Lue keskustelun säännöt.
Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä
04.03.2020 |
Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä
Lihavuuden uudistetussa hoitosuosituksessa korostuvat kannustavuus ja myönteinen ilmapiiri. Kaikenlaisesta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyvästä syyllistämisestä halutaan eroon.
– Karsitaan pois kaikki huonoa oloa tuottava ilmapiiri, jota lihavuuden hoitoon on mahdollisesti aiemmin liittynyt, sanoo hoitosuosituksen tekemiseen osallistunut professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.
https://yle.fi/uutiset/3-11238943
Toivottavasti sanoma kunnioittaa uusia ohjeita :)
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)Kyllä useimmat ylipainoiset ihan hyvin työnsa jaksavat tehdä. Masennus taas on kiinni lähinnä siitä, että lihavia halveksutaan. Silloin, kun ruokaa oli niukasti, oli lihavuus arvostettua eikä suinkaan mikään masentava asia. Miksi virpomalorussakin muuten toivotettaisiin "isännälle ihravatsa, emännälle perä levee"?
Ja eikös se ole vain hyvä, että kun työura on ohi, niin kohta sairastuu, saa jonkun sydärin ja kuolee pois? Ei tarvitse maksaa eläkettä niin kauan. Satavuotiaaksi elävät ne vasta kalliiksi yhteiskunnalle tulevat.
Nykyään tiedetään lihavuuden riskit paremmin, eikä ruoka todellakaan ole niukasti vaan ihan pirusti liikaa tarjolla.
Tuo loppuosa sen sijaan oli tyypillistä marttyyriksi heittäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin ihmisille on mahdotonta käsittää, ettei joidenkin elämässä ylipaino ole heidän ongelmistaan suurin, että elämä ei anna mahdollisuutta priorisoida omaa itseään. Painonhallinta ja elämäntapamuutokset vaativat tilaa sekä jonkinasteista hyvinvointia ja toiveikkuutta.
Sitten on toinen ryhmä, jota vaan ei kiinnosta. He ovat kuin tupakoitsijat, jotka tietävät haitat, mutta tykkäävät itse toiminnnasta enemmän.
Ja on vielä monta muutakin ryhmää. Ikuisuuslaihduttajat, jotka ovat yrittäneet väärillä keinoilla ja epäonnistuneet. He, jotka ahmivat haluamattaan. jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!Onkohan sinulla asioiden ymmärtämisessä jotakin häikkää?
Ei kukaan sitä ole kiistänyt, etteikö lihavuus olisi kansanterveydellinen ongelma.
Kyllä, sitä pidetään ongelmana, joka vaatii hoitoa.
Kysymys on siitä, millaisia hoitosuosituksia lihavuusongelmaan annetaan, ja että niitä on muutettu. On tultu siihen tulokseen, että kannattaa välttää syyllisyydentunteiden herättelyä. Ne tunteet eivät edistä laihtumista. Ne ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisu ongelmaan. Syyllisyydentunne ei auta laihtumaan.
Se, että uusissa suosituksissa kehotetaan välttämään syyllisyydentunteiden herättämistä, ei tarkoita, että lihavuutta ei haluttaisi hoitaa. Kyllä halutaan. On vain todettu, että syyllisyydentunteista on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmasti hyvää tarkoittavine neuvoinesi olet siis yksi osaamaton puoskari.
Kyllä painonhallinta useimpia lihavia kiinnostaa, usko pois. Mutta koska et osaa siinä auttaa, niin voisit osaltasi auttaa heitä, ihan vain pitämällä suusi kiinni.
Mutta mikä sitten on syyllistämistä? Saako lääkäri mainita potilaan painosta vai mennäänkö nyt siihen, että asiasta on vaiettava ettei kenellekään tule paha mieli? Tätä keskustelua lukiessa lähinnä tuntuu siltä että ylipainoiset etsivät syitä pysyä ylipainoisina ja mieluiten niin että se olisi muiden syy.
