Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen perui treffit kun kuuli että olen tällä hetkellä työttömänä
25.02.2020 |
Olimme jutelleet netissä silloin tällöin jo yli viikon verran, ja sovimme pari päivää sitten menevämme huomenna yksille. Kolmekymppisiä olemme molemmat.
Meillä oli hyvinkin antoisia keskusteluita, eikä tarvinnut keksiä väkisin juttua joistakin arkisista jutuista...Tuntui että meillä synkkaa tosi hyvin.
Kuitenkin tänään tuli sitten kautta rantain puheeksi työasiat ensimmäistä kertaa, ja naiselle kävi ilmi etten ole töissä tällä hetkellä. Naisen kirjoitustapa muuttui kuin taikaiskusta, välttelevämpään ja niukempaan suuntaan.
Vähän aikaa sitten hän ilmoitti ettei voikaan lähteä kanssa ulos huomenna erääseen (teko)syyhyn vedoten.
Oikean syyn pystyisi kyllä jokainen normaalilla järjellä varustettu rivien välistä lukemaan.
Hän ei myöskään ehdottanut mitään jatkosta.
Onko nykymeno tosiaan näin tarkkaa ja pinnallista? Onko miehen katkeamaton työssäolo näin äärimmäisen tärkeää?
Olen melko närkästynyt sekä pettynyt.
Kommentit (589)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnustan, että olen samasta syystä perunut myös treffit.
Viestittelin Tinderissä miehen kanssa, hän sanoi olevansa työtön ja rahatilanne on tosi tiukka. Mä haluan kuitenkin matkustaa miehen kanssa, käydä syömässä ulkona, maistella hyviä viinejä...koska mun taloudellinen tilanne on hyvä.
Sanoin ton miehelle rehellisesti ja pyysin anteeksi. Mies otti asian hyvin, kiitti rehellisyydestä.
Mina matkustelen miehen kanssa, kayn hanen kanssaan ulkona syomassa ja maistelemme hyvia viineja, koska mina haluan naita asioita.
Kaymme toki myos metsakavelyilla (reppuun termari ja evasleivat) ja paremmilla ilmoilla piknikeilla tai ihan vaan mato-ongella parin oluttolkin kanssa. Nama ovat asioita, jotka ovat halvempia kuin nuo ensin mainitsemani, mutta ihan yhta kivoja kun tekee itselle rakkaan ihmisen seurasta nauttien.
Mies varmasti parjaisi (ja parjasikin ennen minun tapaamistani) ilman niita useamman ruokalajin fine dining-aterioita ja ruokalajeihin kuuluvia viineja, tai ulkomaanmatkoja/kaupunkilomia, mutta mina haluan niita harrastaa ja haluan niita harrastaa nimenomaan mieheni kanssa.
Siksi siis on itsestaanselvaa, etta mina myos maksan kun olen se, joka tienaa.
Tiesin heti kun loysin miehen deittisovelluksesta, etta tassa on mies, jonka kanssa haluan viettaa loppuelamani. On perin raadollista edes ajatella, etta hanen tyottomyytensa (ja varattomuutensa) olisi tassa tilanteessa ollut jotenkin deal-breaker. Ajatelkaa nyt: unelmien mies mutta ei rahaa ja olisin hylannyt ajatuksen treffeista hanen kanssaan? Ihan vaan materialististen asioiden takia?!
Siksi halusinkin kysya: oliko miehessa muutakin, joka ei sataprosenttisesti natsannut, vai ihanko oikeasti torjuit treffit ihan_pelkastaan_sen_takia etta miehella oli tiukkaa rahasta?
You serious? Minä en olisi sitoutunut loppuelämäkseni vielä vuoden enkä toisenkaan vuoden seurustelun jälkeen. Kun siitä vielä pari vuotta oli mennyt eteenpäin, aloin olla varma, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Siinä vaiheessa muutimme yhteen.
Ajatus, että olisin tehnyt tuollaisen päätöksen deittiprofiilin perusteella - huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Väärin. Työtön työnhakija nimenomaan kuuluu työvoimaan. Työvoiman ulkopuolella ovat kaikki muut paitsi työnhakijat ja työssäkäyvät. Myös esimerkiksi kotirouvat. Hekään eivät ole työttömiä, koska eivät hae töitä ja osallistu työvoimaan. Googletapas työvoimaan osallistuminen (labour force participation).
Huoh. Työtön työnhakija on aivan eri asia kuin työtön. Jos henkilöllä ei ole muuta toimeentuloa, eikä hän myöskään ole oikeutettu työttömyysetuuteen, koska TE-toimisto luokittelee hänet työvoiman ulkopuolelle, jolloin hän jää perustoimeentulon varaan, niin eikö tällainen henkilö mielestäsi ole työtön? Miten kuvailisit häntä?
