Ansku säästää 600e/kk

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Me ollaan keskituloisia. Halusimme olla vanhempia, joten teimme yhden lapsen. Rahaa jää säästöön, mutta saamme silti nauttia vanhemmuuden iloista. Mutta mikään määrä säästöön jäävää rahaa ei korvaisi sitä iloa, minkä oma lapsi tuo.

Jos arvostaa rahaa enemmän kuin mukavaa perhe-elämää, niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Kyllähän tuo on siinä mielessä helppoa, että tuon ikäiset asuu yleensä vanhemmillaan. Itsekin muutin 22 vuotiaana vanhempien nurkista pois suoraan omistusasuntoon yli 80000€ tilillä eikä tehnyt tiukkaa vaikkei vanhemmat tosiaankaan mitään varakkaita olleet eikä mitään perintöä tmv. tullut vaan kotona sai asua ilman vuokraa. Alle 2k€ netto hommissa tuli töitä paiskittua nuo vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Miksi niin luulet?

Jos minä hankin vaikka hevosen ja tulisin sitten tänne itkemään että rahaa ei jää säästöön. Ja sanoisin että helppoahan teidän muiden on säästää kun teillä ei ole hevosta. Niin etkö silloin ajattelisi itsekin että elämä on valintoja täynnä? Kukaan ei pakota hevosta hankkimaan.

Ai sinulle on hevonen ja lapsi sama asia?

Ei ymmärrän toki hevosen ja lapsen eron. Mutta molemmat ovat päätöksiä ja niillä on seurauksia.

Täysin turha juttu. Olisi kirjoitettu myös paremmin taustasta mikä mahdollistaa sen.

Menee samaan kategoriaan kuin ne ”säästin vuodessa kymppitonnin” (muutin sukulaisen nurkkiin) ja ”jo viidellätoista eurolla voit alkaa sijoittajaksi” ( sain vanhemmiltani 60 000 alkupääomaa) - jutut.

Esim. ystäväni peri mumminsa asunnon, isohko perheasunto kivalla alueella, sai siitä niin hyvän startin asumisasioilleen että nyt nelikymppisenä asuu hulppeassa talossa meren rannalla. Minä, joka olen saanut kaiken säästää itse maksan edelleen asuntolainaa perheasunnosta lähiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Huolestuttavaa, että et ymmärtänyt 600e olleen esimerkki.

Tuossa reilu sata alle 600e kämppää pk-seudulta. Valitse niistä.

https://www.vuokraovi.com/vuokra-asunnot

Ok, myönnän olleeni väärässä tuossa asiassa, enkä asu pk-seudulla, mutta mun pointtini oli se, että ei noin pienillä tuloilla sijoiteta 600 euroa joka kuukausi, ellei taloudessa ole muitakin tienaavia tai taustalla vanhempien tuki. Lisäksi Ansku puolisoineen ja kahden lapsen kanssa tuskin asuu yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Täysin turha juttu. Olisi kirjoitettu myös paremmin taustasta mikä mahdollistaa sen.

Menee samaan kategoriaan kuin ne ”säästin vuodessa kymppitonnin” (muutin sukulaisen nurkkiin) ja ”jo viidellätoista eurolla voit alkaa sijoittajaksi” ( sain vanhemmiltani 60 000 alkupääomaa) - jutut.

Esim. ystäväni peri mumminsa asunnon, isohko perheasunto kivalla alueella, sai siitä niin hyvän startin asumisasioilleen että nyt nelikymppisenä asuu hulppeassa talossa meren rannalla. Minä, joka olen saanut kaiken säästää itse maksan edelleen asuntolainaa perheasunnosta lähiössä.

Tästä tulee mieleen aikuinen tytärpuoleni, joka ehdotti minulle ja äidillensä, että "voinko asua teidän kanssanne sen aikaa, että saan säästettyä palkoistani autoon". Tyttö siis oli jo asunut itsekseen pidempään ja ajatteli, että meidän luonamme hän voi asua ilmaiseksi ja säästää koko palkkansa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Aika pihalla pitää olla, jos kuvittelee yhteiskunnan tuilla eläviä olevan muutamia. Todellisuudessa heitä on tuhansia. Pointti ei ollut, että he säästävät 600e/kk. Pointti oli korjata lainaamani kirjoittajan käsitys siitä, ettei 1200e/kk eläminen onnistuisi kovin monelta. Siksi tummensin lauseen, johon kommenttini viittasi. 

