Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teksi mieli koota jokainen palstalla itseäni halveksiva akka pinoon, asettaa roviolle ja sytyttää. Mutta teidän heikkoudeksenne luetaan kyvyttömyys tunnistaa kanssaihmistenne uhriutta ja traumoja ja olla tukena ja auttaa niissä tai olla edes turpa tukossa, kun teistä on vain vahinkoa. Ette siis osaa sitä. Karma sen teille kostaa every day, buahhahhaaa. Se, jota on kiusattu saa perinnöksi miljuunan, hih.

Ap

Sinä olet kyvytön suojelemaan itseäsi kun pyörii täällä vaikka tämä paikka satuttaa sua.

Plus millä tavalla tuollainen puhe, jossa toivot ihmisiä poltettavan roviolla, voi herättää kenestäkään halua auttaa sinua?

Vaikka apua tarvitsetkin, yliarvioit muiden voimavaroja. Ei normaaleilla ihmisillä ole sellaisia taitoja, jotka sinun traumasi parantaisi. Vaadit liikaa lähimmäisiltäsi ja jopa palstalaisilta

En kyllä vaatisi mitään auttamista ja apua, koko homma liittyy siihen, että äitiyttäni on haukuttu ja haluttu satuttaa yms. Siis ei se olekaan ns. hyvää tai kehuttavaa, mutta haukkuminenhan pahentaa asiaa.

Ap

Ja siis vielä kun pohjalla on se, että äitini on ollut ihan hirveä minua kohtaan.

Ap

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

Onko ap se sama joka aina kirjoittelee kuinka kaikki on äitinsä syytä? Tosi ahdistava ketju, ap:n pitäisi jatkas traumojen työstämistä hoidossa ja jutella vaikka ystävien kanssa.

Ilmoitin ketjun asiattomaksi koska ap:n ainoa syy pitää yllä tätä ketjua on haukkua äitiään ja vielä pahempaa, palstan käyttäjiä, jotka ei millään tavalla ole syyllisiä ap:n omaan ajattelumaailmaan. ( joka on aika uhriutuva ja agressiivinen jos saa suoraan sanoa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teksi mieli koota jokainen palstalla itseäni halveksiva akka pinoon, asettaa roviolle ja sytyttää. Mutta teidän heikkoudeksenne luetaan kyvyttömyys tunnistaa kanssaihmistenne uhriutta ja traumoja ja olla tukena ja auttaa niissä tai olla edes turpa tukossa, kun teistä on vain vahinkoa. Ette siis osaa sitä. Karma sen teille kostaa every day, buahhahhaaa. Se, jota on kiusattu saa perinnöksi miljuunan, hih.

Ap

Sinä olet kyvytön suojelemaan itseäsi kun pyörii täällä vaikka tämä paikka satuttaa sua.

Plus millä tavalla tuollainen puhe, jossa toivot ihmisiä poltettavan roviolla, voi herättää kenestäkään halua auttaa sinua?

Vaikka apua tarvitsetkin, yliarvioit muiden voimavaroja. Ei normaaleilla ihmisillä ole sellaisia taitoja, jotka sinun traumasi parantaisi. Vaadit liikaa lähimmäisiltäsi ja jopa palstalaisilta

Ja siis pointti on ihmisten käytös, ei se, suojelenko itseäni. Minua satuttaa se tietoisuus, että ihmiset arvostelevat uhria, koska se on niin väärin, en ymmärrä, miksi joku haluaa satuttaa uhreja? Ja siis aina nähdä uhreissa syyllisen ja haukkua lisää?

