Kun näen parin, jossa nainen on miestä pidempi ja ehkä muutenkin isompi, niin tulee jotenkin surulliset fiilikset
En siis tarkoita isommalla, että nainen olisi lihava, vaan pitkä, "iso hoikka" nainen ja mies mahdollisesti lyhyt tai lyhyenpuoleinen ja hintelä. Mutta se aiheuttaa mulla surulliset fiilikset, kun jotenkin säälittää sen parin puolesta monestakin syystä. Tulee oikeasti ajateltua, että ovatko he onnellisia ja onko heidän suhteellaan kestävyyttä ja tulevaisuutta? Lisäksi naisella menee sen vuoksi ohi vaikka kuinka monia pitkiä komeita miehiä ja miehellä lyhyitä siroja naisia. Eli heittävätkö elämänsä hukkaan sellaisessa suhteessa? Lisäksi olen ajatellut, että pystyykö nainen olemaan sellaisessa suhteessa nainen ja tuntemaan olonsa naiselliseksi ja mies olemaan mies ja tuntemaan olonsa miehekkääksi?
Voisitteko te, joilla on kokemusta tuollaisista suhteista, siis joko itse elätte tai olette eläneet sellaisessa suhteessa tai olette seuranneet läheltä sellaista suhdetta, kertoa, voiko sellainen suhde toimia?
Kommentit (70)
Surkein ihmistyyppi on kaduilla muita arvostelevasti kyyläävä ja omia johtopäätöksiä vetelevä kyttääjä, toisaalta hupaisan hellyyttävää että ollaan muka noin huolissaan muista ihmisistä, voi aawwwws sentään, itsellä ei ikinä riittäisi energiaa muiden suhdekuvioiden pohtimiseen, saati kiinnostus. Helppo arvata kuka taloyhtiössäsi on naapurikyylä.
Muutenkin tosi vaikee löytää hyvää miestä. Jos vielä pitäis kriteerinä, että täytyy olla minua pidempi, niin sit deittailisin yhä niitä kyrrpiä, joista luovuin aikuistuttuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttaa myötähäpeää kun nainen on iso tankki ja mies pieni hiirulainen.
Eiköhän ole ihan omaa häpeääsi ei-toivotusta sinkkuudesta, kun kaikilla muilla on suhde.
Itse olen hoikka ja mieheni on hoikka. En ymmärrä lihavia tai lyhyitä.
Mikä asia lyhyissä miehissä/naisissa on sellainen jota et ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt ja siro nainen on aina parempi. Jämä pätkä miehille jää jäljelle yleensä ne jämä naiset, jotka on ylipitkiä.
Päivän naurut! 😁
t. Jämä-Amatsoni
Itellä tulee lähinnä kunnioitus sitä miestä kohtaan. Vaatii nimittäin melkoisesti munaa kulkea julkisesti sellaisen amatsoonin kanssa, varsinkin jos täti ei ole kauneudella pilattu.
Kyllä parisuhteessa merkkaa eniten ne pään sisäiset asiat, äly, sivistys, kyky ymmärtää vivahteita, toisen kunnioittaminen, henkinen vapaus. Jonkinlainen sielunkumppanuus. Mutta ymmärrän että aloittaja ei ole ihan tasolla, jolla voidaan olettaa keskusteltavan tieteestä, taiteesta tai maailmanpolitiikasta.
Mulle tulee surulliset fiilikset ihmisistä, joilla ei ole mitään läheisiä suhteita, seurustelusuhteista puhumattakaan. Myös henkisesti tyhjistä parisuhteista tulee surulliset fiilikset samoin pinnallisista suhteista, hyväksikäyttösuhteista, kulissiliitoista jne. Mutta ei koskaan suhteista, joissa on jotain syntymässä saatuja fyysisiä ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt ja siro nainen on aina parempi. Jämä pätkä miehille jää jäljelle yleensä ne jämä naiset, jotka on ylipitkiä.
Mallinmittainen nainen taisi viedä himoitsemasi miehen ;)
Pitkät naiset ovat monesti aktiivisempia kuin lyhyet. Saattaa olla, että dynamiikka noilla pareilla on se, että nainen vie, ja mies vikisee. Ja on paljon miehiä, jotka haluavat juuri sitä.
Vierailija kirjoitti:
Itellä tulee lähinnä kunnioitus sitä miestä kohtaan. Vaatii nimittäin melkoisesti munaa kulkea julkisesti sellaisen amatsoonin kanssa, varsinkin jos täti ei ole kauneudella pilattu.
No äläpä! Onneksi olen niin ruma ja romuluinen että voin pitää kaulinta tamponina.
t. Jämä-Amatsoni
Mulle taas tulee surulliset fiilikset, kun näen Prisman kassalla pariskuntia, joissa mies on iso, suttuinen, lihava, reilusti keski-ikäinen möhömaha ja puoliso puolitoistametrinen, 40 kg painava pieni ja nuori aasialainen nainen. Yleensä he ovat vielä ihan mykkiä, kun ei taida olla yhteistä kieltä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituudesta en tiiä , mutta useimmiten se nainen on se lihava ja mies hoikka.
Tilastot kertoo kyllä muuta.
