Mistä ääliömäinen sanonta, raha ei tuo onnea, on peräisin? Jonkun ökyrikkaan kokemuksista?

Vierailija kirjoitti:

Raha ei juuri tuo onnea mutta köyhyys kyllä tuo onnettomuutta.

Kaikilla meillä on omat murheemme.

Köyhäkin voi olla onnellinen.

Eikä Suomessa edes ole olemassakaan oikeasti köyhiä.

Kateus ja hyysäysyhteiskunnassa elämme.

Edessämme voi olla vielä aika jolloin haaveilemme tästä nykyisestä hyvästä ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta. Rikas joutuu miettimään sijoituksiaan, ja huolehtimaan yrityksistään, autoistaan jne. Aina on pelko persiissä että joku kateellinen tekee kiusaa.

Köyhillä on paljon helpompaa, suurin murhe heillä on mitä keppanaa ostaa lidlistä 😀

Kauheaa, onko tosiaan noin? Entä jos on riittävän rikas ja voi vakuuttaa omaisuutensa tai vaikka ostaa uuden auton jos voro vie entisen?

Niin ja jos kolhii autonsa tai joku vie sen, voi ostaa uuden pakasta vetämällä eikä tarvi sitä vanhaa ritsaa viedä korjaamolle ja miettiä vakuutusmaksun bonusten alenemista. Rahalla voi ostaa elämyksiä: matkoja, palveluita, aikaa itselleen. Eihän se ole läheskään tavara, joka tuo sen onnen pelkästään! Voi tavata kiinnostavia ihmisiä ja kokea uutta. Minä käyttäisin rahaa juuri tällaiseen, jos sitä ylenmäärin olisi.

Rahalla saa ostettua jopa aikaa. Köyhä saa kituttaa pitkään ja säästää siihen minkä rikas hankkii extempore. Ei tarvitse 5 vuotta jättää kaikkea kivaa elämässään väliin unelmareissun takia kun voi lähteä vaikka heti. Eräällä tapaa köyhällä ei ole varaa edes elää elämäänsä. Se on pelkkää hyllyllä oloa ja odotushuoneissa istumista.

Vain rikkaat matkustavat.

Unelma matkoja tekevät vain onnekkaat rikkaat.

Ja kohta loppuu se lomalentely.

T. Vihreät

Tuossa sanonnassa tarkoitetaan ylimääräistä rahaa, jota ei tarvitse elämiseen.

Jonkun köyhän keksimä sanonta.

Ainahan ne on konkurssin tehneet ja vähällä toimeentulevat kertomassa että ”kun minulla on terveyttä, ystäviä ja leipää pöydässä niin muuta elämääni tarvitse”.

Näyttäkää yksikin rikas, joka suostuisi vapaaehtoisesti luopumaan omaisuudestaan ja tulemaan toimeen minimillä. Kyllä tuo sanonta on varmasti köyhän keksimä toitotus kun on ymmärtänyt ettei tämä tästä mihinkään parane ja täytyy vain tyytyä siihen mitä on.

Jörn Donner haudattiin viikonloppuna ja hänhän oli varakas ja varakkaasta suvusta lähtöisin. Näin aivan ulkopuolelta katsoen, ei hän kovin onnelliselta vaikuttanut koskaan. Aika monen mielestä hän oli aika v-mäinen ja itsekäs mies; joku tyytymättömyys ajoi häntä aina uusiin ihmissuhteisiin. No rikkaana hänen oli helppo saada nuoriakin naisia, antoiko se sitten muuta kuin lyhytaikaisen tyydytyksen? Ei hän kovin vastuuntuntoiselta aikuiselta vaikuttanut.

