Miten saisin vaimon kuntoilemaan?

Jahtaa sitä veitsen kanssa.

Jos ap todella on kilpaurheilija, niin ottakaa, muijat, huomioon, että miesurheilijan silmissä normaalipainon ja ylipainon rajoilla keikkuva nainen on jo todella ison ja rapakuntoisen oloinen ja hyvin epämiellyttävä.

Valtaväestö ei tuota kokoa pitäisi juuri minään, mutta urheilijalle vähempikin on jo dealbreaker, sillä he ovat tottuneet viettämään aikaa timmien ja seksikkäiden ihmisten kanssa ja saamaan huomiota mallinmittaisilta naisilta. Apkaan on tuskin tätä ennen juuri edes huomannut pulskia naisia, tai, jos on, niin on pitänyt heitä alempiarvoisina

Lisäksi normaalipainon sisällä tapahtuva lihominen muuttaa ihmisen ulkonäköä yllättävän radikaalisti

Tee sinä kotityöt välillä niin vaimolla on aikaa urheilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko teidän elämässänne jokin muuttunut naimisiinmenon jälkeen? Mitä vaimo vastaa jos ehdotat yhteistä lenkkiä, jos hänkin kerran on ennen juossut? Mitä teette yhdessä ja kuinka usein ehditte viettää aikaa yhdessä?

Aina jokin syy ettei jaksa/ehdi/ väsyttää/ pitää kattoo telkkaa/ somettaa/ laittaa someen kuvia jne tästäkin varmaan hyökätään mut sanon rohkeesti laiskuus, vaikka luulis tietävän että lenkin jälkeen tulee pirteempi olo.

T:ap

Et kertonut nyt yhtään enempää onko mikään muuttunut. Tuskin sun vaimo saman tien häiden jälkeen läsähti sohvalle eikä ole enää siitä noussut? Vai kävikö näin?

Joka tapauksessa ehdotan että puhut vaimosi kanssa. Sano että sulle yhdessä treenaaminen ois tärkeää ja kysy että miksi hän ei enää halua sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisella kropalla koko 40/42 on sopiva 63kg, ja koko 38 58kg? Itsellä nuo koot olisivat telttoja samoilla kilomäärillä. eri

Minulla, pituus 167 cm, nimenomaan oli 58-kiloisena koko 38 ja 63-kiloisena koko 40/42. Olen tismalleen keskimittainen suomalainen nainen ja varsin tasasuhtainen vartaloltani. En voi käsittää täällä toistuvaa ajusta, että koko 40 tarkoittaisi lihavuutta tai edes ylipainoa. Minun pituisellani on ylipainoa, kun painaa vähintään 70 kiloa. Ja lihavuus alkaa n. 80 kilosta. Ovatko täällä hyvin lyhyet naiset äänessä vai monet sellaiset, joilla on todella vääristynyt ja suppea käsitys ihmisistä?

mä olen 169cm/80kg ja käytän koko 42.

Mä taas olen 166/60 ja käytän kokoa 38. Meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Tee sinä kotityöt välillä niin vaimolla on aikaa urheilla?

No kahden siistin ihmisen talous tässä meillä on, että aikaa kyllä olisi. Siivoaminen on täysin minun vastuulla.

T:ap

Minkä takia sitä kuntoilua pitäisi niin hirveästi harrastaa? Tämä vaatimus on vain lisääntynyt. Vielä 20 vuotta sitten naisille oli täysin hyväksyttävää olla sellainen, mitä nykyään sanotaan laihaläskiksi. Miksi vaatimukset on vain koventuneet? Miksi ei riitä, että liikkuu sen verran, että ei jäykisty iän myötä, jos paino on normaalin rajoissa (mitä koko 34 ei yleensä ole keskimittaiselle).

Jatketaan aamulla tästä, oon heti seiskalta linjoilla pirteenä. Terkuin:ap

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat pitää huolta vartalostaan avioliitossakin, kun tietävät ulkonäön olevan kuitenkin miehelle tärkeintä.

Tälläiset miehet on helppo jättää. Kannattaa muistaa että avioeroista 80% panee alulle naiset. Tämä fakta ei oikein tue väitettäsi. Tosin sinun ei tarvitse asiaa pelätä koska et alunperinkään sitä naista saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitän aina näissä aloituksissa huomion siihen kuinka kommentoijat hyökkäävät aloittajan kimppuun, väittävät aloittajaa automaattisesti lihavaksi ja toivovat parisuhteelle eroa. Omituista. Kyllä muakin treenaavana naisena ärsyttäisi, jos mies lihoisi kovasti eikä välittäisi kunnostaan ja terveydestään lainkaan kuten suhteen alkuaikoina.

