Lue keskustelun säännöt.
Miehet, miksi jäätte huonoihin parisuhteisiin?
28.02.2020 |
Ihmetyttää, kun monessa keskustelussa on käynyt ilmi, että moni mies on todella tyytymätön parisuhteeseensa.
Seksi on harvinaista, puoliso ei tee lainkaan aloitteita tai ole kiinnostunut seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Läheisyys on kortilla; puolisoa kiinnostaa vain TV tai älypuhelin, eikä oma mies.
Vastatkaa, miehet, miksi jaksatte olla näin huonoissa parisuhteissa?
Pidätteleekö teitä lasten kasvatus ja/tai asuntolaina? Vai ettekö edes halua parempaa elämää?
Ettekö saa aikaiseksi avioeroa tai lähtemistä parisuhteesta?
Miksi annatte kohdella itseänne huonosti ja antaa vaimojenne sivuuttaa teidän olemassaolonne ja tarpeenne?
Mitä hyvää tällainen avioliitto/parisuhde teille tarjoaa?
Olen siis itsekin mies, enkä ymmärrä, miksi toiset miehet jäävät jumiin noin huonoihin parisuhteisiin? Olen siis aidosti kiinnostunut, ja uskon, että montaa muutakin kiinnostaa.
Tässä aloituksessa ei ollut tietenkään tarkoituksena mollata tai haukkua ketään, vaan ihan puhdas uteliaisuus.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Iso osa miehistä on kykenemätön lähtemään juuri siitä syystä, että sitten loppu ne ilmaispalvelut. Siksi yllättävän moni nimenomaan mies, etsii ensin sen uuden , jotta saa varmistettua,että huolto ei katkea.
Tämä on mun mielestä todella säälittävää, ettei pärjätä yksin vaan tarvitaan se nainen sinne kotiin tekemään niitä "ilmaispalveluita". Mä olen yksinelävä ja kotona kaikki hommat hoituu, koska äiti opetti mut tekemään kotitöitä/ruokaa ja jos uusia reseptejä haluaa kokeilla, niin netti on niitä täynnä. Mä sain nuorempana kuulla olevani äm-mä, kun teen ak-kojen hommia ja äiti sai piiloivailua/vit-tuilua osakseen, kun mukamas kasvattaa pojastaan naista.
M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla ei parane. Epäkohtia oppii sietämään ajan kanssa. Vaihtamalla saa vain erilaisia, uusia ongelmia.
Tietenkin paranee jos vaihtaa parempaan. Miksi vaihtaisi huonompaan tai samanlaiseen?
Miksi pitäisi vaihtaa mihinkään tai kehenkään? Tämä vähän vahvistaa sitä käsitystä että miehet eivät osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun, jotta palvelu pelaa.
No kun ap on mielestään se parempi ja harmittaa kun mies ei vaihda häneen.
Ap on mies.
Ei ole. Miehiä ei kiinnosta toisten miesten parisuhteet, niiden tila tai tilan ruotiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla ei parane. Epäkohtia oppii sietämään ajan kanssa. Vaihtamalla saa vain erilaisia, uusia ongelmia.
Tietenkin paranee jos vaihtaa parempaan. Miksi vaihtaisi huonompaan tai samanlaiseen?
Miksi pitäisi vaihtaa mihinkään tai kehenkään? Tämä vähän vahvistaa sitä käsitystä että miehet eivät osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun, jotta palvelu pelaa.
No kun ap on mielestään se parempi ja harmittaa kun mies ei vaihda häneen.
Ap on mies.
Ei ole. Miehiä ei kiinnosta toisten miesten parisuhteet, niiden tila tai tilan ruotiminen.
Yleistettynä joo, mutta on miehissäkin paljon psykologeja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla ei parane. Epäkohtia oppii sietämään ajan kanssa. Vaihtamalla saa vain erilaisia, uusia ongelmia.
Tietenkin paranee jos vaihtaa parempaan. Miksi vaihtaisi huonompaan tai samanlaiseen?
