En löytänyt hyvää naista, eikä sellaista löydy monille muillekaan sinkkumiehille.

Kaksi tärkeintä asiaa on, että tykkäätkö aidosti omasta itsestäsi ja osaatko rakastaa. Ensimmäinen johtaa toiseen.

Mikä kaupunki ap?

Nirsoiletko kuinka vai onko jees lievästi ylipainoinen 158cm nainen vailla työtä ja korkeakoulutusta jos luonne kultaa?

Ole onnelinen. Naisista ole kuin harmia

Vierailija kirjoitti:

Ole onnelinen. Naisista ole kuin harmia

jep, hoksattu on. Suhteet ei enää kiinnosta. Elänkin ataraksiaa epikureuksen opein.

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt tämän virheen: et ole lähestyny naisia kunnolla. Unohda silmäpelit ja flirttailu. Niiden LISÄKSI miehen pitää pyytää kiinnostavaa naista ulos treffeille.

Nimenomaan. Parempi mennä suoraan juttelemaan vaikka ihan kaverina ensin ja kuulostella olisiko nainen kiinnostunut ja sitten pyytää ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt miestä elämänkumppaniksi ja epäilen syyksi sairauden joka voi olla esteenä lapsen saannissa. Pahalta tuntuu, kun en saa vastakaikua enkä voi antaa rakkautta. N31

Kuitenkin on mahdollista löytää mies jonka ei ole pakko saada lapsia, mutta on niihin valmis naisen vuoksi jota rakastaa. Kun kirjoitat tuon "enkä voi antaa rakkautta" kuulostat minusta sympaattiselta ja kiinnostavalta.

Toivon sinulle onnea, kuin muillekin ketjun sinkuille.

Kiitos. Pitää paikkansa, että olen todella empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?

Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?

En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?

M25

Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme. 

N39

Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.

Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.

Kuulostaa siltä, että et ole vielä vain löytänyt sitä oikeaa. Kuuntele itseäsi äläkä mene sänkyyn, jos tosiaan ei tyyppi kolahda. Turhaan revit itseäsi intiimeissä merkeissä, seksi aina kuitenkin yhdistää, vaikka vapaan seksin kannattaja tämän asian kieltävätkin.

Tsemppiä, kyllä se oikea vielä löytyy! Minun mies löysi mut vasta 27-vuotiaana, onneksi ei ollu hässinyt pitkin kyliä "kun näinhän se pitää tosimiehen toimia", ja minäkin olin säästänyt yhdyntäkokeiluni ns. sille oikealle eli hänelle, ja ihanaa on nyt <3

Vierailija kirjoitti:

Mikä kaupunki ap?

Nirsoiletko kuinka vai onko jees lievästi ylipainoinen 158cm nainen vailla työtä ja korkeakoulutusta jos luonne kultaa?

Kaupunki on Tampere. Omasta mielestäni en nirsoile liikaa, olen itse ruumiinrakenteeltani normaalipainoinen/jäntevä ( 168cm/65kg), ja olen esimerkiksi tapaillut kolme kuukautta suunnilleen itseni pituista, mutta lievästi ylipainoista naista. Eikä tällä asialla ollut itselleni mitään merkitystä parien treffien jälkeen. Ja tämä sama nainen itseasiassa teki keikkaduunia lastenhoitajana, amis koulutus hänelläkin. Joten lievä ylipaino tai matala koulutus ei haittaa. Ehkä enemmän työttömyys, mutta sekin menisi lyhyenä ajanjaksona.

Ja Ap taas täällä! Tosiaan, itselleni ei naisen pituudella ole merkitystä, preferoin kuitenkin suunnilleen omani pituista naista ( 160-175cm). Hieman lyhyempi tai pitempi, ei väliä. Painollakaan ei ole merkitystä, olen tapaillut lievästi ylipainoista naista ja ollut palavasti ihastunut lievästi alipainoiseen naiseen ( kärsinyt nuoruudessa anoreksisasta). Myöskään esim. rintojen koolla ei ole merkitystä, pienet tai tavalliset on tosi kivat.

Onhan minullakin tosin kriteerini, sitä en kiellä. Esimerkiksi tapailemani nainen oli itseäni viisi vuotta nuorempi, mikä oli kyllä yllättävä plussa ( yleensä siis 45-50v naiset kännissä iskee/koskettelee). Lisäksi merkittävä ylipaino ei sytytä, osaksi oman pienen kokoni takia. Ja plussaa nyt on esimerkiksi punaiset hiukset, mutta sekään ei ole vaatimus. Mkavat naiset on mukavia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kaupunki ap?

Nirsoiletko kuinka vai onko jees lievästi ylipainoinen 158cm nainen vailla työtä ja korkeakoulutusta jos luonne kultaa?