Kyllä lääkäri silloin saa mainita ylipainosta ja hänen pitääkin niin tehdä, jos kysymyksessä on vaiva, joka voi suoraan olla seurausta ylipainosta tai jota ylipaino pahentaa. Sen voi kuitenkin tehdä monella tavalla.
Tässä keskustelussa ja muuallakin asiasta mainitsee aika moni muu kuin lääkäri.
Kysehän on nyt kuitenkin lihavuuden hoidosta. Jo se, että sitä on hoidettava, pitäisi olla merkki siitä ettei se ole ok. Miksi hoitaa jotain mikä on kunnossa?
Täällä on ollut monia asiallisia(kin) kommentteja ylipainon epäterveellisyydestä ja mikä on ollut vastaanotto? Lihavuusrasismia! Geenit määrää!
Niin. Lääkäri parka jos tähän soppaan joutuu kätensä työntämään.
Vierailija kirjoitti:
Lihavilla on täysi oikeus olla lihavia ja minulla on täysi oikeus pitää heitä ällöttävinä. Piste.
Sinulla on oikeus pitää ihmisiä ällöttävinä, mutta sinulla ei ole oikeutta mennä puhumaan ihmisille rumasti, haukkua näitä ja käyttäytyä ällöttävästi itse, ja tämän jälkeen ihmetellä, miten ne ällöttävät lihavat eivät ottaneet opikseen. PISTE PISTE PISTE!!! HUUTOMERKKI JA VIELÄ YKSI V*TUN PISTE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa.
Ootte kyllä kuutamolla.
Mulla on 2 koiraa, jotka söi täysin samaa ruokaa desilitramitalla saman määrän, ja niitä lenkitetään täysin sama määrä, samanaikaisesti. Ovat äiti ja tytär. Toinen on ollut aina vähän liian painava ja toinen aikuisena aina liian laiha. Molemmat on tutkittu eläinlääkärissä. Nyt pullukka syö laihdutusruokaa ja laiha syö lihotusruokaa. Ovat enemmän samanpainoisia, mutta painava on edelleen hieman ylipainoinen ja laihaa ei saa lihotettua millään, kun se sitten vaan paskantaa enemmän, jos saa enemmän ruokaa tai herkkuja.
Geeneillä on oikeasti merkitystä.
Laihan koiran isän suku on laihaa.
Geeneillä on merkitystä ruumiinrakenteeseen ja lihomistaipumukseen. Jos on sattunut saamaan ne paskemmat geenit niin sit pitää syödä vähemmän. Niinhän sä teet sun koirallesikin, syötät sille sopivaa ruokaa sopivan määrän, koska sä et halua lihottaa sitä sairaaksi.
Minullakin on erittäin nälkäinen koira. Lääkärin ohjeesta pidin vuosikausia painoa 7,5 kilossa. Koira oli ihan pistoksissa ruokaa kohtaan aina, söi ulkoa ihan kaiken, ihmisten heittämät omenankarat, pupunpapanat, marjoja jne. Lopulta monen mutkan jälkeen olen antanut koiran lihoa vanhoilla päivillään 8 - 8,5 -kiloiseksi. Koira ei suhtaudu enää ruokaan niin fanaattisesti ja vaikuttaa tyytyväisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä uutinen tulisi välittää myös ulkonäkökeskeisille työmarkkinoille, sinne rekryjen puolelle.
Ei kukaan työhaastattelija mitään ääneen lausu, mutta paino ja elämänhallinta liitetään yhteen ja siitä johdetaan tulkintoja arvioitaessa työtehtävistä suoriutumista.
Tyhmää, pinnallista, mutta valitettavan yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa oman tarinani. Olen ollut aina pyöreä, mutta kun elämässä kasaantui kaikki ikävät asiat, aloin todella syödä suruuni ja painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja lisää.