Juttujen tarkoitus saada tavisten rahat tukemaan huojuvia osakemarkkinoita. Ihan pankkitilillekin voi säästää. Tai jos on nuori niin voi vaikka hankkia sen hevosen ja elämän. Eläkeiässä ollaan kuitenkin ihan raakkuja, rahasta silloin iloa vain sijoitusyhtiön omistamalle hoivakodille joka kerää sen voitoikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Miksi niin luulet?

Jos minä hankin vaikka hevosen ja tulisin sitten tänne itkemään että rahaa ei jää säästöön. Ja sanoisin että helppoahan teidän muiden on säästää kun teillä ei ole hevosta. Niin etkö silloin ajattelisi itsekin että elämä on valintoja täynnä? Kukaan ei pakota hevosta hankkimaan.

Ai sinulle on hevonen ja lapsi sama asia?

Et ymmärtänyt esimerkkiä. Valinnoista puhuttaessa on ihan sama puhutaanko lapsista vai hevosista tai vaikka autosta. Molempien hankinta on valinta (joo, toki lapsia ei välttämättä tule, vaikka kuinka yrittää jne.), eikä kumpaakaan ole pakko hankkia, varsinkaan jos rahat ei riitä.

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä Iltalehden jatkuvissa sankaritarinoissa ("Joni 16 on säästänyt 500 000 euron sijoitussalkun", "Sakari 19 on ostanut kaksi sijoitusasuntoa opiskelijaaikoinaan", "Liisa 22 perusti oman yrityksen") ei ole mitään järkeä, ellei kerrota koko kontekstia eli a) perhetaustaa mahdollisesti rikkaine vanhempineen ja perintöineen b) siviilisäätyä eli onko taloudessa joku muukin tienaava c) missä henkilä asuu.

Parturi-kampaaja Ansku laittaa IL:n tarinan mukaan 600 euroa eli kolmasosan nettotuloistaan (1800) säästöön eli elää sitten 1200 eurolla kuukaudessa (sisältäen asumiskulut, ruoat ja muut laskut). Tämä ei todellakaan onnistu sinkulle suurimmassa osaa maata. Jossain hevonhuitissakin alkaa pelkät yksiövuokrat olemaan 600-700 euroa. Lisäksi Anskulla on oma yritys, johon varmasti myös uppoaa rahaa. Mutta Anskulla on ilmeisesti puoliso, joka myös tienaa (tätä ei IL:n jutussa edes vaivauduta suoraan mainitsemaan vaan viitataan kahden lapsen äitiin, joka puhuu "me" -muodossa elämisestä).

Tällaisissa jutuissa yritetään luoda sankaritarinoita yleensä suhteellisen nuorista ihmisistä, mutta kuten kirjoitin yllä, niin ollakseen todellinen sankaritarina sen pitäisi mennä tähän tyyliin: "Jukka 21 on trukkikuski tehtaalla ja tienaa nettona 1800 kuukaudessa, elää yksin pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, vanhemmilla ei ole penniäkään varaa auttaa Jukkaa, mutta silti Jukka säästää 600 euroa sijoitussalkkuunsa joka kuukausi".

Onnistuu. Moni elää pelkällä tt-tuella/työttömyysrahalla ja asumislisällä. Niistä ei välttämättä tule edes 1200e/kk. Pärjäävät silti jopa pk-seudulla, koska on pakko. Jos vuokra on 600e ja tulot 1200e, siitä jää vielä 600e ruokaan ym. Riittää hyvin normaaliin ruokaan ja muuhunkin tarpeelliseen. 

Heitäkin saattaa toki olla ja he ovat niitä "arjen sankareita". Tosin vinkkaa mulle, mistä pk-seudulla saa 600euron kämpän? Jokatapauksessa mainitsemiasi ihmisiä on tuskin kovin montaa ja he elävät niukasti, eivätkä Anskun tapaan kuitenkaan säästä 600 euroa kuukaudessa, mikä oli pointtini.

Huolestuttavaa, että et ymmärtänyt 600e olleen esimerkki.

Tuossa reilu sata alle 600e kämppää pk-seudulta. Valitse niistä.

https://www.vuokraovi.com/vuokra-asunnot

Ok, myönnän olleeni väärässä tuossa asiassa, enkä asu pk-seudulla, mutta mun pointtini oli se, että ei noin pienillä tuloilla sijoiteta 600 euroa joka kuukausi, ellei taloudessa ole muitakin tienaavia tai taustalla vanhempien tuki. Lisäksi Ansku puolisoineen ja kahden lapsen kanssa tuskin asuu yksiössä.

