Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu edes keskustelemaan naimisiinmenosta :(
29.02.2020 |
Olemme 42 ja 43, yhdessä on oltu 8 vuotta. Asumme yhdessä, meillä ei ole lapsia terveydellisen syyn takia. Suhde on hyvä, ei taloudellisia ongelmia tms. MUTTA.
Puolisoni ei edes suostu keskustelemaan naimisiinmenosta. Jos otan asian puheeksi, hän sanoo, että ei halua puhua asiasta. Kyse ei ole siitä, että ehdottomasti tahtoisin mennä naimisiin vaan siitä, että mielestäni näin monen vuoden jälkeen pitäisi edes puhua mitä tulevaisuudessa tapahtuu vai tapahtuuko mitään!
Haluaisin mennä naimisiin, mutta jos puolisoni olisi ehdottomasti avioliittoa vastaan, se olisi ok minulle. Haluaisin kuitenkin kertoa ajatukseni ja kuulla puolison perustelut mielipiteelleen. Onko se liikaa vaadittu? Tällä hetkellä alan olla todella ärsyyntynyt tilanteeseen!
Ja huom, viestistä ei käy ilmi minun tai puolisoni sukupuoli. Avioehto olisi minulle ihan ehdoton vaatimus, nimeäni en muuta enkä halua pitää hääjuhlia. Puolison mielipidettä en luonnollisesti tiedä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
tyhmin kommentti ikinä.
Juuri tuon takia ei mennä naimisiin, turvataan ne omat rahat ja helppo lähtö kun toinen kilahtaa.
Kaikkein paras on kaksi osoitetta ja omat kämpät.
Jos nuo asiat ovat toiselle tärkeitä ja toiselle ei ollenkaan, niin miksi niitä asioita pitää väkisin tunkea sille, joka ei niistä välitä? Mahtaako tuossa tilanteessa leski olla iloinen, kun avoanoppi soittelee ovikelloa, että tulin hakemaan lapseni tavaroita ja milloinkas maksat minun osuuden vai laitetaanko asunto myyntiin samoin tein?
Avioliitto ei ole ainoa tapa turvata sitä omaa selustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka solmitaan emotionaalisista syistä. Se kannattaa solmia sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on tosissaan yhdessä.
Avioliiton suurin hyöty tulee ilmi liiton päättyessä, ja jokainen liitto päättyy joskus, eroon tai kuolemaan. On sitten selvät sävelet miten asiat niissä tilanteissa menee. Esimerkiksi lesken asumiosoikeus.
Noin yleisesti en omista tutuistani tiedä yhtään suhdetta, joka olisi kestänyt tilanteen, jossa nainen haluaa naimisiin ja mies ei. En tiedä yhtään suhdetta toisin päin, toki sellaisia voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika loukkaavaa, jos ei osaa perustella miksi.
Minkähän takia asiaa pitäisi mitenkään perustella? Pitääkö ihmisen mennä naimisiin jos ei ole perusteluja miksei menisi?
No, jos toinen haluaa jotain yhteistä kuten asunnon, koiran, lomamatkan, reissun sukulaisen häihin tai jotain muuta, niin aika tylyä on, jos toinen ei sano mitään muuta kuin "ei".
Mikään noista ei edellytä avioliittoa.
Väitinkö niin? Kyse oli nyt siitä, pitääkö kieltäytymistä perustella millään tavalla vai ei. Ihan sama, ehdottaako naimisiinmenoa tai uimahalliin lähtemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
tyhmin kommentti ikinä.
Juuri tuon takia ei mennä naimisiin, turvataan ne omat rahat ja helppo lähtö kun toinen kilahtaa.
Kaikkein paras on kaksi osoitetta ja omat kämpät.
Jos nuo asiat ovat toiselle tärkeitä ja toiselle ei ollenkaan, niin miksi niitä asioita pitää väkisin tunkea sille, joka ei niistä välitä? Mahtaako tuossa tilanteessa leski olla iloinen, kun avoanoppi soittelee ovikelloa, että tulin hakemaan lapseni tavaroita ja milloinkas maksat minun osuuden vai laitetaanko asunto myyntiin samoin tein?
Avioliitto ei ole ainoa tapa turvata sitä omaa selustaa.
Ei, mutta millään sopimuksilla ei saa yhtä hyvää turvaa kuin sillä yhdellä tahdon-sanalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
tyhmin kommentti ikinä.
Juuri tuon takia ei mennä naimisiin, turvataan ne omat rahat ja helppo lähtö kun toinen kilahtaa.
Kaikkein paras on kaksi osoitetta ja omat kämpät.