Lopulta painoin 140 kg. Joka ikinen kerta, kun menin lääkäriin, sain kuulla painostani. Vaikka olisin mennyt sinne silmätulehduksen takia. Työterveystarkastuksista lähdin itku silmässä pois, kun terveydenhoitaja piti 45 minuutin saarnan.
Saarnaaminen ja syyttely ei auttanut mitään. Siitä tuli vain paha mieli, eikä se suinkaan saanut menemään lenkille vaan jäämään sinne sohvalle. Lopulta alkoi käydä niin, etten mennyt ollenkaan lääkäriin tai hoitajalle, ellei ollut aivan pakko. Vuosien aikana jäi varmasti moni vaiva hoitamatta, mutta en halunnut mennä nöyryytettäväksi.
Ystävän suosittelemaan päätin uskaltautua ravitsemusterapeutin luo. Hän oli empaattinen, ei haukkunut eikä syyllistänyt. Yhdessä saimme tehtyä ruokavalion, jota minun oli helppo noudattaa. Katsos vaan, kun kerrankin joku halusi oikeasti auttaa eikä tyrkyttää ikuista ”syö vähemmän” -mantraa, sain laihdutukseen motivaatiota.
Pelkällä ruokavaliolla laihduin 30 kg, en harrastanut liikuntaa. Kun pääsin alle 100 kg, olin niin innoissaan, että palkitaan itseni personal trainerilla. Hän myös kannusti, ei koskaan syyllistänyt eikä pitänyt minua vajaaälyisenä, jolle täytyy toistaa samaa mantraa vähemmän syömisestä.
Nykyään painan 60 kg. Se on 170 cm pituiselle oikein hyvä paino. Olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, ravitsemusterapeutille ja personal trainerille.
Positiivisuus ja kannustava ilmapiiri kantaa pitkälle.
Mahtava suoritus, onnittelut!
Sinun tekstistäsi pomppaa silmille se, ettet uhriudu tai syytä ympäröivää maailmaa kiloistasi, etkä jäänyt niiden vangiksi. Ja se on se suuri ero. Sä olet hurja, nostan hattua!No se "uhriutuminen" tuli tuossa viestin alussa. Sinä tulkitsit sen nyt "ei uhriutumiseksi" kun henkilö on nykyään normaalipainoinen.
Jos hän ei olisi KANNUSTUKSEN ja EMPATIAN vuoksi laihtunutkaan, niin tulkitsisit tuon viestin alun auttamatta uhriutumiseksi ja maailman syyttämiseksi omista ongelmista.
Ah, kiitos kun kerrot minulle mitä ajattelen.
Onko tää nyt fatsplaining vai mitä?
No tuossa on ihan selvästi implikoitavissa, että "ne muut uhriutuvat ja syyttävät maailmaa kiloistaan".
Se lukee tuolla ja on tarkistettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä uutinen tulisi välittää myös ulkonäkökeskeisille työmarkkinoille, sinne rekryjen puolelle.
Ei kukaan työhaastattelija mitään ääneen lausu, mutta paino ja elämänhallinta liitetään yhteen ja siitä johdetaan tulkintoja arvioitaessa työtehtävistä suoriutumista.
Tyhmää, pinnallista, mutta valitettavan yleistä.
Onneksi työpanos ja sen tuotos on mitattavissa. Myöskin testit ja todistukset kertovat oman osansa. Jos rekry valitsee pelkän ulkonäön perusteella, on kyllä erikoinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa oman tarinani. Olen ollut aina pyöreä, mutta kun elämässä kasaantui kaikki ikävät asiat, aloin todella syödä suruuni ja painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja lisää.
Lopulta painoin 140 kg. Joka ikinen kerta, kun menin lääkäriin, sain kuulla painostani. Vaikka olisin mennyt sinne silmätulehduksen takia. Työterveystarkastuksista lähdin itku silmässä pois, kun terveydenhoitaja piti 45 minuutin saarnan.
