Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Kyllä materiaalin epäluotettavuus on asia joka pitää tuoda oikeuden tietoon. Tietenkin. Koska se kertoo ammattitaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Lastenvalvoja ei hoida mitään muuta kuin sopuisien vanhempien sopimusten sinetöintiä allekirjoituksellaan. Heidän velvollisuutensa olisi ennen vahvistamista varmistua siitä, ettei parisuhteessa ole ollut väkivaltaa, jotta sopimuksen lapsen edun mukaisuus varmistuisi. Kuinka moni tekee niin?
Selvää on, että lastensuojelussa halutaan siirtää huoltoriidat pois työlistalta. Kuitenkin tiedetään, että ne kuormittavat lapsia. Heille myöskään "selvittäkää oikeudessa" ei todellakaan ole paras vaihtoehto koskaan. Se kuormittaa kunnollista vanhempaa henkisesti ja taloudellisesti, aiheuttaa huolta ja pelkoa. On myös mahdollista, että molemmat vanhemmat ovat epäkunnollisia. Silloinkin lapsi kuormittuu oikeusprosessista.
Edelleen, huoltoriitoihin liittyen tehdään luvattoman paljon perättömiä ilmoituksia, jotka myös tutkitaan. Eduskunnan oikeusasiamies väittää, ettei prosessi aiheuta tuskaa, mutta lääkäri ja koko perhe todistaa toisin.
Miten lastensuojeluksi kutsuttu voi ylimalkaisesti rajata näin merkittävän asian vastuunsa ulkopuolelle ja olla siinä hyvin ammattitaidoton ja vieläpä lisätä vainoa (tutustuthan mm.vaino-sivuihin ja vainon vaikutuksiin lapsissa)?Kyllä, katson täysin oikeutetuksi kritisoida lastensuojelua.
Meidän lainsäädäntömme mukaan huoltajat sopivat yhteisten lasten huollosta ja tapaamisista. Jos asia ei toimi, huoltajien täytyy muuttaa tekemäänsä sopimusta ja jos se ei onnistu, antaa asia käräjäoikeuden päätettäväksi. Lastensuojelulla ei ole asiassa sanavaltaa mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Kyllä materiaalin epäluotettavuus on asia joka pitää tuoda oikeuden tietoon. Tietenkin. Koska se kertoo ammattitaidosta.
Huostaanottopäätösten käsittely käräjäoikeudessa kestää pahimmillaan nykyisin vuoden. Mitenkä kauan se kestäisi, jos kaikki päivittäiskirjaukset olisivat oikesukelpoisia ja riitautettavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Kyllä materiaalin epäluotettavuus on asia joka pitää tuoda oikeuden tietoon. Tietenkin. Koska se kertoo ammattitaidosta.
Huostaanottopäätösten käsittely käräjäoikeudessa kestää pahimmillaan nykyisin vuoden. Mitenkä kauan se kestäisi, jos kaikki päivittäiskirjaukset olisivat oikesukelpoisia ja riitautettavissa?
Ahaa. Eli sinne huolimössöputkeen pitää saada kaikki mahdollinen materiaali ja mieluiten kaikki Suomen lapsiperheet mutta loppupäässä onkin ylläTtäen hirveä kiire eikä ole niin nokonuukaa ollenkaan enää. Vauhdilla vaan, oikeusturvasta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Kyllä materiaalin epäluotettavuus on asia joka pitää tuoda oikeuden tietoon. Tietenkin. Koska se kertoo ammattitaidosta.
Huostaanottopäätösten käsittely käräjäoikeudessa kestää pahimmillaan nykyisin vuoden. Mitenkä kauan se kestäisi, jos kaikki päivittäiskirjaukset olisivat oikesukelpoisia ja riitautettavissa?
Huostaanottopäätöstä ei käsitellä ikinä käräjäoikeudessa.
Eli väärää kirjausta ei voi oikaista millään systeemillä varmasti? Silloin tuo on mielivaltainen systeemi jossa ei ole oikeusturvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Asiakirjat kuten esim. päätökset koskien huostaanottoa tai sen aikana tapahtumia rajoituksia ovat kaikki valituskelpoisia päätöksiä, joihin vastaa hallinto-oikeus. Edelleenkin lainsäätäjä on linjannut huolto- ja tapaamisriitojen selvittelyä varten lastenvalvojat ja käräjäoikeudet, ei lastensuojelua. Turhaa siitä lastensuojelua haukut.
