Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu edes keskustelemaan naimisiinmenosta :(
29.02.2020 |
Olemme 42 ja 43, yhdessä on oltu 8 vuotta. Asumme yhdessä, meillä ei ole lapsia terveydellisen syyn takia. Suhde on hyvä, ei taloudellisia ongelmia tms. MUTTA.
Puolisoni ei edes suostu keskustelemaan naimisiinmenosta. Jos otan asian puheeksi, hän sanoo, että ei halua puhua asiasta. Kyse ei ole siitä, että ehdottomasti tahtoisin mennä naimisiin vaan siitä, että mielestäni näin monen vuoden jälkeen pitäisi edes puhua mitä tulevaisuudessa tapahtuu vai tapahtuuko mitään!
Haluaisin mennä naimisiin, mutta jos puolisoni olisi ehdottomasti avioliittoa vastaan, se olisi ok minulle. Haluaisin kuitenkin kertoa ajatukseni ja kuulla puolison perustelut mielipiteelleen. Onko se liikaa vaadittu? Tällä hetkellä alan olla todella ärsyyntynyt tilanteeseen!
Ja huom, viestistä ei käy ilmi minun tai puolisoni sukupuoli. Avioehto olisi minulle ihan ehdoton vaatimus, nimeäni en muuta enkä halua pitää hääjuhlia. Puolison mielipidettä en luonnollisesti tiedä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Niin eihän se ole oikeaa sitoutumista, jos haluaa säilyttää myös sen itsenäisyytensä. Kyllä toiseen pitää sitoutua niin, että tästä tulee ikään kuin riipuvaiseksi, eikä voi ottaa sitä eroa, kun kaikki munat on siinä yhteisessä korissa. Se on se ainoa oikea tapa rakastaa.
No itse en tosiaan pidä sitoutuneena ihmistä, joka aikoo tulevaisuudessa erota. Sinusta tämä sitten ilmeisesti kertoo sitoutumisesta. Minusta tuo on pelkkä kevytsuhde. Niin me olemme erilasia.
Se, että tekee asioista vähän helpompaa ei auttamatta tarkoita, että päämääränä on se ero :D
No itsepä (?) kirjoitit että "kun se ero tulee". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, että olette molemmat miehiä? AP? Olenko oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli naisille on edelleenkin tärkeintä se miehen raha ja sen omistaminen.
Muutoinhan teillä ei ole mitään syytä mennä naimisiin.
Sehän se tässäkin ketjussa lopulta tuli ilmi.
Halu sitoutua = varmistus että pääsee käsiksi miehen varoihin jos mies sattuu kupsahtamaan ensin
Ainakin minua kiinnostaa, miten mies pärjää taloudellisestikin minun kuoleman jälkeen. Minun diagnoosilla se lopullinen lähtö tullee minulla ennen miestä. Haluan, että mies pääsee mahdollisimman helpolla eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli naisille on edelleenkin tärkeintä se miehen raha ja sen omistaminen.
Muutoinhan teillä ei ole mitään syytä mennä naimisiin.
Sehän se tässäkin ketjussa lopulta tuli ilmi.
Halu sitoutua = varmistus että pääsee käsiksi miehen varoihin jos mies sattuu kupsahtamaan ensin
Ainakin minua kiinnostaa, miten mies pärjää taloudellisestikin minun kuoleman jälkeen. Minun diagnoosilla se lopullinen lähtö tullee minulla ennen miestä. Haluan, että mies pääsee mahdollisimman helpolla eteenpäin.
Minua taas ei huoleta. Mies on hyvätuloinen, ei saisi sen vuoksi leskeneläkettäkään. Eiköhän aikuinen mies pysty itsensä elättämään ilman että käsi on toisen taskulla.
Minä en puhuisi kumppanistasi puolisona. Nykyisin yhdessä asuvasta seurusteluparista puhutaan helposti avoparina suhteen vakavuusasteesta riippumatta ja minusta tässä käsite puoliso on kärsinyt huomattavan inflaation. Minusta puoliso on loppuelämän kumppaniksi aiottu henkilö. Avopuoliso on sellainen henkilö, jonka kanssa kumpikaan ei ole kokenut tarpeelliseksi luvata loppuelämää papin tai tuomarin edessä, mutta nämä lupaukset on muodossa tai toisessa tehty tai muuten selviä. Esim. vanhanaikaisen avioliiton kaltainen tilanne, jossa on lapsia ja rahat ja omaisuus yhteistä mutta kumpikin vastustaa avioliittoa jonkinlaisesta periaatteellisesta syystä. Ap:n suhde ei kuulosta tällaiselta, vaan siltä että suhteesta vielä epävarma kumppani kieltäytyy keskustelemasta tulevaisuudesta. Se ei ole mikään liitto tai puolisosuhde.
Ei välttämättä, mutta tämän yhden kirjoittajan kohdalla kyse on juuri siitä, ettei haluta sitoutua. Silti sitä ei voida myöntää, vaikja hän asian itsekin jo ilmaisi, se on hassua.