Saarnaaminen ja syyttely ei auttanut mitään. Siitä tuli vain paha mieli, eikä se suinkaan saanut menemään lenkille vaan jäämään sinne sohvalle. Lopulta alkoi käydä niin, etten mennyt ollenkaan lääkäriin tai hoitajalle, ellei ollut aivan pakko. Vuosien aikana jäi varmasti moni vaiva hoitamatta, mutta en halunnut mennä nöyryytettäväksi.
Ystävän suosittelemaan päätin uskaltautua ravitsemusterapeutin luo. Hän oli empaattinen, ei haukkunut eikä syyllistänyt. Yhdessä saimme tehtyä ruokavalion, jota minun oli helppo noudattaa. Katsos vaan, kun kerrankin joku halusi oikeasti auttaa eikä tyrkyttää ikuista ”syö vähemmän” -mantraa, sain laihdutukseen motivaatiota.
Pelkällä ruokavaliolla laihduin 30 kg, en harrastanut liikuntaa. Kun pääsin alle 100 kg, olin niin innoissaan, että palkitaan itseni personal trainerilla. Hän myös kannusti, ei koskaan syyllistänyt eikä pitänyt minua vajaaälyisenä, jolle täytyy toistaa samaa mantraa vähemmän syömisestä.
Nykyään painan 60 kg. Se on 170 cm pituiselle oikein hyvä paino. Olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, ravitsemusterapeutille ja personal trainerille.
Positiivisuus ja kannustava ilmapiiri kantaa pitkälle.
Mahtava suoritus, onnittelut!
Sinun tekstistäsi pomppaa silmille se, ettet uhriudu tai syytä ympäröivää maailmaa kiloistasi, etkä jäänyt niiden vangiksi. Ja se on se suuri ero. Sä olet hurja, nostan hattua!No se "uhriutuminen" tuli tuossa viestin alussa. Sinä tulkitsit sen nyt "ei uhriutumiseksi" kun henkilö on nykyään normaalipainoinen.
Jos hän ei olisi KANNUSTUKSEN ja EMPATIAN vuoksi laihtunutkaan, niin tulkitsisit tuon viestin alun auttamatta uhriutumiseksi ja maailman syyttämiseksi omista ongelmista.
Ah, kiitos kun kerrot minulle mitä ajattelen.
Onko tää nyt fatsplaining vai mitä?No tuossa on ihan selvästi implikoitavissa, että "ne muut uhriutuvat ja syyttävät maailmaa kiloistaan".
Se lukee tuolla ja on tarkistettavissa.
Äh. No niinhän minä koko ajan sanonkin. Siksipä onkin hienoa, että tuo kirjoittaja on päässyt sen yli ja saavuttanut normaalipainon. Hän ei ole jäänyt syyttämään kaikkia muita vaan on ottanut tilanteen omiin käsiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Geeneillä ja lihavuudella ei ole keskenään mitään tekemistä keskenään. Se johtuu siitä että ahmit liikaa herkkuja ja löhöilet sohvanpohjalla sen 24/7. Lihavuuteen auttaa vain se että syöt vähemmän ja liikut enemmän eli kulutat enemmän kaloreita kun saat.
Hyvä esimerkki palsta-idiootista. Oikein julistamalla julistat tietämättömyyttäsi..Sinunlaistesi simppelien kannattaisi pysyä niissä sieppi ja muu ö-julkkis keskusteluissa missä kuolaatte suu vaahdossa.
Ja aika moni muu idioottikin täällä ei ota huomioon sairauksia, on monia sairauksia ja kehon epätiloja missä saattaa lihoa huomattavia määriä, esim (naisten)hormoniongelmat. Ja vaikka luulette että kaiken voi nykyään hoitaa kuntoon kun vain painelee lääkärille niin sanon ettei voi. Monet lääkkeet varsinkin psyykelääkkeet oikeasti lihottavat että sitä suuta suppuliin jos ei tiedä henkilöstä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!Onkohan sinulla asioiden ymmärtämisessä jotakin häikkää?
