Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä helsinkiläiskoti äärimmäinen w-t-sisustuksen vastakohta?
29.02.2020 |
https://www.gloria.fi/artikkeli/sisusta/marmorisia-ikkunalautoja-ja-kor…
Käsittämätön aatelispalatsi Suomen oloihin, en tiennyt että tällaisia on nykyaikana enää asuinkäytössä Suomessa.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun lukee noita mammojen kommentteja. Kateus suorastaan haisee rivien välistä, kun yritetäänlöytää mahdollisimman haukuttavaa. Eivätkö mammat todellakaan tiedä, että Suomessa on myös varakasta väkeä, olipa varakkuus sitten perittyä tai omalla työllä hankittua. Samoin myös makuja on monenlaisia. Kaikki eivät halua viilutettualastulevyä ja mustaa kulmasohvaa, joka juuri ja juuri mahtuu pieneen olohuoneeseen. Kaikkinainen sivistys ja kulttuurin harrastus puuttuvat näistä mammojen kaupungin vuokra-asunnoissa.
Etpä kyllä järin sivistyneeltä vaikuta sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihana ja insproiva. Viihtyisin loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ranskalaisten hurmaavan välinpitämätön tapa yhdistää asioita toisiinsa kerrostaen ja olla ajattelematta muotia on aina edustanut minulle todellista eleganssia."
Minusta tuo sisustustoimittaja on tässä kiteyttänyt hyvin eleganssin. Rahvaan tyyli on konmarittaa kämppänsä "skandinaaviseksi" ja sitten hankkia jostain H&M Homesta muutama senhetkisten trendien mukainen vaasi ja sisustusesine. Kirppiksiltäkin saatetaan kelpuuttaa jotain kotiin, mutta vain sellaisia asioita, jotka ovat tällä hetkellä muotia, niin kuin nyt on metalli ja luonnonmateriaalit. Sitten kun trendi vaihtuu, konmaritetaan muodista menneet sisustusesineet taas pois. Hankitaan ajankohtaisempi maljakko ja sisustustyynyt. Tämä on juuri sitä kerroksellisuuden puutetta.
Me tavikset asumme vuokralla muovimattoasunnoissa jotka on rakennettu 80 luvulla. Ei paljon näy kerroksellisuutta. Tavarat on hankittu tarpeeseen ei sisustuselementeiksi. Esim lapsellani oli synttärit tulossa eikä ollut maljakkoa kukille. Oli rahat vähissä niin ostin halvimman vaihtoehdon Prismasta. Ymmärrätkö? Ei ole varaa ostaa tavaroita vain sisustusta varten. Sama maljakko tulee olemaan meillä vuosikymmeniä. Se on kerroksellisuutta kai? Eleganssia ja kerroksellisuutta ei asunnosta itsestään löydy, esim.niitä ikkunalautoja tai lautalattioita. Olisi ihanaa saada asua sellaisessa asunnossa jossa sitä vanhaa löytyisi asunnosta itsestään. Taulut ja taidekin kiinnostavat mutta sellaiseen ei vaan ole varaa 1900 euron nettotuloilla Helsingissä.
Sivusta: meilläkin on muovimattovuokrakoti. Ikeaa on, mut myös tauluja (sukulaistädin maalaamia ja lahjoittamia mutta kauniita), mummojen perintökäsitöitä, perityt pinnatuolit vanhan ajan laatutyötä, joitakin itse hankittuja kotimaisia huonekaluja, kaunisääninen piano. Eihän tää nyt vanhan rahan kulttuurilinnaa vastaa, mut on meidän näköinen. Jos pidät sen vaasin käytössä, on juurikin kerroksellinen, toisin kuin muutaman vuoden välein uusiksi laitettu trendisisustus.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun lukee noita mammojen kommentteja. Kateus suorastaan haisee rivien välistä, kun yritetäänlöytää mahdollisimman haukuttavaa. Eivätkö mammat todellakaan tiedä, että Suomessa on myös varakasta väkeä, olipa varakkuus sitten perittyä tai omalla työllä hankittua. Samoin myös makuja on monenlaisia. Kaikki eivät halua viilutettualastulevyä ja mustaa kulmasohvaa, joka juuri ja juuri mahtuu pieneen olohuoneeseen. Kaikkinainen sivistys ja kulttuurin harrastus puuttuvat näistä mammojen kaupungin vuokra-asunnoissa.
