Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikilla (suurimmalla osalla) on kiintymyssuhdetrauma.

Me kaikki olemme kotivammaisia.

Kenenkään äiti ei ole meiltä pyytänyt anteeksi asiaa.

Mitä luulet: miksi me muut kuitenkin olemme päässeet asian yli ja kykenemme antamaan asian olla?

Teidän äitinne eivät ole yhtä voimakkaita haluamaan miten elätte elämänne tai te ette ole äitejänne kohtaan yhtä empaattisia, kuin minä. Minä otin empaattisena ihmisenä kaiken syyllisyyden.

Ap

"Empaattisena ihmisenä"??

BUHAHAHHAHHAHA

Ja muutenkin, oletko niin yksinkertainen saatanan aivokpääkiö, --

Ap

Siinäpä taas on äänessä empaattinen ja sydämellinen hienoston jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Ei ole normaalia vetää 40 vuoden itkupotkuraivareita siitä, että äiti käskee siivoamaan huoneen tai toivoo että lapsi poimisi valkovuokkoja äitienpäivänä. Muuten kaikilla maailman ihmisillä olisi kiintymyssuhteen trauma. En tiedä mikä vika sinussa on, mutta sinussa se joka tapauksessa on.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Ja siis jos suurimassa osassa perheitä on opetettu lapsia sopeutumaan heille pahaa oloa tuottaviin asioihin, niin en voi sille mitään, että mua sellaisen paskan ei kuulu koskettaa. Mulle kuuluu onnellinen elämä, tarpokaa te vain paskassa, jos ette paremmasta tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Ei ole normaalia vetää 40 vuoden itkupotkuraivareita siitä, että äiti käskee siivoamaan huoneen tai toivoo että lapsi poimisi valkovuokkoja äitienpäivänä. Muuten kaikilla maailman ihmisillä olisi kiintymyssuhteen trauma. En tiedä mikä vika sinussa on, mutta sinussa se joka tapauksessa on.

On täysin normaalia ja ennen kaikkea tervettä. Sairasta on se, että sopeutuu itselleen pahaa oloa tuottaviin asioihin ja on kateellinen kaikille niille, jotka nostavat sellaiset kysymykset esiin vääryyksinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Ei ole normaalia vetää 40 vuoden itkupotkuraivareita siitä, että äiti käskee siivoamaan huoneen tai toivoo että lapsi poimisi valkovuokkoja äitienpäivänä. Muuten kaikilla maailman ihmisillä olisi kiintymyssuhteen trauma. En tiedä mikä vika sinussa on, mutta sinussa se joka tapauksessa on.

Syyllisty itse vaan syyttömän ja uhrin kiusaamisestasi, koska niin sä olet toiminut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Susta vois tehdä jo elokuvan. Kauhuelokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Kiintymyssuhten trauma ei vanhene täysi-ikäisenä. Se on niin kauan kunnes uhri saa apua, jota ei lapsena oma äiti antanut! Koska ei välittänyt lapsestaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Ei perheterapeuttikaan sanonut, että hei, mutta sä et ole enää lapsi, traumaa ei saa olla! 😂😂😂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Ei ole normaalia vetää 40 vuoden itkupotkuraivareita siitä, että äiti käskee siivoamaan huoneen tai toivoo että lapsi poimisi valkovuokkoja äitienpäivänä. Muuten kaikilla maailman ihmisillä olisi kiintymyssuhteen trauma. En tiedä mikä vika sinussa on, mutta sinussa se joka tapauksessa on.

Sinussa on vikaa, sinä olet syyllinen mielensäpahoitetun kiusaamiseen, siinä ei ollut MITÄÄN hyvää eikä oikeaa, eikä kukaan palkitse sinua edes millin perinnöllä. Kato nyt, miten sä et pahana ihmisenä saa mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki raivoamist jne ovat äitini syytä TÄYSIN, koska minua on pakotettu sopeutumaan nimenomaan pahan olon aikaansaaviin asioihin, se oli pyllyp*rsereiän eli äitini mielestä oikein.

Sä teet sun lapsille samaa. Miksi pakotat heitä ja se on susta oikein?

Vaikka kiintymyssuhdetraumasi olisikin 100% äitisi syytä on sinun kuitenkin tehtävä toipumistyö itse. Muu ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Tämä ei ole vastaus, koska siinä valehdellaan kaikesta. On pakko valehdella, että saa asian minun syykseni. Jota siis tämä ihminen yrittää. Koska ei halua myöntää kiusaavansa uhreja, ei auttavansa.

Ap