Elämäntapatyötön ja tukilusmu. Mutta nyt ei puhuttukaan näistä, vaan näistä miljonääreistä, jotka eivät käy töissä, koska heillä on varaa elättää itsensä. He eivät jää minkään perustoimeentulotuen varaan eikä te-toimisto luokittele heitä yhtään mihinkään. Miten ihmeessä sinulle tulee mieleenkään laskea näille jotain perustoimeentuloja ja työttömyysetuuksia, kun heillähän oli itse ansaittua omaisuutta, jonka varassa pystyvät elämään?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnustan, että olen samasta syystä perunut myös treffit.
Viestittelin Tinderissä miehen kanssa, hän sanoi olevansa työtön ja rahatilanne on tosi tiukka. Mä haluan kuitenkin matkustaa miehen kanssa, käydä syömässä ulkona, maistella hyviä viinejä...koska mun taloudellinen tilanne on hyvä.
Sanoin ton miehelle rehellisesti ja pyysin anteeksi. Mies otti asian hyvin, kiitti rehellisyydestä.
Mina matkustelen miehen kanssa, kayn hanen kanssaan ulkona syomassa ja maistelemme hyvia viineja, koska mina haluan naita asioita.
Kaymme toki myos metsakavelyilla (reppuun termari ja evasleivat) ja paremmilla ilmoilla piknikeilla tai ihan vaan mato-ongella parin oluttolkin kanssa. Nama ovat asioita, jotka ovat halvempia kuin nuo ensin mainitsemani, mutta ihan yhta kivoja kun tekee itselle rakkaan ihmisen seurasta nauttien.
Mies varmasti parjaisi (ja parjasikin ennen minun tapaamistani) ilman niita useamman ruokalajin fine dining-aterioita ja ruokalajeihin kuuluvia viineja, tai ulkomaanmatkoja/kaupunkilomia, mutta mina haluan niita harrastaa ja haluan niita harrastaa nimenomaan mieheni kanssa.
Siksi siis on itsestaanselvaa, etta mina myos maksan kun olen se, joka tienaa.
Tiesin heti kun loysin miehen deittisovelluksesta, etta tassa on mies, jonka kanssa haluan viettaa loppuelamani. On perin raadollista edes ajatella, etta hanen tyottomyytensa (ja varattomuutensa) olisi tassa tilanteessa ollut jotenkin deal-breaker. Ajatelkaa nyt: unelmien mies mutta ei rahaa ja olisin hylannyt ajatuksen treffeista hanen kanssaan? Ihan vaan materialististen asioiden takia?!
Siksi halusinkin kysya: oliko miehessa muutakin, joka ei sataprosenttisesti natsannut, vai ihanko oikeasti torjuit treffit ihan_pelkastaan_sen_takia etta miehella oli tiukkaa rahasta?
You serious? Minä en olisi sitoutunut loppuelämäkseni vielä vuoden enkä toisenkaan vuoden seurustelun jälkeen. Kun siitä vielä pari vuotta oli mennyt eteenpäin, aloin olla varma, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Siinä vaiheessa muutimme yhteen.
Ajatus, että olisin tehnyt tuollaisen päätöksen deittiprofiilin perusteella - huhhuh.
No ei toki pelkan profiilin, vaan siina vaiheessa kun oltiin viestitelty intensiivisesti useampi paiva.
Mun mielesta on ylipaataan typeraa sitoutua monogaamiseen seurustelusuhteeseen mitenkaan muuten kuin loppuelamakseen (vaikka ei se olekaan niin todennakoista etta se suhde tulee kestamaan loppuelaman), miten sina sitten sitoudut? Etta juu, ei tama nyt ihan sita ole mita etsin ainakaan nain ensivaikutelman perusteella, mutta voisin semmoisen maaraaikaisen viiden vuoden suhteen tasta vaikka rakentaa? :)
Me tosiaan alettiin "vakavissaan" seurustelemaan heti ekoilta treffeilta, nahtiin sen jalkeen joka vkl, sitten ne muuttuivat pitkiksi viikonlopuiksi ja kun loppujen lopuksi mies oli mun luona tyyliin to-ti, niin sanoin etta eiko se ole jo sama ja helpompikin etta muutat tanne. :) Tama n. 8kk ekoista treffeista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset valehtelette ja keksitte noita tekosyitä? Miksi ette sano suoraan minkä takia ette halua enää nähdä? Miksi olette pelkureita?
Älä yleistä. Miksi olet naisten perässä, naistenvihaaja ja pelkuri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Jos on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, on työtön. Esim. Opiskelija, varusmies ja eläkeläinen eivät ole työttömiä. Nostaako tämä downshiftaaja työttömyyskorvausta vai ei? Se ratkaisee statuksen.