Varakkuus ei ole sivistyksen ehto tai tae, minkä varmaan tietäisit jos tietäisit.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun lukee noita mammojen kommentteja. Kateus suorastaan haisee rivien välistä, kun yritetäänlöytää mahdollisimman haukuttavaa. Eivätkö mammat todellakaan tiedä, että Suomessa on myös varakasta väkeä, olipa varakkuus sitten perittyä tai omalla työllä hankittua. Samoin myös makuja on monenlaisia. Kaikki eivät halua viilutettualastulevyä ja mustaa kulmasohvaa, joka juuri ja juuri mahtuu pieneen olohuoneeseen. Kaikkinainen sivistys ja kulttuurin harrastus puuttuvat näistä mammojen kaupungin vuokra-asunnoissa.[/quote
Provohan tämä tekstisi oli mutta vastaan silti. En ole kateellinen ja tiedän että on varakasta väkeä. Loukkaavaa on haukkua niiden köyhempien sisustusta vaikka ei ole varaa muuhun kuin lähi Sotkaan. Meille se lastulevyhyllykin on kallis hankinta ja tuottaa iloa kun on edes se varaa hankkia työttömyyden jälkeen. Miksi varakkaiden esittelyyn ympätään haukkuja köyhille kuten tässä ketjussa? Ja kyllä asumme Hekan vuokra asunnossa työssäkäynnistä huolimatta. Ehkä yritän opettaa ja kasvattaa päiväkodissa juuri sinun lastasi? Yritän mahdollistaa kirjallisuuden ja kulttuuria kaikille lapsille vaikka vuokralla kaupungin asunnossa lastulevyhyllyineni asunkin. Sohva on 15 v vanha ja meille epäsopiva mutta ei ole varaa uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä se ainakin on, muusta en tiedä. En tykkää yhtään sellaisesta vanhasta ja kuluneesta, värien sinfoniasta ja rapistuneista asunnoista. Oma kotini on erittäin moderni, mutta ei sieluton. Lapsuuteni ja teini-ikäni jouduin asua antiikkihuonekalujen keskellä enkä koskaan tykännyt niistä. Olen saanut yliannostuksen kaikesta antiikkiin liittyvästä. Kyllä minä niiden arvon olen aina tajunnut, mutta en silti tykkää. Sen sijaan aitoa puuta olen aina suosinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on w t sisustus?
Tää on aika täydellinen https://www.iltalehti.fi/julkkiskodit/a/1637bedc-31d9-4f9d-a32b-d622041…
Ai kamala! Siis kaikenlaista olen nähnyt, mutta tämä on jotain niin järkkyä, ettei sanat riitä kuvaamaan. Kun itse kaiken valitsee, niin miten kukaan voi saada aikaiseksi noin kalsean ja persoonattoman kodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ranskalaisten hurmaavan välinpitämätön tapa yhdistää asioita toisiinsa kerrostaen ja olla ajattelematta muotia on aina edustanut minulle todellista eleganssia."
Minusta tuo sisustustoimittaja on tässä kiteyttänyt hyvin eleganssin. Rahvaan tyyli on konmarittaa kämppänsä "skandinaaviseksi" ja sitten hankkia jostain H&M Homesta muutama senhetkisten trendien mukainen vaasi ja sisustusesine. Kirppiksiltäkin saatetaan kelpuuttaa jotain kotiin, mutta vain sellaisia asioita, jotka ovat tällä hetkellä muotia, niin kuin nyt on metalli ja luonnonmateriaalit. Sitten kun trendi vaihtuu, konmaritetaan muodista menneet sisustusesineet taas pois. Hankitaan ajankohtaisempi maljakko ja sisustustyynyt. Tämä on juuri sitä kerroksellisuuden puutetta.
Me tavikset asumme vuokralla muovimattoasunnoissa jotka on rakennettu 80 luvulla. Ei paljon näy kerroksellisuutta. Tavarat on hankittu tarpeeseen ei sisustuselementeiksi. Esim lapsellani oli synttärit tulossa eikä ollut maljakkoa kukille. Oli rahat vähissä niin ostin halvimman vaihtoehdon Prismasta. Ymmärrätkö? Ei ole varaa ostaa tavaroita vain sisustusta varten. Sama maljakko tulee olemaan meillä vuosikymmeniä. Se on kerroksellisuutta kai? Eleganssia ja kerroksellisuutta ei asunnosta itsestään löydy, esim.niitä ikkunalautoja tai lautalattioita. Olisi ihanaa saada asua sellaisessa asunnossa jossa sitä vanhaa löytyisi asunnosta itsestään. Taulut ja taidekin kiinnostavat mutta sellaiseen ei vaan ole varaa 1900 euron nettotuloilla Helsingissä.
