

Voi hyvää päivää mikä tavi sä olet.

Vierailija kirjoitti:

Tunne on välittäjäainepurkaus. Äly on aivojen loogista ja matemaattista toimintaa.

Nämä on yhtä paljon tekemisissä keskenään kuin turboahdin ja tuulilasinpyyhkimet.

Tunneäly sen sijaan ei käsitä ainostaan itse tunnetta, vaan kyse on kognitiivisesta prosessista

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tunne%C3%A4ly

Rohkenen nyt käyttää epätieteellistä lähdettä tällä alustalla vaikka älykkäitä ollaankin.

Annan itselleni arvosanaksi 7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Saunan omistaja, jolle kaikki maksoivat.

Onko saunan omistaja HINDU?

Todennäköisimmin juutalainen.