Ok. Eli sitten kukaan perustoimeentulotuella elävä ei myöskään ole työtön. Mitä he ovat?
Eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita tai (usko tai älä) työssäkäyviä. Tai sitten niitä elämäntapatyöttömiä. Miksi sinä nyt vedät tähän tuon perustoimeentulotuen, kun ne miljonäärit eivät sitä edes hae (tai ei ainakaan kuuluisi hakea)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se tekosyy aikuisella miehellä sille työttömyydelle edes voi olla? Muutaman kuukauden työttömyyspätkiä voi tulla kenelle tahansa, mutta normaalille aikuiselle ei yhtään tuon enempää. Vastuuntuntoinen aikuinen on hoitanut koulutusasiat, verkostoitumisen ja urakehityksen sille tasolle, että tietää saavansa ennen pitkää aina uuden työpaikan. En minäkään katselisi ihmistä, joka ei ole toiminut aikuiselta edellytettävällä tasolla ja on nyt omien valintojensa takia työttömänä. Se kertoo kaiken tuosta ihmisestä eikä semmoinen ihminen ole hyvä kumppaniehdokas. Siksi tämä on niin tärkeää. Alkuvaikutelma ihmisestä voi olla hyvä tai jopa mahtavakin, mutta työttömyyden ja sen syiden paljastuessa kaikki syystäkin muuttuu. Näin se vain menee.
"Teko"syy on se, ettei kaikilla ole samanlainen elämäntilanne, työympäristö tai ammatti, missä voisi verkostoitua noin vain.
Voihan työttömyys kohdata vaikka ammatinvaihtajaa, joka ei voi tehdä entistä työtään.No, ehkä ap sitten olisi maininnut olevansa ammatinvaihtaja eikä vain työtön?
No mitä ihmettä? Jos on työtön, on työtön. Ongelma on juuri sinunlaiset, joiden mielestä työtön tarkoittaa automaattisesti elämäntapatyötöntä, ja muut työttömät eivät oikeasti ole työttömiä. Kun todellisuudessa suurin osa työttömyydestä on juuri lyhytaikaista työttömyyttä työsuhteiden välissä.
Minusta on kyllä hassusti sanottu, jos kuukauden työttömänä ollut alanvaihtaja (jolla on kenties uusi työpaikka jo tiedossa), kutsuu itseään työttömäksi. Kuka muka sanoo niin? En minä kyllä profiloisi itseäni työttömäksi tuossa vaiheessa. Itsellänikin on pari kertaa opintojen välissä ollut parin kuukauden työttömyysjaksot, mutta en mieltänyt itseäni kyllä silloin työttömäksi vaan opiskelijaksi, joka nyt sattui odottamaan opintojen alkua.
Ja minusta tuo olisi asia, joka todellakin olisi jo tullut puheeksi. Tunnustan, että oman puolisoni kanssa hänen työstään tuli puhetta vasta toisella tapaamisella, mutta kyllähän yleensä koulutuksesta, ammatista ja työstä puhutaan hyvin nopeasti, kun uuden ihmisen kanssa kohdataan. Siis myös silloin, kun tutustutaan muissakin yhteyksissä kuin treffeillä. Jos puolisoni olisi ollut vaihtamassa ammattia niin ihan varmasti hänkin olisi innoissaan puhunut siitä jo ensitapaamisella. Nyt meidän treffeillämme meni huomio minun työhöni ja sen jälkeen harrastuksiin yms.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä työttömyydessä on niin kamalaa? Joo toki rahaa on vähemmän mutta mitä sitten? Aikaa ainakin on ja eikös se ole tärkeintä.
Aikaa mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan työttömät miljonäärit aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.
Ja ne, jotka suomalaisella palstalla itkee ulkomaalaisten naisten paremmuutta, kuka estää ottamasta sitä parempaa ulkomaalaista? Miksi jauhaa täällä? Ei ne thaitypyt täällä ole.
Ja tuokin, ettei tajua että työtön on nimenomaan työtön työnhakija. Ei opiskelija tai yrittäjä ole työtön, vaikka ei työssä käykään.
Eli oletukseni osui oikeaan. Nämä wannabe itsensä itse tienaamillaan rahoilla, perinnöillä tai lottovoitolla elättävät palstalaiset eivät todellakaan ole tienanneet tai saaneet mitään säästöjä, joilla voivat elää. Sossusta kuitenkin pitää hakea rahaa elämiseen ja siihen lusmuiluun, mutta sitten ihmetellään, miksi naisille tämä on turn off. :D Ei tuo fantasiointi nyt oikein toimi, kun noiden tukien miettiminen nyt paljasti, kuka sen elämisen oikeati maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Jos on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, on työtön. Esim. Opiskelija, varusmies ja eläkeläinen eivät ole työttömiä. Nostaako tämä downshiftaaja työttömyyskorvausta vai ei? Se ratkaisee statuksen.
