Ansku säästää 600e/kk

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta laitan kuitenkin.

Olen täällä muutaman kerran kirjoitellut äidistäni joka on alle 70v ja eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantui 88.000e ja velat päätyivät ulosottoon.

Hän ei työuransa aikana saanut euroakaan säästöön, palkka nettona käteen 2500e ja bonukset sekä tuontatopalkkiot päälle.

Meitä lapsia ei koskaan avustanut mitenkään, lukiota käydessäni oli pakko tehdä töitä, että sain oppikirjat maksettua. Alaikäisenä kesätöissä ollessani piti näistä pienistä rahoista maksaa ns ruokarahaa.

Eläkeiäkää lähestyessään ei varautunut tilanteeseen millään muulla tavoin, kun ajattelemalla, että jatkaa töissä 68vuiden ikään saakka. Yllätys olikin suuri, kun työnantaja ilmoitti ettei se käy. Ja nyt muori pitää itseään työttömänä ja irtisanonuttuna, ei eläkeläisenä.

Sossusta ei saa mitään, vaikka ulosotto nappaa eläkkeestä 1/3, koska asuu isossa kalliissa asunnossa.

Velkajärjestelyä hakenut, mutta se on evätty (syynä kevytmielinen velkaantuminen) mutta omasta mielestä ei ole kevytmielisesti velkaantunut, koska raha on mennyt elämiseen.

Nyt sitten minun pitää häntä elättää, vaikka itselläni palkka käteen alle 2000e/kk ja tuosta maksan vuokrat, laskut, lukiossa opiskelevan nuoren oppikirjat, elämisen, harrastukset jne.

Äitini pitkään mäkätti minulle, että tienaan tuhansia ja minulla on varaa auttaa häntä.

Minun piti lähettää hänelle palkkakuittini tositteeksi ja eritellä menoni.

Laitoin listan tulostani (tilinauhan) vuokra kuitit, puhelinlaskut, vakuutus,bussiliput ym menot.

Ruokamenot meillä 350e/kk. Hän sitten teki laskelmat, että minulla jää ylimääräistä noin 350e/kk josta voin häntä avustaa vähintään 100e/kk.

Olin kuvitellut, että voisin säästää, antaa teini-ikäisille lapsilleni rahaa, ostaa itselleni jotain, laittaa kotia, pitää puskurirahastoa yllättäviä menoja varten.

Ei mennyt niin, eli minulle ei ole jäänyt parin viimeisen vuoden aikana mitään säästöön.

Vaikka olen normaali työssäkäyvä ihminen on äitini katsonut minun olevan hänen auttajansa.

Olen itse joutunut hakemaan halvempaa asuntoa, toisinaan on päiviä etten saa itselleni ruokaa, kun on tullut yllättävä meno joka rokottaa ruoka rahojani (350/kk).

Tiedän ettei mikään laki tms velvoita äitini taloutta rahoittamaan, mutta kun sisareni myös näin vaatii tekemään.

Äiti soittaa haukkuma huutopuheluita jos tilille ei rahaa ilmaannu.

Hän voi tuossa vielä 20v ainakin elää ja kupata minua. Eli ajoi itsensä taloudelliseen ahdinkoon ja siinä sivussa minutkin.

Olen pahoillani tilanteestasi, mutta itse olet päättänyt auttaa kiittämätöntä äitiäsi ja sisaresi painostuksen olet myös hyväksynyt.

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Tämän alapeukuttajan mukaan on ilmeisesti normaalia, että "Joel 18 opiskelee lukiossa ja asuu itse säästämässään asunnossa, jonka hankintaa ei ole tukenut yhtikäs kukaan ja kaiken Joel on säästänyt kesätöissään Prisman kassalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Huolestuttavaa, että et ymmärtänyt 600e olleen esimerkki.

Tuossa reilu sata alle 600e kämppää pk-seudulta. Valitse niistä.

https://www.vuokraovi.com/vuokra-asunnot

Eli Helsingissä oikeasti tuolla on 3 kpl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Miksi niin luulet?

