Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kiintymyssuhdetraumasi olisikin 100% äitisi syytä on sinun kuitenkin tehtävä toipumistyö itse. Muu ei ole mahdollista.

Tietenkin on. En ole koskaan väittänyt mitään muuta. Toki palstapaskiaisten käsitys toipumistyön sisällöstä on täysin väärä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Koska siinä voi käydä niin, että jos halveksimasi ihminen vahvistuu jonain päivänä, niin hän tulee ja kostaa sulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Satutinko sinua? Ihan oikeasti? Kun kerroin, etten voi kunnioittaa ihmistä, joka riehuu ja raivoaa nimettömänä netissä, kiroilee, solvaa, uhkailee päälle p*skantamisella ja roviolla polttamisella, sen sijaan että viettäisi aikaa lastensa kanssa? Satuttiko se ajatus? Itkettääkö ihan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Satutinko sinua? Ihan oikeasti? Kun kerroin, etten voi kunnioittaa ihmistä, joka riehuu ja raivoaa nimettömänä netissä, kiroilee, solvaa, uhkailee päälle p*skantamisella ja roviolla polttamisella, sen sijaan että viettäisi aikaa lastensa kanssa? Satuttiko se ajatus? Itkettääkö ihan?

Minun haukkumiseni äitiydestäni on satuttanut minua totta kai. Syy raivoamiseen on minun äitiyteni haukkuminen. Oikeutettua raivoa, sen sijaan äitiyteni haukkuminen ei ole oikeutettua toimintaa, ja kostan sen sille, joka siihen on syyllistynyt. Ainakin sillä, etten vttu varmana poistu ätårsyttämästä ja häiritsemästä, vaikka sitä toivottaisiinkin. Koska miksi tekisin sellaisen palveluksen minulle pahaa haluaville ihmisille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kiintymyssuhdetraumasi olisikin 100% äitisi syytä on sinun kuitenkin tehtävä toipumistyö itse. Muu ei ole mahdollista.

Tämä. Melkein vuosikymmenen terapian jälkeen työtä ei ole edes aloitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kiintymyssuhdetraumasi olisikin 100% äitisi syytä on sinun kuitenkin tehtävä toipumistyö itse. Muu ei ole mahdollista.

Tämä. Melkein vuosikymmenen terapian jälkeen työtä ei ole edes aloitettu.

No, se on täysin niiden vastuulla, jotka ovat mielenterveystyön ammatin itselleen lukeneet. Minä haluan parantua traumoistani, mutta en itse osaa niitä tunnistaa tai kartoittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

En itse näkisi olevani narsisti, näkisin ennemminkin, että äitini halua aikaansaada elämästäni kauheaa kärsimystä on syynä kaikkeen. Tai siis äitini ei tietenkään näkisi toimintaansa noin, mutta sitähän se on, kun ei anna lapsensa tehdä omia valintoja ja nauttivan elämästä, vaan tulee väliin vaatien lasta tekemään sellaista, josta hänelle tulee tosi paha olo. Ja vielä huutaa ja syyllistää perään, miten lapsen käy kauhealla tavalla, jos ei valitse sellaista, jota äiti pitää oikeana ja hyvänä. Mikään muu ei ollut oikein, eikä hyvää, eikä hyvän ihmisen tekemisiä.

Se sai minut tekemään asioita, jotka eivät sovi minulle. En silti koe, että olisin narsisti(nen) vanhempana, vaan ennemminkin äitini pahoilla vaatimuksilla häiritty ihminen, joka ei saa itse valita ajatuksiaan eikä mielipiteitään, koska äitini on nähnyt minussa aina pelkkää pahaa. Tai reagoinut siten minuun. Itse hän ei sitä tunnista ja väittää, että ei halua mitään pahaa, mutta alkaa huutaa ja raivota jos hänelle sanoo hänen satuttaneen minua. Siis sen sijaan, että heräisi, että kauheaa, mitä hän on oikein saanut aikaan!?

