Lue keskustelun säännöt.
Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä
04.03.2020 |
Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä
Lihavuuden uudistetussa hoitosuosituksessa korostuvat kannustavuus ja myönteinen ilmapiiri. Kaikenlaisesta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyvästä syyllistämisestä halutaan eroon.
– Karsitaan pois kaikki huonoa oloa tuottava ilmapiiri, jota lihavuuden hoitoon on mahdollisesti aiemmin liittynyt, sanoo hoitosuosituksen tekemiseen osallistunut professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.
https://yle.fi/uutiset/3-11238943
Toivottavasti sanoma kunnioittaa uusia ohjeita :)
Kommentit (379)
Hesarin mukaan varmaan lihavatkin vois hävittää kuten vanhukset.
https://twitter.com/tuomaspeltomaki/status/1234410559963095040?s=21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olemaan jo järkyttävää tämä läskien ihannointi. Maailmassa on paljon rasismia esimerkiksi ihmisten ihonvärin vuoksi jolle he eivät itse voi mitään.
Läski voi lopettaa sen pullan mättämisen ja lähteä lenkille sieltä sohvalta, ylipaino on oma valinta. Sitten heitä ei saisi edes kehottaa elämään terveellisemmin.
Ei se kehottaminen auta ylipainoista laihtumaan, vaan usein päinvastoin. Siksi sitä kai kannata tehdä, vaikka kuinka haluttaisi. Ja tämän tosiasian toteaminen ei ole mitään läskien ihannointia!
Läskillä on pakonomainen tarve mättää suustaan sisään kaikkea typerää. Sinulla on pakonomainen tarve päästää suustasi ulos kaikkea typerää. Pohjimmiltaan tunteenne on sama, ette vain kykene vastustamaan kiusausta.
Osalla läskeistä se pakonomainen tarve ei johdu luonteesta eikä siihen muutenkaan auta, että syö vähemmän vaan oikeanlaisia asioita.
Olen työprojektissa, isossa stressissä ja istun paljon. Pari viikkoa sitten oli vaihe, etten ollut ehtinyt syödä terveellisesti ja yritin paikata energiavajetta milloin milläkin. Tuli hetki, jolloin paino lähti nousuun ja lisäksi olin tolkuttoman nälkäinen ihan koko ajan. Onneksi tajusin, ettei nälkä tässä tapauksessa lähde syömällä eikä etenkään syömällä energiatiheitä juttuja, vaikka juuri niitä teki mieli. Otin pari päivää väliin, jolloin en syönyt paljoakaan ja nälkään otin lusikallisen tai pari rasvaa. Nälkä talttui, koska insuliini asettui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusrasismi on uusi tekosyy.
Yhteiskunnan ja muiden vika.Tekosyy mille?
Ylipainoisena pysymiselle. Ylipainolle ei voi tehdä mitään, koska ylipaino on yhteiskunnan syy ja koska muut ovat lihavuusrasisteja, ylipainoinen voi tehdä vielä vähemmän. Näinhän tämä näyttää toimivan.
No ei näytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu!
En lue kommentteja, koska tässä on varmasti 50 kommenttia lihavia vihaavilta, joiden mielestä tuo sääntö on pelkkää hyssyttelyä ja miksei saa suoraan sanoa, että kuntoile ja syö vähemmän.
Varmasti löytyy myös laihoja ihmisiä, jotka ryntäävät selittämään että heille sanotaan pahemmin kuin lihaville.
Onneksi asiantuntijoiden suositus painaa enemmän kuin jonkun läskivihaisen av-palstalaisen mielipide.
Tosin kyseessä on vain hoitosuositus ja varmasti löytyy edelleen kusipäisiä lääkäreitä, jotka sanovat mahdollisimman rumasti asiasta, että potilas saisi lisämotivaatiota laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ylipäätään sanoa toisten painosta mitään? Kyllä me tiedetään että ollaan lihavia eikä se ole järkevää. Jostain syystä painon kommentointi näyttää olevan jotenkin sallitumpaa kuin muiden piirteiden, miksi näin?