Ei kukaan sitä ole kiistänyt, etteikö lihavuus olisi kansanterveydellinen ongelma.
Kyllä, sitä pidetään ongelmana, joka vaatii hoitoa.
Kysymys on siitä, millaisia hoitosuosituksia lihavuusongelmaan annetaan, ja että niitä on muutettu. On tultu siihen tulokseen, että kannattaa välttää syyllisyydentunteiden herättelyä. Ne tunteet eivät edistä laihtumista. Ne ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisu ongelmaan. Syyllisyydentunne ei auta laihtumaan.
Se, että uusissa suosituksissa kehotetaan välttämään syyllisyydentunteiden herättämistä, ei tarkoita, että lihavuutta ei haluttaisi hoitaa. Kyllä halutaan. On vain todettu, että syyllisyydentunteista on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmasti hyvää tarkoittavine neuvoinesi olet siis yksi osaamaton puoskari.
Kyllä painonhallinta useimpia lihavia kiinnostaa, usko pois. Mutta koska et osaa siinä auttaa, niin voisit osaltasi auttaa heitä, ihan vain pitämällä suusi kiinni.
Mutta mikä sitten on syyllistämistä? Saako lääkäri mainita potilaan painosta vai mennäänkö nyt siihen, että asiasta on vaiettava ettei kenellekään tule paha mieli? Tätä keskustelua lukiessa lähinnä tuntuu siltä että ylipainoiset etsivät syitä pysyä ylipainoisina ja mieluiten niin että se olisi muiden syy.
Kyllä lääkäri silloin saa mainita ylipainosta ja hänen pitääkin niin tehdä, jos kysymyksessä on vaiva, joka voi suoraan olla seurausta ylipainosta tai jota ylipaino pahentaa. Sen voi kuitenkin tehdä monella tavalla.
Tässä keskustelussa ja muuallakin asiasta mainitsee aika moni muu kuin lääkäri.
Kysehän on nyt kuitenkin lihavuuden hoidosta. Jo se, että sitä on hoidettava, pitäisi olla merkki siitä ettei se ole ok. Miksi hoitaa jotain mikä on kunnossa?
Täällä on ollut monia asiallisia(kin) kommentteja ylipainon epäterveellisyydestä ja mikä on ollut vastaanotto? Lihavuusrasismia! Geenit määrää!
Niin. Lääkäri parka jos tähän soppaan joutuu kätensä työntämään.
Tässä ketjussa kommentit ylipainon terveyshaitoista ovat oikeastaan ihan off topic.
Kysymys kun ei ole siitä, onko ylipainosta terveydellistä haittaa.
Vaan siitä, miten hoitaa lihavuutta silloin kun siitä haittaa on.
Tarkemmin sanottuna vielä niin, että vaikka geenit ehkä määräävät jotakin, niin eiköhän useimmat ylipainoiset kuitenkin myönnä, että syövät liikaa kulutukseensa nähden. Eli, miten saada tämä käytös muuttumaan? Jos ylipainoinen itsekin uskoo, että hänen energiansaantinsa ja -kulutuksensa eivät ole tasapainossa, niin eihän häntä auta mitenkään se, että toistetaan toistamisen perästä tätä asiaa jonka hän jo tietää, ja lisäksi vielä toistetaan niinikään hänen jo tietämäänsä asiaa, että ylipainosta on terveydelle haittaa, mikä sekään ei auta.
Jotain muuta pitäisi siis keksiä kuin noiden jo tuttujen asioiden jankkaaminen, kun niillä kerran ei syöminen vähene eikä liikunta lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!
Tuollaista se on, kun tietää asiat toisen puolesta. Ongelmani on se, etten nauti syömisestä, stressiä ja muut asiast tärkeämpiä sekä ruoka-aineallergiat. Sitten sitä vaan syö jotain nopeaa ja liian epäterveellistä, ei nautinnoksi vaan pakosta.