Miksi pitäisi vaihtaa mihinkään tai kehenkään? Tämä vähän vahvistaa sitä käsitystä että miehet eivät osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun, jotta palvelu pelaa.
No kun ap on mielestään se parempi ja harmittaa kun mies ei vaihda häneen.
Ap on mies.
Ei ole. Miehiä ei kiinnosta toisten miesten parisuhteet, niiden tila tai tilan ruotiminen.
Yleistettynä joo, mutta on miehissäkin paljon psykologeja yms.
Kyllä, kaikki psykologit ja psykiatrit mielellään puivat toistensa parisuhteita vapaa-ajallaan. Aivan. Motiivi on päivänselvä tälle aloitukselle.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa miehistä on kykenemätön lähtemään juuri siitä syystä, että sitten loppu ne ilmaispalvelut. Siksi yllättävän moni nimenomaan mies, etsii ensin sen uuden , jotta saa varmistettua,että huolto ei katkea.
Mikä huolto? Mitä mieslapsia te oikein otatte puoliskoiksi, jos kotityöt eivät onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niin rasittavaa etsiä uusi pihtari.
Mikset voi olla ilman pihtaria?
Aivan helposti voisin olla mutta jostakin tuollaisia ilmiintyy. Olen aika varma että joku on langettanut päälleni kirouksen. Aluksi saattavat parikin vuotta feikata kunnes todellinen luonne paljastuu. Toinen vahva veikkaus on se ettei ole kokoa pornostara. Siinä mielessä ymmärrän naisia että pettymys ei kiinosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Omasta vanhemman oikeudestaan saa ja pitääkin pitää kiinni. Jos sinulla ei ole mitään vaikeuksia hoitaa lapsia, niin miksi suostuisitkaan vain viikonloppuvanhemmaksi ?
Ei pidä sinutella. Puhuin ihan yleisesti, en omalta kohdaltani. Valitettavasti se on yleistä, että vaimo uhkaa/kiristää lapsilla. Ilmoittaa, että jos ero tulee, lapset jäävät hänelle. Siinä on sitten miehen vaihtoehdot. Tottakai asioista voi riidellä vuosikausia kaikissa oikeusistuimissa, mutta ei sekään ole mikään varsinainen mukavuusratkaisu edes eroavalle itselleen, saati niille lapsille. Siitä huolimatta on aika yleistä tietoa, että käytännössä melkein aina nainen voittaa nämä tapaukset, jos ei ole aidosti jotenkin kyvytön huoltajuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa minäkin ihmettelen, yhtälailla miesten ja naisten kohdalla. Tälläkin palstalla monella tuntuu olevan sellainen asenne, että haetaan jotain marttyyripisteitä siitä, kuinka kestetään huonoa suhdetta ja huonoa puolisoa. Ei minulta ainakaan heru sympatiaa siitä, että omilla valinnoillaan tekee elämästään kurjan ihan tarpeettomasti.
Ja mikä siinä sinkkuna olemisessa niin pelottaa? En vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Omasta vanhemman oikeudestaan saa ja pitääkin pitää kiinni. Jos sinulla ei ole mitään vaikeuksia hoitaa lapsia, niin miksi suostuisitkaan vain viikonloppuvanhemmaksi ?
Ei pidä sinutella. Puhuin ihan yleisesti, en omalta kohdaltani. Valitettavasti se on yleistä, että vaimo uhkaa/kiristää lapsilla. Ilmoittaa, että jos ero tulee, lapset jäävät hänelle. Siinä on sitten miehen vaihtoehdot. Tottakai asioista voi riidellä vuosikausia kaikissa oikeusistuimissa, mutta ei sekään ole mikään varsinainen mukavuusratkaisu edes eroavalle itselleen, saati niille lapsille. Siitä huolimatta on aika yleistä tietoa, että käytännössä melkein aina nainen voittaa nämä tapaukset, jos ei ole aidosti jotenkin kyvytön huoltajuuteen.
Kyllä isän oikeudet - ja lapsen oikeudet isään - tunnistetaan ja huomioidaan nykyisin entistä paremmin.