Jos minä hankin vaikka hevosen ja tulisin sitten tänne itkemään että rahaa ei jää säästöön. Ja sanoisin että helppoahan teidän muiden on säästää kun teillä ei ole hevosta. Niin etkö silloin ajattelisi itsekin että elämä on valintoja täynnä? Kukaan ei pakota hevosta hankkimaan.

Tämä niin hitosti. Elämä on täynnä valintoja ja niiden seurauksia.

(T. hevosen joskus itsekin omistanut)

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta laitan kuitenkin.

Olen täällä muutaman kerran kirjoitellut äidistäni joka on alle 70v ja eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantui 88.000e ja velat päätyivät ulosottoon.

Hän ei työuransa aikana saanut euroakaan säästöön, palkka nettona käteen 2500e ja bonukset sekä tuontatopalkkiot päälle.

Meitä lapsia ei koskaan avustanut mitenkään, lukiota käydessäni oli pakko tehdä töitä, että sain oppikirjat maksettua. Alaikäisenä kesätöissä ollessani piti näistä pienistä rahoista maksaa ns ruokarahaa.

Eläkeiäkää lähestyessään ei varautunut tilanteeseen millään muulla tavoin, kun ajattelemalla, että jatkaa töissä 68vuiden ikään saakka. Yllätys olikin suuri, kun työnantaja ilmoitti ettei se käy. Ja nyt muori pitää itseään työttömänä ja irtisanonuttuna, ei eläkeläisenä.

Sossusta ei saa mitään, vaikka ulosotto nappaa eläkkeestä 1/3, koska asuu isossa kalliissa asunnossa.

Velkajärjestelyä hakenut, mutta se on evätty (syynä kevytmielinen velkaantuminen) mutta omasta mielestä ei ole kevytmielisesti velkaantunut, koska raha on mennyt elämiseen.

Nyt sitten minun pitää häntä elättää, vaikka itselläni palkka käteen alle 2000e/kk ja tuosta maksan vuokrat, laskut, lukiossa opiskelevan nuoren oppikirjat, elämisen, harrastukset jne.

Äitini pitkään mäkätti minulle, että tienaan tuhansia ja minulla on varaa auttaa häntä.

Minun piti lähettää hänelle palkkakuittini tositteeksi ja eritellä menoni.

Laitoin listan tulostani (tilinauhan) vuokra kuitit, puhelinlaskut, vakuutus,bussiliput ym menot.

Ruokamenot meillä 350e/kk. Hän sitten teki laskelmat, että minulla jää ylimääräistä noin 350e/kk josta voin häntä avustaa vähintään 100e/kk.

Olin kuvitellut, että voisin säästää, antaa teini-ikäisille lapsilleni rahaa, ostaa itselleni jotain, laittaa kotia, pitää puskurirahastoa yllättäviä menoja varten.

Ei mennyt niin, eli minulle ei ole jäänyt parin viimeisen vuoden aikana mitään säästöön.

Vaikka olen normaali työssäkäyvä ihminen on äitini katsonut minun olevan hänen auttajansa.

Olen itse joutunut hakemaan halvempaa asuntoa, toisinaan on päiviä etten saa itselleni ruokaa, kun on tullut yllättävä meno joka rokottaa ruoka rahojani (350/kk).

Tiedän ettei mikään laki tms velvoita äitini taloutta rahoittamaan, mutta kun sisareni myös näin vaatii tekemään.

Äiti soittaa haukkuma huutopuheluita jos tilille ei rahaa ilmaannu.

Hän voi tuossa vielä 20v ainakin elää ja kupata minua. Eli ajoi itsensä taloudelliseen ahdinkoon ja siinä sivussa minutkin.