Mulla samat nettotulot, asun 80-luvun muovimattokämpässä. Tyttäreni synttäreille sopivan maljakon tempaisin äkkiä isosta lasisesta smoothie-pullosta, toivottu valkoinen pöytäliina lakanasta.
Silti on kerroksellisuutta, koska osaan mielestäni arvostaa tavaroita. Olen tuonut esineitä ja kalusteita niin Ikeasta, mummolasta, mökiltä kuin kavereilta ja kirppareilta. Sängyt on uutena hankittu, nekin kyllä tarjouksesta. En ole käyttänyt juurikaan rahaa, mutta aikaa ja vaivaa kyllä.
Ainut mistä en pidä on tuo muovilattia, se on peitetty matoilla.
Ja ötököitä kaupan päälle kirppishuonekaluista? Meillä mummolta ei jäänyt meille mitään, enkä uskalla kirppiksiltä ostaa huonekaluja. Kavereilla ei kyllä mitään heru eikä sellainen kuulu kaveripiirin tapoihin. Myyvät tavaraa Torissa kyllä. En uskalla kierrätysryhmistä ostaa mitään mitä ei voi pestä 60 asteessa.
157 m2 Helsingin ydinkeskustassa vaatii toki paljon rahaa, mutta tuo kuvissa näkyvä osuus sisustuksesta kokonaisuutena vaatinut lähinnä tyylitajua ja osaamista, ei niinkään rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudenkotini oli hengeltään vähän samantyylinen. Myöskin vihreä, kunnostettu nojatuoli ja rahi oli meillä olohuoneessa. Meille oli kulkeutunut pari vanhaa, puista pöytää perintönä, jotka muistutti tuota kukkapöytää. Olohuoneessa oli vanha piano, jota ei kukaan osannut soittaa. Äidinäiti oli ollut kansakoulunopettaja, minkä takia piano oli hänen perintöään jäänyt meille.
Meillä ei ollut vaaleanpunaisia ikkunalautoja, mutta sen sijaan löytyi vaaleanpunainen huone (vierashuone), joka oli minusta maailman kaunein. Siellä vaaleanpunaisessa huoneessa oli kirjahylly täynnä klassikkokirjoja ja romanttinen, vanha sohva, josta sai vetämällä vuoteen kahdelle.
Harmillisia puolia talossa oli, että ikkunoista veti aina ja lattialankut narisivat talvella. Vanhempani eivät halunneet vaihdattaa uusia ikkunoita, kun alkuperäiset pokat oli aitoa puuta. Kun isäni sairastui ja äiti jäi omaishoitajaksi, koti piti myydä ja muuttivat toimivampaan asuntoon, mauttomaan ja värittömään rivitalokaksioon. Muuton yhteydessä möivät suurimman osan huonekaluistakin. Olen yrittänyt omaan kotiini pitkään metsästää vihreää nojatuolia ja rahia tai edes niin hyväkuntoisia toisella värillä, jotka voisi verhoiluttaa oikean värisiksi.
Sohvat kyllä tosi rumat.. Miksei noiden hienojen vanhojen nojatuolien kanssa samaa tyyliä vaan tuommoiset lötköt viime vuosituhannen lopusta? Itselläni peritty 30-luvun sohvasto, ja olen sentään ihan opiskelija enkä mikään tuommoinen perijätär. Odotin jotain vielä tästä hienompaa, mutta ei...
Muuten aika kiva ja toki kotoisa, mikä tärkeintä lieneekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
157 m2 Helsingin ydinkeskustassa vaatii toki paljon rahaa, mutta tuo kuvissa näkyvä osuus sisustuksesta kokonaisuutena vaatinut lähinnä tyylitajua ja osaamista, ei niinkään rahaa.
On varmaan hiano mutta ...
Itse en tollasessa suostuisi asumaan.
Kamala pönötys koti.
Noh rikkaikka on varaa omistaa useita kiinteistöjä joten yksi voidaan uhrata rouvan sisustusharrastuksiin.
Muistan yhden ns. sisustuskodin joks oli viimeisen päälle ja sitten omistajat asui yhdessä pikkuhuoneessa kellarissa. :)
Vierailija kirjoitti:
Sohvat kyllä tosi rumat.. Miksei noiden hienojen vanhojen nojatuolien kanssa samaa tyyliä vaan tuommoiset lötköt viime vuosituhannen lopusta? Itselläni peritty 30-luvun sohvasto, ja olen sentään ihan opiskelija enkä mikään tuommoinen perijätär. Odotin jotain vielä tästä hienompaa, mutta ei...