Palstan logiikan mukaan sun on rakastettava ja haluttava sitä puolisoa, vaikka sen paino tuplaantuisi. Kun entäs jos tulee onnettomuus tai jotain, ei saa olla niin pinnallinen!

Ihan tosi hei. Valitettavasti luulen, että suuri osa kommentoijista on niitä, jotka ovat päästäneet itsensä mukavasti menemään parisuhteen aikana.

Ihan painosta riippumatta ihmiset yleensä olettaa, että kun on naimisiin menty ja luvattu rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä tai vapaammin sanottuna hyvinä ja huonoina aikoina, niin tämän lupaaja pitää sanansa. Vai pitääkö mielestäsi vihkikaavaan lisätä , että tämä ei päde mikäli muutut, sairastut, vammaudut tai lihot?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap todella on kilpaurheilija, niin ottakaa, muijat, huomioon, että miesurheilijan silmissä normaalipainon ja ylipainon rajoilla keikkuva nainen on jo todella ison ja rapakuntoisen oloinen ja hyvin epämiellyttävä.

Valtaväestö ei tuota kokoa pitäisi juuri minään, mutta urheilijalle vähempikin on jo dealbreaker, sillä he ovat tottuneet viettämään aikaa timmien ja seksikkäiden ihmisten kanssa ja saamaan huomiota mallinmittaisilta naisilta. Apkaan on tuskin tätä ennen juuri edes huomannut pulskia naisia, tai, jos on, niin on pitänyt heitä alempiarvoisina

Lisäksi normaalipainon sisällä tapahtuva lihominen muuttaa ihmisen ulkonäköä yllättävän radikaalisti

Mikäli mies on tällainen toisia ihmisiä ulkonäön perusteella halveksiva ja arvioiva kuspää niin eipä ole naiselle menetys, että eroavat. Mul@kku voi sen jälkeen hakea itselleen uuden kiusattavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sinä? Samoissa mitoissa? Timmissä kunnossa? Meneekö samat vaatteet päälle kuin alussa? Urheiletko?

Samaa kilpaurheilua harrastan edelleen mitä olen lapsuudesta asti harrastanut, cooperissa meni viime viikolla 3400m. Mihin tämä vaikuttaa?

T:ap

Kannattaa nyt ihan suosiolla erota. Kiinnostuksenkohteenne ovat liian erilaiset. Ihmettelen kyllä miksi mukavuudenhaluinen nainen on alunperinkään tuollaisen hullun kumppanin ottanut. Nyt vaan eroatte ja katselet uuden kumppanin jostain kireästä luuviulusta. Exäsi laihduttaa itselleen kostokropan ja pyydystää itselleen uuden miehen paremmalla onnella. Win-win

Miksi tämä uusi mies jäisi kun huomaa, että kyseessä olikin vain kostokroppa?

Kyllä itsensä lihottaminen ilman terveydellistä syytä on pahemmanluokan petos.

T:N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sinä? Samoissa mitoissa? Timmissä kunnossa? Meneekö samat vaatteet päälle kuin alussa? Urheiletko?

Samaa kilpaurheilua harrastan edelleen mitä olen lapsuudesta asti harrastanut, cooperissa meni viime viikolla 3400m. Mihin tämä vaikuttaa?

T:ap

Kannattaa nyt ihan suosiolla erota. Kiinnostuksenkohteenne ovat liian erilaiset. Ihmettelen kyllä miksi mukavuudenhaluinen nainen on alunperinkään tuollaisen hullun kumppanin ottanut. Nyt vaan eroatte ja katselet uuden kumppanin jostain kireästä luuviulusta. Exäsi laihduttaa itselleen kostokropan ja pyydystää itselleen uuden miehen paremmalla onnella. Win-win

Miksi tämä uusi mies jäisi kun huomaa, että kyseessä olikin vain kostokroppa?

Siksi, että toisella kierroksella nainen ymmärtää valita tavallisen mukavan kunnon miehen hullun ulkonäköfriikin sijaan. Sellaisen, joka rakastaa kumppaniaan ja jonka vehje pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitän aina näissä aloituksissa huomion siihen kuinka kommentoijat hyökkäävät aloittajan kimppuun, väittävät aloittajaa automaattisesti lihavaksi ja toivovat parisuhteelle eroa. Omituista. Kyllä muakin treenaavana naisena ärsyttäisi, jos mies lihoisi kovasti eikä välittäisi kunnostaan ja terveydestään lainkaan kuten suhteen alkuaikoina.