Jos nuo asiat ovat toiselle tärkeitä ja toiselle ei ollenkaan, niin miksi niitä asioita pitää väkisin tunkea sille, joka ei niistä välitä? Mahtaako tuossa tilanteessa leski olla iloinen, kun avoanoppi soittelee ovikelloa, että tulin hakemaan lapseni tavaroita ja milloinkas maksat minun osuuden vai laitetaanko asunto myyntiin samoin tein?
Avioliitto ei ole ainoa tapa turvata sitä omaa selustaa.
Hah, luuletko, että yksikään avioliitosta kieltäytyvä tekee yhtään mitään niiden sopimusten eteen. Varmaan testamentinkin tekeminen on liian työlästä. Ainakin se on kalliimpaa mitä naimisiinmeno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Täällä sama juttu, ikää 31 ja 32. Jos yritän ottaa asiaa puheeksi, mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Minä voisin joskus mennä naimisiin, mutta jos mies ei halua, niin hyväksyn asian. En ymmärrä miksi tästä ei voi edes keskustella niinkuin aikuiset ihmiset. Kuitenkin yhteinen talokin on ja monta vuotta avoliitossa ollaan jo eletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
tyhmin kommentti ikinä.
Juuri tuon takia ei mennä naimisiin, turvataan ne omat rahat ja helppo lähtö kun toinen kilahtaa.
Kaikkein paras on kaksi osoitetta ja omat kämpät.
Jos nuo asiat ovat toiselle tärkeitä ja toiselle ei ollenkaan, niin miksi niitä asioita pitää väkisin tunkea sille, joka ei niistä välitä? Mahtaako tuossa tilanteessa leski olla iloinen, kun avoanoppi soittelee ovikelloa, että tulin hakemaan lapseni tavaroita ja milloinkas maksat minun osuuden vai laitetaanko asunto myyntiin samoin tein?
Avioliitto ei ole ainoa tapa turvata sitä omaa selustaa.
Ei, mutta millään sopimuksilla ei saa yhtä hyvää turvaa kuin sillä yhdellä tahdon-sanalla.
Mitä lisärurvaa tarvitsee itsenäinen aikuinen ihminen?! Aikuisen tarvii mennä naimisiin ettei lähde asunto alta?! Oikeesti, joku vielä ajattelee näin?
Puolisoni voi olla nainen tai mies, minä voin olla nainen tai mies. Meillä on erilliset omaisuudet eikä kumpikaan tarvitse toista selviytymiseen - olemme molemmat ihan kohtalaisen varakkaita sekä oman uran että perintöjen myötä. Tällä hetkellä asumme toisen omistamassa asunnossa, mutta molemmilla on omistuksessaan 2 asuntoa. Mahdollinen ero tai toisen kuolema avoliitossa ei siis aiheuttaisi taloudellisia ongelmia kummallekaan, surua vain. Lapsia tai entisiä avioliittoja ei ole kummallakaan.
Lähinnä olen ärsyyntynyt tuohon kategoriseen kieltäytymiseen keskustelusta. Puoliso tietää, ettei naimisiinmeno ole minulle ihan ehdoton juttu, vaikka sitä haluankin. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä puhumaan asioista ja keskustelun myötä päätymään tulokseen x tai y, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Niin, JOS on yhteistä omaisuutta, eikä yhtään omaa sen lisäksi avioliittoon kannattaakin pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu, ikää 31 ja 32. Jos yritän ottaa asiaa puheeksi, mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Minä voisin joskus mennä naimisiin, mutta jos mies ei halua, niin hyväksyn asian. En ymmärrä miksi tästä ei voi edes keskustella niinkuin aikuiset ihmiset. Kuitenkin yhteinen talokin on ja monta vuotta avoliitossa ollaan jo eletty.
Onpa ikävä kuulla, että muillakin on sama tilanne :( Teillä on vielä yhteistä omaisuuttakin, meillä ei. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Kyllä, mutta avopuolisona sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia, jos kumppanille esim sattuu tapaturma tai kuolee, vaan olet ulkopuolinen virallisissa asioissa ja kaikki tieto viranomaisilta ei tule suoraan, vaan muiden lähiomaisten kautta. Esim. poliisit eivät kerro mitään, vaikka kuinka vakuuttelet olevasi avopuoliso.
Ainoastaan voit saada tietoja sairaalasta, jos avipuoliso on sinne merkitty erikseen lähiomaiseksi.