Ok. Eli sitten kukaan perustoimeentulotuella elävä ei myöskään ole työtön. Mitä he ovat?
Eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita tai (usko tai älä) työssäkäyviä. Tai sitten niitä elämäntapatyöttömiä. Miksi sinä nyt vedät tähän tuon perustoimeentulotuen, kun ne miljonäärit eivät sitä edes hae (tai ei ainakaan kuuluisi hakea)?
Siksi, kun joko työtön = kelan kirjoissa työtön työnhakija, tai sitten nämä kaksi kategoriaa eivät ole yhtäpitävät. Jos se downshiftaaja ei ole työtön sen perusteella, että ei ole työnhakija kelan kirjoissa, niin silloin samalla perusteella se SINUN ITSESI ELÄMÄNTAPATYÖTTÖMÄKSI SANOMA toimeentulotukielättikään ei sitä ole.
Nyt minulta loppui rautalanka. Adios. :D
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitää alkaa vaatimaan myös naisilta armotonta työssäkäyntiä.
Työttömyys ei tule kuuloonkaan ja kotona ei maata lasten varjolla kuin se ihan minimiaika,
kunnes lapset voi laittaa hoitoon. Ei naisten loisimiselle!
Keneltä naisilta? Olisi aika hassu näky sellainen mies, joka kulkisi ympäriinsä vaatimassa ventovierailta naisilta, että "Sinun pitää käydä töissä!", "Sinunkin pitää käydä töissä!"
Eikö sinustakin?
Sen sijaan jokainen mies on täysin vapaa etsimään naisen, joka käy töissä eikä halua olla kotona yhtään enempää kuin pakollisen äitiysloman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Automaation ja teknologian kehityksen myötä yhä suurempi osa työpaikoista tulee katoamaan, ja kasvavalle joukolla ei ole mitään "järkevää tekemistä" työn muodossa.
Ihminen on koko historiansa ajan pyrkinyt tehostamaan ja helpottamaan omaa työskentelyään erilaisten työkalujen, koneiden ja esimerkiksi kasvatusmenetelmien avulla.
Kehitys on ollut ekspotentiaalista viimeisen 200 vuoden aikana, ja nyt alamme olla pisteessä jossa suurta osaa ihmisistä ei tarvita työtä tekemään.
Kuitenkin; jokainen työtön lähinnä demonisoidaan...Miksi asia on näin? Miksi asenteet ovat näin syvälle juurtuneita, eikä osata nähdä totuutta.
Yhteiskunta nimenomaan tarvitsee sellaisia ihmisiä, jotka osaavat elää hyvää elämää täysipäisinä ilman "oikeaa työtä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Jos on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, on työtön. Esim. Opiskelija, varusmies ja eläkeläinen eivät ole työttömiä. Nostaako tämä downshiftaaja työttömyyskorvausta vai ei? Se ratkaisee statuksen.
Ok. Eli sitten kukaan perustoimeentulotuella elävä ei myöskään ole työtön. Mitä he ovat?
Eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita tai (usko tai älä) työssäkäyviä. Tai sitten niitä elämäntapatyöttömiä. Miksi sinä nyt vedät tähän tuon perustoimeentulotuen, kun ne miljonäärit eivät sitä edes hae (tai ei ainakaan kuuluisi hakea)?
Siksi, kun joko työtön = kelan kirjoissa työtön työnhakija, tai sitten nämä kaksi kategoriaa eivät ole yhtäpitävät. Jos se downshiftaaja ei ole työtön sen perusteella, että ei ole työnhakija kelan kirjoissa, niin silloin samalla perusteella se SINUN ITSESI ELÄMÄNTAPATYÖTTÖMÄKSI SANOMA toimeentulotukielättikään ei sitä ole.
Nyt minulta loppui rautalanka. Adios. :D
no tuotahan minä olen yrittänyt sinulle koko ajan selittää, että kelan kirjoissa työtön työnhakija on työtön. Mutta se miljonääri ei missään vaiheessa mene kelan kirjoihin työnhakijaksi, joten hän ei myöskään missään vaiheessa ole työtön. Mitä kohtaa et ymmärrä?
Tuo elämäntapatyötön ei tässä vaiheessa liity yhtään mihinkään. Tukielätti hän on joka tapauksessa, eikä millään tavalla verrannollinen siihen rikkaaseen työelämästä pois jättäytyneeseen. Toinen nostaa tukia, toinen ei. Toinen on elätti, toinen ei. Toinen voi hakea työkkäristä rahaa työttömän statuksella ja töistä kieltäydyttyään sitten joutua karenssille. Toinen ei hae työkkäristä rahaa, joten ei hän jää mihinkään perustoimeentulonkaan varaan vaan elää niillä omilla säästöillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnustan, että olen samasta syystä perunut myös treffit.