Näin kulutushysterian aikakautena, jolloin kaikkea pitää haalia ja omistaa ihan vain näyttämisen vuoksi, moni varmasti kokeekin, että rahaa asioihin syytämällä saisi sitä tavoittelemaansa onnellisuutta, vaikka hyvin usein vähemmän on oikeasti enemmän. On tutkittu juttu, että tietty määrä tuloja riittää siihen, että sillä on elämää onnellistava vaikutus, mutta sen tietyn pisteen jälkeen rahan määrällä ei olekaan samaa vaikutusta. On totta, että rikkaita ja köyhiä ei pidä verrata keskenään, koska monen köyhän ongelmista iso osa olisi kerrasta pois, jos he tienaisivat edes sen keskipalkkaisen verran. Silti väitän, että raha ei yksinään ratkaise onnellisuutta, vaan elämän yleinen balanssissa oleminen, mikä tarkoittaa sitä, että köyhäkin voi olla onnellinen ja tietyssä mielessä myös rikas.

Vierailija kirjoitti:

Jörn Donner haudattiin viikonloppuna ja hänhän oli varakas ja varakkaasta suvusta lähtöisin. Näin aivan ulkopuolelta katsoen, ei hän kovin onnelliselta vaikuttanut koskaan. Aika monen mielestä hän oli aika v-mäinen ja itsekäs mies; joku tyytymättömyys ajoi häntä aina uusiin ihmissuhteisiin. No rikkaana hänen oli helppo saada nuoriakin naisia, antoiko se sitten muuta kuin lyhytaikaisen tyydytyksen? Ei hän kovin vastuuntuntoiselta aikuiselta vaikuttanut.

Olisi ollut varmaan rahattomana vielä v-mäisempi ja onnettomampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha parantaa totta kai elämänlaatua, mutta sanonnalla tarkoitetaan varmaankin sitä, että vaikka olisit kuinka rikas niin ilman terveyttä, rakkautta ja ystäviä et todennäköisesti olisi onnellinen. Raha ei siis yksinään tuo onnea.

Jep ja sehän on ihan tutkittua, että oliko alle 70 000e (en muista tarkkaa summaa) vuodessa tienaavien onnea ja elämänlaatua lisäraha parantaa. Tämän jälkeen enää ei, joten sanonta sopii tuohon ryhmään ihmisiä. 

Ja tuo 70 000 on todella kaukana siitä,mitä suurin osa väestöstä nykyisin saa! Kyllähän tuolla jo elelisi mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jörn Donner haudattiin viikonloppuna ja hänhän oli varakas ja varakkaasta suvusta lähtöisin. Näin aivan ulkopuolelta katsoen, ei hän kovin onnelliselta vaikuttanut koskaan. Aika monen mielestä hän oli aika v-mäinen ja itsekäs mies; joku tyytymättömyys ajoi häntä aina uusiin ihmissuhteisiin. No rikkaana hänen oli helppo saada nuoriakin naisia, antoiko se sitten muuta kuin lyhytaikaisen tyydytyksen? Ei hän kovin vastuuntuntoiselta aikuiselta vaikuttanut.

Olisi ollut varmaan rahattomana vielä v-mäisempi ja onnettomampi.

Rahattomana olisi kierrättänyt naissuhteita ja ollut elättinä. Naiset olisi maksaneet silloin hänelle sen elintason. Ihan yhtä tyytymätön olisi sillonkin ollut. Hänellä olisi vain ollut enemmän syitä olla tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha parantaa totta kai elämänlaatua, mutta sanonnalla tarkoitetaan varmaankin sitä, että vaikka olisit kuinka rikas niin ilman terveyttä, rakkautta ja ystäviä et todennäköisesti olisi onnellinen. Raha ei siis yksinään tuo onnea.

Rahalla saa kaikkien muiden ihanuuksien lisäksi myös terveyttä, rakkautta ja ystäviä.

Mutta, joo. Tuo sanonta on meidän köyhien epätoivoinen yritys lohduttautua väittämällä että raha ei muka tuo onnea. Siis esittää ulospäin että ihan hyvin menee vaikka ei ole rahaa eikä rikkauksia, enkä niitä edes halua.