Niin, miksi kommentoitte ihmisiä pulkannaruiksi ja riukuheiniksi? Ilmeisesti se nyt vaan on jotenkin kivempi hakea olomuodolleen normaaliutta jotenkin alentamalla toisia?
En kommentoi ihmisiä pulkannaruiksi tai riukuheiniksi.
Tuntemani ylipainoiset ovat ihan normaalit käytöstavat omaavia ihmisiä.
Ja meidän normaaleihin käytöstapoihin ei kuulu ihmisten ulkonäön haukkuminen.
En minäkään kommentoi ketään tuolla tavoin, vaikka ylipainoinen olenkin. Mitä muiden paino minulle kuuluu?
Mutta: Tunnen kyllä muutaman miehen, joilta olen kuullut tuontapaista. Kumpikin on pitkänpuoleinen keski-ikäinen vatsakas ei järin liikunnallinen herra, ja kummallekin tuntuu olevan kovin tärkeää korostaa kokoaan positiivisessa mielessä, esim. ruokailussa tyyliin "ei tuollaisella annoksella ISO mies elä", "ei ihme että pysyt tuollaisena pulkannaruna kun syöt pupunruokaa vain", ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä. Syyllistäminen ja painostus voi saada vain lihomaan enemmän.
Kokemusta on. Sitten vasta onnistui kun unohti laihduttamiseen liittyvät paineet.
T. -20kg ja normipainossa
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!
Onkohan sinulla asioiden ymmärtämisessä jotakin häikkää?
Ei kukaan sitä ole kiistänyt, etteikö lihavuus olisi kansanterveydellinen ongelma.
Kyllä, sitä pidetään ongelmana, joka vaatii hoitoa.
Kysymys on siitä, millaisia hoitosuosituksia lihavuusongelmaan annetaan, ja että niitä on muutettu. On tultu siihen tulokseen, että kannattaa välttää syyllisyydentunteiden herättelyä. Ne tunteet eivät edistä laihtumista. Ne ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisu ongelmaan. Syyllisyydentunne ei auta laihtumaan.
Se, että uusissa suosituksissa kehotetaan välttämään syyllisyydentunteiden herättämistä, ei tarkoita, että lihavuutta ei haluttaisi hoitaa. Kyllä halutaan. On vain todettu, että syyllisyydentunteista on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmasti hyvää tarkoittavine neuvoinesi olet siis yksi osaamaton puoskari.
Kyllä painonhallinta useimpia lihavia kiinnostaa, usko pois. Mutta koska et osaa siinä auttaa, niin voisit osaltasi auttaa heitä, ihan vain pitämällä suusi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!
Vierailija kirjoitti:
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!Onkohan sinulla asioiden ymmärtämisessä jotakin häikkää?
Ei kukaan sitä ole kiistänyt, etteikö lihavuus olisi kansanterveydellinen ongelma.
Kyllä, sitä pidetään ongelmana, joka vaatii hoitoa.
Kysymys on siitä, millaisia hoitosuosituksia lihavuusongelmaan annetaan, ja että niitä on muutettu. On tultu siihen tulokseen, että kannattaa välttää syyllisyydentunteiden herättelyä. Ne tunteet eivät edistä laihtumista. Ne ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisu ongelmaan. Syyllisyydentunne ei auta laihtumaan.
Se, että uusissa suosituksissa kehotetaan välttämään syyllisyydentunteiden herättämistä, ei tarkoita, että lihavuutta ei haluttaisi hoitaa. Kyllä halutaan. On vain todettu, että syyllisyydentunteista on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmasti hyvää tarkoittavine neuvoinesi olet siis yksi osaamaton puoskari.
Kyllä painonhallinta useimpia lihavia kiinnostaa, usko pois. Mutta koska et osaa siinä auttaa, niin voisit osaltasi auttaa heitä, ihan vain pitämällä suusi kiinni.
Mutta mikä sitten on syyllistämistä? Saako lääkäri mainita potilaan painosta vai mennäänkö nyt siihen, että asiasta on vaiettava ettei kenellekään tule paha mieli? Tätä keskustelua lukiessa lähinnä tuntuu siltä että ylipainoiset etsivät syitä pysyä ylipainoisina ja mieluiten niin että se olisi muiden syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!