Viestittelin Tinderissä miehen kanssa, hän sanoi olevansa työtön ja rahatilanne on tosi tiukka. Mä haluan kuitenkin matkustaa miehen kanssa, käydä syömässä ulkona, maistella hyviä viinejä...koska mun taloudellinen tilanne on hyvä.
Sanoin ton miehelle rehellisesti ja pyysin anteeksi. Mies otti asian hyvin, kiitti rehellisyydestä.
Mina matkustelen miehen kanssa, kayn hanen kanssaan ulkona syomassa ja maistelemme hyvia viineja, koska mina haluan naita asioita.
Kaymme toki myos metsakavelyilla (reppuun termari ja evasleivat) ja paremmilla ilmoilla piknikeilla tai ihan vaan mato-ongella parin oluttolkin kanssa. Nama ovat asioita, jotka ovat halvempia kuin nuo ensin mainitsemani, mutta ihan yhta kivoja kun tekee itselle rakkaan ihmisen seurasta nauttien.
Mies varmasti parjaisi (ja parjasikin ennen minun tapaamistani) ilman niita useamman ruokalajin fine dining-aterioita ja ruokalajeihin kuuluvia viineja, tai ulkomaanmatkoja/kaupunkilomia, mutta mina haluan niita harrastaa ja haluan niita harrastaa nimenomaan mieheni kanssa.
Siksi siis on itsestaanselvaa, etta mina myos maksan kun olen se, joka tienaa.
Tiesin heti kun loysin miehen deittisovelluksesta, etta tassa on mies, jonka kanssa haluan viettaa loppuelamani. On perin raadollista edes ajatella, etta hanen tyottomyytensa (ja varattomuutensa) olisi tassa tilanteessa ollut jotenkin deal-breaker. Ajatelkaa nyt: unelmien mies mutta ei rahaa ja olisin hylannyt ajatuksen treffeista hanen kanssaan? Ihan vaan materialististen asioiden takia?!
Siksi halusinkin kysya: oliko miehessa muutakin, joka ei sataprosenttisesti natsannut, vai ihanko oikeasti torjuit treffit ihan_pelkastaan_sen_takia etta miehella oli tiukkaa rahasta?
You serious? Minä en olisi sitoutunut loppuelämäkseni vielä vuoden enkä toisenkaan vuoden seurustelun jälkeen. Kun siitä vielä pari vuotta oli mennyt eteenpäin, aloin olla varma, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Siinä vaiheessa muutimme yhteen.
Ajatus, että olisin tehnyt tuollaisen päätöksen deittiprofiilin perusteella - huhhuh.
No ei toki pelkan profiilin, vaan siina vaiheessa kun oltiin viestitelty intensiivisesti useampi paiva.
Mun mielesta on ylipaataan typeraa sitoutua monogaamiseen seurustelusuhteeseen mitenkaan muuten kuin loppuelamakseen (vaikka ei se olekaan niin todennakoista etta se suhde tulee kestamaan loppuelaman), miten sina sitten sitoudut? Etta juu, ei tama nyt ihan sita ole mita etsin ainakaan nain ensivaikutelman perusteella, mutta voisin semmoisen maaraaikaisen viiden vuoden suhteen tasta vaikka rakentaa? :)
Me tosiaan alettiin "vakavissaan" seurustelemaan heti ekoilta treffeilta, nahtiin sen jalkeen joka vkl, sitten ne muuttuivat pitkiksi viikonlopuiksi ja kun loppujen lopuksi mies oli mun luona tyyliin to-ti, niin sanoin etta eiko se ole jo sama ja helpompikin etta muutat tanne. :) Tama n. 8kk ekoista treffeista.
Loppuelämän sitoutuminen muutaman päivän viestittelyn perusteella? Ei, en todellakaan pystyisi ajattelemaan tuollaista. Minulle, ja onneksi puolisollani oli sama ymmärrys, parisuhde kehittyi niin että kiinnostuimme, ihastuimme, aloimme viettää aikaa yhdessä ja tutustua sekä toisiimme että toistemme sukulaisiin ystäviin jne (= seurustella) ja noin neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen olimme molemmat varmoja siitä, että haluamme olla yhdessä loppuelämämme. Siinä vaiheessa muutimme avoliittoon. Naimisiin emme mene koska meille avioliitto ei ole instituutiona millään tavalla merkityksellinen.
Vierailija kirjoitti:
Automaation ja teknologian kehityksen myötä yhä suurempi osa työpaikoista tulee katoamaan, ja kasvavalle joukolla ei ole mitään "järkevää tekemistä" työn muodossa.
Ihminen on koko historiansa ajan pyrkinyt tehostamaan ja helpottamaan omaa työskentelyään erilaisten työkalujen, koneiden ja esimerkiksi kasvatusmenetelmien avulla.
