Kokemuksia koiran käytöshäiriöstä
Oletteko törmänneet tai omistaneet itse koiran jolla on ollut agressiivisuutta, käytöshäiriötä tai luonnevikaa? Kuinka on ilmennyt ja oletteko joutuneet lopettamaan koiraa, jolla käytösongelmia on ollut?
Itse tuskailen nyt arvaamattoman koiran kohtalon kanssa, kun joudun koirasta luopumaan ja mietin vaihtoehtoja. Armeliainta varmaan on lopettaa kovia kokenut koira, joka ei päästään ole ihan terve. Itse pärjäsin koiran kanssa yksin erakoitumalla, mutta elämäntilanteiden muututtua se ei ole enää mahdollista. Oletteko joutuneet tekemään vaikeita ratkaisuja? Tällä koiralla traumoja menneisyydestä, joista ei yrityksistä huolimatta ole kokonaan päässyt eroon.
Kommentit (24)
Olen tosiaan päätöksen lopetuksesta päässäni tehnyt. Nyt yritän vain henkisesti valmistautua siihen niin, etten koko loppuelämää miettisi ja jossittelisi, että jos se kuitenkin olisi normaalisoitunut tai löytänyt sen täydellisen uuden kodin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, mutta en ole joutunut lopettamaan. Olen työskennellyt tällaisten koirien parissa ja tiedän, että joskus on parempi luovuttaa koirankin kannalta, jos kyseessä on hermorakenteeltaan hyvin heikko koira. ADHD, arkuus ja terävyys (taipumus reagoida aggressiolla hyvin nopeasti) on esimerkiksi sellainen yhdistelmä, jolloin koiralle on vaikea saada sopivaa kotia ja sopiva kotikin joutuu käyttämään ärsykkeitä sisältävässä tilanteessa kuonokoppaa ja koiran eristämistä.
Sen sijaan reviiriaggressio ja erilaiset hallinnan ongelmat (käytösongelmat, ongelmat ohjaamisessa) luonteeltaan kovalla ja peräänantamattomalla koiralla paranevat täysin, jos koira löytää oikean omistajan. Tällainen koira ei ole koskaan arvaamaton, vaan siitä näkee, että se aikoo purra. Hyvin harva koira on arvaamaton, sillä koiran olemassaolo perustuu sen osaamalle kielelle, kehon kielelle ja ääntelylle.
Tällä koiralla on tosiaan todella heikko hermorakenne. On resquekoira ja tausta on tuntematon. Olen elänyt tähän asti aikalailla koiran ehdoilla, mutta nyt en tosiaan enää tähän kykene. Koira tosiaan on arvaamaton ja nykyään sen käytöstä ei voi edes lukea. Ei anna ennalta mitään merkkiä esimerkiksi vieraan näykkäisemisestä. Ei murise, eikä väistele.
Terveydelliset ongelmat eivät olen pois suljettu, kun ikääkin alkaa olemaan.
Ap
Minkä verran koiralla on ikää? Itselleni on tullut vanhimmillaan 11-vuotias koira, joka eli vuoden ja jouduttiin lopettamaan sisäelinsairauksien vuoksi. Vanhalta koiralta ei voi enää kovin paljon muutoksia vaatia, vaan sille täytyy järjestää vain mahdollisimman stressitön ympäristö.
Jos vielä jaksat koiraa pitää, niin älä stressaa koiran käytöksestä, vaan pidä se vain suosiolla vieraista erillään ja käytä kuonokoppaa rappukäytävissä ja muissa tilanteissa, joissa näykkäämistä voi tapahtua. Jos koira on rescue, niin yhdistys varmaankin ottaa sen takaisin hoiviinsa. Suurin osa sijaiskodeista kuten itsekin asun syvällä maaseudulla, missä koiran ei tarvitse koskaan kohdata muita kuin perheenjäseniä, ellei se pysty siihen, koten koira varmaan pääsee sellaiseen paikkaan, jos paikkoja on vain vapaana. Monet yhdistykset velvoittavat pitämään koiraa, kunnes paikka löytyy. Mutta en tuomitse sitäkään, jos päädyt koiran lopettamiseen, sillä sopeutuminen uuteen paikkaan ja isoon laumaan on rasitus, jos koira alkaa olla jo iäkäs ja sairas.
Koira on 8v, joista on ollut minulla 5 vuotta. Jaksaisin pitää koiraa, jos elämäntilanteeni sen sallisi, mutta koirasta on tullut arvaamaton ja vaarallinen myös lapsiani kohtaan, joten en voi ottaa riskejä sen suhteen.