Kaupunki on Tampere. Omasta mielestäni en nirsoile liikaa, olen itse ruumiinrakenteeltani normaalipainoinen/jäntevä ( 168cm/65kg), ja olen esimerkiksi tapaillut kolme kuukautta suunnilleen itseni pituista, mutta lievästi ylipainoista naista. Eikä tällä asialla ollut itselleni mitään merkitystä parien treffien jälkeen. Ja tämä sama nainen itseasiassa teki keikkaduunia lastenhoitajana, amis koulutus hänelläkin. Joten lievä ylipaino tai matala koulutus ei haittaa. Ehkä enemmän työttömyys, mutta sekin menisi lyhyenä ajanjaksona.

Minäkin olen Tampereella. Olen etätöitä tekevä humanisti, vajaa 160 cm. En kelpaa sitten kenellekään, ja olen melko varma, että se johtuu nököttävästä etuhampaastani. Suoraan edestä päin katsottuna sitä ei huomaa, mutta herrajee, jos sivulle osut, niin et uskoisi samaksi naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kaupunki ap?

Nirsoiletko kuinka vai onko jees lievästi ylipainoinen 158cm nainen vailla työtä ja korkeakoulutusta jos luonne kultaa?

Kaupunki on Tampere. Omasta mielestäni en nirsoile liikaa, olen itse ruumiinrakenteeltani normaalipainoinen/jäntevä ( 168cm/65kg), ja olen esimerkiksi tapaillut kolme kuukautta suunnilleen itseni pituista, mutta lievästi ylipainoista naista. Eikä tällä asialla ollut itselleni mitään merkitystä parien treffien jälkeen. Ja tämä sama nainen itseasiassa teki keikkaduunia lastenhoitajana, amis koulutus hänelläkin. Joten lievä ylipaino tai matala koulutus ei haittaa. Ehkä enemmän työttömyys, mutta sekin menisi lyhyenä ajanjaksona.

Minäkin olen Tampereella. Olen etätöitä tekevä humanisti, vajaa 160 cm. En kelpaa sitten kenellekään, ja olen melko varma, että se johtuu nököttävästä etuhampaastani. Suoraan edestä päin katsottuna sitä ei huomaa, mutta herrajee, jos sivulle osut, niin et uskoisi samaksi naiseksi.

Hampaita voi käsittääkseni oikoa aikuisenakin.

Mulle olisit liian lyhyt ja liian köyhä. Opettajat tienaavat huonosti ja haluan kumppanikseni älykkään hedonistin.

Kannattaa hakea nainen Thaimaasta

Kristiina xx kirjoitti:

Kannattaa hakea nainen Thaimaasta

Liksan pitää olla nykyään kohdillaan siellä suunnilla. Isoissa kaupungeissa ollaan alettu ehdottamaan uskollisuusrahaa. Maalla taas odotetaan farangin maksavan koko suvulle korvausta, jolloinka en ihan opettajan palkoilla lähtisi tuolta etsimään naista. Onhan Euroopassakin naisia, niin sekä edellä mainitussa Ruotsissa. Miksi aina pitää lähteä niin kauas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kaupunki ap?

Nirsoiletko kuinka vai onko jees lievästi ylipainoinen 158cm nainen vailla työtä ja korkeakoulutusta jos luonne kultaa?

Kaupunki on Tampere. Omasta mielestäni en nirsoile liikaa, olen itse ruumiinrakenteeltani normaalipainoinen/jäntevä ( 168cm/65kg), ja olen esimerkiksi tapaillut kolme kuukautta suunnilleen itseni pituista, mutta lievästi ylipainoista naista. Eikä tällä asialla ollut itselleni mitään merkitystä parien treffien jälkeen. Ja tämä sama nainen itseasiassa teki keikkaduunia lastenhoitajana, amis koulutus hänelläkin. Joten lievä ylipaino tai matala koulutus ei haittaa. Ehkä enemmän työttömyys, mutta sekin menisi lyhyenä ajanjaksona.

Minäkin olen Tampereella. Olen etätöitä tekevä humanisti, vajaa 160 cm. En kelpaa sitten kenellekään, ja olen melko varma, että se johtuu nököttävästä etuhampaastani. Suoraan edestä päin katsottuna sitä ei huomaa, mutta herrajee, jos sivulle osut, niin et uskoisi samaksi naiseksi.

Hampaita voi käsittääkseni oikoa aikuisenakin.

Tämä on tää hammaskeiju joka tykkää aika ajoin avautua täällä hammasongelmastaan :D

Vierailija kirjoitti:

Ja Ap taas täällä! Tosiaan, itselleni ei naisen pituudella ole merkitystä, preferoin kuitenkin suunnilleen omani pituista naista ( 160-175cm). Hieman lyhyempi tai pitempi, ei väliä. Painollakaan ei ole merkitystä, olen tapaillut lievästi ylipainoista naista ja ollut palavasti ihastunut lievästi alipainoiseen naiseen ( kärsinyt nuoruudessa anoreksisasta). Myöskään esim. rintojen koolla ei ole merkitystä, pienet tai tavalliset on tosi kivat.