Puolisosi on tehnyt selväksi ettei puhu aiheesta. Nyt on sinun vastuulla miettiä mitä sinä teet asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toista voi kahlita ja pakottaa.Ei halua avioliittoon,niin ei sitten.Pitäisi tuo vähemmälläkin ymmärtää.Onko sulla muuta syytä väkisin vängätä avioliittoon,kun taloudellinen hyöty ja turva?
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu, ikää 31 ja 32. Jos yritän ottaa asiaa puheeksi, mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Minä voisin joskus mennä naimisiin, mutta jos mies ei halua, niin hyväksyn asian. En ymmärrä miksi tästä ei voi edes keskustella niinkuin aikuiset ihmiset. Kuitenkin yhteinen talokin on ja monta vuotta avoliitossa ollaan jo eletty.
Se mies ei halua keskustella asiasta koska tietää että tuo boldaamani väittämäni on täyttä potaskaa.
Sinulle naimisiinmeno on haave. Voit sanoa sen ihan suoraan. Naimisiinmeno ei ole kenellekään naiselle sellainen "no joo voisin sen nyt vaikka tehdä ensi tiistaina, jos nyt sattuu sellainen tilaisuus kohdalle" juttu.
Mies tietää että jos te asiasta keskustelette sinä ilmaiset että "voisit", mies sanoo ettei halua. Sinä teeskentelet jonkunaikaa että OK asia ei sinua haittaa, kunnes et enää jaksa teeskennellä ja sitten teidän kenties muutoin toimiva parisuhteenne on ohi.
Näin se tulee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olen ärsyyntynyt tuohon kategoriseen kieltäytymiseen keskustelusta. Puoliso tietää, ettei naimisiinmeno ole minulle ihan ehdoton juttu, vaikka sitä haluankin. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä puhumaan asioista ja keskustelun myötä päätymään tulokseen x tai y, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ap
Tässä ei ole mitään keskusteltavaa. Puolisosi ei halua naimisiin, piste.
Joko tyydyt siihen, tai sitten teillä ei ole molempia tyydyttävää lopputulosta ja voitte hiljalleen alkaa purkaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni voi olla nainen tai mies, minä voin olla nainen tai mies. Meillä on erilliset omaisuudet eikä kumpikaan tarvitse toista selviytymiseen - olemme molemmat ihan kohtalaisen varakkaita sekä oman uran että perintöjen myötä. Tällä hetkellä asumme toisen omistamassa asunnossa, mutta molemmilla on omistuksessaan 2 asuntoa. Mahdollinen ero tai toisen kuolema avoliitossa ei siis aiheuttaisi taloudellisia ongelmia kummallekaan, surua vain. Lapsia tai entisiä avioliittoja ei ole kummallakaan.
Lähinnä olen ärsyyntynyt tuohon kategoriseen kieltäytymiseen keskustelusta. Puoliso tietää, ettei naimisiinmeno ole minulle ihan ehdoton juttu, vaikka sitä haluankin. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä puhumaan asioista ja keskustelun myötä päätymään tulokseen x tai y, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ap
Minkä hiton takia asiaa sitten pitää vaivata? Asiat liian hyvin, etkä saa sympatiaa kavereilta niin pitää ylianalisoida joku ongelma, jolla haukkua sitä puolisoa ja tuntea olevansa suhteessa se parempi ihminen ja purkaa niitä omia paineita?
"Avioehto olisi minulle ihan ehdoton vaatimus, nimeäni en muuta enkä halua pitää hääjuhlia."
Miksi ihmeessä haluat sitten naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni voi olla nainen tai mies, minä voin olla nainen tai mies. Meillä on erilliset omaisuudet eikä kumpikaan tarvitse toista selviytymiseen - olemme molemmat ihan kohtalaisen varakkaita sekä oman uran että perintöjen myötä. Tällä hetkellä asumme toisen omistamassa asunnossa, mutta molemmilla on omistuksessaan 2 asuntoa. Mahdollinen ero tai toisen kuolema avoliitossa ei siis aiheuttaisi taloudellisia ongelmia kummallekaan, surua vain. Lapsia tai entisiä avioliittoja ei ole kummallakaan.
Lähinnä olen ärsyyntynyt tuohon kategoriseen kieltäytymiseen keskustelusta. Puoliso tietää, ettei naimisiinmeno ole minulle ihan ehdoton juttu, vaikka sitä haluankin. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä puhumaan asioista ja keskustelun myötä päätymään tulokseen x tai y, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ap
Hmm.puolisosi tietää, että naimisiin meno ei ole mikään juttu, mutta silti siitä pitäisi jauhaa? Niin pitkään, että toinen kosii kun kyllästyy aiheeseen? Mitä, jos sanoisit ihan suoraan mitä haluut?
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.