Kukaan ei ole väittänytkään, että sijoitettaisiin. Pointti oli, että tuollaisilla tuloilla pystyy elämään.  Eikä sillä, missä Ansku asuu ole mitään merkitystä, kun en keskustellut Anskun asumisesta, vaan vinkkasin pyynnöstä sinulle alle 600e asuntoja pk-seudulta. 

Vierailija kirjoitti:

Juttujen tarkoitus saada tavisten rahat tukemaan huojuvia osakemarkkinoita. Ihan pankkitilillekin voi säästää. Tai jos on nuori niin voi vaikka hankkia sen hevosen ja elämän. Eläkeiässä ollaan kuitenkin ihan raakkuja, rahasta silloin iloa vain sijoitusyhtiön omistamalle hoivakodille joka kerää sen voitoikseen.

Juttujen tarkoitus on saada ihmiset tienamaan lisää rahaa. Kuitenkin se pankkitilille säästetty 10000€ voisi olla 20000€ tai 40000€ lopulta. Ei mikään pakota sinne eläkeikään asti säästämään. Muutenkin jos suomalaiset eivät sijoita ulkomaiden asukkaat sijoittavat ja suomalaiset rahat valuvat kaikki sinne.

Hieman asian vierestä, mutta laitan kuitenkin.

Olen täällä muutaman kerran kirjoitellut äidistäni joka on alle 70v ja eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantui 88.000e ja velat päätyivät ulosottoon.

Hän ei työuransa aikana saanut euroakaan säästöön, palkka nettona käteen 2500e ja bonukset sekä tuontatopalkkiot päälle.

Meitä lapsia ei koskaan avustanut mitenkään, lukiota käydessäni oli pakko tehdä töitä, että sain oppikirjat maksettua. Alaikäisenä kesätöissä ollessani piti näistä pienistä rahoista maksaa ns ruokarahaa.

Eläkeiäkää lähestyessään ei varautunut tilanteeseen millään muulla tavoin, kun ajattelemalla, että jatkaa töissä 68vuiden ikään saakka. Yllätys olikin suuri, kun työnantaja ilmoitti ettei se käy. Ja nyt muori pitää itseään työttömänä ja irtisanonuttuna, ei eläkeläisenä.

Sossusta ei saa mitään, vaikka ulosotto nappaa eläkkeestä 1/3, koska asuu isossa kalliissa asunnossa.

Velkajärjestelyä hakenut, mutta se on evätty (syynä kevytmielinen velkaantuminen) mutta omasta mielestä ei ole kevytmielisesti velkaantunut, koska raha on mennyt elämiseen.

Nyt sitten minun pitää häntä elättää, vaikka itselläni palkka käteen alle 2000e/kk ja tuosta maksan vuokrat, laskut, lukiossa opiskelevan nuoren oppikirjat, elämisen, harrastukset jne.

Äitini pitkään mäkätti minulle, että tienaan tuhansia ja minulla on varaa auttaa häntä.

Minun piti lähettää hänelle palkkakuittini tositteeksi ja eritellä menoni.

Laitoin listan tulostani (tilinauhan) vuokra kuitit, puhelinlaskut, vakuutus,bussiliput ym menot.

Ruokamenot meillä 350e/kk. Hän sitten teki laskelmat, että minulla jää ylimääräistä noin 350e/kk josta voin häntä avustaa vähintään 100e/kk.

Olin kuvitellut, että voisin säästää, antaa teini-ikäisille lapsilleni rahaa, ostaa itselleni jotain, laittaa kotia, pitää puskurirahastoa yllättäviä menoja varten.

Ei mennyt niin, eli minulle ei ole jäänyt parin viimeisen vuoden aikana mitään säästöön.

Vaikka olen normaali työssäkäyvä ihminen on äitini katsonut minun olevan hänen auttajansa.

Olen itse joutunut hakemaan halvempaa asuntoa, toisinaan on päiviä etten saa itselleni ruokaa, kun on tullut yllättävä meno joka rokottaa ruoka rahojani (350/kk).

Tiedän ettei mikään laki tms velvoita äitini taloutta rahoittamaan, mutta kun sisareni myös näin vaatii tekemään.

Äiti soittaa haukkuma huutopuheluita jos tilille ei rahaa ilmaannu.

Hän voi tuossa vielä 20v ainakin elää ja kupata minua. Eli ajoi itsensä taloudelliseen ahdinkoon ja siinä sivussa minutkin.

