Kehitysvammaisten koulunkäynti: eivätkö ennen käyneet? Miten käyvät nyt?

Kehitysvammaisilla on pidennetty oppivelvollisuus 11 vuotta. Kaikille tehdä yksilöllinen suunnitelma. Paino on arkielämässä selviytymisessä kunkin rahkeiden mukaan.

Siis onko totta, että 1980-luvulla kehitysvammainen ei käynyt ollenkaan koulua, mutta nyt käy? Mitä kehitysvammaiset sitten tekivät pienenä kaiket päivät?

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisilla on pidennetty oppivelvollisuus 11 vuotta. Kaikille tehdä yksilöllinen suunnitelma. Paino on arkielämässä selviytymisessä kunkin rahkeiden mukaan.

Selvä. No entä jos ei osaa esim. puhua ymmärrettävästi, opetetaanko silti jotain omien rahkeiden mukaan?

Onko tää joku koulutehtävä, johon yrität hakea vastauksia foorumeilta?

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku koulutehtävä, johon yrität hakea vastauksia foorumeilta?

Ei. Minua kiinnostaa se, miten kehitysvammaisia voi opettaa ja miten tilanne on muuttunut vuosikymmenien kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisilla on pidennetty oppivelvollisuus 11 vuotta. Kaikille tehdä yksilöllinen suunnitelma. Paino on arkielämässä selviytymisessä kunkin rahkeiden mukaan.

Selvä. No entä jos ei osaa esim. puhua ymmärrettävästi, opetetaanko silti jotain omien rahkeiden mukaan?

Kyllä.

Lapselle opetetaan niitä asioita mitä kykenee oppimaan. Kutsutaan toiminta-alueittain opetuksesti..

Vierailija kirjoitti:

Lapselle opetetaan niitä asioita mitä kykenee oppimaan. Kutsutaan toiminta-alueittain opetuksesti..

Esim meidän luokassa yhden oppilaan keskeinen tavoite on oppia kommunikoimaan kuvilla. Toisella taas kävelemään oppiminen. Mitään varsinaisia oppitunteja ei kellon mukaan pidetä vaan mennään oppilaiden jaksamisen mukaan. Päivittäisiin toimintoihin menee iso osa koulupäivästä kun ovat täysin avustettavia mm. WC-asioissa. Sitten pieniä toimintatuokioita pitkin päivää..

Olen toiminut avustajana kehitysvammaisten koulussa. Osa opetteli kirjoittamaan ja lukemaan, osa laittamaan ruokaa ja vaikeasti vammaisille se oli lähinnä päivähoitopaikka. Kukin kykyjensä mukaan

Vaikeimmin kehitysvammaiset olivat ennen laitoksissa. Lievemmin vammaiset voitiin määritellä esim. ' kuusivuotiaan tasolla', mikä tarkoitti yksinkertaisista asioista selviämistä, mutta eivät oppineet lukemaan, neulomaan ym. He saattoivat istua kansakoulun 3. luokalla 16-vuotiaaksi, kunnes oppivelvollisuuden päättyi. Näin 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko totta, että 1980-luvulla kehitysvammainen ei käynyt ollenkaan koulua, mutta nyt käy? Mitä kehitysvammaiset sitten tekivät pienenä kaiket päivät?

Kehitysvammaisia on kovin eri tasoisia. Downeista osa oppii lukemaan, osa taas viettää koko elämänsä makuulla kykenemättä kommunikoimaan.

Kyllä 80-luvullakin kehitysvammaiset kävivät koulua. Siihen aikaan oli nimenomaan enemmän rahaa ja resursseja, oli erityis- ja apukoululuokkia.

Olen varmasti poliittisesti epäkorrekti, mutta mielestäni syvästi kehitysvammaisten koulu olisi hyvä säästökohde, kun kerran säästää pitää. Puhun nyt niistä syvästi vammaisista, jotka eivät edes ymmärrä olevansa koulussa. Heidät tuodaan ja viedään taksilla, joihin heidät nostetaan ja yksilöllinen opetus pienessä ryhmässä on kallista.

Ennen käsittääkseni tällaiset ihmiset saatettiin vapauttaa oppivelvollisuudesta, mikä voisi nytkin olla hyvä ratkaisu. (Ja kannatan siis kyllä mahdollisimman hyvää hoivaa ja huolenpitoa myös syvästi kehitysvammaisille.)

