Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
On sosiaalivirastoja joissa epäpäteviä on 90 prosenttia työntekijöistä.
Ja tätä vaatimusta kierretään myös mm niin, että varsinaisen työn tekevät lähihoitajat tms ja sitten se viraston ainoa pätevä sosiaalityöntekijä vain kuittaa näiden epäpätevien tekemiset, jolloin ne tekemiset muuttuvat "pätevän tekemisiksi".
Tällöin se pätevä ei edes koskaan oikeasti tapaa tai edes puhelimessa puhu "asiakkaidensa" kanssa, mutta muotoseikat menee oikein.
Taidat sekoittaa insinööritoimistot ja sosiaalitoimistot. Lastensuojelussa niin avohuollossa kuin sijoituksessa vastuusosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan pätevä. Voi olla, että ei ole vielä valmistunut, mutta silloin puhutaan syventävien opintojen vaiheessa olevasta kandin tasoisesta sijaisesta. Monet isommat päätökset ml. huostaanotot on delegoitu johtaville sosiaalityöntekijöille. Nämä yleensä ovat itsekin perheen tavanneet tai ainakin ovat erittäin hyvin kartalla, sillä vastuusosiaalityöntekijät käyvät säännöllisesti asiakasasiat johtavien kanssa läpi.
Monet isot päätökset (esim. huostaanotot) tekee sosiaalityöntekijä joka on YLEENSÄ tavannut perheen???
Siis todellako noin raaka toimenpide voidaan tehdä perhettä tapaamattakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
On sosiaalivirastoja joissa epäpäteviä on 90 prosenttia työntekijöistä.
Ja tätä vaatimusta kierretään myös mm niin, että varsinaisen työn tekevät lähihoitajat tms ja sitten se viraston ainoa pätevä sosiaalityöntekijä vain kuittaa näiden epäpätevien tekemiset, jolloin ne tekemiset muuttuvat "pätevän tekemisiksi".
Tällöin se pätevä ei edes koskaan oikeasti tapaa tai edes puhelimessa puhu "asiakkaidensa" kanssa, mutta muotoseikat menee oikein.
Taidat sekoittaa insinööritoimistot ja sosiaalitoimistot. Lastensuojelussa niin avohuollossa kuin sijoituksessa vastuusosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan pätevä. Voi olla, että ei ole vielä valmistunut, mutta silloin puhutaan syventävien opintojen vaiheessa olevasta kandin tasoisesta sijaisesta. Monet isommat päätökset ml. huostaanotot on delegoitu johtaville sosiaalityöntekijöille. Nämä yleensä ovat itsekin perheen tavanneet tai ainakin ovat erittäin hyvin kartalla, sillä vastuusosiaalityöntekijät käyvät säännöllisesti asiakasasiat johtavien kanssa läpi.
Monet isot päätökset (esim. huostaanotot) tekee sosiaalityöntekijä joka on YLEENSÄ tavannut perheen???
Siis todellako noin raaka toimenpide voidaan tehdä perhettä tapaamattakin?
Vastuusosiaalityöntekijä valmistelee. Ennen huostaaanottoa on vastuusosiaalityöntekijä tavannut perhettä varmasti monta kertaa ja moni muu myös kuten. esim intensiivi perhetyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.
Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.
Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.
Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.
Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.
Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.
Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
On sosiaalivirastoja joissa epäpäteviä on 90 prosenttia työntekijöistä.
Ja tätä vaatimusta kierretään myös mm niin, että varsinaisen työn tekevät lähihoitajat tms ja sitten se viraston ainoa pätevä sosiaalityöntekijä vain kuittaa näiden epäpätevien tekemiset, jolloin ne tekemiset muuttuvat "pätevän tekemisiksi".
Tällöin se pätevä ei edes koskaan oikeasti tapaa tai edes puhelimessa puhu "asiakkaidensa" kanssa, mutta muotoseikat menee oikein.
Taidat sekoittaa insinööritoimistot ja sosiaalitoimistot. Lastensuojelussa niin avohuollossa kuin sijoituksessa vastuusosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan pätevä. Voi olla, että ei ole vielä valmistunut, mutta silloin puhutaan syventävien opintojen vaiheessa olevasta kandin tasoisesta sijaisesta. Monet isommat päätökset ml. huostaanotot on delegoitu johtaville sosiaalityöntekijöille. Nämä yleensä ovat itsekin perheen tavanneet tai ainakin ovat erittäin hyvin kartalla, sillä vastuusosiaalityöntekijät käyvät säännöllisesti asiakasasiat johtavien kanssa läpi.
En sekoita. Olipa epäasiallinen heitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Ahaa. Mistä lähtien?
Täällä yksi sossu ottaa hoitaakseen työparinsa kanssa lasun. Tekevät tarvittaessa arviointikäynnin ja miettivät aiheutuuko jatkotoimenpiteitä ja sijoitustapauksessa kyllä työntekijäksi jää sama. Missä toimitaan toisin?
Vantaalla uusien asiakkaiden palvelut käsittelee ilmoitukset jos ei lapsi ole jo valmiiksi asiakkaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Ja kaikki perustuu mutuun, kirjauksiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Ahaa. Mistä lähtien?
Täällä yksi sossu ottaa hoitaakseen työparinsa kanssa lasun. Tekevät tarvittaessa arviointikäynnin ja miettivät aiheutuuko jatkotoimenpiteitä ja sijoitustapauksessa kyllä työntekijäksi jää sama. Missä toimitaan toisin?Vantaalla uusien asiakkaiden palvelut käsittelee ilmoitukset jos ei lapsi ole jo valmiiksi asiakkaana.