Mutta koska en ymmärrä kiintymyssuhteen trauman hoidosta yhtään mitään, en osaa sanoa, mikä apu laukaisisi suhteeni lapsiini ja siis poistaisi kaiken sen pahan, mitä äitini on sille tehnyt. Siis varmaan tarkoittamattaan, mutta se ei auta, vaan tulos on sama, kuin olisi halunnut pahaa, koska ei ota vastuuta siitä, miten on käyttäytynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

En ole varma puhutko esimerkissäsi narsisteista edes ollenkaan. Ei narsistia välttämättä leimaa mikään selkeästi häiriintyneeksi nähtävissä oleva käytös, narsisti on usin juuri se, joka on todella hillitty ja kurinalainen. Äitinikin kun huusi minulle, niin sitä ei KOSKAAN tapahtunut kenenkään läsnäollessa, van aina vain silloin, kun ketään ei ollut paikalla. On ihan mahdollista, ettei hän itse edes tiedosta huutaneensa niin karmealla tavalla, ainakin Dr.Philissä oli kerran nainen, joka tajusi vasta nähtyään itsestään videoita karjumassa lapselleen, että miten kamalaa se oli. Sitä ennen vähätteli kaikkea täysin. Esim. keksi lapsen oksentavan hänen kiusakseen, kun lasta pelotti äidin huutaminen ja uhkailut.

Minä en oksentanut, mutta minäkin huusin takaisin, jos äitini olisi nähnyt videon itsestään, ois ehkä tajunnut, miksi mä jouduin huutamaan, se oli täysin hänen takiaan, eikä siksi, että mussa oli vikaa.

Niin että narsisti on oikeasti paljon vahingoittavampi ihminen, kuin esimerkkisi tasapainoton huutaja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teksi mieli koota jokainen palstalla itseäni halveksiva akka pinoon, asettaa roviolle ja sytyttää. Mutta teidän heikkoudeksenne luetaan kyvyttömyys tunnistaa kanssaihmistenne uhriutta ja traumoja ja olla tukena ja auttaa niissä tai olla edes turpa tukossa, kun teistä on vain vahinkoa. Ette siis osaa sitä. Karma sen teille kostaa every day, buahhahhaaa. Se, jota on kiusattu saa perinnöksi miljuunan, hih.

Ap

Sinä olet kyvytön suojelemaan itseäsi kun pyörii täällä vaikka tämä paikka satuttaa sua.

Plus millä tavalla tuollainen puhe, jossa toivot ihmisiä poltettavan roviolla, voi herättää kenestäkään halua auttaa sinua?

Vaikka apua tarvitsetkin, yliarvioit muiden voimavaroja. Ei normaaleilla ihmisillä ole sellaisia taitoja, jotka sinun traumasi parantaisi. Vaadit liikaa lähimmäisiltäsi ja jopa palstalaisilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

En ole varma puhutko esimerkissäsi narsisteista edes ollenkaan. Ei narsistia välttämättä leimaa mikään selkeästi häiriintyneeksi nähtävissä oleva käytös, narsisti on usin juuri se, joka on todella hillitty ja kurinalainen. Äitinikin kun huusi minulle, niin sitä ei KOSKAAN tapahtunut kenenkään läsnäollessa, van aina vain silloin, kun ketään ei ollut paikalla. On ihan mahdollista, ettei hän itse edes tiedosta huutaneensa niin karmealla tavalla, ainakin Dr.Philissä oli kerran nainen, joka tajusi vasta nähtyään itsestään videoita karjumassa lapselleen, että miten kamalaa se oli. Sitä ennen vähätteli kaikkea täysin. Esim. keksi lapsen oksentavan hänen kiusakseen, kun lasta pelotti äidin huutaminen ja uhkailut.

Minä en oksentanut, mutta minäkin huusin takaisin, jos äitini olisi nähnyt videon itsestään, ois ehkä tajunnut, miksi mä jouduin huutamaan, se oli täysin hänen takiaan, eikä siksi, että mussa oli vikaa.

