Lue keskustelun säännöt.
Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä
04.03.2020 |
Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä
Lihavuuden uudistetussa hoitosuosituksessa korostuvat kannustavuus ja myönteinen ilmapiiri. Kaikenlaisesta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyvästä syyllistämisestä halutaan eroon.
– Karsitaan pois kaikki huonoa oloa tuottava ilmapiiri, jota lihavuuden hoitoon on mahdollisesti aiemmin liittynyt, sanoo hoitosuosituksen tekemiseen osallistunut professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.
https://yle.fi/uutiset/3-11238943
Toivottavasti sanoma kunnioittaa uusia ohjeita :)
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Eihän tuo ole syyllistämistä jos kerrot omasta kokemuksestasi.
Minuakin on lapsena oikein lihottamaan lihotettu koska siskossarjalla oli jokin hullu ideaali siitä, miltä lapsen pitäisi näyttää. Vanhin siskoksista on mennyt naimisiin sota-aikana eli minun ja vanhimman serkkuni välillä on kymmenien vuosien ikäero.
Nyt aikuisena en kertakaikkiaan voi sietää sitä, että minulle tuputetaan mitään syötävää tai juotavaa. Se, etten syö tai juo kuten muut, ei pitäisi kuulua muille. Siitä huolimatta saa aina kuulla mitä oudoimpia kommentteja.
Olen kasvissyöjä. En tietenkään syönyt kylässä lihaa ja kyläpaikan isäntä käski hakea lääkärin apua ”anoreksian” vuoksi. Teki mieli ladata hänelle muutama valittu sananen. En viitsinyt tehdä niin miesystäväni vuoksi koska hän on isännän kaveri. Mutta sen kerran jälkeen en ole käynyt heillä kylässä ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Eipä tuo syyllistämistä ole.
Esimerkiksi Rakel Lignell osasi kyllä laihtua, mutta sitten lihoi, vaikka kirjoitti hienon kirjankin.
Toisaalta voi ajatella myös niin, että nykyisin psykopaatti pärjää yhteiskunnassa parhaiten, koska silloin puuttuu se tunnesidos. Sama pätee syömiseenkin: jos pystyy katkaisemaan tunnesiteen syömisestä saatuun mielihyvään, varmasti laihtuu. Eli enemmän psykopatiaa, vähemmän tunteita.
:D painonhallintaan kykenevä on psykopaatti, sipsejä ja munkkeja rakastava on terve tunneihminen?
En ole aikoihin nauranut näin!
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olemaan jo järkyttävää tämä läskien ihannointi. Maailmassa on paljon rasismia esimerkiksi ihmisten ihonvärin vuoksi jolle he eivät itse voi mitään.
Läski voi lopettaa sen pullan mättämisen ja lähteä lenkille sieltä sohvalta, ylipaino on oma valinta. Sitten heitä ei saisi edes kehottaa elämään terveellisemmin.
Miksi geenilaiha saa mättää pullaa, mutta geenilihava ei saisi? Pullahan on elimistölle tasan yhtä epäterveellinen myös sille laihalle. Pulla ei vaan näy hänessä.
"Geenilaiha" 🙄 osaa luultavasti lopettaa syömisen sen yhden pullan jälkeen. Siinä se ero. Opiskeluaikanani tunsin todella ylipainoisen tytön, joka ei ymmärtänyt mistä se paino tuli, täytyi olla geneettistä. Hän tosin saattoi syödä 20 minuutin bussimatkan aikana kuusi Arnold's-donitsia. Sillä tavalla geneettistä.
Pertti Mustajoki valotti muutama vuosi sitten tunnuksilla lukeville tarkoitetussa artikkelissaan, että siinä missä meillä on lukihäiriöisiä, matematiikan hahmottamisongelmaisia niin on myös yhtä lailla aivokemiasta jne johtuen ihmisiä, jotka eivät pysty hahmottamaan tarvimaansa annoskokoa.
Se erottaa heidät siitä, joka syö yhden pullan ja on tyytyväinen siihen annoskokoon. Jos ei hahmota niin sitten ei hahmota kuten normaali ihminen tekee. Eihän nykyään moralisoida kai muistakaan hahmotushäiriöistä kärsiviä?
Hyvä puoli asiassa on se, että nykyään saa ihan kun bmi on yli 30 tk-lääkäriltä reseptin omasta pussista maksavan lääkkeeseen, joka toimii myös vastaiskuna hahmotusongelmaan. Ystäväni käyttää sitä ja on hämmästynyt siitä, että hän tulee kylläiseksi nopeammin kolmasosalla entisestä annoskoosta. Kilot putoavat eikä rahanmeno harmita. 5-7% painonpudotussääntökin onnistui niin, että helähti.