On pakko.
Isä voi myös selkeästi asettaa omia vaatimuksiaan ja pystyy myös saamaan niitä läpi, jos on oikeasti hyvä vanhempi ja kasvattaja. Olen huomannut kyllä tämän lähipiirissä.
Jos oma suhteeni olisi niin huonolla tolalla, että rakkaus olisi hiipunut, läheisyys olisi miltei hävinnyt ja seksiä olisi korkeintaan pari kertaa kuussa, en empisi lähteä suhteesta. Vaikka oltaisiinkin "kavereita".
Osaan pitää puoleni, hoitaa itse kotini ja asiani sekä osaan olla hyvä isä lapsilleni. Luotan itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä jääkään, kymmenen vuoden päästä alkaa kauan odottamani vapaus. Lapset muuttavat pois kotoaan ja minulla alkaa elämäni viimeinen neljännes, jonka elän vapaana kuin taivaan lintu. Mutta suokaan nyt anteeksi etten enempää lörpöttele, täytyy tehdä kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Jo 12-vuotias saa itse kertoa, kumman vanhemman luona haluaa asua. Kumma, kun moni tänne kirjoittava ei tajua, miten nopeaan lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Omasta vanhemman oikeudestaan saa ja pitääkin pitää kiinni. Jos sinulla ei ole mitään vaikeuksia hoitaa lapsia, niin miksi suostuisitkaan vain viikonloppuvanhemmaksi ?
Ei pidä sinutella. Puhuin ihan yleisesti, en omalta kohdaltani. Valitettavasti se on yleistä, että vaimo uhkaa/kiristää lapsilla. Ilmoittaa, että jos ero tulee, lapset jäävät hänelle. Siinä on sitten miehen vaihtoehdot. Tottakai asioista voi riidellä vuosikausia kaikissa oikeusistuimissa, mutta ei sekään ole mikään varsinainen mukavuusratkaisu edes eroavalle itselleen, saati niille lapsille. Siitä huolimatta on aika yleistä tietoa, että käytännössä melkein aina nainen voittaa nämä tapaukset, jos ei ole aidosti jotenkin kyvytön huoltajuuteen.
Kun lapsi loukkaa itsensä, kumpaa hän huutaa apuun, isää vai äitiä? Kumpi tuntee lapsen, tietää tämän lempisadun, unilelun, parhaiden kavereitten nimet, mistä näkee, kun lapsella on väsy, nälkä paha mieli tai lapsi on tehnyt jotain, jonka tietää luvattomaksi? Kenelle lapsi kertoo tärkeät asiat? Miksi lapsi pitäisi antaa sellaiselle, joka tietää vain lapsen nimen ja iän eikä muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Omasta vanhemman oikeudestaan saa ja pitääkin pitää kiinni. Jos sinulla ei ole mitään vaikeuksia hoitaa lapsia, niin miksi suostuisitkaan vain viikonloppuvanhemmaksi ?
Ei pidä sinutella. Puhuin ihan yleisesti, en omalta kohdaltani. Valitettavasti se on yleistä, että vaimo uhkaa/kiristää lapsilla. Ilmoittaa, että jos ero tulee, lapset jäävät hänelle. Siinä on sitten miehen vaihtoehdot. Tottakai asioista voi riidellä vuosikausia kaikissa oikeusistuimissa, mutta ei sekään ole mikään varsinainen mukavuusratkaisu edes eroavalle itselleen, saati niille lapsille. Siitä huolimatta on aika yleistä tietoa, että käytännössä melkein aina nainen voittaa nämä tapaukset, jos ei ole aidosti jotenkin kyvytön huoltajuuteen.
Kun lapsi loukkaa itsensä, kumpaa hän huutaa apuun, isää vai äitiä? Kumpi tuntee lapsen, tietää tämän lempisadun, unilelun, parhaiden kavereitten nimet, mistä näkee, kun lapsella on väsy, nälkä paha mieli tai lapsi on tehnyt jotain, jonka tietää luvattomaksi? Kenelle lapsi kertoo tärkeät asiat? Miksi lapsi pitäisi antaa sellaiselle, joka tietää vain lapsen nimen ja iän eikä muuta?
