Oletko keskivertoa älykkäämpi? Ennen kuin vastaat, vertaa onnistumistasi elämässä muihin ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on monenlaista. Myös menestystä on monenlaista. Molemmat kaipaavat termin määrittelyä.

Päättelyssä ja matemaattis-loogisessa ajattelussa olen keskimääräistä älykkäämpi.

Lapsuuden kokemusten vuoksi olen tunnetaidoiltani vielä hieman keskenkasvuinen (omien rajojen määrittely ym.)

Olen pärjännyt vaivattomasti koulussa, yliopistossa ja työelämässä, mutta parisuhderintamalla on kivikkoista ja lapsia en ole vielä 33-vuotiaana uskaltanut yrittää tehdä.

Kyllä, termejä voi määritellä halutessaan, mutta pääpointtini oli, että jos ihminen pitää itseään keskimäärin älykkäämpänä kuin muut, tämän pitäisi näkyä myös hänen elämässään keskimääräistä parempana onnistumisena.

Yllättävän moni nimittäin eri kyselyissä arvioi itsensä keskimääräistä älykkäämmäksi. En usko, että yhtä moni on silti saanut rakennettua elämänsä keskimääräistä tyydyttävämmäksi.

Lapsuuden tunnekokemukset voivat asettaa tielle hidasteita, kun taas toisilla on oppimisvaikeuksia ja muita tiedollisia haasteita. Tunneälyn puute jarruttaa mielestäni menestymistä enemmän kuin tiedolliset puutteet, mutta silti juuri tiedollisesti älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia pitämään itseään muita älykkäämpinä, kun taas tunneälykkäät harvoin tekevät sen virheen.

ap

Sä nyt oletat, että älyykkyys jotenkin korreloisi "menestyksen" halun kanssa.

Näkökulma on aika tyypillinen niille jotka ovat taipuvaisia henkilöpalvontaan ja auktoriteettiuskoon.

Ja joilla on vähän suppea kuva tyydyttävästä ja tavoiteltavasta elämästä.

Jos kyselyissä suhteettoman moni arvioi itsensä keskimääräistä älykkäämmäksi, johtuu se siitä että vähemmän älykkäät eivät vastaa näihin kyselyihin. He eivät lue artikkeleita, joissa on linkkejä kyselyihin, koska eivät lue mitään muutakaan. Määritelmän mukaan puolet väestöstä on keskimääräistä tyhmempää. Asiakaspalvelijat voivat varmasti vahvistaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on monenlaista. Myös menestystä on monenlaista. Molemmat kaipaavat termin määrittelyä.

Päättelyssä ja matemaattis-loogisessa ajattelussa olen keskimääräistä älykkäämpi.

Lapsuuden kokemusten vuoksi olen tunnetaidoiltani vielä hieman keskenkasvuinen (omien rajojen määrittely ym.)

Olen pärjännyt vaivattomasti koulussa, yliopistossa ja työelämässä, mutta parisuhderintamalla on kivikkoista ja lapsia en ole vielä 33-vuotiaana uskaltanut yrittää tehdä.

Kyllä, termejä voi määritellä halutessaan, mutta pääpointtini oli, että jos ihminen pitää itseään keskimäärin älykkäämpänä kuin muut, tämän pitäisi näkyä myös hänen elämässään keskimääräistä parempana onnistumisena.

Yllättävän moni nimittäin eri kyselyissä arvioi itsensä keskimääräistä älykkäämmäksi. En usko, että yhtä moni on silti saanut rakennettua elämänsä keskimääräistä tyydyttävämmäksi.

Lapsuuden tunnekokemukset voivat asettaa tielle hidasteita, kun taas toisilla on oppimisvaikeuksia ja muita tiedollisia haasteita. Tunneälyn puute jarruttaa mielestäni menestymistä enemmän kuin tiedolliset puutteet, mutta silti juuri tiedollisesti älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia pitämään itseään muita älykkäämpinä, kun taas tunneälykkäät harvoin tekevät sen virheen.

ap

Sä nyt oletat, että älyykkyys jotenkin korreloisi "menestyksen" halun kanssa.

Näkökulma on aika tyypillinen niille jotka ovat taipuvaisia henkilöpalvontaan ja auktoriteettiuskoon.

Ja joilla on vähän suppea kuva tyydyttävästä ja tavoiteltavasta elämästä.

Kyvystä tehdä elämästään onnellista on kyse. Väitteesi olet keksinyt omasta päästäsi. Lue jatkossa tarkemmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusnätti Tiina saa helposti kavereita ja parisuhteita. Itsetunto kasvaa. Tietää että minne meneekin, on sinne tervetullut. Siksi uskaltaa olla kunnianhimoinen ja hakeutua haluamiinsa töihin yms. Onnellinen, onnistunut. Siis älykäs?

Toisessa universumissa sama Tiina onkin ruma. Häntä kiusataan ja syrjitään, on ikisinkku. Itsetunto mennyt. Työt tai opiskelu ei motivoi, koska päällimmäisenä kaikkeen liittyy pysyvä huonoudentunne, vaikka miten ponnistelisi. Onneton, epäonnistunut. Siis tyhmä?