Heh heh. Joo, valituskelpoisia hallinto-oikeuteen eli mitään todistelua enää ei oteta vastaan. Tyhjän arvoinen valituskierros siis.
Sinä voit valitukseesi kirjata kaiken sen todistelun, jota mielestäsi ei ole riittävästi käsitelty.
Mihin kirjaan kaikki väärät väittämät kirjauksissa joille ei ole edes todisteita?
Mihinkä kirjauksiin nyt jumitat? Tarkoitatko asiakassuunnitelmia vai mitä?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.
Eli esim. laitosten päivittäiskirjauksia. "X heräsi klo 7 ja joi mehua"? Näitäkö pitäisi alkaa oikeudessa riitauttamaan, että ei kun se sanoi juoneensa vettä.
Miksi laitoksessa käytetään resursseja noin toisarvoisten asioiden kirjauksiin?
Eikö laitoksilla olisi tähdellisempääkin mihin panostaa, etenkin viimeaikaisten uutisointien valossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Tavallinen tallaaja on kyllä se asiantuntija siinä miten mielivaltaisesti lastensuojelu voi pahimmillaan vaikuttaa perheen elämään jos on kokenut sen. Kannattaisi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Silti se asiantuntija ei erota vettä mehusta? Eikä oikeusvaltiota mielivallasta?
Tuolle alalle on kerääntynyt toimijoita joilla on niin suuri munchauseniin verrattavissa oleva sisäinen tarve "pelastaa" lapsia vanhemmiltaan että viis veisaavat oikeusvaltiosta, oikeusperiaatteista tai siitä että vanhemmat ovat ihan normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuossa aiemminhan tarkoitettiin sitä, että vanhemman pitäisi jo sos työntekijän haastattelun yhteydessä nähdä mitä haastattelusta on kirjattu ja korjata mahdolliset virheet jo siinä tilanteesa. Näin virheelliset väitteet eivät edes menisi sinne hallinto-oikeuteen.
Vaikka joskus vanhempi saattaakin valehdella, saataisiin ainakin mustaa valkoisella siitä, mitä vanhempi haluaa sanoa. Tällaisesta ehkä niitä valheitakin olisi helpompi saada kiinni, nythän ei tiedä onko väärä tieto peräisin vanhemmasta vai sossun virhekirjauksesta.
Miten saisi poistettua kunnianloukkaukset kirjauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolle alalle on kerääntynyt toimijoita joilla on niin suuri munchauseniin verrattavissa oleva sisäinen tarve "pelastaa" lapsia vanhemmiltaan että viis veisaavat oikeusvaltiosta, oikeusperiaatteista tai siitä että vanhemmat ovat ihan normaaleja.
Varokaa huolialalla olevia ihmisiä jotka pyrkivät tunkeutumaan lasten elämään "luottoaikuiseksi". Saattavat viitata tuolla sanalla itseensä. Nää ei ole tasapainoisia.
Meillä oli myös juoruja kirjauksissa. Siis tyyliin, että anonyymin ilmoittajan mukaan muut ovat kertoneet hänelle... ja että joku toinen oli sanonut meistä näin.
Menee jotenkin aivan överiksi, että ”tiedolle” ei pystytä edes lähdettä nimeämään ja silti ne on lapsen dokumentissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Silti se asiantuntija ei erota vettä mehusta? Eikä oikeusvaltiota mielivallasta?
Entäs kun minä juon joka aamu kahvia. Lorahtaako sinne sekaan jotain, vaikka kossua?
Taitaa lorahtaa. Keittion lattialla on leivänmuruja. Huolestuttavan siivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Silti se asiantuntija ei erota vettä mehusta? Eikä oikeusvaltiota mielivallasta?
Entäs kun minä juon joka aamu kahvia. Lorahtaako sinne sekaan jotain, vaikka kossua?
Taitaa lorahtaa. Keittion lattialla on leivänmuruja. Huolestuttavan siivotonta.
Kyllä se vanhemman lasissa oleva neste takuulla on viinaa. