Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu edes keskustelemaan naimisiinmenosta :(
29.02.2020 |
Olemme 42 ja 43, yhdessä on oltu 8 vuotta. Asumme yhdessä, meillä ei ole lapsia terveydellisen syyn takia. Suhde on hyvä, ei taloudellisia ongelmia tms. MUTTA.
Puolisoni ei edes suostu keskustelemaan naimisiinmenosta. Jos otan asian puheeksi, hän sanoo, että ei halua puhua asiasta. Kyse ei ole siitä, että ehdottomasti tahtoisin mennä naimisiin vaan siitä, että mielestäni näin monen vuoden jälkeen pitäisi edes puhua mitä tulevaisuudessa tapahtuu vai tapahtuuko mitään!
Haluaisin mennä naimisiin, mutta jos puolisoni olisi ehdottomasti avioliittoa vastaan, se olisi ok minulle. Haluaisin kuitenkin kertoa ajatukseni ja kuulla puolison perustelut mielipiteelleen. Onko se liikaa vaadittu? Tällä hetkellä alan olla todella ärsyyntynyt tilanteeseen!
Ja huom, viestistä ei käy ilmi minun tai puolisoni sukupuoli. Avioehto olisi minulle ihan ehdoton vaatimus, nimeäni en muuta enkä halua pitää hääjuhlia. Puolison mielipidettä en luonnollisesti tiedä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Kyllä, mutta avopuolisona sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia, jos kumppanille esim sattuu tapaturma tai kuolee, vaan olet ulkopuolinen virallisissa asioissa ja kaikki tieto viranomaisilta ei tule suoraan, vaan muiden lähiomaisten kautta. Esim. poliisit eivät kerro mitään, vaikka kuinka vakuuttelet olevasi avopuoliso.
Ainoastaan voit saada tietoja sairaalasta, jos avipuoliso on sinne merkitty erikseen lähiomaiseksi.
Väärin. Mieheni joutui onnettomuuteen ja poliisi oli ensimmäiseksi yhteydessä minuun koska meillä oli sama osoite ja sairaalassa riitti, kun tiesin hänen sotunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Kyllä, mutta avopuolisona sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia, jos kumppanille esim sattuu tapaturma tai kuolee, vaan olet ulkopuolinen virallisissa asioissa ja kaikki tieto viranomaisilta ei tule suoraan, vaan muiden lähiomaisten kautta. Esim. poliisit eivät kerro mitään, vaikka kuinka vakuuttelet olevasi avopuoliso.
Ainoastaan voit saada tietoja sairaalasta, jos avipuoliso on sinne merkitty erikseen lähiomaiseksi.
Höpö höpö. Ei poliisi onnettomuuksien sattuessa ala selvittelemään mikä on kenenkin suhteen juridinen tila :D
En ymmärrä, miksi puolisoiden välillä mikään iso elämän päätös olisi sellainen, ettei siitä voi edes keskustella. Ei keskusteluun suostuminen tarkoita sitä että pitää harkita asiaa, vaan se on vain mahdollisuus kertoa oman kannan perustelut ja mahdollisesti johtaa jopa siihen, että toinen osapuoli tuleekin samalle kannalle vakuututtuaan niistä. Jos tyrmää jonkun toiselle tärkeän asian eikä suostu yhtään avaamaan ajatteluaan, niin on kyllä aika kummallista.
Meilläkään ei puhuta, mutta mies on ollut sitä mieltä ettei naimisiin mennä. Hän on kertaalleen ollut ja edelleen nuolee haavojaan siitä suhteesta. No, aikani jaksoin toivoa että mielen muuttaisi. Nykyään olen jo hyväksynyt ettei naimisiin mennä, mutta olen ottanut itselleni myös oikeuden tavata muita miehiä jos kohdalle osuu ( en siis varsinaisesti etsi muita). Enää ei harmita niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Kyllä, mutta avopuolisona sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia, jos kumppanille esim sattuu tapaturma tai kuolee, vaan olet ulkopuolinen virallisissa asioissa ja kaikki tieto viranomaisilta ei tule suoraan, vaan muiden lähiomaisten kautta. Esim. poliisit eivät kerro mitään, vaikka kuinka vakuuttelet olevasi avopuoliso.
Ainoastaan voit saada tietoja sairaalasta, jos avipuoliso on sinne merkitty erikseen lähiomaiseksi.
Ei se aviopuolisokaan itsestään ilmesty sairaalan papareihin lähiomaiseksi vaan sekin pitää itse sinne päivittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli naisille on edelleenkin tärkeintä se miehen raha ja sen omistaminen.
Muutoinhan teillä ei ole mitään syytä mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Eli naisille on edelleenkin tärkeintä se miehen raha ja sen omistaminen.
Muutoinhan teillä ei ole mitään syytä mennä naimisiin.
Sehän se tässäkin ketjussa lopulta tuli ilmi.
Halu sitoutua = varmistus että pääsee käsiksi miehen varoihin jos mies sattuu kupsahtamaan ensin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan selvää, ettei miehesi (oletan, että olet nainen, en kyllä ymmärrä miksei sukupuolia voinut kertoa), halua naimisiin. Jos haluaisi, hän suostuisi siitä keskustelemaan.