Tämä on mielenkiintoinen asetelma. Nämä perusnätit aina onnistuneet Tiinat kokevat usein keski-iässä syvän merkityksettömyyden kriisin ja alkavat vasta silloin kysellä läheisiltään asioita, jotka muut ovat käsitelleet jo teini-iässä: Mitä järkeä tässä kaikessa on? Olen saavuttanut kaiken, mutta elämäni tuntuu silti tyhjältä. Miksi? Mikä on elämän tarkoitus? Täytyykö minun jatkaa tätä samaa vielä kolmekymmentä vuotta?

Ruma ja epäonnistunut Tiina taas ei ole koskaan päässyt tärkeitä kysymyksiä pakoon. Hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: katkeroitua ja uskoa siten itsekin huonommuuteensa, tai kieltäytyä hänelle tarjotusta roolista. Rumakin Tiina kykenee tekemään sen paremman valinnan ja kulkemaan omaa polkuaan.

Elämä ei ole reilua, sen myönnän.

ap

Olisit vaan reilusti myöntänyt tappiosi tuon ympäripyöreän sillisalaatin sijaan. -Eri.

Tappion? Ymmärrätkö lainkaan, mikä tarkoitus keskustelulla yleensä ihmisten kulttuurissa on?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Kaikki nämä kaipaamasi laajennukset on jo tehty, mutta silti raakaan laskentatehon perustuvalla älyn määritelmällä on oma arvonsa, ilman sitä ihmiskunta olisi esim tuskin pyrkimässä Marsiin tai sinä kirjoittaisit ihmelaitteella jolla viestisi kirjoitat. Vaikka sulla olis kuinka paljon tunneälyä, sillä ei synny älypuhelin tai luotain. Olet vain kateellinen kun itseltäsi tämä laskentateho puuttuu.

Onnellisuuden ja elämässä menestymisen ei pitäisi olla asia, joka määrittyy toisiin ihmisiin vertailemalla saati älykkyysosamäärällä. Jos määrittää itse oman elämänsä menestymisen ääriviivat, voi olla tyytyväinen vaikka muiden mielestä olisikin menestymätön luuseri.

Eikö tässä kannattaisi käyttää jotain muuta(kin) ilmausta kuin älykkyys? Yleensä älykkyydellä tarkoitetaan suppeampaa merkitystä kuin ap. Pelkkä älykkyys tarkoittaa monesti vain sitä mitä ÄO-testit mittaavat. Muuta tarkoittaessa usein lisätään alkuun tarkentava sana kuvaamaan äkykkyyden "lajia", sosiaalinen ym.

Keskustelu epäonnistuu, kun sanoja käytetään ja ymmärretään eri tavoin.

Käsittämättömän typerä ja mistään ymmärtämätön aloitus. Vaikka ihminen olisi miten älykäs, hän ei kykene aavistamaan esimerkiksi sitä, että hänellä kasvaa vaikkapa haimassa oireeton syöpä. Tämä voi tulla myös älykkäälle ja lukuisat muut sairaudet. Älykäskin voi joutua onnettomuuteen, valita vääränlaiseen tai elämänkulussa vääränlaiseksi muuttuvan puolison. Älykäs voi saada kehitysvammaisen lapsen tai lapsen, jolla on neurologisia ongelmia, jolloin kasvatuskirja on haasteellista.

Maxwelll kirjoitti:

Ei kukaan voi ajatella näin vuonna 2020?

Missä luolassa ap asuu?

Korkea älykkyys ei tarkoita että elämässä ”onnistuisi” tai menestyisi.

olitko koulussa hyvä luetunymmärtämisessä?

Oletko näillä perusteilla fiksumpi kuin ihmiset keskimäärin, vai itse asiassa tyhmempi ja taitamattomampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Kaikki nämä kaipaamasi laajennukset on jo tehty, mutta silti raakaan laskentatehon perustuvalla älyn määritelmällä on oma arvonsa, ilman sitä ihmiskunta olisi esim tuskin pyrkimässä Marsiin tai sinä kirjoittaisit ihmelaitteella jolla viestisi kirjoitat. Vaikka sulla olis kuinka paljon tunneälyä, sillä ei synny älypuhelin tai luotain. Olet vain kateellinen kun itseltäsi tämä laskentateho puuttuu.

Netti ja tietokone ovat vain välineitä. Arki oli laadultaan parempaa ennen näitä innovaatioita.

Onko tuo kateuden tarjoaminen siis jokin palstaläppä, vai miksi se tuntuu olevan yleinen kommentti kaikkeen? Tuosta tuli mieleen, että mielikuvituksen puute on myös älyn puutetta.