...ja kohti aikuisuutta kasvaessaan lapsi huomaa hyvin herkästi, kumpi vanhemmista halusi katkaista hänen suhteensa toiseen vanhempaan, ja tehdä asiasta omat johtopäätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän moni ihminen pelkää yksinolemista ja asumista. Syytä en tiedä, mutta varsinkin pitkissä liitoissa erot tulee lähinnä pettämisten kautta. Ihmettelen todella, mikä siinä yksinolemisessa on niin järjettömän vaikeaa, ettei todellakin sitten erota ja vasta sitten etsitään uusi, jos on tarve ?
Muutos ja tuntematon pelottaa aina. Varsinkin jos on kymmeniä vuosia ollut yhden ja saman ihmisen kanssa, niin olipa kuinka viheliäistä tahansa, siinä on jo tottunut tietynlaiseen elämään rutiineineen ja järjestelyineen. Kun ihan kaikki menee uusiksi, eikä oikein osaa edes arvioida, mitä se sitten pienissä arkiasioissa tai suurissa linjoissa tarkoittaa, niin on täysin luonnollista että sellainen pelottaa ja vastustaa.
Lisäksi tietysti tulee niitä sellaisia seikkoja kuin mahdolliset lapset ja talouden kestävyys ero-osituksen, lainojen, tasinkojen, elatusmaksujen jne kanssa. Aika usein mies on se osapuoli, joka menettää näissä kaikissa paljon. Lapset lähtevät äidin mukana ja rahatkin häviää sen siliän tien. Sisulla kestää aika paljon silkkaa v i t t u i l u a hintana siitä, että saa sentään elää lastensa kanssa yhdessä kohtalaisessa elintasossa.
Eiköhän siinä erossa ihan molemmat menetä. Onko oikeasti sitten parempi hakea se ero pettämällä, jolloin saadaan takuuvarmasti erittäin vihainen nainen ? Kyllä minä väitän, että ositukset ovat sopuisempia niissä eroissa, kun ei niitä kolmansia osapuolia ole.
Varmaan molemmat menettävät joo, mutta ymmärrät kai, että jos toinen vie lapset ja toinen saa tavata heitä joka toinen viikonloppu, menettää tämä etävanhempi aika paljon enemmän. Pettämisestä en puhunut eikä se asiaan suoranaisesti liity, en ala kommentoimaan sitä.
Omasta vanhemman oikeudestaan saa ja pitääkin pitää kiinni. Jos sinulla ei ole mitään vaikeuksia hoitaa lapsia, niin miksi suostuisitkaan vain viikonloppuvanhemmaksi ?
Ei pidä sinutella. Puhuin ihan yleisesti, en omalta kohdaltani. Valitettavasti se on yleistä, että vaimo uhkaa/kiristää lapsilla. Ilmoittaa, että jos ero tulee, lapset jäävät hänelle. Siinä on sitten miehen vaihtoehdot. Tottakai asioista voi riidellä vuosikausia kaikissa oikeusistuimissa, mutta ei sekään ole mikään varsinainen mukavuusratkaisu edes eroavalle itselleen, saati niille lapsille. Siitä huolimatta on aika yleistä tietoa, että käytännössä melkein aina nainen voittaa nämä tapaukset, jos ei ole aidosti jotenkin kyvytön huoltajuuteen.
Kun lapsi loukkaa itsensä, kumpaa hän huutaa apuun, isää vai äitiä? Kumpi tuntee lapsen, tietää tämän lempisadun, unilelun, parhaiden kavereitten nimet, mistä näkee, kun lapsella on väsy, nälkä paha mieli tai lapsi on tehnyt jotain, jonka tietää luvattomaksi? Kenelle lapsi kertoo tärkeät asiat? Miksi lapsi pitäisi antaa sellaiselle, joka tietää vain lapsen nimen ja iän eikä muuta?
Lasta ei "anneta" yksin toiselle vanhemmalle.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, ja tämän oikeuden takaa Suomen laki.