Ap

Ap, joo voidaan olla yhtä mieltä, että sinulla on kiintymyssuhdeongelma. Kai terapeutti kertoi myös sen, ettei kiintymyssuhdevauriota korjata sillä, että äitisi pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään vaan parantuminen tapahtuu sinussa, tekee äitisi mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

En. Tiedän, etten ole suoriutunut äitinä kuten pitäisi, mutta miksi pitäisin sitä omana syynäni? Syy on äitini, ei se ainakaan itseä syyllisenä pitämällä parane. Hän oli ilkeä minulle, onko se muka oikein? Ei ole. Se on väärin ja ennen kuin se on hyvitetty mulle, mitä mä sen takia jäin vaille, ei voi olla hyvää äitiyttä itselläni. Ei ole mun syytä. Ja siis ihmisiä arvostelen siitä, että uhria syyllistetään ja haukutaan ja arvostellaan, sehän aina vain pahentaa tilannetta, ei auta, ja sitten vielä kysytään, että suostuuko uhri myöntämään, että on syypää? Kun tilanne paheni, koska kiusattiin? Ei todellakaan ole uhrin syytä. Jo äitini oli elämälleni tällainen tilannetta pahentava kiusaaja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, joo voidaan olla yhtä mieltä, että sinulla on kiintymyssuhdeongelma. Kai terapeutti kertoi myös sen, ettei kiintymyssuhdevauriota korjata sillä, että äitisi pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään vaan parantuminen tapahtuu sinussa, tekee äitisi mitä tahansa.

Ei tietenkään paranekaan sillä, mutta totta kai silti toivoisin, että hän ottaisi käytöksestään vastuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, joo voidaan olla yhtä mieltä, että sinulla on kiintymyssuhdeongelma. Kai terapeutti kertoi myös sen, ettei kiintymyssuhdevauriota korjata sillä, että äitisi pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään vaan parantuminen tapahtuu sinussa, tekee äitisi mitä tahansa.

Ei tietenkään paranekaan sillä, mutta totta kai silti toivoisin, että hän ottaisi käytöksestään vastuun.

Ap

Arvaan kyllä, että hän ei ota, mutta sen varjolla hän voi jatkaa minun syyllistämistäni forever. Että jos en auta häntä taloudellisesti miljoonallani, niin mun syy. Vaikka syy on se, että hän itse on huonoissa väleissä kanssani, mutta sille ei ole minulla ollut tukijoita, kaikkien mielestä ihmisen vain pitää sopeutua paskaan, paitsi onneksi lasteni isän mielestä mun ei kuulu sellaiseen sopeutua. Eikä isäni, eikä isäni äidin. Mutta sellaisia ihmisiä on HYVIN HARVASSA. Ihmiset eivät tajua, että se on avain onnellisuuteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

En. Tiedän, etten ole suoriutunut äitinä kuten pitäisi, mutta miksi pitäisin sitä omana syynäni? Syy on äitini, ei se ainakaan itseä syyllisenä pitämällä parane. Hän oli ilkeä minulle, onko se muka oikein? Ei ole. Se on väärin ja ennen kuin se on hyvitetty mulle, mitä mä sen takia jäin vaille, ei voi olla hyvää äitiyttä itselläni. Ei ole mun syytä. Ja siis ihmisiä arvostelen siitä, että uhria syyllistetään ja haukutaan ja arvostellaan, sehän aina vain pahentaa tilannetta, ei auta, ja sitten vielä kysytään, että suostuuko uhri myöntämään, että on syypää? Kun tilanne paheni, koska kiusattiin? Ei todellakaan ole uhrin syytä. Jo äitini oli elämälleni tällainen tilannetta pahentava kiusaaja.

Ap

Eli kaikki on äitisi syytä, mutta sinä et myönnä sitä, että on narsistista ajatella kaiken olevan aina jonkun muun syytä?

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

En. Tiedän, etten ole suoriutunut äitinä kuten pitäisi, mutta miksi pitäisin sitä omana syynäni? Syy on äitini, ei se ainakaan itseä syyllisenä pitämällä parane. Hän oli ilkeä minulle, onko se muka oikein? Ei ole. Se on väärin ja ennen kuin se on hyvitetty mulle, mitä mä sen takia jäin vaille, ei voi olla hyvää äitiyttä itselläni. Ei ole mun syytä. Ja siis ihmisiä arvostelen siitä, että uhria syyllistetään ja haukutaan ja arvostellaan, sehän aina vain pahentaa tilannetta, ei auta, ja sitten vielä kysytään, että suostuuko uhri myöntämään, että on syypää? Kun tilanne paheni, koska kiusattiin? Ei todellakaan ole uhrin syytä. Jo äitini oli elämälleni tällainen tilannetta pahentava kiusaaja.