Menee kuukausia, etten syö lainkaan karkkia, sipsejä tms. En juo limuja enkä käytä alkoholia. Maitoallergisena en käytä rahkoja, jugurtteja tms. en edes niitä korvikeversioita. En myöskään mysliä enkä mehua enkä gluteeni- ja hiiva-allergisena syö leipääkään enkä juustoja. Nakkeja ja makkaraa muutaman kerran vuodessa, jäätelöä jonkin verran kesällä. Kaurakermaa käytän, jos ruokalaji vaatii hauduttamista tms. mutta useimmiten en. Suklaata syön välillä nälkääni, mutta maidoton suklaa ei kyllä rehellisesti sanoen ole makuuni, joten olisi kiva löytää sille korvaava energianlähde.
Eli saat liikaa energiaa. Eihän sillä ole väliä mistä se tulee, sinulla se tulee "jostain nopeasta ja epäterveellisestä" ja suklaan syömisestä nälkään, mikä on täysin epäterve malli. Ei tarvitse selittää mitä listasta syöt tai et syö, siellä oli ne kolme pistettä, johon voit listata oman syysi liialliseen kaloreidensaantiin. Siinä se syy ylipainoon on myös sun kohdalla, kuten oli minunkin kohdallani. Feels bad.
Ja miksi sinä kuvittelet, ettei kommentin kirjoittaja tiedä tätä?
Voisiko joku antaa esimerkkejä siitä, millaista tämä positiivinen ja tukeva lihavuuden hoito käytännössä on? Eli mitä asioita lääkäri saisi sanoa, jotta se olisi positiivista ja tukevaa mutta myös hoitaisi sitä lihavuutta ja tuloksia tulisi eli terveys paranisi ja laihtuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä uutinen tulisi välittää myös ulkonäkökeskeisille työmarkkinoille, sinne rekryjen puolelle.
Ei kukaan työhaastattelija mitään ääneen lausu, mutta paino ja elämänhallinta liitetään yhteen ja siitä johdetaan tulkintoja arvioitaessa työtehtävistä suoriutumista.
Tyhmää, pinnallista, mutta valitettavan yleistä.
Onneksi työpanos ja sen tuotos on mitattavissa. Myöskin testit ja todistukset kertovat oman osansa. Jos rekry valitsee pelkän ulkonäön perusteella, on kyllä erikoinen tapaus.
OT, mutta ei likikään kaikissa töissä ole työpanos helposti mitattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku antaa esimerkkejä siitä, millaista tämä positiivinen ja tukeva lihavuuden hoito käytännössä on? Eli mitä asioita lääkäri saisi sanoa, jotta se olisi positiivista ja tukevaa mutta myös hoitaisi sitä lihavuutta ja tuloksia tulisi eli terveys paranisi ja laihtuisi?
Mitä se laihduttaminen auttaa kun nykytilanteessa yli 90% saa ne kilot korkojen kanssa takaisin? Pitäisi varmaan keksiä ratkaisu siihen, että miten ne kilot oikeasti pidetään pois kun se ei selvästikään ole niin yksinkertaista kun voisi kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Lihavilla on täysi oikeus olla lihavia ja minulla on täysi oikeus pitää heitä ällöttävinä. Piste.
Joo, niin on. Mutta jos työskentelet esim. terveydenhoidossa, sinulla ei ole mitään oikeutta lihavia asiakkaita kohdatessasi tuoda tuota ällötystäsi julki.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku antaa esimerkkejä siitä, millaista tämä positiivinen ja tukeva lihavuuden hoito käytännössä on? Eli mitä asioita lääkäri saisi sanoa, jotta se olisi positiivista ja tukevaa mutta myös hoitaisi sitä lihavuutta ja tuloksia tulisi eli terveys paranisi ja laihtuisi?