Totta kai laskentateholla on oma arvonsa, samoin sillä, että se voidaan tarvittaessa määritellä omaksi älyn lajikseen. Siitähän ei ole missään vaiheessa ollut kiistaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Perusnätti Tiina saa helposti kavereita ja parisuhteita. Itsetunto kasvaa. Tietää että minne meneekin, on sinne tervetullut. Siksi uskaltaa olla kunnianhimoinen ja hakeutua haluamiinsa töihin yms. Onnellinen, onnistunut. Siis älykäs?

Toisessa universumissa sama Tiina onkin ruma. Häntä kiusataan ja syrjitään, on ikisinkku. Itsetunto mennyt. Työt tai opiskelu ei motivoi, koska päällimmäisenä kaikkeen liittyy pysyvä huonoudentunne, vaikka miten ponnistelisi. Onneton, epäonnistunut. Siis tyhmä?

Ei tyhmä vaan ruma

Etkö lurtunymmärrä omaa tekstiäsi:)?

Sivusta, rupeaisitko hinduksi jos tutkimuksen mukaan hindut olisivat onnellisimpia uskovia?

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Vierailija kirjoitti:

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Saunan omistaja, jolle kaikki maksoivat.

Hindu, ateisti ,muslimi ja kristitty meni baariin

Kuka oli onnellisin?

Vierailija kirjoitti:

Hindu, ateisti ,muslimi ja kristitty meni baariin

Kuka oli onnellisin?

näin vaan sivusta..baarin omistaja..prööötthh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindu,ateisti, muslimi ja kristitty meni saunaan.

Kuka oli onnellisin?

Saunan omistaja, jolle kaikki maksoivat.

Onko saunan omistaja HINDU?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tämä todettiin, kun olin osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia.

Aika moni kommentoija on jo maininnut "tutkitusti" tai "testatusti". Kertokaa nyt, miten teitä on tutkittu ja testattu? Ihminen voi tehdä toiselle pilipalitestejä omien arvostustensa mukaan, voidaan mitata vaikka ihmisen taitoa toimia koirien kanssa tai kykyä ymmärtää eri poliittisten ryhmien intressejä. Looginen päättelykyky ei ole sen kummemmin älykkyyttä kuin kyky hahmottaa eri värejä, matemaattinen taito ei ole sen enempää älyä kuin kyky tunnistaa tunteita toisen kasvoilta ja osata reagoida niihin sosiaalisessa tilanteessa.

Älyä kokonaisuudessaan ei mikään testi mittaa, vain elämä.

ap

Elämä ja elämässä menestyminen voi mitata monia asioita, mutta se mittari jota siinä käytetään ei ole älykkyys. Sitä varten on monia muita, paljon käyttökelpoisempia mittareita. Kuten vaikka resilienssi, joka lienee takana aika monessa niistä asioista jotka ap yhdistää hölmösti suoraan älyyn. Koetan nyt päästä yli siitä ettet päässytkään Mensaan vaikka luulit että menisit heittämällä läpi.

Koko keskustelun tarkoitus (mikä monelle on selvästi ollut vaikea ymmärtää) on ollut käsitellä älyä laajemmassa mielessä kuin missä sitä arkikielessä käytetään. Kapeassa mielessä äly ei ole lainkaan ihailtava ominaisuus. Kuitenkin paradoksaalisesti ihmiset, jotka käsittävät älyn hyvin kapeassa mielessä, ovat myös hyvin ylpeitä, jos kokevat, että heillä tällaista vähemmän käytännöllistä "älyä" on. Tätä en ymmärrä. Toki viisautta on olla pienistä asioista onnellinen.

Resilienssi on vastenmielinen termi joka ei sovi suomen kieleen. Ei se ole juurtunut tänne kuten eivät muutkaan vastaavat, joita aika ajoin tarjotaan keskusteluun. Käsitteessä painottuvat enemmän mielen joustavuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä, ei niinkään taktinen ja strateginen taito järjestää elämänsä.

Siis mikä on ongelma? Ihmiset nyt yleensä ihailevat mitä kummallisempia asioita, ei se sen kummempaa ole.

Yksilön kapea-alaisesta älykkyydestä on aina toisinaan ollut myös hyötyä koko yhteiskunnalle esim. Elämää helpottavina keksintöinä.

Harvemmin kukaan mitään mullistavaa tehnyt on ollut mikään elämänsä multitaskaaja, vaan intohimoisesti kiiinnostukseensa suhtautuva. Tietyllä tavalla eräänlainen lottovoitto; kiinnostus ja kyvyt ovat osuneet yksiin.

Tässä tulee myös esiin oletus siitä, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vapaampi tekemään itselleen (ulkopuolisen silmin) edullisempia valintoja ja välttämään "virheitä".

Mutta kuten kaikki me tiedämme henkilökohtaisesti mikään äly tai järki ei aina kohtaa tekojemme ja puheidemme kanssa.

En koe mielekkäänä määrittää älykkkyyttä yksilön valintojen kautta. Usein meitä kuitenkin ohjaavat aivan muut kuin älykkyyteen tai järkeen perustuvat motiivit.

peruni haisee ..heh ..näin vaan sivusta..heh