Ap

Eli kaikki on äitisi syytä, mutta sinä et myönnä sitä, että on narsistista ajatella kaiken olevan aina jonkun muun syytä?

No siis miten se olisi narsistista? Avaa se logiikka, koska en näe sellaisessa, ettei uhri suostu ole,aan syyllinen, narsismia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Ap, ihan ilman kynsiä ja hampaita, mitä sinä saat näistä keskusteluista ja tästä palstasta? Sinulla on oikeus kirjoittaa tänne, mutta vaikutat aika pettyneeltä vastauksiin mitä saat. Olen seurannut tätä palstaa vuosia ja vuosia ja nämä keskustelut noudattavat aina ihan samaa kaavaa.

Olen vain utelias, auttaako nämä keskustelut jotenkin sinua ja mitä oikein toivot näiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Kun äiti siis vielä erottuaankin selitti, miten he olisivat hyvin voineet jatkaa, jos isäni vain olisi suostunut elämään ankeaa arkiaskare-elämää. Eli hänestä sellainen olisi hyvä asia ihmiselle, jota rakasti? En tajua. Isä oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden, jonka kanssa jäi pois työelämästä ja alkoi nauttia elämästä matkustellen ulkomailla yms. Niin äitini vain jankutti, miyen paljon PAREMPI ihminen isäni ois ollut, jos ois kärsinyt äitini kanssa. Se oli se asian ydin. Parempi ihminen. Minusta tuollainen on ITSEKÄSTÄ, isä oli varmasti ONNELLISEMPI ihminen, kun ei tarvinnut sellaista paskaa sietää. Mutta se, että mun piti oli se ongelman alku ja ydin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

En. Tiedän, etten ole suoriutunut äitinä kuten pitäisi, mutta miksi pitäisin sitä omana syynäni? Syy on äitini, ei se ainakaan itseä syyllisenä pitämällä parane. Hän oli ilkeä minulle, onko se muka oikein? Ei ole. Se on väärin ja ennen kuin se on hyvitetty mulle, mitä mä sen takia jäin vaille, ei voi olla hyvää äitiyttä itselläni. Ei ole mun syytä. Ja siis ihmisiä arvostelen siitä, että uhria syyllistetään ja haukutaan ja arvostellaan, sehän aina vain pahentaa tilannetta, ei auta, ja sitten vielä kysytään, että suostuuko uhri myöntämään, että on syypää? Kun tilanne paheni, koska kiusattiin? Ei todellakaan ole uhrin syytä. Jo äitini oli elämälleni tällainen tilannetta pahentava kiusaaja.

Ap

Ootko ajatellut että ehkä sun äitis kans kattelee että joo tiedän etten ole suoriutunut äitinä hyvin mutta miksi se olisi omaa syytäni, aiheuttihan omakin äitini minulle trauman sota-aikana kun ei ehtinyt tai jaksanut kuunnella minun tunteitani?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihan ilman kynsiä ja hampaita, mitä sinä saat näistä keskusteluista ja tästä palstasta? Sinulla on oikeus kirjoittaa tänne, mutta vaikutat aika pettyneeltä vastauksiin mitä saat. Olen seurannut tätä palstaa vuosia ja vuosia ja nämä keskustelut noudattavat aina ihan samaa kaavaa.

Olen vain utelias, auttaako nämä keskustelut jotenkin sinua ja mitä oikein toivot näiltä?

Hän toivoo, että joku vahvistaisi hänen harhaansa, että äiti kohteli häntä väärin ja hän on viaton uhri ja sitäpaitsi sydämellinen ja empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihan ilman kynsiä ja hampaita, mitä sinä saat näistä keskusteluista ja tästä palstasta? Sinulla on oikeus kirjoittaa tänne, mutta vaikutat aika pettyneeltä vastauksiin mitä saat. Olen seurannut tätä palstaa vuosia ja vuosia ja nämä keskustelut noudattavat aina ihan samaa kaavaa.