Ja tilalle tulee syöpä, koska kyseinen lääke lisää syöpiä. Kumpi olisi ollut parempi, läski vai lääke?
- Eri
Ylipaino ja lihavuus lisäävät todella paljon syöpiin sairastumisen mahdollisuutta. Paljon enemmän kuin lääke.
Jos lääkkeellä laihtuu vaikka vähän kerrallaan mutta joka kuukausi niin se kohentaa elämänlaatua monin eri tavoin sekä pienentää liikaa painoon liittyvien sairauksien riskejä.
Rehellisesti, tekosyitä ja muiden syyttelyä nähtävästi tekee lihavat. Ei tosinpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Herranen aika. Kukahan tässä nyt on ylimielinen? Nyt on kyllä enää turha tulla sanomaan, etteivät ylipainoiset hauku normaalipainoisia ja hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä.
Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.
Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.
On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?
- Eri
Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.
Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."
Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?
Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.
Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?
Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…
Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %
Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."
Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?
Aha. Ja näistä luvuista päättelit että 75% ihmisistä on sekä ylipainoisia että korkeasti koulutettuja.
No olkoon. Pielessä on se, että yksilön oma vastuu on, kuten monessa muussakin asiassa, sysätty jonkun muun niskoille. Vika on yhteiskunnassa, vanhemmissa, kauppojen tarjonnassa, televisiossa ja konsolipeleissä.
On helpompaa sanoa, ettei voi asialle mitään kuin nousta pystyyn, sanoa prkl ja sitten todella tehdä jotain. Sammuttaa telkkari, ostaa kaupasta terveellisempää ruokaa, unohtaa ne mummon opit kuinka pitää syödä kunnes mahaan sattuu...
Yksilöstä se aina lähtee, ei kukaan muu ole vastuussa toisen painosta. Vaikka olisihan se kiva piiloutua jonkun muun taakse kun itseä ei huvita tai pelottaa.
Ei ei ei. Vaan noin 75 % ylipainoisia. Ylipainon preventio perustuu sekä pelotteluun (kuolet, jos olet lihava) että muuhun valistamiseen. Valistamisessa koulutus on keskeistä. Koulutustasomme on kasvanut todella paljon, eli vaikka on koulutettu ja peloteltu, niin silti lihotaan. Pelottelu, koulutus ja valistus ei siis toimi. Silti kukaan ei tietoisesti tahdo olla lihava, koska lihavuusrasismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olemaan jo järkyttävää tämä läskien ihannointi. Maailmassa on paljon rasismia esimerkiksi ihmisten ihonvärin vuoksi jolle he eivät itse voi mitään.
Läski voi lopettaa sen pullan mättämisen ja lähteä lenkille sieltä sohvalta, ylipaino on oma valinta. Sitten heitä ei saisi edes kehottaa elämään terveellisemmin.
Miksi geenilaiha saa mättää pullaa, mutta geenilihava ei saisi? Pullahan on elimistölle tasan yhtä epäterveellinen myös sille laihalle. Pulla ei vaan näy hänessä.
"Geenilaiha" 🙄 osaa luultavasti lopettaa syömisen sen yhden pullan jälkeen. Siinä se ero. Opiskeluaikanani tunsin todella ylipainoisen tytön, joka ei ymmärtänyt mistä se paino tuli, täytyi olla geneettistä. Hän tosin saattoi syödä 20 minuutin bussimatkan aikana kuusi Arnold's-donitsia. Sillä tavalla geneettistä.
Pertti Mustajoki valotti muutama vuosi sitten tunnuksilla lukeville tarkoitetussa artikkelissaan, että siinä missä meillä on lukihäiriöisiä, matematiikan hahmottamisongelmaisia niin on myös yhtä lailla aivokemiasta jne johtuen ihmisiä, jotka eivät pysty hahmottamaan tarvimaansa annoskokoa.
Se erottaa heidät siitä, joka syö yhden pullan ja on tyytyväinen siihen annoskokoon. Jos ei hahmota niin sitten ei hahmota kuten normaali ihminen tekee. Eihän nykyään moralisoida kai muistakaan hahmotushäiriöistä kärsiviä?
Hyvä puoli asiassa on se, että nykyään saa ihan kun bmi on yli 30 tk-lääkäriltä reseptin omasta pussista maksavan lääkkeeseen, joka toimii myös vastaiskuna hahmotusongelmaan. Ystäväni käyttää sitä ja on hämmästynyt siitä, että hän tulee kylläiseksi nopeammin kolmasosalla entisestä annoskoosta. Kilot putoavat eikä rahanmeno harmita. 5-7% painonpudotussääntökin onnistui niin, että helähti.
Ja tilalle tulee syöpä, koska kyseinen lääke lisää syöpiä. Kumpi olisi ollut parempi, läski vai lääke?