Niin, minunkin on todella helppo säästää 2000e nettotuloistani kun mies maksaa kaiken elämisen ja asumisen. Vähintään tonni jää joka kuukausi vaikka kuinka yritän tuhlata. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Miksi niin luulet?

Jos minä hankin vaikka hevosen ja tulisin sitten tänne itkemään että rahaa ei jää säästöön. Ja sanoisin että helppoahan teidän muiden on säästää kun teillä ei ole hevosta. Niin etkö silloin ajattelisi itsekin että elämä on valintoja täynnä? Kukaan ei pakota hevosta hankkimaan.

Ai sinulle on hevonen ja lapsi sama asia?

Harjoittelepas nyt vielä hieman luetun ymmärtämistä.

Kukaan ei vertaa hevosta lapseen, vaan kyse on elämässä tehtävistä tietoisista ja vapaaehtoisista valinnoista, jotka tietävät rahanmenoa, ja näin ollen heikentävät säästömahdollisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta laitan kuitenkin.

Olen täällä muutaman kerran kirjoitellut äidistäni joka on alle 70v ja eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantui 88.000e ja velat päätyivät ulosottoon.

Hän ei työuransa aikana saanut euroakaan säästöön, palkka nettona käteen 2500e ja bonukset sekä tuontatopalkkiot päälle.

Meitä lapsia ei koskaan avustanut mitenkään, lukiota käydessäni oli pakko tehdä töitä, että sain oppikirjat maksettua. Alaikäisenä kesätöissä ollessani piti näistä pienistä rahoista maksaa ns ruokarahaa.

Eläkeiäkää lähestyessään ei varautunut tilanteeseen millään muulla tavoin, kun ajattelemalla, että jatkaa töissä 68vuiden ikään saakka. Yllätys olikin suuri, kun työnantaja ilmoitti ettei se käy. Ja nyt muori pitää itseään työttömänä ja irtisanonuttuna, ei eläkeläisenä.

Sossusta ei saa mitään, vaikka ulosotto nappaa eläkkeestä 1/3, koska asuu isossa kalliissa asunnossa.

Velkajärjestelyä hakenut, mutta se on evätty (syynä kevytmielinen velkaantuminen) mutta omasta mielestä ei ole kevytmielisesti velkaantunut, koska raha on mennyt elämiseen.

Nyt sitten minun pitää häntä elättää, vaikka itselläni palkka käteen alle 2000e/kk ja tuosta maksan vuokrat, laskut, lukiossa opiskelevan nuoren oppikirjat, elämisen, harrastukset jne.

Äitini pitkään mäkätti minulle, että tienaan tuhansia ja minulla on varaa auttaa häntä.

Minun piti lähettää hänelle palkkakuittini tositteeksi ja eritellä menoni.

Laitoin listan tulostani (tilinauhan) vuokra kuitit, puhelinlaskut, vakuutus,bussiliput ym menot.

Ruokamenot meillä 350e/kk. Hän sitten teki laskelmat, että minulla jää ylimääräistä noin 350e/kk josta voin häntä avustaa vähintään 100e/kk.

Olin kuvitellut, että voisin säästää, antaa teini-ikäisille lapsilleni rahaa, ostaa itselleni jotain, laittaa kotia, pitää puskurirahastoa yllättäviä menoja varten.

Ei mennyt niin, eli minulle ei ole jäänyt parin viimeisen vuoden aikana mitään säästöön.

Vaikka olen normaali työssäkäyvä ihminen on äitini katsonut minun olevan hänen auttajansa.

Olen itse joutunut hakemaan halvempaa asuntoa, toisinaan on päiviä etten saa itselleni ruokaa, kun on tullut yllättävä meno joka rokottaa ruoka rahojani (350/kk).

Tiedän ettei mikään laki tms velvoita äitini taloutta rahoittamaan, mutta kun sisareni myös näin vaatii tekemään.

Äiti soittaa haukkuma huutopuheluita jos tilille ei rahaa ilmaannu.

Hän voi tuossa vielä 20v ainakin elää ja kupata minua. Eli ajoi itsensä taloudelliseen ahdinkoon ja siinä sivussa minutkin.

Lopetat maksamisen ja sanot, että teet kiristyksestä rikosilmoituksen jos huutopuhelut vielä jatkuvat. Joskus (tai oikeastaan aina) näitä "rahattomien" juttujen lukiessa on mahdotonta ajatella mitään muuta kuin sitä kuinka ongelmat on täysin heistä itsestään kiinni. Olisi kiva joskus nähdä lehdessä juttu köyhästä jolla oikeasti olisi jostain muusta kuin holtittomasta rahankäytöstä kiinni asiat.