Loppuuko niiltä työt jos ilmoituksia uusista lapsista ei tule? Vai mitä ne tekee? Pyörittelee peukaloita lopun työpäivää? Vai venyttää huolikartoitusta perheen tilanteesta jossa lapsella oli eripari sukat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Ahaa. Mistä lähtien?
Täällä yksi sossu ottaa hoitaakseen työparinsa kanssa lasun. Tekevät tarvittaessa arviointikäynnin ja miettivät aiheutuuko jatkotoimenpiteitä ja sijoitustapauksessa kyllä työntekijäksi jää sama. Missä toimitaan toisin?Vantaalla uusien asiakkaiden palvelut käsittelee ilmoitukset jos ei lapsi ole jo valmiiksi asiakkaana.
Loppuuko niiltä työt jos ilmoituksia uusista lapsista ei tule? Vai mitä ne tekee? Pyörittelee peukaloita lopun työpäivää? Vai venyttää huolikartoitusta perheen tilanteesta jossa lapsella oli eripari sukat?
Niiden pitää varmaan ryhtyä asiakasrekryyn esim Hesarissa. "Tänne vaan ilmoituksia, kaikki käy!!!! Huhuu!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Ahaa. Mistä lähtien?
Täällä yksi sossu ottaa hoitaakseen työparinsa kanssa lasun. Tekevät tarvittaessa arviointikäynnin ja miettivät aiheutuuko jatkotoimenpiteitä ja sijoitustapauksessa kyllä työntekijäksi jää sama. Missä toimitaan toisin?Vantaalla uusien asiakkaiden palvelut käsittelee ilmoitukset jos ei lapsi ole jo valmiiksi asiakkaana.
Loppuuko niiltä työt jos ilmoituksia uusista lapsista ei tule? Vai mitä ne tekee? Pyörittelee peukaloita lopun työpäivää? Vai venyttää huolikartoitusta perheen tilanteesta jossa lapsella oli eripari sukat?
Jos seuraisit mediaa, olisit kuullut, että Vantaalla on täysi mahdottomuus käsitellä lakisääteisessä ajassa sisään tulleita ilmoituksia. Vantaa on saanut tästä sakot AVI:lta lukuisia kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.
Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.
Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Ja kaikki perustuu mutuun, kirjauksiin jne.
No milläpä lääkäri sinulta diagnosoi flunssan? Ihan ammattitaidolla ja tapaamisilla. Miksi se sosiaalityössä olisi eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Maisterin koulutuksella luulis tietävän ettei noi kirjaukset tulkintoineen ja mutuiluineen kävisi edes tieteellisen tutkimuksen faktoiksi. Mutta huostaanottopäätöksen perusteiksi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Ja kaikki perustuu mutuun, kirjauksiin jne.
No milläpä lääkäri sinulta diagnosoi flunssan? Ihan ammattitaidolla ja tapaamisilla. Miksi se sosiaalityössä olisi eri asia?
Koska flunssan diagnosointi on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin perheen monimutkaisen dynamiikan.
Lisäksi väärän diagnoosin seuraukset on olemattomat.
Eipä sitä amputoimaankaan kukaan lääkäri kevein perustein lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.
Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.
Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.
Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.
Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.
Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.
Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.
Loistava lista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Maisterin koulutuksella luulis tietävän ettei noi kirjaukset tulkintoineen ja mutuiluineen kävisi edes tieteellisen tutkimuksen faktoiksi. Mutta huostaanottopäätöksen perusteiksi kyllä.
Sinulla ei selvästikään ole hajuakaan lastensuojelun prosesseista. Jos olisi, et väittäisi esim. perhekuntoutuksen lopppuarviota mutuksi ja kirjausten tulkinnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis että esim. lähihoitajan koulutuksella valmistellaan nää huostaanotot jotka perustuvat vain huolikirjauksiin eikä mihinkään tasapuolisiin oikeudenkäynteihin? Ja se koulutettu sosiaalityöntekijä on vain kumileimasin?
Maisterin koulutuksella valmistellaan päätökset, jotka perustuvat maisterin tekemäään arvioon lapsen tilanteesta, hänen tilanteeseensa liittyvistä riskeistä ja suojaavista tekijöistä, ajallisesti arvioiden. Yleensä käytössä on tuossa vaiheessa myös intensiiviperhetyön arvio, perhekuntoutuksen arvio jne. eri avohuollon tukikeinojen vaikuttavuuden arviointi, tarvittaessa moniammatillisen tiimin arvioita kuten esim. lääkärin lausuntoja. Toinen maisteri johtavassa asemassa virallisesti tekee päätöksen, jotta aina on ainakin kahden maisterin arvio olemassa. Riitainen huostaanotto päätetään aina hallinto-oikeudessa.
Ja kaikki perustuu mutuun, kirjauksiin jne.
No milläpä lääkäri sinulta diagnosoi flunssan? Ihan ammattitaidolla ja tapaamisilla. Miksi se sosiaalityössä olisi eri asia?
Sosiaalityössä niitä kirjauksia tekee erittäin kirjava porukka ja valtakunnalliset käypä hoito -suositukset puuttuu. Lastensuojelussa on myös syyllisyysperiaate eli perheestä halutaan löytää paha. Päätöksiä tehdään edes tapaamatta asiakasta.
Sosiaalipuolella ei myöskään tunneta edes oman alan lainsäädäntöä, eikä kunnioiteta muutenkaan länsimaisen oikeusvaltion periaatteita.
Esim. Helsingissä on erikseen palvelutarpeen arviointi, avohuolto ja sijoitus.