Yritän vain takoa itselleni päähän, että lopettaminen on oikea ratkaisu arvaamattomalle koiralle. Meillä on ollut yhdessä monia hyviä vuosia, joten en voi tosiaan sulkea terveydellisiäkään ongelmia pois, vaikka koiraa olen eläinlääkärissä juoksuttanutkin.
Ap
Lopettaminen on paras vaihtoehto nyt. Käytöshäiriö voi vaan pahentua, jos koira joutuu "kiertoon". Ikää koiralla alkaa jo olla, tosin rodusta riippuen miten pitkäikäinen on, mutta yleisesti ottaen on jo seniori.
EI OLE TARVINNU KOSKAA LOPETTAA OMAA KOIRAA SILLOIN KUN MULLA KOIRA OLI SE KUOLI LUONNOLLISESTI SEN SIJAAN POLIISILLE OON MEINANNU SOITTAA KUN SAMALLA KYLÄLLÄ JOLLA ASUIN OLI YKSI KOIRAN OMISTAJA JOLLA OLI AGRESSIIVINEN KOIRA OLI MUUTAMAN KERRAN MEINANNU PURRA MUUTAMAA IHIMISTÄ OLISI OMISTAJA SAANU SAKOT JA KOLMESTA PUREMASTA KOIRA OLISI LOPETETTU POLIISI VOI LOPETTAA IHIMISELLE VAARALLISEN ELÄIMEN
Minulla oli ongelmakoira, jonka olin viemässä 2 kertaa lopetukselle, koska tilanne oli täysin toivoton.
Se oli pentuna hylätty kadulle. Hain sen kennelistä. Se tykkäsi ihmisistä ja oli aina ystävällinen vieraille, suorastaan ihmisrakas.
Mutta kun se tuli luokseni, se murjotti ja ja muutaman viikon kuluttua alkoi aggressiivinen hyökkäily, se kävi kimppuuni, puri ja suorastaan raateli, mutta tämä kohdistui vain minuun. Huomasin että se oli hyvin älykäs, samoin hyvin peloton ja ns. kovaluonteinen.
Se oppi kaiken nopeasti ja kun koulutin sitä tai käytiin lenkillä, se ei hyökännyt yleensä silloin.
Se oli hirvittävän villi, tosin se piirre ei minua haitannut. Ongelmana oli jatkuva hyökkäily joka kohdistui minuun ja mikään komentaminen ei auttanut. Mietin koko kesän pääni puhki ratkaisua käytösongelmaan.
Sitten löysin kirjastosta koirapsykologin kirjan: Koiraongelmia ja ongelmakoiria. Luin sitä koko kesän ja sovelsin sitä, mutta ei mitään apua.
N. Puolen vuoden kuluttua keksin keinon, mistä olen kertonut täällä ennenkin.
Aina kun se hyökkäsi, kaadoin sen kumoon, menin itse osittain sen päälle ja otin kurkusta kiinni. Olen lyhyt ja kevytrakenteinen nainen.
Joskus saatettiin maata tien vieressä ehkä enemmänkin kuin 15 minuuttia, minä makasin puoleksi sen päällä, pidin kurkusta kiinni kunnes se alistui. Viestitin sille, etten vihaa sinua yhtään mutta minä olen pomo, et sinä. Sitten jatkettiin matkaa muina miehinä, eikä se ollut moksiskaan.
Hyökkäily loppui muutamassa viikossa kokonaan ja siitä tuli maailman paras ystävä. Se kuoli 17 - vuotiaana toissa kesänä ja mulla on aivan hirvittävä suru ja ikävä sitä vieläkin. En pysty ottamaan uutta koiraa koska suren vieläkin koiraani niin paljon.
Koirapsykologi kertoi kirjassaan, että koiria lopetetaan ihan turhaan käytösongelmien takia. Uskon, että koira oli tod, näk. traumatisoitunut pentuna, vaikka toisaalta se ei vaikuttanut siltäkään. En sitten tiedä, testasiko se minua. Erittäin raakaa testailua se oli, vieläkin minulla on arpi nenän päällä muistona vuodelta 2001. Se on muisto maailman rakkaimmasta ystävästäni, eikä siksi haittaa minua yhtään.
Nyt pitäisi löytää oikea ihminen joka osaisi auttaa ja keksisi keinot käytösongelmaan. Toivon koko sydämestäni, että löytäisit. Tosi paljon tsemppiä!!!
Tämä tehosi ihan joka ikinen kerta.