Kyllähän sinkkuna jotain paskaduuniakin vääntämällä saa säästöön sen 500-600€/kk ihan kevyesti jos vain haluaa. Aika hönttiä antaa talousneuvoja tyyliin ''pidättäydy ostamasta turhaa krääsää niin säästät'', vaikka moni kyllä tuntuu säästävän ihan väärissä paikoissa. Ei varmaan kannata ostaa sitä halvinta kahvia tai juusto joka kuitenkin kestää useita viikkoja.

Luk9jan aliarvioimista tämmöset jutut. Ärsyttää kun ei kerrota taustatietoja joista aina paljastuu että

-on saatu suvulta tai puolisolta alkupääoma tai peritty omaisuus

-asuminen on ilmasta koska puoliso tai vanhemmat maksaa kaiken

-perheellä/suvulla sähkö-putki-urakointifirmoja jotka tekee rempat ilmaseksi (jos kyse sijoitusasunnoista)

- jne.

Eli loppujen lopuksi kyse on etuoikeutetuista henkilöistä, ei kenestå tahansa matti tai maijameikäläsestä.

Etsin artikkelista sitä kuuluisaa "jokainen pystyy samaan" -kohtaa. Ei löytynyt. En siis provosoitunut.

Haastateltu henkilö puhui, että sijoittaa voi vaikka 15 tai 50 eurolla kuussa (vaikka toki sekään ei kaikille ole mahdollista), ei sanonut että kaikki voisivat laittaa saman verran kuin juuri hän. Haastateltava on puhunut omista tavoistaan sekä yleisemmin sijoittamisesta ja miten se voi onnistua muiltakin kuin niiltä, joilla on yhtä helppo tilanne kuin hänellä, mutta tietysti IL on laittanut otsikkoon vain tuon ison summan raivoa herättämään.

Helppoahan tuon jos ei tarvitse autoa, matkustelua eikä shoppaile mitään heräteostoksia. Jos vielä hyödyntää kirppareita ja kierrätyskeskuksia. Eikä silti tarvitse ruuassa pihtailla. Eikä tarvitse lemmikkieläimiä niin sekin on jo iso säästö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut en millään ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka itkevät siitä että rahaa ei riitä säästöön kun on lapsia. Elämä on valintoja. Kukaan ei toivottavasti ole pakottanut ap:ta lapsia hankkimaan.

Jos haluaa lapsia niin sitten ei säästöön normipulliaisella jää paljoakaan. Jos haluaa enemmän rahaa säästöön niin sitten ei yksinkertaisesti tee niitä lapsia.

Sinulle merkitsee ainoastaan raha?

Miksi niin luulet?

Jos minä hankin vaikka hevosen ja tulisin sitten tänne itkemään että rahaa ei jää säästöön. Ja sanoisin että helppoahan teidän muiden on säästää kun teillä ei ole hevosta. Niin etkö silloin ajattelisi itsekin että elämä on valintoja täynnä? Kukaan ei pakota hevosta hankkimaan.

Ai sinulle on hevonen ja lapsi sama asia?

Et ymmärtänyt esimerkkiä. Valinnoista puhuttaessa on ihan sama puhutaanko lapsista vai hevosista tai vaikka autosta. Molempien hankinta on valinta (joo, toki lapsia ei välttämättä tule, vaikka kuinka yrittää jne.), eikä kumpaakaan ole pakko hankkia, varsinkaan jos rahat ei riitä.

t. Eri

Nyt ei ollut kyse mistään valinnoista esim. perheen ja lapsen välillä, ymmärsitte aloituksen pointin väärin. Kommentti oli lähinnä sarkasmia ja kritisointia näitä sijoittamista koskevia uutisia kohtaan. Aina nämä lehtien esimerkit ovat todella positiivista, mikä on toisaalta hyvä juttu. Se että ihmisiä kannustetaan säästämään ja miettimään omaa talouttaan, on hyvä asia. Tämän lisäksi pitäisi kuitenkin myös kertoa näistä epäonnisista tarinoista (joita on todella paljon). Kaikki eivät voita tai tee omaisuutta osakkeilla, asunnoilla ym. sijoituksilla, näitä rahansa menettäneitä on todella paljon. Hehkutuksen lisäksi pitäisi kertoa myös riskeistä, koska onhan suomen talouksista osa ylivelkaantuneita ja ulosotossa.