Kehitys on ollut ekspotentiaalista viimeisen 200 vuoden aikana, ja nyt alamme olla pisteessä jossa suurta osaa ihmisistä ei tarvita työtä tekemään.
Kuitenkin; jokainen työtön lähinnä demonisoidaan...Miksi asia on näin? Miksi asenteet ovat näin syvälle juurtuneita, eikä osata nähdä totuutta.
Yhteiskunta nimenomaan tarvitsee sellaisia ihmisiä, jotka osaavat elää hyvää elämää täysipäisinä ilman "oikeaa työtä"
Perustele nyt vähän tarkemmin mihin yhteiskunta lusmuja tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Jos on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, on työtön. Esim. Opiskelija, varusmies ja eläkeläinen eivät ole työttömiä. Nostaako tämä downshiftaaja työttömyyskorvausta vai ei? Se ratkaisee statuksen.
Ok. Eli sitten kukaan perustoimeentulotuella elävä ei myöskään ole työtön. Mitä he ovat?
Eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita tai (usko tai älä) työssäkäyviä. Tai sitten niitä elämäntapatyöttömiä. Miksi sinä nyt vedät tähän tuon perustoimeentulotuen, kun ne miljonäärit eivät sitä edes hae (tai ei ainakaan kuuluisi hakea)?
Siksi, kun joko työtön = kelan kirjoissa työtön työnhakija, tai sitten nämä kaksi kategoriaa eivät ole yhtäpitävät. Jos se downshiftaaja ei ole työtön sen perusteella, että ei ole työnhakija kelan kirjoissa, niin silloin samalla perusteella se SINUN ITSESI ELÄMÄNTAPATYÖTTÖMÄKSI SANOMA toimeentulotukielättikään ei sitä ole.
Nyt minulta loppui rautalanka. Adios. :D
no tuotahan minä olen yrittänyt sinulle koko ajan selittää, että kelan kirjoissa työtön työnhakija on työtön. Mutta se miljonääri ei missään vaiheessa mene kelan kirjoihin työnhakijaksi, joten hän ei myöskään missään vaiheessa ole työtön. Mitä kohtaa et ymmärrä?
Tuo elämäntapatyötön ei tässä vaiheessa liity yhtään mihinkään. Tukielätti hän on joka tapauksessa, eikä millään tavalla verrannollinen siihen rikkaaseen työelämästä pois jättäytyneeseen. Toinen nostaa tukia, toinen ei. Toinen on elätti, toinen ei. Toinen voi hakea työkkäristä rahaa työttömän statuksella ja töistä kieltäydyttyään sitten joutua karenssille. Toinen ei hae työkkäristä rahaa, joten ei hän jää mihinkään perustoimeentulonkaan varaan vaan elää niillä omilla säästöillään.
Ei tuo yksi tajua, ettei kaikki elä Kelan tuilla. Hän ei tunne muuta elämäntapaa.
Huvittavaa, miten täällä kaikki elämäntapatyöttömät miehet muka on rikkaita :D
Yhteiskunta ei tarvitse lusmuja yhtään mihinkään. He vain vievät muilta.
Riittää että elätän noita veroistani, mieheksi en sellaista ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon hyviä esimerkkejä toksisesta feminiinisyydestä
Saunatonttujen logiikkaa jälleen kerran parhaimmillaan. Kumpi on teille parempi, se maksullinen kotirouva joka käy miehen lompakolla, vai itsensä elättävä nainen kuka näemmä voisi tämän keskustelun perusteella turvautua mielummin luottoon tukien ohessa kuin omaan mieheensä? Haluan kuulla.
Eikun taidankin tietää. Naisen pitää elättää ja omistautua 100% miehelleen tämän mennessä menojaan antamatta mitään vastineeksi.
Mitä mahdat nyt sekoilla?
Toksinen feminiinisyys näkyy ketjun viesteissä siinä, että työtön mies mielletään automaattisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi ihmiseksi, vaikka todellisuus ei tietenkään ole tätä. Minä esimerkiksi olen paiskinut koko elämäni todella kovasti töitä, jotta voisin jäädä kokonaan pois työelämästä. Kohta se aika on vihdoin lähellä ja sillä kellonlyömällä minusta sitten ilmeisesti tulee moniongelmainen luuseri joka ei kelpaa edes treffeille :D
Ethän sinä silloin ole mikään työtön, vaan downshiftaaja, maailmanmatkaaja, lomalainen, vuorotteluvapaalainen, opiskelija tai ihan vain oloneuvos. Työttömällä viitataan yleensä työkkärin kirjoilla olevaan työnhakijaan, joka nostaa työttömyyskorvausta. Jos paiskit kovasti töitä voidaksesi jäädä pois työelämästä, tuskin silloin työkkäriin olet marssimassa. Jos määrittelet itsesi sen kautta, että sinulla ei ole työtä, se on ihan eri asia kuin se, että sinä et halua eikä sinun tarvitse tehdä töitä.