Palstan logiikan mukaan sun on rakastettava ja haluttava sitä puolisoa, vaikka sen paino tuplaantuisi. Kun entäs jos tulee onnettomuus tai jotain, ei saa olla niin pinnallinen!

Ihan tosi hei. Valitettavasti luulen, että suuri osa kommentoijista on niitä, jotka ovat päästäneet itsensä mukavasti menemään parisuhteen aikana.

Ihan painosta riippumatta ihmiset yleensä olettaa, että kun on naimisiin menty ja luvattu rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä tai vapaammin sanottuna hyvinä ja huonoina aikoina, niin tämän lupaaja pitää sanansa. Vai pitääkö mielestäsi vihkikaavaan lisätä , että tämä ei päde mikäli muutut, sairastut, vammaudut tai lihot?

Sieltä se taas tuli, vakiovastaus.

Tätä kai sitten käytetään tekosyynä sille että persaus leviää eikä enää "tarvitse" pitää huolta itsestään, kun on kerran on jo luvattu rakastaa 🙄

Muutos ei koskaan ole vain fyysinen. Ennen aktiivinen ihminen onkin yhtäkkiä passiivinen sohvaperuna, tai vammautunut katkeroituu vammansa seurauksena... Toki näistä voidaan yhdessä puhua ja yrittää selvittää kuinka tilannetta voisi parantaa, mutta partnerin muuttuessa täysin eri ihmiseksi ei toiselta voi odottaa ikuista kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsensä lihottaminen ilman terveydellistä syytä on pahemmanluokan petos.

T:N31

Kannattaa huomata että tässä on kyse luuviulun "lihominen" normaalipainoon. Ylipainoa ei olla vielä lähelläkään. Joten on täysin turhaa esittää, että ollaan kovasti huolissaan tämän ihmisen terveydestä.

Vaimosi taustoja en tiedä, mutta oman kokemukseni mukaan reippaassa lihomisessa voi olla kyse parisuhdeongelmista tai sitten ihan omista ongelmista. Liikkumaan patistaminen ei auta, se pahentaa tilannetta. Jos teillä on kykyä kommunikoida kunnioittavasti, suosittelen, että kysyt vaimoltasi miten hänellä menee. Syyllistäminen, painostaminen, yms, todellakin pahentaa tilannetta. Vaimosi aivan taatusti tietää lihoneensa, koska noin monta kokoa kasvanut ja hänellä on varmasti jo valmiiksi paskaolo itsestään. Ikävä kyllä itse olen aiemmassa elämässäni käyttänyt lihomista menetelmänä päästä silloisesta miehestä eroon. En uskaltanut sanoa suoraan tai myöntää itselleni, että olen onneton mieheni kanssa, joten lihomalla työnsin hänet pois elämästäni. Mutta vaimosi tapauksessa en tietenkään tiedä onko tästä kyse. Lihominen on oire, ei syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitän aina näissä aloituksissa huomion siihen kuinka kommentoijat hyökkäävät aloittajan kimppuun, väittävät aloittajaa automaattisesti lihavaksi ja toivovat parisuhteelle eroa. Omituista. Kyllä muakin treenaavana naisena ärsyttäisi, jos mies lihoisi kovasti eikä välittäisi kunnostaan ja terveydestään lainkaan kuten suhteen alkuaikoina.

Palstan logiikan mukaan sun on rakastettava ja haluttava sitä puolisoa, vaikka sen paino tuplaantuisi. Kun entäs jos tulee onnettomuus tai jotain, ei saa olla niin pinnallinen!

Ihan tosi hei. Valitettavasti luulen, että suuri osa kommentoijista on niitä, jotka ovat päästäneet itsensä mukavasti menemään parisuhteen aikana.

Ihan painosta riippumatta ihmiset yleensä olettaa, että kun on naimisiin menty ja luvattu rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä tai vapaammin sanottuna hyvinä ja huonoina aikoina, niin tämän lupaaja pitää sanansa. Vai pitääkö mielestäsi vihkikaavaan lisätä , että tämä ei päde mikäli muutut, sairastut, vammaudut tai lihot?

Sieltä se taas tuli, vakiovastaus.