Sinun täytyy kylmästi lopettaa tuo hulluus heti! Et ole millään tavalla velvollinen suttamaan äitiäsi, hän on itse kussut asiansa eikä ole sinun hommasi häntä pelastaa, varsinkaan kun hän ei ole koskaan auttanut sinua. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että korkea ikä ei välttämättä tee ihmisestä kypsää, vastuun elämästään ottavaa aikuista. Lopeta rahan antaminen heti ja ala elää omaa elämääsi ja nauttia omasta palkastasi. Älä välitä tulevista puheluista vaan jätä vastaamatta. Sinä olet ainoa joka tuon kierteen voi katkaista.

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta laitan kuitenkin.

Olen täällä muutaman kerran kirjoitellut äidistäni joka on alle 70v ja eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantui 88.000e ja velat päätyivät ulosottoon.

Hän ei työuransa aikana saanut euroakaan säästöön, palkka nettona käteen 2500e ja bonukset sekä tuontatopalkkiot päälle.

Meitä lapsia ei koskaan avustanut mitenkään, lukiota käydessäni oli pakko tehdä töitä, että sain oppikirjat maksettua. Alaikäisenä kesätöissä ollessani piti näistä pienistä rahoista maksaa ns ruokarahaa.

Eläkeiäkää lähestyessään ei varautunut tilanteeseen millään muulla tavoin, kun ajattelemalla, että jatkaa töissä 68vuiden ikään saakka. Yllätys olikin suuri, kun työnantaja ilmoitti ettei se käy. Ja nyt muori pitää itseään työttömänä ja irtisanonuttuna, ei eläkeläisenä.

Sossusta ei saa mitään, vaikka ulosotto nappaa eläkkeestä 1/3, koska asuu isossa kalliissa asunnossa.

Velkajärjestelyä hakenut, mutta se on evätty (syynä kevytmielinen velkaantuminen) mutta omasta mielestä ei ole kevytmielisesti velkaantunut, koska raha on mennyt elämiseen.

Nyt sitten minun pitää häntä elättää, vaikka itselläni palkka käteen alle 2000e/kk ja tuosta maksan vuokrat, laskut, lukiossa opiskelevan nuoren oppikirjat, elämisen, harrastukset jne.

Äitini pitkään mäkätti minulle, että tienaan tuhansia ja minulla on varaa auttaa häntä.

Minun piti lähettää hänelle palkkakuittini tositteeksi ja eritellä menoni.

Laitoin listan tulostani (tilinauhan) vuokra kuitit, puhelinlaskut, vakuutus,bussiliput ym menot.

Ruokamenot meillä 350e/kk. Hän sitten teki laskelmat, että minulla jää ylimääräistä noin 350e/kk josta voin häntä avustaa vähintään 100e/kk.

Olin kuvitellut, että voisin säästää, antaa teini-ikäisille lapsilleni rahaa, ostaa itselleni jotain, laittaa kotia, pitää puskurirahastoa yllättäviä menoja varten.

Ei mennyt niin, eli minulle ei ole jäänyt parin viimeisen vuoden aikana mitään säästöön.

Vaikka olen normaali työssäkäyvä ihminen on äitini katsonut minun olevan hänen auttajansa.

Olen itse joutunut hakemaan halvempaa asuntoa, toisinaan on päiviä etten saa itselleni ruokaa, kun on tullut yllättävä meno joka rokottaa ruoka rahojani (350/kk).

Tiedän ettei mikään laki tms velvoita äitini taloutta rahoittamaan, mutta kun sisareni myös näin vaatii tekemään.

Äiti soittaa haukkuma huutopuheluita jos tilille ei rahaa ilmaannu.

Hän voi tuossa vielä 20v ainakin elää ja kupata minua. Eli ajoi itsensä taloudelliseen ahdinkoon ja siinä sivussa minutkin.

MIKSI annat käyttää itseäsi hyväksi? Äitisi hoitakoon asiansa itse ja auttakoon tuo siskosi,jos haluaa.

Lopetat kaiken avustamisen, ei tuo ole sitä äidinrakkautta, mahtaako äiti tuntea edes tuota sanaa.