No onhan hän nyt jumaliste työtön, jos ei käy töissä!
Se tässä just on ongelma, kun haluat leimata kaikki työttömät elämäntapaluusereiksi jopa sellaisella vimmalla, että keksit ihme kiertoilmauksia kaikille sellaisille työttömille, jotka eivät mielestäsi kaadu luuserikategoriaan - ja näitä muuten on enemmistö työttömistä. Jos haluat puhua luusereista, niin puhu luusereista, ja jätä työttömät rauhaan.
Ei ole. Onko lapsi tai eläkeläinen tai opiskelija tai varusmies sinusta työttömiä? Eivät ole. Nämä ovat erilaisia elämäntilanteita, joissa työssäkäynti tai sen puute ei määrittele millään tavalla sitä olotilaa.
Onko se "downshiftaaja" mielestäsi lapsi, eläkeläinen, varusmies tai opiskelija? Eli mitä hän silloin on? Olisiko vaikka työtön. Hän ei ole työnhakija, vaan kelan luokituksessa työvoiman ulkopuolella. Eli työtön.
Jos on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, on työtön. Esim. Opiskelija, varusmies ja eläkeläinen eivät ole työttömiä. Nostaako tämä downshiftaaja työttömyyskorvausta vai ei? Se ratkaisee statuksen.
Ok. Eli sitten kukaan perustoimeentulotuella elävä ei myöskään ole työtön. Mitä he ovat?
Eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita tai (usko tai älä) työssäkäyviä. Tai sitten niitä elämäntapatyöttömiä. Miksi sinä nyt vedät tähän tuon perustoimeentulotuen, kun ne miljonäärit eivät sitä edes hae (tai ei ainakaan kuuluisi hakea)?
Siksi, kun joko työtön = kelan kirjoissa työtön työnhakija, tai sitten nämä kaksi kategoriaa eivät ole yhtäpitävät. Jos se downshiftaaja ei ole työtön sen perusteella, että ei ole työnhakija kelan kirjoissa, niin silloin samalla perusteella se SINUN ITSESI ELÄMÄNTAPATYÖTTÖMÄKSI SANOMA toimeentulotukielättikään ei sitä ole.
Nyt minulta loppui rautalanka. Adios. :D
no tuotahan minä olen yrittänyt sinulle koko ajan selittää, että kelan kirjoissa työtön työnhakija on työtön. Mutta se miljonääri ei missään vaiheessa mene kelan kirjoihin työnhakijaksi, joten hän ei myöskään missään vaiheessa ole työtön. Mitä kohtaa et ymmärrä?
Tuo elämäntapatyötön ei tässä vaiheessa liity yhtään mihinkään. Tukielätti hän on joka tapauksessa, eikä millään tavalla verrannollinen siihen rikkaaseen työelämästä pois jättäytyneeseen. Toinen nostaa tukia, toinen ei. Toinen on elätti, toinen ei. Toinen voi hakea työkkäristä rahaa työttömän statuksella ja töistä kieltäydyttyään sitten joutua karenssille. Toinen ei hae työkkäristä rahaa, joten ei hän jää mihinkään perustoimeentulonkaan varaan vaan elää niillä omilla säästöillään.
Ei tuo yksi tajua, ettei kaikki elä Kelan tuilla. Hän ei tunne muuta elämäntapaa.
Huvittavaa, miten täällä kaikki elämäntapatyöttömät miehet muka on rikkaita :D
No niinpä. Tuntuu olevan täysin mahdoton ajatus, että se miljonääri ei missään vaiheessa hae kelalta yhtään mitään etuuksia. Siksi hän kuvittelee ilmeisesti ihan samalla tavalla elättävän itsensä ja olevansa työttömänä jotain muuta kuin työtön silloin kun kieltäytyy töistä.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnustan, että olen samasta syystä perunut myös treffit.
Viestittelin Tinderissä miehen kanssa, hän sanoi olevansa työtön ja rahatilanne on tosi tiukka. Mä haluan kuitenkin matkustaa miehen kanssa, käydä syömässä ulkona, maistella hyviä viinejä...koska mun taloudellinen tilanne on hyvä.
Sanoin ton miehelle rehellisesti ja pyysin anteeksi. Mies otti asian hyvin, kiitti rehellisyydestä.
Mina matkustelen miehen kanssa, kayn hanen kanssaan ulkona syomassa ja maistelemme hyvia viineja, koska mina haluan naita asioita.