Tätä kai sitten käytetään tekosyynä sille että persaus leviää eikä enää "tarvitse" pitää huolta itsestään, kun on kerran on jo luvattu rakastaa 🙄

Muutos ei koskaan ole vain fyysinen. Ennen aktiivinen ihminen onkin yhtäkkiä passiivinen sohvaperuna, tai vammautunut katkeroituu vammansa seurauksena... Toki näistä voidaan yhdessä puhua ja yrittää selvittää kuinka tilannetta voisi parantaa, mutta partnerin muuttuessa täysin eri ihmiseksi ei toiselta voi odottaa ikuista kärsivällisyyttä.

Ottakaapa tästä koppi naiset. Kun puoliso, sairastuu, masentuu, lihoo tai muuten vaikkapa kalja alkaa maistua niin kylmästi vaan potkaiset äijän pellolle. Sinun ei tarvitse siitä välittää kun kehtaa muuttua . Nykyisin ei kannata rakkauden takia kestää ja kärsiä . Senkun vaan uutta putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsensä lihottaminen ilman terveydellistä syytä on pahemmanluokan petos.

T:N31

Kannattaa huomata että tässä on kyse luuviulun "lihominen" normaalipainoon. Ylipainoa ei olla vielä lähelläkään. Joten on täysin turhaa esittää, että ollaan kovasti huolissaan tämän ihmisen terveydestä.

Luuviulu. Minä kun luulin etteivät ylipainoiset koskaan hauku hoikkia...

Eihän tässä sanottu että ollaan huolissaan terveydestä vaan että terveenä itsensä lihottaminen on petos. Ja siitä olen samaa mieltä, siinä pettää sekä itsensä että kumppaninsa. Eihän AP:n vaimo ainakaan vielä hurjan iso ole, mutta mihin homma johtaa jos hän jää sinne telkkarin eteen nyhjäämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitän aina näissä aloituksissa huomion siihen kuinka kommentoijat hyökkäävät aloittajan kimppuun, väittävät aloittajaa automaattisesti lihavaksi ja toivovat parisuhteelle eroa. Omituista. Kyllä muakin treenaavana naisena ärsyttäisi, jos mies lihoisi kovasti eikä välittäisi kunnostaan ja terveydestään lainkaan kuten suhteen alkuaikoina.

Palstan logiikan mukaan sun on rakastettava ja haluttava sitä puolisoa, vaikka sen paino tuplaantuisi. Kun entäs jos tulee onnettomuus tai jotain, ei saa olla niin pinnallinen!

Ihan tosi hei. Valitettavasti luulen, että suuri osa kommentoijista on niitä, jotka ovat päästäneet itsensä mukavasti menemään parisuhteen aikana.

Ihan painosta riippumatta ihmiset yleensä olettaa, että kun on naimisiin menty ja luvattu rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä tai vapaammin sanottuna hyvinä ja huonoina aikoina, niin tämän lupaaja pitää sanansa. Vai pitääkö mielestäsi vihkikaavaan lisätä , että tämä ei päde mikäli muutut, sairastut, vammaudut tai lihot?

Sieltä se taas tuli, vakiovastaus.

Tätä kai sitten käytetään tekosyynä sille että persaus leviää eikä enää "tarvitse" pitää huolta itsestään, kun on kerran on jo luvattu rakastaa 🙄

Muutos ei koskaan ole vain fyysinen. Ennen aktiivinen ihminen onkin yhtäkkiä passiivinen sohvaperuna, tai vammautunut katkeroituu vammansa seurauksena... Toki näistä voidaan yhdessä puhua ja yrittää selvittää kuinka tilannetta voisi parantaa, mutta partnerin muuttuessa täysin eri ihmiseksi ei toiselta voi odottaa ikuista kärsivällisyyttä.

Ottakaapa tästä koppi naiset. Kun puoliso, sairastuu, masentuu, lihoo tai muuten vaikkapa kalja alkaa maistua niin kylmästi vaan potkaiset äijän pellolle. Sinun ei tarvitse siitä välittää kun kehtaa muuttua . Nykyisin ei kannata rakkauden takia kestää ja kärsiä . Senkun vaan uutta putkeen.

Kuten sanoin, asioista voi yrittää puhua ja voidaan yrittää löytää yhteisiä ratkaisuja. Aina se ei toimi, silloin on lähdettävä omille teille. Ei nykyään tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa, miksi minä jäisin katselemaan kaljaa kittaavaa ukkoa jos hän ei halua asiaan muutosta? Ei tarvitse edes uutta putkeen. Nykyään on ihan sallittua ja mahdollista elää yksinkin.