Niin että narsisti on oikeasti paljon vahingoittavampi ihminen, kuin esimerkkisi tasapainoton huutaja.

Ap

Kuulostaa karmivalta äidiltä.. Ei ihme että oot noin sekaisin.

Ja äidissäni minua ahdistaa se, että itse olisin paremmin tiennyt, mikä mulle ei ainakaan sovi, mistä tulee paha olla, niin miksi hän halusi mulle juuri niitä asioita? Väitti, että AINOASTAAN sellaisten asioitten kautta elämästäni tulisi kunnollista. Nyt, kun syytän häntä siitä, ettei tullut, niin ei ota vastuuta ja esim. sano, että on todellapahoillaan. Hän ikään kuin raivoaa siitä minulle, ettei hänen vaatimansa toteutukset ja neuvot toimineet, vaan ne todellakin osoittautuivat paskoiksi.

Vaikka niiden esittelyvaiheessa ne olivat niin maailman parhaita. Ja siis itse en tiennyt, koska ei ollut elämänkokemusta. Ja äiti demonisoi kaiken mistä mä pidin. Esim. sen, ettei mene töihin jos masennusta ei ole parannettu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

En ole varma puhutko esimerkissäsi narsisteista edes ollenkaan. Ei narsistia välttämättä leimaa mikään selkeästi häiriintyneeksi nähtävissä oleva käytös, narsisti on usin juuri se, joka on todella hillitty ja kurinalainen. Äitinikin kun huusi minulle, niin sitä ei KOSKAAN tapahtunut kenenkään läsnäollessa, van aina vain silloin, kun ketään ei ollut paikalla. On ihan mahdollista, ettei hän itse edes tiedosta huutaneensa niin karmealla tavalla, ainakin Dr.Philissä oli kerran nainen, joka tajusi vasta nähtyään itsestään videoita karjumassa lapselleen, että miten kamalaa se oli. Sitä ennen vähätteli kaikkea täysin. Esim. keksi lapsen oksentavan hänen kiusakseen, kun lasta pelotti äidin huutaminen ja uhkailut.

Minä en oksentanut, mutta minäkin huusin takaisin, jos äitini olisi nähnyt videon itsestään, ois ehkä tajunnut, miksi mä jouduin huutamaan, se oli täysin hänen takiaan, eikä siksi, että mussa oli vikaa.

Niin että narsisti on oikeasti paljon vahingoittavampi ihminen, kuin esimerkkisi tasapainoton huutaja.

Ap

Video olisi hyödyllinen. Näkisit niten itse käyttäyfyit ja mitä äitisi todellisuudessa sanoi. "Meljein katsoi pahasti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teksi mieli koota jokainen palstalla itseäni halveksiva akka pinoon, asettaa roviolle ja sytyttää. Mutta teidän heikkoudeksenne luetaan kyvyttömyys tunnistaa kanssaihmistenne uhriutta ja traumoja ja olla tukena ja auttaa niissä tai olla edes turpa tukossa, kun teistä on vain vahinkoa. Ette siis osaa sitä. Karma sen teille kostaa every day, buahhahhaaa. Se, jota on kiusattu saa perinnöksi miljuunan, hih.

Ap

Sinä olet kyvytön suojelemaan itseäsi kun pyörii täällä vaikka tämä paikka satuttaa sua.

Plus millä tavalla tuollainen puhe, jossa toivot ihmisiä poltettavan roviolla, voi herättää kenestäkään halua auttaa sinua?

Vaikka apua tarvitsetkin, yliarvioit muiden voimavaroja. Ei normaaleilla ihmisillä ole sellaisia taitoja, jotka sinun traumasi parantaisi. Vaadit liikaa lähimmäisiltäsi ja jopa palstalaisilta

En kyllä vaatisi mitään auttamista ja apua, koko homma liittyy siihen, että äitiyttäni on haukuttu ja haluttu satuttaa yms. Siis ei se olekaan ns. hyvää tai kehuttavaa, mutta haukkuminenhan pahentaa asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ehkä osa luuli, että menen sinne terapiaani sopeutumaan? Sitten hirveä itku ja valitus, ettei terapia etene, koska en sopeutunutkaan? Hoho, se terapia osasi AUTTAA just oikealla tavalla, auttoi lopettamaan sopeutumisen minulle pahoinvointia aiheuttaviin asioihin! Haha

Mutta lasten suuntaan ovat ongelmat vielä hoitamatta. Miten kiintymyssuhteen traumaani hoidetaan!!!???