Rahalla saa terveyttäkin tiettyyn rajaan asti. Aina lääketiede ei pysty auttamaan vaikka potilaalla olisi varaa maksaa hoidosta käytännössä mitä tahansa. Terveys on varmaan tuon listan ainoa asia mitä ei voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jörn Donner haudattiin viikonloppuna ja hänhän oli varakas ja varakkaasta suvusta lähtöisin. Näin aivan ulkopuolelta katsoen, ei hän kovin onnelliselta vaikuttanut koskaan. Aika monen mielestä hän oli aika v-mäinen ja itsekäs mies; joku tyytymättömyys ajoi häntä aina uusiin ihmissuhteisiin. No rikkaana hänen oli helppo saada nuoriakin naisia, antoiko se sitten muuta kuin lyhytaikaisen tyydytyksen? Ei hän kovin vastuuntuntoiselta aikuiselta vaikuttanut.

Olisi ollut varmaan rahattomana vielä v-mäisempi ja onnettomampi.

Rahattomana olisi kierrättänyt naissuhteita ja ollut elättinä. Naiset olisi maksaneet silloin hänelle sen elintason. Ihan yhtä tyytymätön olisi sillonkin ollut. Hänellä olisi vain ollut enemmän syitä olla tyytymätön.

On se helvetin naurettavaa, että itselle tuntemattomasta ihmisestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen onnestaan ja onnettomuudestaan! Donnerilla on kotimaassa ja kansainvälisesti laaja ystäväpiiri (mm.edesmennyt Ingmar Bergman), ura poliitikkona, taiteilijana, toimittajana... Elämä, josta ammensi paljon. On aivan turha spekuloida, kun ei ollut perheenjäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha parantaa totta kai elämänlaatua, mutta sanonnalla tarkoitetaan varmaankin sitä, että vaikka olisit kuinka rikas niin ilman terveyttä, rakkautta ja ystäviä et todennäköisesti olisi onnellinen. Raha ei siis yksinään tuo onnea.

Jep ja sehän on ihan tutkittua, että oliko alle 70 000e (en muista tarkkaa summaa) vuodessa tienaavien onnea ja elämänlaatua lisäraha parantaa. Tämän jälkeen enää ei, joten sanonta sopii tuohon ryhmään ihmisiä. 

Ja tuo 70 000 on todella kaukana siitä,mitä suurin osa väestöstä nykyisin saa! Kyllähän tuolla jo elelisi mukavasti.

Usein sen rahan eteen joutuu myös tekemään töitä ja uhrauksia.

Myydä kaiken aikansa rahasta, kyllä rahan perässä saa juosta jos siihen ryhtyy.

Vierailija kirjoitti:

Monella lottovoittajalla on mennyt elämä päin helvettiä voiton jälkeen. Mutta ei köyhänkään elämä hääviä ole jos ei saa laskuja maksettua tai ruokaa pöytään.

Johtuu köyhän ihmisen identiteetistä. Köyhä mieli kysyy aina ensiksi miten tuhlata tämä raha? Rikas mieli kysyy, miten sijoittaa tämä raha, niin että se tuottaa lisää vaurautta tulevaisuudessa. Köyhän mielellä varustettu ihminen on aina köyhä, tienaa se mitä tahansa, koska tuollaisella ihmisellä ei raha pysy. Rikkaan mielen omaava pystyy tekemään vaurautta huomattavasti pienemmilläkin tuloilla vain siksi että käyttää järkeään.

Meillähän on nyt hallitus joka laittaa kymmeniä miljardeja haisemaan. Saatiinko onnea?

Vierailija kirjoitti:

Raha parantaa totta kai elämänlaatua, mutta sanonnalla tarkoitetaan varmaankin sitä, että vaikka olisit kuinka rikas niin ilman terveyttä, rakkautta ja ystäviä et todennäköisesti olisi onnellinen. Raha ei siis yksinään tuo onnea.

Tämä.

Kyllä se raha onnea tuo paljonkin, tiettyä lisäarvoa elämään, mutta todelliset asiat (kuten ihmissuhteet) ovat ne mitkä oikeasti merkitsevät ja tuovat enemmän onnea, ilman niitä rahakin menettää merkityksen.