Syyllistäminen esimerkiksi repsahduksista pois. Potilaalle on ihan turha sanoa, että liiku enemmän ja syö vähemmän ja lykätä jotain ruokaympyrää käteen. Yleensä isoin haaste on toteuttaa terveellisiä elämäntapoja käytännössä. Jos ei ole tottunut esimerkiksi ennakoimaan ruuanlaitossa, ei siihen opi heti viikossa.
Tuki uusien ruokailutapojen opetteluun. Ja kun asiakas/potilas sanoo, että joku juttu ei onnistu, selvitellään, että miksi. Siellä taustalla kun voi olla joku konkreettinen ongelma esim. ajanhallinnassa tai sitten psykologinen ongelma, esimerkiksi pelko epäonnistumisesta tms.
Kokonaisuuden hahmottaminen. Muutama repsahdus ei kaada mitään, systemaattinen repsahtelu taas kertoo siitä, että lähestymistapa voi olla väärä. Autetaan sitä asiakasta pilkkomaan ne muutokset niin pieniin palasiin, että niiden tekeminen onnistuu.
Tuossa nyt muutamia esimerkkejä.
Itse sain noita valmennuksesta. Auttoi kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku antaa esimerkkejä siitä, millaista tämä positiivinen ja tukeva lihavuuden hoito käytännössä on? Eli mitä asioita lääkäri saisi sanoa, jotta se olisi positiivista ja tukevaa mutta myös hoitaisi sitä lihavuutta ja tuloksia tulisi eli terveys paranisi ja laihtuisi?
Antaisin niin mielelläni, mutta en ole niin lahjakas kuin joku kirjailija, joka osaisi pelkillä sanoilla luoda tilanteen. Pitäisi olla video, jossa kuuluu äänensävyt ja näkyy ilmeet ja eleet.
Mutta siis, lihavuuteen voisi suhtautua kuin minä tahansa sairautena, jota yritetään hoitaa eri konstein ja etsitään sitä kullekin potilaalle parasta tapaa, jolla olisi mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia. Enkä tällä tarkoita että kaikille tarjottaisiin hoidoksi lääkkeitä tai leikkausta (leikkauksia saatetaan tuputtaa jopa liikaa, kun kirurgi on omasta mahtavuudestaan innostunut), vaan vaikka ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa pitämällä koetetaan tunnistaa tilanteita, ajatusmalleja ym. jotka johtavat syömään liikaa tai reippailun sijaan lösähtämään sohvalle. Ohjattua eri liikuntamuotojen kokeilua henkisesti turvallisessa ympäristössä ilman rääkkiä, jos se oma löytyisi, ym.
Yksi se, että lihavuudesta puhuttaisiin vain niiden vaivojen yhteydessä, joihin se oikeasti liittyy. Jos menee lääkäriin korvatulehduksen takia niin tuskin tarvitsee ottaa lihavuutta puheeksi. Ja sitten kun tarvitsee niin ehkä tuoda esiin asia niin että osoittaa ettei pidä potilasta ihan idioottina. Eli jos vaikka on polvikipua, niin voi todeta "ylipaino tätä toki pahentaa ja sitähän sinulla on, oletko tähän mennessä mitä kaikkea siihen kokeillut", eli osoitetaan että ymmärretään että ihminen kyllä tietää tilanteenta (kuten yleensä tietää). Sitten voi tarjota mahdollisuutta kokeilla vaihtoehtoja, joita vielä ei ole kokeiltu.
Näiden juttujen perusteella lihavat selvästi häpeävät läskejään. Hyvät tekosyyt on ainaki tuotu ilmi, lihavuusgeeniä myöten! :)
Geeneillä on merkitystä ruumiinrakenteeseen ja lihomistaipumukseen. Jos on sattunut saamaan ne paskemmat geenit niin sit pitää syödä vähemmän. Niinhän sä teet sun koirallesikin, syötät sille sopivaa ruokaa sopivan määrän, koska sä et halua lihottaa sitä sairaaksi.