Ap

Jos äitisi todellakin oli narsisti ja lapsuuden kokemustesi seurauksena olet oppinut samanlaisen tavan suhtautua lähimmäisiisi, ei siihen ole olemassa parannuskeinoa.

Sama homma toimii kuin alkoholismissakin.

Juopon ainoa keino "parantua" on tunnustaa olevansa alkoholisti ja lakata juomasta.

Narsistin ainoa keino vähentää aiheuttamiaan haittoja ympäristölle on tunnustaa olevansa narsisti ja yrittää suojella ihmisiä omalta käytökseltään.

Kummastakaan tilasta ei koskaan parane täysin.

Juopot ratkeavat juomaan, narsistit olemaan vittumaisia, mutta niitä haittoja muille voi vähentää vuosien kuluessa ja retkahdusten (narsistisen käytöksen) tapahtuessa, asiasta pitää vain ottaa opikseen ja aloittaa uudelleen itsekasvatus ja läheisten suojeleminen.

Tuntuu että juopon on helpompaa tunnustaa olevansa juoppo, kuin narsistin tai psykopaatin tunnustaa olevansa jollain tavalla häiriintynyt, mutta tsemppiä tiellesi Ap, kyllä se siitä.

Suurin ongelma ovat lapsesi, sillä sinun "kasvatusperiaatteittesi" seurauksena he todennäköisesti kasvavat samanlaisiksi kuin sinä ja oli kyllä sinulta inhimillinen teko (todennäköisesti alitajuntasi sanelema) hylätä perhe-elämä ja suojella sillä tavalla lasten tulevaisuutta.

Seinähullu psykohan sinä olet, mutta jotain logiikkaa tuossa lasten elämästä katoamisessa oli.

Respect.

En ole varma puhutko esimerkissäsi narsisteista edes ollenkaan. Ei narsistia välttämättä leimaa mikään selkeästi häiriintyneeksi nähtävissä oleva käytös, narsisti on usin juuri se, joka on todella hillitty ja kurinalainen. Äitinikin kun huusi minulle, niin sitä ei KOSKAAN tapahtunut kenenkään läsnäollessa, van aina vain silloin, kun ketään ei ollut paikalla. On ihan mahdollista, ettei hän itse edes tiedosta huutaneensa niin karmealla tavalla, ainakin Dr.Philissä oli kerran nainen, joka tajusi vasta nähtyään itsestään videoita karjumassa lapselleen, että miten kamalaa se oli. Sitä ennen vähätteli kaikkea täysin. Esim. keksi lapsen oksentavan hänen kiusakseen, kun lasta pelotti äidin huutaminen ja uhkailut.

Minä en oksentanut, mutta minäkin huusin takaisin, jos äitini olisi nähnyt videon itsestään, ois ehkä tajunnut, miksi mä jouduin huutamaan, se oli täysin hänen takiaan, eikä siksi, että mussa oli vikaa.

Niin että narsisti on oikeasti paljon vahingoittavampi ihminen, kuin esimerkkisi tasapainoton huutaja.

Ap

Video olisi hyödyllinen. Näkisit niten itse käyttäyfyit ja mitä äitisi todellisuudessa sanoi. "Meljein katsoi pahasti".

Tiedän kyllä itse. Minulla ei ole mitään syytä muistaa äitini toimineen pahemmin, kuin hän toimi. Ja minua sattuneen enemmän, kuin sattui. Minullehan olisi hyvä, kun en voisi muistaa yhtään satuttavaa kohtaa tai muistoa.

Ap