Kaymme toki myos metsakavelyilla (reppuun termari ja evasleivat) ja paremmilla ilmoilla piknikeilla tai ihan vaan mato-ongella parin oluttolkin kanssa. Nama ovat asioita, jotka ovat halvempia kuin nuo ensin mainitsemani, mutta ihan yhta kivoja kun tekee itselle rakkaan ihmisen seurasta nauttien.
Mies varmasti parjaisi (ja parjasikin ennen minun tapaamistani) ilman niita useamman ruokalajin fine dining-aterioita ja ruokalajeihin kuuluvia viineja, tai ulkomaanmatkoja/kaupunkilomia, mutta mina haluan niita harrastaa ja haluan niita harrastaa nimenomaan mieheni kanssa.
Siksi siis on itsestaanselvaa, etta mina myos maksan kun olen se, joka tienaa.
Tiesin heti kun loysin miehen deittisovelluksesta, etta tassa on mies, jonka kanssa haluan viettaa loppuelamani. On perin raadollista edes ajatella, etta hanen tyottomyytensa (ja varattomuutensa) olisi tassa tilanteessa ollut jotenkin deal-breaker. Ajatelkaa nyt: unelmien mies mutta ei rahaa ja olisin hylannyt ajatuksen treffeista hanen kanssaan? Ihan vaan materialististen asioiden takia?!
Siksi halusinkin kysya: oliko miehessa muutakin, joka ei sataprosenttisesti natsannut, vai ihanko oikeasti torjuit treffit ihan_pelkastaan_sen_takia etta miehella oli tiukkaa rahasta?
You serious? Minä en olisi sitoutunut loppuelämäkseni vielä vuoden enkä toisenkaan vuoden seurustelun jälkeen. Kun siitä vielä pari vuotta oli mennyt eteenpäin, aloin olla varma, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Siinä vaiheessa muutimme yhteen.
Ajatus, että olisin tehnyt tuollaisen päätöksen deittiprofiilin perusteella - huhhuh.
No ei toki pelkan profiilin, vaan siina vaiheessa kun oltiin viestitelty intensiivisesti useampi paiva.
Mun mielesta on ylipaataan typeraa sitoutua monogaamiseen seurustelusuhteeseen mitenkaan muuten kuin loppuelamakseen (vaikka ei se olekaan niin todennakoista etta se suhde tulee kestamaan loppuelaman), miten sina sitten sitoudut? Etta juu, ei tama nyt ihan sita ole mita etsin ainakaan nain ensivaikutelman perusteella, mutta voisin semmoisen maaraaikaisen viiden vuoden suhteen tasta vaikka rakentaa? :)
Me tosiaan alettiin "vakavissaan" seurustelemaan heti ekoilta treffeilta, nahtiin sen jalkeen joka vkl, sitten ne muuttuivat pitkiksi viikonlopuiksi ja kun loppujen lopuksi mies oli mun luona tyyliin to-ti, niin sanoin etta eiko se ole jo sama ja helpompikin etta muutat tanne. :) Tama n. 8kk ekoista treffeista.
Loppuelämän sitoutuminen muutaman päivän viestittelyn perusteella? Ei, en todellakaan pystyisi ajattelemaan tuollaista. Minulle, ja onneksi puolisollani oli sama ymmärrys, parisuhde kehittyi niin että kiinnostuimme, ihastuimme, aloimme viettää aikaa yhdessä ja tutustua sekä toisiimme että toistemme sukulaisiin ystäviin jne (= seurustella) ja noin neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen olimme molemmat varmoja siitä, että haluamme olla yhdessä loppuelämämme. Siinä vaiheessa muutimme avoliittoon. Naimisiin emme mene koska meille avioliitto ei ole instituutiona millään tavalla merkityksellinen.
No, nain meita sitten on erilaisia :) Onneksi mulla ja mun puolisolla oli myos sama salamarakastumisen kokemus ja halu olla heti mahdollisimman paljon yhdessa. Ei se avoliittokaan mikaan vankityrma ole jonka avain heitetaan jorpakkoon heti, vaan sieltakin paasee tarvittaessa pois jos sukset menee ristiin.
Mun mielesta puolestaan olisi taysin jarjetonta hukata nelja kokonaista vuotta ja sitten vasta testata, miten arki ja yhdessa asuminen onnistuu (pl. lomamatkat mutta se ei olekaan arkea).
Mutta varmaan vahan ikasidonnaistakin tama, olen itse kohta 45-vuotias joten ei ole minkaanlaista tarvetta enaa "edeta hitaasti". Harrastimme myos ihan sulavasti seksiakin ekoilla treffeilla jo. :D
Alue: Aihe vapaa
Mitä hel##ttiä 400 vastausta provoon?!? Onko tämä moden tekemä aloitus kun saa olla täällä näin pitkään?
Täysin asiallisetkin aloitukset poistuu alla 5 minuutissa.