Niin, koska miehillä lihakset painaa. Katukuvassa sen totuuden näkee mitä ei tilastoissa ole.
Kyllä siellä on lähes poikkeuksetta se nainen lihava aina. Ainakin täällä oulussa.
Olen 170cm mies ja korviani myöten ihastunut naiseen j8ka on minua muutaman sentin pidempi.
Haittaako tämä minua? Ei. Nainen on kaunis, sporttinen, älykäs, hyvin koulutettu ja loistava keskustelija. Lisäksi ihanan empaattinen.
Älä ole surullinen puolestani, ap.
Ehkä huomena uskaltaudun pyytämään tätä naista treffeille.
Ja nämä naiset, jotka kuvittelevat että lyhyys tekee automaattisesti haluttavaksi miesten silmissä, olette lapsellisia.
Luuletteko että me kaikki miehet olemme typeryksiä joille ainoa kriteeri naisessa on pituus (tai lyhyys, miten sen haluaa ottaa)? Kyllä meillä on liuta muitakin kriteereitä, joista yksi on se että käyttäytyy kunnioittavasti muita kohtaan, eikä ole pahansuopa sitruuna.
M32
Tunnen yhden tuollaisen parin ja on yksi onnellisimpia pareja, joita olen tavannut.
Onnellisimmat parisuhteet tulevat siitä että sovitaan henkisesti yhteen. Ei siitä että ollaan fyysisesti "hyvän näköinen" pari. Tylsät stereotypiat - esim. miehen pitää olla pidempi - eivät välttämättä tuota onnistuneita suhteita. Kannattaa seurata sydäntään tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Toi on kulttuurikohtaista. Menepäs Italiaan tai Espanjaan ja seuraa kuinka pienemmät (pituudeltaan ) miehet ylpeänä taluttavat isompia, kurvikkaita tai hoikkia naisiaan ;) Asenne- ja miksei myös itsetuntokysymys.
Juu, Sohvi Loren ja Carlo Ponti oli aikoinaan oikein komea pari ja kulkivat aina pystypäin rakastuneen näköisinä.
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jösses taas tätä heteroiden horinoita. Mitähän mahtaa kertoa suhteen tilasta ihmisen ulkoinen olemus? Ovatko sukupuoliroolit todellakin näin tärkeitä heterosuhteissa? Eikö ole yksilönvapautta ollenkaan?
Minua puolestaan inhottaa nähdä kaikkialla näitä pareja, joissa nainen näyttää melkeinpä lapselta mieheen verrattuna. Hän on pieni, suojeluksessa isä-hahmon syleilyssä. En ymmärrä, mikä tarve naisilla on pariutua ihmisen kanssa, jolla on potentiaalisesti fyysinen yliote häneen. Miksi? Jotta mies voisi mahdollisesti myöhemmin helposti pahoinpidellä tai r*iskata hänet?
Antaa naisten olla suuria ja vahvoja ja miesten tulla "suojelluksi" näin vaihteeksi. Elämme sentään jo 2020-lukua.
Te vihaiset feministit olette sitten lystikästä porukkaa.
Olen homomies, joka lähinnä vain ihmettelee heterojen logiikkaa. Ei tunnu olevan mitään järkeä miesten ja naisten välisissä suhteissa ja niihin kuuluvissa säännöissä. :'D
Vierailija kirjoitti:
Pitkät naiset ovat monesti aktiivisempia kuin lyhyet. Saattaa olla, että dynamiikka noilla pareilla on se, että nainen vie, ja mies vikisee. Ja on paljon miehiä, jotka haluavat juuri sitä.
Mutta hyvin vähän naisia jotka haluavat samaa.
Pitkä viejämies halutaan joko koska nainen on pieni, siro ja naisellinen (alistuva). Tai koska nainen ei ole mitään noista, mutta haluaa tuntea itsensä pieneksi, siroksi ja naiselliseksi (alistuvaksi) mieheen verrattuna.
Seurustelin viisi vuotta, kumppanina mies, joka oli minua kaksi senttiä pidempi. Pituusero oli kamala asia. Hänen vierellään en voinut olla ryhdikäs vaan yritin painua kasaan, koska tuntui pahalta katsoa itseä alaspäin tai edes samalle tasolle. Lisäksi pituusero hävetti minua, vaikka muut sanoivat, ettei sitä huomaa vaan me näytimme samanmittaisilta.
Tiemme erosivat kaksitoista vuotta sitten. Tämän jälkeen oli ihanaa olla reilusti itseäni pidempien miesten kanssa. Edelleen nautin siitä, että nykyinen mieheni on minua neljä senttiä pidempi (tämä siis taas ei ole iso pituusero, ja oikeastaan saisi olla pidempikin.)
Minä voin reilusti tunnustaa, ettei itseäni lyhempi mies kiinnosta, ei ollenkaan. Niin se vain on. Olen 162 cm, kyllä miehen pitää olla vähintään 15 cm pitempi.
Ulkoisilla seikoilla on minulle merkitystä, mitäpä sitä kieltämään. Näin on hyvä minulle, enkä aio itseäni pakottaa muuttumaan. Olisi kauheaa kumartua suutelemaan miestä.
Itse olen hoikka ja mieheni on hoikka. En ymmärrä lihavia tai lyhyitä.