Muuten aika kiva ja toki kotoisa, mikä tärkeintä lieneekin!
Ymmärsin, että nimenomaan ei haluta mitään museotyyliä eikä liian krumeluuria. Meillä on myös lökösohvat oleskeluun, koska ne nyt vaan on aika mukavat olohuoneessa. Sorruin myös mekanismilla toimivaan nojatuoliin, koska se on todella mukava, kun lukee kirjaa tai katsoo telkkua. Mut kukin tyylillään. Suosin itse huonekaluissa aitoa puuta ja talonpoikaistyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan arvokoti, mutta noin pimeässä, tunkkaisessa kodissa en pystyis elää.
Ottaen huomioon, että asunnon omistajalla ei liene pikkurahasta puutetta, niin ei kai tuo sisustus siinä mielessä niin ihmeellinen ole? Asujansa näköinen kyllä ja ihan kaunis kokonaisuus.
Eikä Suomessakaan kaikki asunnot ole niitä kokovalkoisia, mielikuvituksettomia instasisustajien kämppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohvat kyllä tosi rumat.. Miksei noiden hienojen vanhojen nojatuolien kanssa samaa tyyliä vaan tuommoiset lötköt viime vuosituhannen lopusta? Itselläni peritty 30-luvun sohvasto, ja olen sentään ihan opiskelija enkä mikään tuommoinen perijätär. Odotin jotain vielä tästä hienompaa, mutta ei...
Muuten aika kiva ja toki kotoisa, mikä tärkeintä lieneekin!
Ymmärsin, että nimenomaan ei haluta mitään museotyyliä eikä liian krumeluuria. Meillä on myös lökösohvat oleskeluun, koska ne nyt vaan on aika mukavat olohuoneessa. Sorruin myös mekanismilla toimivaan nojatuoliin, koska se on todella mukava, kun lukee kirjaa tai katsoo telkkua. Mut kukin tyylillään. Suosin itse huonekaluissa aitoa puuta ja talonpoikaistyyliä.
Niin, mukavuus edellä kai tässä on menty mutta on nuo vanhatkin ihan mukavia, käy makoiluunkin kun käyttää sohvatyynyjä puisten käsinojien kanssa. Monet ovat ihmetelleet miksi meillä on antiikkia arkikäytössä, mutta kyllä se ilo minkä niistä saa korvaa kulumisen. Käyttöä varten ne on tehty, ja päällyset voi aina uusia. Suomalaisilla tuntuu olevan sellaineb asenne että kaikki hieno laitetaan jossei museoon niin ainakin varastoon katseilta piiloon ettei vaan kulu!
Onhan tosin mekaniikkanojatuoli supermukava varsinkin leffojen katseluun, omat hyvät puolensa molemmissa.
Tosi sievä! Paljon parempi kuin vitivalkoiset tylsät sairaalakodit sisustustarroineen. Kirjahylly oli lempparini :D
Kauniita perintötauluja. Mukavaa nähdä koti, jossa on kirjahylly.
Vierailija kirjoitti:
Hirveä se ainakin on, muusta en tiedä. En tykkää yhtään sellaisesta vanhasta ja kuluneesta, värien sinfoniasta ja rapistuneista asunnoista. Oma kotini on erittäin moderni, mutta ei sieluton. Lapsuuteni ja teini-ikäni jouduin asua antiikkihuonekalujen keskellä enkä koskaan tykännyt niistä. Olen saanut yliannostuksen kaikesta antiikkiin liittyvästä. Kyllä minä niiden arvon olen aina tajunnut, mutta en silti tykkää. Sen sijaan aitoa puuta olen aina suosinut.
jouduin asua?
En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun lukee noita mammojen kommentteja. Kateus suorastaan haisee rivien välistä, kun yritetäänlöytää mahdollisimman haukuttavaa. Eivätkö mammat todellakaan tiedä, että Suomessa on myös varakasta väkeä, olipa varakkuus sitten perittyä tai omalla työllä hankittua. Samoin myös makuja on monenlaisia. Kaikki eivät halua viilutettualastulevyä ja mustaa kulmasohvaa, joka juuri ja juuri mahtuu pieneen olohuoneeseen. Kaikkinainen sivistys ja kulttuurin harrastus puuttuvat näistä mammojen kaupungin vuokra-asunnoissa.