Onhan minullakin tosin kriteerini, sitä en kiellä. Esimerkiksi tapailemani nainen oli itseäni viisi vuotta nuorempi, mikä oli kyllä yllättävä plussa ( yleensä siis 45-50v naiset kännissä iskee/koskettelee). Lisäksi merkittävä ylipaino ei sytytä, osaksi oman pienen kokoni takia. Ja plussaa nyt on esimerkiksi punaiset hiukset, mutta sekään ei ole vaatimus. Mkavat naiset on mukavia. :)

”Lievästi ylipainoinen” eli painoindeksi enintään 20. Ja totta kai nuorempi pitää olla. Ja kukaan ei yllättynyt että ”hyvän naisen” määreet ovat pelkkää ulkonäköä.

Tästä ainaisesta miesten pituusrutkutuksesta: naisen keskipituus nykypäivänä on n.167cm, miehen n.180cm.

On siis hyvinkin luonnollista että nainen halua  sen viitisentoista senttiä pidemmän puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Ap taas täällä! Tosiaan, itselleni ei naisen pituudella ole merkitystä, preferoin kuitenkin suunnilleen omani pituista naista ( 160-175cm). Hieman lyhyempi tai pitempi, ei väliä. Painollakaan ei ole merkitystä, olen tapaillut lievästi ylipainoista naista ja ollut palavasti ihastunut lievästi alipainoiseen naiseen ( kärsinyt nuoruudessa anoreksisasta). Myöskään esim. rintojen koolla ei ole merkitystä, pienet tai tavalliset on tosi kivat.

Onhan minullakin tosin kriteerini, sitä en kiellä. Esimerkiksi tapailemani nainen oli itseäni viisi vuotta nuorempi, mikä oli kyllä yllättävä plussa ( yleensä siis 45-50v naiset kännissä iskee/koskettelee). Lisäksi merkittävä ylipaino ei sytytä, osaksi oman pienen kokoni takia. Ja plussaa nyt on esimerkiksi punaiset hiukset, mutta sekään ei ole vaatimus. Mkavat naiset on mukavia. :)

”Lievästi ylipainoinen” eli painoindeksi enintään 20. Ja totta kai nuorempi pitää olla. Ja kukaan ei yllättynyt että ”hyvän naisen” määreet ovat pelkkää ulkonäköä.

Ööh, ei? Nainen käytti L-koon vaatteita ( näytti itselleni muutaman kerran) ja facebookin kilpailuissa oli laittanut vaatekooksi L-XL. Ja kyllä silmä määräisesti huomasi, että hän on fyysisesti isompi kuin minä. Mutta ei tällä ollut mitään merkitystä. Ulkonäkö asioista lähinnä kirjoitin, koska tällä foorumilla on tapana määritellä ihminen ulkonäön takia. Ja kuten huomaat, olen ollut kiinnostunut hyvin monen tyyppisistä naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?

Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?

En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?

M25

Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme. 

N39

Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.

Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.

Kuulostaa siltä, että et ole vielä vain löytänyt sitä oikeaa. Kuuntele itseäsi äläkä mene sänkyyn, jos tosiaan ei tyyppi kolahda. Turhaan revit itseäsi intiimeissä merkeissä, seksi aina kuitenkin yhdistää, vaikka vapaan seksin kannattaja tämän asian kieltävätkin.

Tsemppiä, kyllä se oikea vielä löytyy! Minun mies löysi mut vasta 27-vuotiaana, onneksi ei ollu hässinyt pitkin kyliä "kun näinhän se pitää tosimiehen toimia", ja minäkin olin säästänyt yhdyntäkokeiluni ns. sille oikealle eli hänelle, ja ihanaa on nyt <3

Sori, kruunut on loppu :D

AP:n kirjoitus kuulostaa musta ikävän katkeralta, etenkin otsikon väittämä, ettei monille muillekaan sinkkumiehille muka löydy "hyvää" naista. Tämä vähän viittaa siihen, että ns. tavismiesten tavisnaisissa on jotain vikaa, että he eivät ole "hyviä". Tarkoittaako ei-hyvä tässä tapauksessa esim. lihavaa, rumaa, huonosti koulutettua, vaikkakin kivaa, mukavaa ja luotettavaa naista? Itse laskisin ei-hyväksi lähinnä aggressiiviset, väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, pettäjät luonnehäiriöiset yms. ja väitän, että aika vähemmistö niin naisista kuin miehistäkin on sellaisia.