Olen vain utelias, auttaako nämä keskustelut jotenkin sinua ja mitä oikein toivot näiltä?

Mietin tuota äitini asennetta, että isäni olisi kuulemma ollut parempi ihminen, jos olisi kärsinyt äitini kanssapaskasta arjesta, JA se olisi kuulemma myös tehnyt hänestä onnellisen. Äitini ei tajua, että tuo on täyttä paskaa ja alkaa loukkaantuneena huutaa, jos häntä sanoo itsekkääksi tuosta ajattelusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihan ilman kynsiä ja hampaita, mitä sinä saat näistä keskusteluista ja tästä palstasta? Sinulla on oikeus kirjoittaa tänne, mutta vaikutat aika pettyneeltä vastauksiin mitä saat. Olen seurannut tätä palstaa vuosia ja vuosia ja nämä keskustelut noudattavat aina ihan samaa kaavaa.

Olen vain utelias, auttaako nämä keskustelut jotenkin sinua ja mitä oikein toivot näiltä?

Hän toivoo, että joku vahvistaisi hänen harhaansa, että äiti kohteli häntä väärin ja hän on viaton uhri ja sitäpaitsi sydämellinen ja empaattinen.

Miten niin harhan? Uskotko sinäkin, että tuollaisen akan kanssa arkea elävä mies olisi onnellisempi, koska olisi PAREMPI ihminen, kuin se, joka jää pois työelämästä ja nauttii ajastaan tehden kivoja asioita?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistatko itsessäsi sen narsistin ominaisuuden, että kaikki on aina jonkun muun syytä? Kaikki vikasi ovat äitisi syytä, muiden sukulaistesi syytä, miehesi syytä, lastesi syytä, terapeuttien syytä, jopa av-palstalaisten syytä? Sinä et tee mitään itse, vaan joku pakottaa sinut tekemään, ja siksi tekosi on hänen syytään? Voitko myöntää tämän?

En. Tiedän, etten ole suoriutunut äitinä kuten pitäisi, mutta miksi pitäisin sitä omana syynäni? Syy on äitini, ei se ainakaan itseä syyllisenä pitämällä parane. Hän oli ilkeä minulle, onko se muka oikein? Ei ole. Se on väärin ja ennen kuin se on hyvitetty mulle, mitä mä sen takia jäin vaille, ei voi olla hyvää äitiyttä itselläni. Ei ole mun syytä. Ja siis ihmisiä arvostelen siitä, että uhria syyllistetään ja haukutaan ja arvostellaan, sehän aina vain pahentaa tilannetta, ei auta, ja sitten vielä kysytään, että suostuuko uhri myöntämään, että on syypää? Kun tilanne paheni, koska kiusattiin? Ei todellakaan ole uhrin syytä. Jo äitini oli elämälleni tällainen tilannetta pahentava kiusaaja.

Ap

Ootko ajatellut että ehkä sun äitis kans kattelee että joo tiedän etten ole suoriutunut äitinä hyvin mutta miksi se olisi omaa syytäni, aiheuttihan omakin äitini minulle trauman sota-aikana kun ei ehtinyt tai jaksanut kuunnella minun tunteitani?

Ei, ei hän ajattele niin, todellakaan. Hän on mielestään ollut todella hyvä äiti ja hän ei syytä omia vanhempiaan yhtään mistään. Hän kuulemma tiesi, että äiti rakasti häntä. No, mä en ole sellaista kokenut.

Ap

Minusta tuo on jotenkin hyytävää ja kuvaavaa äidissäni, että hän uskoo, että isäni olisi tullut onnelliseksi kotitöissä kärsimällä, koska olisi sentään voinut ajatella olevansa parempi ihminen, kuin oikeasti oli.

Sitä hän on siis markkinoinut aina minullekin.

Ap