Tuollaista se on, kun tietää asiat toisen puolesta. Ongelmani on se, etten nauti syömisestä, stressiä ja muut asiast tärkeämpiä sekä ruoka-aineallergiat. Sitten sitä vaan syö jotain nopeaa ja liian epäterveellistä, ei nautinnoksi vaan pakosta.
Menee kuukausia, etten syö lainkaan karkkia, sipsejä tms. En juo limuja enkä käytä alkoholia. Maitoallergisena en käytä rahkoja, jugurtteja tms. en edes niitä korvikeversioita. En myöskään mysliä enkä mehua enkä gluteeni- ja hiiva-allergisena syö leipääkään enkä juustoja. Nakkeja ja makkaraa muutaman kerran vuodessa, jäätelöä jonkin verran kesällä. Kaurakermaa käytän, jos ruokalaji vaatii hauduttamista tms. mutta useimmiten en. Suklaata syön välillä nälkääni, mutta maidoton suklaa ei kyllä rehellisesti sanoen ole makuuni, joten olisi kiva löytää sille korvaava energianlähde.
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Kyllä useimmat ylipainoiset ihan hyvin työnsa jaksavat tehdä. Masennus taas on kiinni lähinnä siitä, että lihavia halveksutaan. Silloin, kun ruokaa oli niukasti, oli lihavuus arvostettua eikä suinkaan mikään masentava asia. Miksi virpomalorussakin muuten toivotettaisiin "isännälle ihravatsa, emännälle perä levee"?
Ja eikös se ole vain hyvä, että kun työura on ohi, niin kohta sairastuu, saa jonkun sydärin ja kuolee pois? Ei tarvitse maksaa eläkettä niin kauan. Satavuotiaaksi elävät ne vasta kalliiksi yhteiskunnalle tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan se ja sama. Niin kauan kuin läskit jaksavat kettuilla laihoille, ei kyllä kiinnosta pätkäähään lihavien ongelmat.
Lihavilla on täysi oikeus olla lihavia ja minulla on täysi oikeus pitää heitä ällöttävinä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!
Tuollaista se on, kun tietää asiat toisen puolesta. Ongelmani on se, etten nauti syömisestä, stressiä ja muut asiast tärkeämpiä sekä ruoka-aineallergiat. Sitten sitä vaan syö jotain nopeaa ja liian epäterveellistä, ei nautinnoksi vaan pakosta.
Menee kuukausia, etten syö lainkaan karkkia, sipsejä tms. En juo limuja enkä käytä alkoholia. Maitoallergisena en käytä rahkoja, jugurtteja tms. en edes niitä korvikeversioita. En myöskään mysliä enkä mehua enkä gluteeni- ja hiiva-allergisena syö leipääkään enkä juustoja. Nakkeja ja makkaraa muutaman kerran vuodessa, jäätelöä jonkin verran kesällä. Kaurakermaa käytän, jos ruokalaji vaatii hauduttamista tms. mutta useimmiten en. Suklaata syön välillä nälkääni, mutta maidoton suklaa ei kyllä rehellisesti sanoen ole makuuni, joten olisi kiva löytää sille korvaava energianlähde.
Eli saat liikaa energiaa. Eihän sillä ole väliä mistä se tulee, sinulla se tulee "jostain nopeasta ja epäterveellisestä" ja suklaan syömisestä nälkään, mikä on täysin epäterve malli. Ei tarvitse selittää mitä listasta syöt tai et syö, siellä oli ne kolme pistettä, johon voit listata oman syysi liialliseen kaloreidensaantiin. Siinä se syy ylipainoon on myös sun kohdalla, kuten oli minunkin kohdallani. Feels bad.
Vierailija kirjoitti:
Lihavilla on täysi oikeus olla lihavia ja minulla on täysi oikeus pitää heitä ällöttävinä. Piste.