Ennen oli hullujenhuone ja apukoulu. Jommassa kummassa olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisilla on pidennetty oppivelvollisuus 11 vuotta. Kaikille tehdä yksilöllinen suunnitelma. Paino on arkielämässä selviytymisessä kunkin rahkeiden mukaan.

Selvä. No entä jos ei osaa esim. puhua ymmärrettävästi, opetetaanko silti jotain omien rahkeiden mukaan?

Hyvänen aika 😁 Totta kai opetetaan, ja onhan esim. kuulovammaisia ja mykkiä aina koulutettu ja opetettu yliopistoa myöten. Pienillä lapsilla puheongelmat ovat myös melko yleisiä, ja siihen on kehitetty monenlaista menetelmää kommunikoinnin avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut avustajana kehitysvammaisten koulussa. Osa opetteli kirjoittamaan ja lukemaan, osa laittamaan ruokaa ja vaikeasti vammaisille se oli lähinnä päivähoitopaikka. Kukin kykyjensä mukaan

Millä vuosikymmenellä?

On tietydti niinkin vammsisia, etteivät he kykene mitään omaksumaan, mutta myös syvästi kehitysvammaiset voivat edistyä intensiivisessä kuntoutuksessa.

Yksi 15-vuotias lapsemme on älyllisesti 2v 2kk tasolla, mutta hän on oppinut itsenäiseksi wc-asioissa, kommunikoimaan hieman enemmän, sietämään turhautumista jne. Em. asiat ovat parantaneet hänen elämänlaatuaan merkittävästi.

Juurikin näin,kerrankin järkipuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisilla on pidennetty oppivelvollisuus 11 vuotta. Kaikille tehdä yksilöllinen suunnitelma. Paino on arkielämässä selviytymisessä kunkin rahkeiden mukaan.

Selvä. No entä jos ei osaa esim. puhua ymmärrettävästi, opetetaanko silti jotain omien rahkeiden mukaan?

Hyvänen aika 😁 Totta kai opetetaan, ja onhan esim. kuulovammaisia ja mykkiä aina koulutettu ja opetettu yliopistoa myöten. Pienillä lapsilla puheongelmat ovat myös melko yleisiä, ja siihen on kehitetty monenlaista menetelmää kommunikoinnin avuksi.

Ap kysyi kehitysvammsisista, ei pelkistä puheentuotto-ongelmista kärsivistä.

Mun lievästi kehitysvammainen eno kävi koulua jo 50-luvulla. Kertasi ekaluokan mutta oppi lopulta lukemaan.

AP:n kysymys oli ihan kiinnostava, missä vaiheessa alettiin älyllisesti vaikeavammaisia kouluttamaan/kuntouttamaan?

Mikä oli mm. apukoulujen alaraja ÄO:n suhteen?

Tiedän, että sinne saatui päätyä hahmotushäiriön/lukivaikeudenkin takia.

Kiinnostava aihe! Meillä pienessä pitäjässä 80-luvulla oli apukoulu, mutta yhden pojan vanhemmat halusivat, hänet tavalliseen kouluun ja aloitti eka luokan samaan aikaan kanssamme. Heidän oli vaikea hyväksyä poikansa tilannetta ja ilmeisesti ajattelivat, että "normaalien" keskellä se jotenkin taikaiskusta paranisi. Olivat aika takapajuisia, tiukan uskovaisia ihmisiä.

Oli kyllä surullinen tilanne. Lapsi ei osannut puhua tai muutenkaan kommunikoida ja liikkuminenkin oli hankalaa. Opettajalla meni valtavasti aikaa hänen auttamiseensa (ei ollut avustajaa) eikä oppinut edes lukemaan. Tokaluokan aikana vanhempien oli sitten pakko uskoa ettei homma toimi ja poika pääsi viimein apukouluun.

Mun täti syntyi 30-luvulla. Hän kävi tavallista koulua ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mutta käsittääkseni jotkut osa-alueet (ainakin matemaattinen) olivat hänellä hyvin puutteelliset. Tätiäni ei koskaan testattu, joten hänen tasostaan ei ole kellään täsmällistä tietoa. Monet kehitysvammaiset elivät tuohon aikaan varsin kaameissa olosuhteissa, jopa eläinten kanssa, joten siihen verrattuna tädilläni oli asiat hyvin, mutta tietysti nykyaikaan verrattuna ihan eri tavalla. Tätini kehitysvamma oli todennäköisesti aika lievä, mutta hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan ei tietenkään sitä termiä käytetty. Tätini ei ollut syntymästään asti vammainen, vaan vammautui aivokalvontulehduksen seurauksena.