En ymmärrä mitä keskustelu hyödyttäisi.
Ei sun auta muu kuin joko hyväksyä tilanne tai erota.
Termi puoliso kun ei olla naimisissa on aika irvokas, avo puoliso on kanssa tyhmä termi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Noin ap ikäisenä ole tästä vähän samaa mieltä. Tässä iässä vaan on helpompaa kun voi olla rennosti yhdessä, eikä tarvitse miettiä niitä lapsia ja avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Niin eihän se ole oikeaa sitoutumista, jos haluaa säilyttää myös sen itsenäisyytensä. Kyllä toiseen pitää sitoutua niin, että tästä tulee ikään kuin riipuvaiseksi, eikä voi ottaa sitä eroa, kun kaikki munat on siinä yhteisessä korissa. Se on se ainoa oikea tapa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Niin eihän se ole oikeaa sitoutumista, jos haluaa säilyttää myös sen itsenäisyytensä. Kyllä toiseen pitää sitoutua niin, että tästä tulee ikään kuin riipuvaiseksi, eikä voi ottaa sitä eroa, kun kaikki munat on siinä yhteisessä korissa. Se on se ainoa oikea tapa rakastaa.
No itse en tosiaan pidä sitoutuneena ihmistä, joka aikoo tulevaisuudessa erota. Sinusta tämä sitten ilmeisesti kertoo sitoutumisesta. Minusta tuo on pelkkä kevytsuhde. Niin me olemme erilasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Ei välttämättä. Itse en avioidu uudelleen, koska haluan pitää talousasiat täysin erillään, yhteen en myöskään muuta. Kumppani on kuitenkin rakas ja olen vahvasti sitoutunut. Minulla on lapsi ja olisi kohtuutonta, että hänelle joku täysin yhdentekevä tyyppi asuisi lesken asumisoikeudella hänen osittain omistamassaan asunnossa. Avioehdollakaan kun ei saa kumottua lesken asumisoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä avopuolisoasi järjestämään asiat niin, että saat saman taloudellisen turvan kuoleman varalta mitä avioliitto tuo. Näistä tärkein on lesken asumisoikeus, jos teillä on yhteinen omistusasunto. Samoin vakuutukset pitää olla niin hyvät, että niistä on oikeasti turvaa sinulle. Koska puolisoasi ei huoleta nämä asiat ollenkaan, hänen suhteen näitä ei sinun tarvitse ajatella.
Voi pyhä jeesus...eikö aikuisella ihmisellä ole nykyään ihan oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu itsestään?!
Jos on yhteistä omaisuutta kuten vaikka yhdessä ostettu asunto, niin avopuolison kuollessa tulee ongelmia. Pitääkö kaikki tehdä aina vaikeimman kautta ja vielä silloin, kun on suruissaan? Minä ainakaan en halua puolisolleni hankaluuksia, jos minä kuolen ensin.
Olen tehnyt itse elämäni helpoksi itselleni ja omistan kaiken yksin. Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta ja mahdollistaa itselleen se helppo ero, ettei ole altis esim toisen kiusan teolle, kun se ero tulee.
Tämä onkin usein sen taustalla, ettei haluta naimisiin: ei haluta sitoutua toiseen. Toki se on täysin ok, kunhan se puoliso on tietoinen näistä toisen motiiveista.
No joo on todellakin olla hyvä tietoinen siitä jos kaltaisillesi se "sitoutuminen" merkitsee taloudellisten sidosten luontia.
a
Aika heikossa on parisuhde jos se sellaisia vaatii toimiakseen. Ja aik pinnallinen.
"Pitää säilyttää se irrallisuus toisesta, ja mahdollistaa itselleen helppo ero -- kun se ero tulee"....
Itse en kutsuisi tällä tavoin puhuvaa henkilöä parisuhteeseensa sitoutuneeksi. Ja se on täysin fine, kunhan kumppanisikin tietää asian.
Niin ei kaikki ota sitä suhdetta niin tosissaan vaan antaa sen mennä omalla painollaan, eikä rakentele mitään pilvilinnoja.
Tämä on toki ok, kuten sanoin jo. En tosin ymmärrä, miksi sitten provosoiduit kertomastani (ja myös itsesi kertomasta) faktasta: usein naimisiinmenon vastustamisen taustalla on se, ettei haluta sitoutua toiseen.
Niin eihän se ole oikeaa sitoutumista, jos haluaa säilyttää myös sen itsenäisyytensä. Kyllä toiseen pitää sitoutua niin, että tästä tulee ikään kuin riipuvaiseksi, eikä voi ottaa sitä eroa, kun kaikki munat on siinä yhteisessä korissa. Se on se ainoa oikea tapa rakastaa.
No itse en tosiaan pidä sitoutuneena ihmistä, joka aikoo tulevaisuudessa erota. Sinusta tämä sitten ilmeisesti kertoo sitoutumisesta. Minusta tuo on pelkkä kevytsuhde. Niin me olemme erilasia.
Se, että tekee asioista vähän helpompaa ei auttamatta tarkoita, että päämääränä on se ero :D
Koska se haluaa teeskennellä ettei halua (naimisiin), vaikka oikeasti sitä riepoo juuri se ettei pääse "keskustelemaan" (jankkaamaan kunnes toinen suostuu) asiasta.