Auttaako lähestymiskielto mitään käytännössä?
Persoonallisuushäiriöiset vanhemmat joihin välit on poikki, häiriköivät elämää, pyörivät kodin ja työpaikan ympärillä. Kyttäävät missä liikun, milloin, kenen kanssa. Yrittävät saada selville ihmissuhteitani että voivat udella tietoja minusta ja kiristää heidän avullaan. Jos pääsee kuuloetäisyydelle, nälvii äänekkäästi sairaaksi ja pyörittelee silmiään. Ajaa autolla hitaasti rinnalla näyttäen että tietää missä menen. Hengaa työpaikkani parkkipaikalla. Ajaa autolla kotini ohi hitaasti edes takas. Istuu autossa parkissa kotini edessä ja vahtii. Käy oven takana ja yrittää tunkea kutsumatta kotiini, vaikka alun perin raivosi muuttamaan pois kun en lapsuudenkodissa viihtynyt. Omassa kodissani kuitenkin haluaisin viihtyä, joten en halua heitä sinne.
Pistävät ongelmansa piikkiini, mm. sairauskohtauksensa ovat minun aikaansaamaa koska olen niin hirveä, vaikka siis yritän parhaani mukaan päästä eroon heistä ja he seuraavat tätä hirveää ihmistä täysin rajattomasti sairastuen kohtauksiinsa. Yrittävät käskyttää elämään tahtonsa mukaisesti tarpeitaan palvellen. Kun eivät saa lupaa johonkin niin tekevät sen kuitenkin, eli käytännössä kyseessä määräys eikä pyyntö, vaikka koskee aikuisen ihmisen yksityisasioita. Yrittävät edelleen hallita kuin alaikäistä. Eivät kykene aikuiseen suhteeseen, jossa heillä ei olisi ylintä päätäntävaltaa asioistani vaan päätöksiäni pitäisi kunnioittaa.
Olen ottanut linjaksi välttelyn ja täyden ignoraamisen, mutta välttely on vaikeaa vainoamisen vuoksi. Ei ole enää fyysistä väkivaltaa mutta uuvun vainoamisesta ja sairaan seurasta ja tahtoisin vaan jo aloittaa vihdoin oman elämäni ennen kuin se loppuu. Tätä on jatkunut jo niin monta vuotta vaikka yhteydet on poikki, että voimat on loppu ja alan epäillä mahdollisuuksiani aikuisena oikeasti pystyä valitsemaan elämän elämisen ilman heitä, mielenterveyteni suojelemisen ja pahasta toipumisen.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Muuta kauemmas. Salaa tietosi? Ota muualta vaikka toinen työpaikka. Jätä kirje, että koet heidän käytöksen ahdistavana ja haluat nyt omaa tilaa. Sano että heidän pitää hankkia oma elämä, ei kytätä muita. Kuulostaa kamalalta.
Eli käytännössä mitään ei ole tehtävissä jos työpaikkaa ei saa muualta.
Seuraaminen ja vainoaminen on aina poliisiasia. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja rauhaan elää, asua ja käydä töissä.
Aika turhaltapa se tuollainen lähestymiskelto vaikuttaa. Poliisi ei voi olla vahtimassa 24/7 joten se kielletty hullu voi silti tehdä mitä lystää.
Kyllä mä yrittäisin saada lähestymiskiellon ehdottomasti sillä joissain tapauksissa jo pelkät kuulustelut toimivat tarvittavana pelotteena. Tsemppiä ja voimia!
Oma kokemukseni on, että on korkeintaan hidaste, ei este.
Vaihdoin nimeni ja puhelinnumeroni, muutin kaikessa hiljaisuudessa muualle, poistin kaikki someni ja laitoin tiedot salaisiksi.
Itse vastaavassa tilanteessa muutin kauas, vaihdoin työpaikkaa, hankin turvakiellon (suojaa yhteystiedot), vaihdoin puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen sekä poistuin somesta. Auttoi kummasti. Kannattaa huomata myös, että osoitettaan ja muita yhteystietoja ei kannata jaella muillekaan sukulaisille, jos on vaarana, että tieto leviää.
Kannattaa ehdottomasti tehdä kaikki tarvittava, jotta saa heiltä rauhan. Myrkyllinen ilmapiiri voi sairastuttaa vakavasti.
Tsemppiä. Lähestymiskielto voi auttaa
Auttaa tietenkin. Ei niinkään suoranaisesti Sinua, mutta se antaa poliisille työkalun auttaa Sinua. Ilman lähestymiskieltoa nämä mukavat poliisit ovat aika voimattomia Sinua vainoavan henkilön suhteen.
Lähestymiskielto voisi olla tapauksessasi yksi hyvä vaihtoehto. Sen hakeminen on oikeusprosessi ja vaatii todisteita, jotta sen saa. Jollet siis ole jo kerännyt todisteita kokemastasi vainosta, niin kannattaa aloittaa.
Minunkin vanhemmat ovat tuollaisia oksettavan inhottavia. En yhtään ihmettele että ovat lisääntyneet. Ei heidän seuraansa kukaan vapaaehtoisesti halua.
Muuta kauemmas. Salaa tietosi? Ota muualta vaikka toinen työpaikka. Jätä kirje, että koet heidän käytöksen ahdistavana ja haluat nyt omaa tilaa. Sano että heidän pitää hankkia oma elämä, ei kytätä muita. Kuulostaa kamalalta.