- Eri
Ylipaino ja lihavuus lisäävät todella paljon syöpiin sairastumisen mahdollisuutta. Paljon enemmän kuin lääke.
Jos lääkkeellä laihtuu vaikka vähän kerrallaan mutta joka kuukausi niin se kohentaa elämänlaatua monin eri tavoin sekä pienentää liikaa painoon liittyvien sairauksien riskejä.
Höpö höpö. Ylipaino ja lihavuus on toki liitetty syöpiin, mutta absoluuttisesti esimerkiksi Teflon, tai PFOA, lisäävät syöpiä paljon enemmän. Lääkkeillä on myös muita haittoja kuin syövät. Mitä sitten elämänlaatuun tulee, niin onhan se tosi, että mustaihoinenkin olisi onnellinen jos valkaisisi ihonsa. Mutta onko se silloin sen mustan ihon syy, vai yhteiskunnan rasismiin liittyvä syy?
Onko lihavat joku oma rotunsa kun jankkaavat rasismista? Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lihavat joku oma rotunsa kun jankkaavat rasismista? Huh huh.
Sivistykseksi idiooteille:
"Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään vallan välineenä."
Haluaisin huomauttaa että huolimatta kaikista näistä elämäntapatietäjistä tässä ketjussa (:D) on lääketieteellinen fakta että ihmisten peruskulutuksessa on vaihtelua +/- 20%. Siitä voidaan päätellä että n. 90kg 30-60-vuotiaalla naisella peruskulutus voi vaihdella n. 1676 kcal - 2514 kcal. Ei pitäisi vaatia kovinkaan paljon älynlahjoja ymmärtää että se 1676 kcal kuluttava lihoo huomattavasti helpommin kuin se 2500 kcal kuluttava kaverinsa. Tämä siis toteamuksena näin sivullisena.
Lähteenä vaikkapa sydänliiton energiantarvelaskuri. Sieltä voi jokainen ihan itse mennä toteamaan tämän saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä.
Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.
Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.
On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?
- Eri
Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.
Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."
Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?
Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.
Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?
Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…
Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %
Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."
Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?
Aha. Ja näistä luvuista päättelit että 75% ihmisistä on sekä ylipainoisia että korkeasti koulutettuja.
No olkoon. Pielessä on se, että yksilön oma vastuu on, kuten monessa muussakin asiassa, sysätty jonkun muun niskoille. Vika on yhteiskunnassa, vanhemmissa, kauppojen tarjonnassa, televisiossa ja konsolipeleissä.
On helpompaa sanoa, ettei voi asialle mitään kuin nousta pystyyn, sanoa prkl ja sitten todella tehdä jotain. Sammuttaa telkkari, ostaa kaupasta terveellisempää ruokaa, unohtaa ne mummon opit kuinka pitää syödä kunnes mahaan sattuu...
Yksilöstä se aina lähtee, ei kukaan muu ole vastuussa toisen painosta. Vaikka olisihan se kiva piiloutua jonkun muun taakse kun itseä ei huvita tai pelottaa.Ei ei ei. Vaan noin 75 % ylipainoisia. Ylipainon preventio perustuu sekä pelotteluun (kuolet, jos olet lihava) että muuhun valistamiseen. Valistamisessa koulutus on keskeistä. Koulutustasomme on kasvanut todella paljon, eli vaikka on koulutettu ja peloteltu, niin silti lihotaan. Pelottelu, koulutus ja valistus ei siis toimi. Silti kukaan ei tietoisesti tahdo olla lihava, koska lihavuusrasismi.
Lihavuusrasismi. Nyt mä olen kaiken kuullut. Mikä sitten toimisi? Mikä on sinun ehdotuksesi? Luuletko että joku haluaisi tietoisesti olla lihava jos se olisi "hyväksytyn pää"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaanko tasapuolisuuden nimissä kieltää myös alkoholistien ja tupakoitsijoiden ja narkkareiden syyllistäminen? Etenkin tupakoitsijat ovat ihan yleinen sylkykuppi vaikka samanlainen addiktio se on kuin ruuan ahmiminenkin.
Ei voida, koska siinä on merkittävä ero:
Ihmisen on pakko juoda VETTÄ elääkseen, ei viinaa.
Ihmisen on pakko syödä RUOKAA elääkseen (pelkällä ruoilla eli ei herkuilla, lihoo, jos ruokaa syö liikaa)
Tupakkaa ei tarvita pysyäkseen hengissä.