Välit poikki vaan. Kaikenlaisia niitä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Elämä on valintoja. Meidän pakolliset kulut on 1200/kk, silloin kun oli okt:sta asuntolainaa, 1800. Yllätys, että summa oli sama kuin vähäemmän tienaavan palkka. Siitä paremmin tienaavan palkasta sitten jos ei kaikkea huvita säätää maksetaan huvit, harrastukset, auton uusimiset jne. Ja lapsikin on kulutusta lisäämässä. Asumme Turun rajalla. Perintöjä ei ollut kun koti ostettiin, eikä niillä myöhemminkään arkea maksettu, päinvastoin: hankittiin isompia rahareikiä.

Valintoja.

Fiksu mimmihän tuo on kun säästää ja sijoittaa. Itsekin laitan n. kolmanneksen tuloista säästöön tai sijoituksiin ja elän suht vaatimattomasti. Jokaisen pitäisi pyrkiä säästämään ja sijoittamaan mahdollisuuksien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Huolestuttavaa, että et ymmärtänyt 600e olleen esimerkki.

Tuossa reilu sata alle 600e kämppää pk-seudulta. Valitse niistä.

https://www.vuokraovi.com/vuokra-asunnot

Ok, myönnän olleeni väärässä tuossa asiassa, enkä asu pk-seudulla, mutta mun pointtini oli se, että ei noin pienillä tuloilla sijoiteta 600 euroa joka kuukausi, ellei taloudessa ole muitakin tienaavia tai taustalla vanhempien tuki. Lisäksi Ansku puolisoineen ja kahden lapsen kanssa tuskin asuu yksiössä.

Millä tavalla ihmiset oikein elää jos 1200€ ei riitä elämiseen? Joko Ansku asuu puolison kanssa joka olettavasti maksaa myös puolet tai sitten Ansku on esimerkiksi yh tai lähivanhempi jolloin hän saa lisäksi elatuskmaksuja sekä lapsilistä mitkä menee lasten kuluihin. Ei tuo 600€ sitä paitsi häviä mihinkään kankkulankaivoon vaikka sen sijoittaa tai säästää, sen voi sieltä tarvittaessa irrottaa jos meinaa tulla maailmanloppu. En kyllä tosiana ymmärrä miten joku voi itkeä ettei 1200€ sinkkukaan elä... On ihmiset kyllä vieraantuneet todellisuudesta mitä se normaali eläminen maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Juttujen tarkoitus saada tavisten rahat tukemaan huojuvia osakemarkkinoita. Ihan pankkitilillekin voi säästää. Tai jos on nuori niin voi vaikka hankkia sen hevosen ja elämän. Eläkeiässä ollaan kuitenkin ihan raakkuja, rahasta silloin iloa vain sijoitusyhtiön omistamalle hoivakodille joka kerää sen voitoikseen.

Miksi kukaan säästäisi pitkällä tähtäimellä pankkitilille, kun korot on nollassa? Todellakin indeksisijoituksilla ja fiksuilla osakesijoituksilla saa paljon paremman tuoton, varsinkin jos aloittaa nuorena. Inflaatio huomioiden pörssituotto on n. 5-8% vuodessa pitemmällä aikavälillä.

Pk-seudulla sinkulle 1200 e/kk voi tehdä tiukkaa, mutta pk-seudun ulkopuolella voi onnistua ihan hyvin. Varsinkin jos kulut jaetaan 50-50 puolison kanssa.

Mulla on myös pieni palkka, 2200 netto ja säästöön ei jää kyllä mitään lainanlyhennyksen, muiden asumiskulujen, auton menojen ja ruuan jälkeen. En jaksa näitä iltalehden kokoomuspropagandajuttuja. 

Meidän nelihenkisen perheen nettotulot ovat 4000e/kk. Laitetaan 1000e/kk säästöön uutta asuntoa varten. Pitäisikö tehdä juttu Iltalehteen?

Siis asuiko Ansku velattomassa omistusasunnossa? Lapsia ei ole tai ainakaan mainittu?

No ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kyllä mäki säästin kun asuttiin vaatimattomasti yksiössä miehen kanssa (vaikkakin Helsingissä) eikä ollut lapsia vaikka pienituloisia oltiin. Ei sitä rahaa mennyt juuri mihinkään. Olipahan rahaa jäädä pitkille hoitovapaille myöhemmin ja laittaa rahaa myös omistusasuntoon.

Pakko kommentoida. Tuo 600e/kk summan minäkin pystyn säästämään. Vaikka asunkin pk-seudulla, olen 3 lapsen yh ja duunariammatissa( sairaanhoitaja). Ei perintöjä, rahallista apua ei tule vanhemmilta tms.

Vaatii toki miettimistä siitä miten rahat käyttää. Esim lasten vaatteet maksaa maltaita, seuraan aleja ja ostin juuri hyvillä ominaisuuksilla olevat uudet ulkotakin ja housut lapselle yht 20e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Huolestuttavaa, että et ymmärtänyt 600e olleen esimerkki.

Tuossa reilu sata alle 600e kämppää pk-seudulta. Valitse niistä.

https://www.vuokraovi.com/vuokra-asunnot

Ok, myönnän olleeni väärässä tuossa asiassa, enkä asu pk-seudulla, mutta mun pointtini oli se, että ei noin pienillä tuloilla sijoiteta 600 euroa joka kuukausi, ellei taloudessa ole muitakin tienaavia tai taustalla vanhempien tuki. Lisäksi Ansku puolisoineen ja kahden lapsen kanssa tuskin asuu yksiössä.

Millä tavalla ihmiset oikein elää jos 1200€ ei riitä elämiseen? Joko Ansku asuu puolison kanssa joka olettavasti maksaa myös puolet tai sitten Ansku on esimerkiksi yh tai lähivanhempi jolloin hän saa lisäksi elatuskmaksuja sekä lapsilistä mitkä menee lasten kuluihin. Ei tuo 600€ sitä paitsi häviä mihinkään kankkulankaivoon vaikka sen sijoittaa tai säästää, sen voi sieltä tarvittaessa irrottaa jos meinaa tulla maailmanloppu. En kyllä tosiana ymmärrä miten joku voi itkeä ettei 1200€ sinkkukaan elä... On ihmiset kyllä vieraantuneet todellisuudesta mitä se normaali eläminen maksaa.

Eihän kukaan ole itkenyt siitä, ettei 1200 eurolla elä vaikak jossain Kouvolassa vaan siitä, että tuo Iltalehden juttu antaa asiasta vääristyneen kuvan eli "pienituloinen kahden lapsen äiti Ansku elää täysin itsenäisesti, säästää 600 euroa kuussa" ja sitä rataa, vaikka siitä ei ole kyse, eikä artikkelissa mainita mitään mahdollisista perinnöistä, puolison tuloista jne. Muuten tuollaisilla "Nico säästi omistusasunnon jo 15 -vuotiaana lukiolaisena" -tyylisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, jos unohdetaan mainita jokua "pikku seikka", kuten Nicon vanhempien ja isovanhempien tuki asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Siis asuiko Ansku velattomassa omistusasunnossa? Lapsia ei ole tai ainakaan mainittu?

Lue juttu tarkemmin, kaksi lasta mainittu ja vielä viittaus puolisoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Kyllä se raha aina kakaroiden kanssa kituuttami- anteeksi lapsiperhe-elämän voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla sinkulle 1200 e/kk voi tehdä tiukkaa, mutta pk-seudun ulkopuolella voi onnistua ihan hyvin. Varsinkin jos kulut jaetaan 50-50 puolison kanssa.

Nimenomaan. Kyse on siitä että on joku toinenkin kotitaloudessa jakamassa kuluja. Tuo Iltalehden juttu antoi kuvan "Super-Anskusta", joka tienaa vähän, mutta säästää paljon suhteessa tuloihinsa. Olisiko kannattanut mainita pari pikkuseikkaa, kuten puoliso maksaa koko vuokran/lainan tai osan siitä?