David Lee Rothin sanoin: ihmiset jotka sanovat että raha ei tuo onnellisuutta eivät vain tiedä missä käydä ostoksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jörn Donner haudattiin viikonloppuna ja hänhän oli varakas ja varakkaasta suvusta lähtöisin. Näin aivan ulkopuolelta katsoen, ei hän kovin onnelliselta vaikuttanut koskaan. Aika monen mielestä hän oli aika v-mäinen ja itsekäs mies; joku tyytymättömyys ajoi häntä aina uusiin ihmissuhteisiin. No rikkaana hänen oli helppo saada nuoriakin naisia, antoiko se sitten muuta kuin lyhytaikaisen tyydytyksen? Ei hän kovin vastuuntuntoiselta aikuiselta vaikuttanut.

Olisi ollut varmaan rahattomana vielä v-mäisempi ja onnettomampi.

Rahattomana olisi kierrättänyt naissuhteita ja ollut elättinä. Naiset olisi maksaneet silloin hänelle sen elintason. Ihan yhtä tyytymätön olisi sillonkin ollut. Hänellä olisi vain ollut enemmän syitä olla tyytymätön.

On se helvetin naurettavaa, että itselle tuntemattomasta ihmisestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen onnestaan ja onnettomuudestaan! Donnerilla on kotimaassa ja kansainvälisesti laaja ystäväpiiri (mm.edesmennyt Ingmar Bergman), ura poliitikkona, taiteilijana, toimittajana... Elämä, josta ammensi paljon. On aivan turha spekuloida, kun ei ollut perheenjäsen.

Koska oli julkisuuden henkilö, hänen tekemisistään ja persoonastaan on aivan luvallista keskustella. Enpä ole juuri Jörn Donnerista kuullut luonnehdintaa, että siinäpä suurenmoinen ja elämäänsä tyytyväinen  ja viehättävä persoona.  Paljon päinvastaista olen sen sijaan kuullut. Enkä mitenkään kyseenalaistanut hänen ansioitaan taiteilijana ja monella tapaa lahjakkaana henkilönä. Mutta, kun ap:n aloitus koski onnellisuutta ja rahaa, minulle tuli tämä Donner mieleen.

Aika moni rikas on tehnyt itsemurhan.

Itselleni ei ainakaan rikkaus tuonut onnea. Olen edelleen masentunut ja elämä tuntuu ihan yhtä tyhjältä, vaikka voin ajaa hyvällä autolla, matkustella, ostaa tavaraa jos haluan. Pelkoni ja ahdistukseni eivät ole lievittyneet yhtään, vaikka köyhänä niin kuvittelin. Se ilo rahasta oli hyvin lyhytaikainen. Elämä on kuitenkin samaa, vaikka puitteet on hienommat.

Vierailija kirjoitti:

Monella lottovoittajalla on mennyt elämä päin helvettiä voiton jälkeen. Mutta ei köyhänkään elämä hääviä ole jos ei saa laskuja maksettua tai ruokaa pöytään.

Se johtuu siitä että monet lottovoittajat ovat täysiä imbesillejä tai eivät edes tarvitse sitä voittoa. Oletteko ikinä miettineet miksi melkein aina nämä tapaukset voittavat eivätkä ne jotka oikeasti tarvitsevat sitä rahaa esim terveydenhoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni rikas on tehnyt itsemurhan.

Itselleni ei ainakaan rikkaus tuonut onnea. Olen edelleen masentunut ja elämä tuntuu ihan yhtä tyhjältä, vaikka voin ajaa hyvällä autolla, matkustella, ostaa tavaraa jos haluan. Pelkoni ja ahdistukseni eivät ole lievittyneet yhtään, vaikka köyhänä niin kuvittelin. Se ilo rahasta oli hyvin lyhytaikainen. Elämä on kuitenkin samaa, vaikka puitteet on hienommat.

Onko noin vaikka sinulla ei ole nyt rahahuolia kaiken muun lisäksi? Varsinkin pitkäaikaisen sairauden tullessa palkanmaksu päättyy pian ja sitten tippuu Kelan sairauspäivärahalle. Siinä saa vielä pelätä, että menettää työn, kun työnantaja irtisanoo sairauden vuoksi. Hoitoakin saa eri tavalla, kun ei tarvitse jonottaa julkisella puolella.