Muuten hyvä, mutta ei ihmisen ole pakko syödä niin paljon, että lihoo. Vähempikin riittää hengissä selviämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa että huolimatta kaikista näistä elämäntapatietäjistä tässä ketjussa (:D) on lääketieteellinen fakta että ihmisten peruskulutuksessa on vaihtelua +/- 20%. Siitä voidaan päätellä että n. 90kg 30-60-vuotiaalla naisella peruskulutus voi vaihdella n. 1676 kcal - 2514 kcal. Ei pitäisi vaatia kovinkaan paljon älynlahjoja ymmärtää että se 1676 kcal kuluttava lihoo huomattavasti helpommin kuin se 2500 kcal kuluttava kaverinsa. Tämä siis toteamuksena näin sivullisena.
Lähteenä vaikkapa sydänliiton energiantarvelaskuri. Sieltä voi jokainen ihan itse mennä toteamaan tämän saman.
Tai jos poistat insuliinin, et liho vaikka söisit 100 000 kcal vuorokaudessa. Ihminen ei edelleenkään ole kone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.
Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.
Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.
Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?
Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.
Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.
- Se, jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lihavat joku oma rotunsa kun jankkaavat rasismista? Huh huh.
Sivistykseksi idiooteille:
"Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään vallan välineenä."
Arvon idiootti lukee oman tekstinsä. Onko lihavuus etninen alkuperä? Ei. Onko lihavuus ihonväri tai kansalaisuus? Ei. Onko lihavuus äidinkieli, uskonto tai kulttuuri? Ei. Lihavuus ei ole mitään näistä. On siis turha öyhkätä rasismista kun puhutaan lihavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä.
Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.
Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.
On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?
- Eri
Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.
Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."
Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?
Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.
Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?
Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…
Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %
Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."
Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?
Aha. Ja näistä luvuista päättelit että 75% ihmisistä on sekä ylipainoisia että korkeasti koulutettuja.
No olkoon. Pielessä on se, että yksilön oma vastuu on, kuten monessa muussakin asiassa, sysätty jonkun muun niskoille. Vika on yhteiskunnassa, vanhemmissa, kauppojen tarjonnassa, televisiossa ja konsolipeleissä.
On helpompaa sanoa, ettei voi asialle mitään kuin nousta pystyyn, sanoa prkl ja sitten todella tehdä jotain. Sammuttaa telkkari, ostaa kaupasta terveellisempää ruokaa, unohtaa ne mummon opit kuinka pitää syödä kunnes mahaan sattuu...
Yksilöstä se aina lähtee, ei kukaan muu ole vastuussa toisen painosta. Vaikka olisihan se kiva piiloutua jonkun muun taakse kun itseä ei huvita tai pelottaa.Ei ei ei. Vaan noin 75 % ylipainoisia. Ylipainon preventio perustuu sekä pelotteluun (kuolet, jos olet lihava) että muuhun valistamiseen. Valistamisessa koulutus on keskeistä. Koulutustasomme on kasvanut todella paljon, eli vaikka on koulutettu ja peloteltu, niin silti lihotaan. Pelottelu, koulutus ja valistus ei siis toimi. Silti kukaan ei tietoisesti tahdo olla lihava, koska lihavuusrasismi.
Lihavuusrasismi. Nyt mä olen kaiken kuullut. Mikä sitten toimisi? Mikä on sinun ehdotuksesi? Luuletko että joku haluaisi tietoisesti olla lihava jos se olisi "hyväksytyn pää"?
Pitäisi keskittyä siihen mikä ongelman on aiheuttanut -> ruoka ja elintarviketeollisuus sekä lääketiede.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lihavat joku oma rotunsa kun jankkaavat rasismista? Huh huh.
Sivistykseksi idiooteille:
"Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään vallan välineenä."
Arvon idiootti lukee oman tekstinsä. Onko lihavuus etninen alkuperä? Ei. Onko lihavuus ihonväri tai kansalaisuus? Ei. Onko lihavuus äidinkieli, uskonto tai kulttuuri? Ei. Lihavuus ei ole mitään näistä. On siis turha öyhkätä rasismista kun puhutaan lihavuudesta.
Opellete lukemaan sana ESIMERKIKSI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lihavat joku oma rotunsa kun jankkaavat rasismista? Huh huh.
Sivistykseksi idiooteille:
"Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään vallan välineenä."
Arvon idiootti lukee oman tekstinsä. Onko lihavuus etninen alkuperä? Ei. Onko lihavuus ihonväri tai kansalaisuus? Ei. Onko lihavuus äidinkieli, uskonto tai kulttuuri? Ei. Lihavuus ei ole mitään näistä. On siis turha öyhkätä rasismista kun puhutaan lihavuudesta.
Opellete lukemaan sana ESIMERKIKSI.
Opettele :)
Miksi pitää ylipäätään sanoa toisten painosta mitään? Kyllä me tiedetään että ollaan lihavia eikä se ole järkevää. Jostain syystä painon kommentointi näyttää olevan jotenkin sallitumpaa kuin muiden piirteiden, miksi näin?