Jos joku kuvittelee, että lapsi on jokin eläin tai lelu, joka "annetaan" tai "ollaan antamatta" toiselle vanhemmista, suosittelen tällöin mielentilatutkimusta.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Vierailija kirjoitti:
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
...eli siis miehet ovat perhekeskeisempiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa miehistä on kykenemätön lähtemään juuri siitä syystä, että sitten loppu ne ilmaispalvelut. Siksi yllättävän moni nimenomaan mies, etsii ensin sen uuden , jotta saa varmistettua,että huolto ei katkea.
Tämä on mun mielestä todella säälittävää, ettei pärjätä yksin vaan tarvitaan se nainen sinne kotiin tekemään niitä "ilmaispalveluita". Mä olen yksinelävä ja kotona kaikki hommat hoituu, koska äiti opetti mut tekemään kotitöitä/ruokaa ja jos uusia reseptejä haluaa kokeilla, niin netti on niitä täynnä. Mä sain nuorempana kuulla olevani äm-mä, kun teen ak-kojen hommia ja äiti sai piiloivailua/vit-tuilua osakseen, kun mukamas kasvattaa pojastaan naista.
M26
Voin kertoa, että nämä ilmaispalvelut on lähinnä naisten itsekorostusta ja palstalle tyypillistä miesten dissausta. Toki naiset tekevät enemmän kotitöitä, mutta oikeasti, jos kyseessä on vain omat ruuat, omien jälkien siivoaminen ja omat pyykit, niin saa olla kyllä tosi reppana, jos näihin tarvitsee "ilmaispalveluja".
Jos taas puhutaan huonoista suhteista, joihin usein liittyy kontrollointi - niin jos kerta olet koko ajan kotona, niin mitä ne miehet siellä tekee? No just niitä kotitöitä. Eron jälkeen niidenkin määrä vähenisi.
Toki eri asia ne suhteet, joissa mies ei tee mitään ja tämän takia seksielämä on kuollot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
...eli siis miehet ovat perhekeskeisempiä?
Perheen koossa pysyminen voi olla arvo, vaikka sitä muuta perhettä ei näkisi juuri koskaan. Se loppuosa perheestä voi asua vaikka toisella puolen maapalloa, jos perheellä on varaa sellaiseen järjestelyyn. Siinä vaiheessa ”perhekeskeinen” ei kuulosta oikealta sanalta, pikemminkin kontrolloinnin- ja omistuksenhaluinen tulee ennemmin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
...eli siis miehet ovat perhekeskeisempiä?
Perheen koossa pysyminen voi olla arvo, vaikka sitä muuta perhettä ei näkisi juuri koskaan. Se loppuosa perheestä voi asua vaikka toisella puolen maapalloa, jos perheellä on varaa sellaiseen järjestelyyn. Siinä vaiheessa ”perhekeskeinen” ei kuulosta oikealta sanalta, pikemminkin kontrolloinnin- ja omistuksenhaluinen tulee ennemmin mieleen.
Minun mieheni on perhekeskeinen ja sitoutunut perheeseen, mutta ei hänellä ole tarvetta kontrolloida. Omistushalusta en tiedä, se ei ainakaan näyttäydy mitenkään minulle. Minä tulkitsen perhekeskeisyyden niin, että miehellä on elämässä jokin kiinnekohta, se mitä varten elää.
Minulla on mies, jolla on kaksi eksää. Ensimmäisestä hän erosi yhteisellä päätöksellä. Toisessa nainen heitti hänet pihalle.
Me olemme naimisissa ja yhdessä kymmenisen vuotta, ja mies on alusta asti sanonut, että yhdessä vanhetaan. Kaveria ei jätetä. Kun sitoudutaan, niin sitten sitoudutaan.
Tällä asenteella mies on ja pysyy, vaikka olisin millainen. Voin olettaa, että mies vain alkaa tekemään pidempää työpäivää siinä vaiheessa. (Näin hän teki aiemminkin, kun kotona oli paha olla.)