Totta. Ja tuohon voisi lisätä sen, että jokainen pitää mielipiteensä omanaan ja keskustelee niistä vain samanmielisten ystäviensä kanssa niin kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMI 22 kirjoitti:
Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.
Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.
Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!
Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)
Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.
Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.
Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!
Normaalipaino on pituus miinus sata !!!Onkohan sinulla asioiden ymmärtämisessä jotakin häikkää?
Ei kukaan sitä ole kiistänyt, etteikö lihavuus olisi kansanterveydellinen ongelma.
Kyllä, sitä pidetään ongelmana, joka vaatii hoitoa.
Kysymys on siitä, millaisia hoitosuosituksia lihavuusongelmaan annetaan, ja että niitä on muutettu. On tultu siihen tulokseen, että kannattaa välttää syyllisyydentunteiden herättelyä. Ne tunteet eivät edistä laihtumista. Ne ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisu ongelmaan. Syyllisyydentunne ei auta laihtumaan.
Se, että uusissa suosituksissa kehotetaan välttämään syyllisyydentunteiden herättämistä, ei tarkoita, että lihavuutta ei haluttaisi hoitaa. Kyllä halutaan. On vain todettu, että syyllisyydentunteista on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmasti hyvää tarkoittavine neuvoinesi olet siis yksi osaamaton puoskari.
Kyllä painonhallinta useimpia lihavia kiinnostaa, usko pois. Mutta koska et osaa siinä auttaa, niin voisit osaltasi auttaa heitä, ihan vain pitämällä suusi kiinni.
Mutta mikä sitten on syyllistämistä? Saako lääkäri mainita potilaan painosta vai mennäänkö nyt siihen, että asiasta on vaiettava ettei kenellekään tule paha mieli? Tätä keskustelua lukiessa lähinnä tuntuu siltä että ylipainoiset etsivät syitä pysyä ylipainoisina ja mieluiten niin että se olisi muiden syy.
Kyllä lääkäri silloin saa mainita ylipainosta ja hänen pitääkin niin tehdä, jos kysymyksessä on vaiva, joka voi suoraan olla seurausta ylipainosta tai jota ylipaino pahentaa. Sen voi kuitenkin tehdä monella tavalla.
Tässä keskustelussa ja muuallakin asiasta mainitsee aika moni muu kuin lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!
Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.
En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen.
-85 kg
Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!
Tuollaista se on, kun tietää asiat toisen puolesta. Ongelmani on se, etten nauti syömisestä, stressiä ja muut asiast tärkeämpiä sekä ruoka-aineallergiat. Sitten sitä vaan syö jotain nopeaa ja liian epäterveellistä, ei nautinnoksi vaan pakosta.
Menee kuukausia, etten syö lainkaan karkkia, sipsejä tms. En juo limuja enkä käytä alkoholia. Maitoallergisena en käytä rahkoja, jugurtteja tms. en edes niitä korvikeversioita. En myöskään mysliä enkä mehua enkä gluteeni- ja hiiva-allergisena syö leipääkään enkä juustoja. Nakkeja ja makkaraa muutaman kerran vuodessa, jäätelöä jonkin verran kesällä. Kaurakermaa käytän, jos ruokalaji vaatii hauduttamista tms. mutta useimmiten en. Suklaata syön välillä nälkääni, mutta maidoton suklaa ei kyllä rehellisesti sanoen ole makuuni, joten olisi kiva löytää sille korvaava energianlähde.
Eli saat liikaa energiaa. Eihän sillä ole väliä mistä se tulee, sinulla se tulee "jostain nopeasta ja epäterveellisestä" ja suklaan syömisestä nälkään, mikä on täysin epäterve malli. Ei tarvitse selittää mitä listasta syöt tai et syö, siellä oli ne kolme pistettä, johon voit listata oman syysi liialliseen kaloreidensaantiin. Siinä se syy ylipainoon on myös sun kohdalla, kuten oli minunkin kohdallani. Feels bad.
Kyllä minä tiedän omat ongelmani. Kyse oli siitä, että jotkut kuvittelevat tietävänsä toisten puolesta heidän ongelmansa, vaikka eivät tiedä.
Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.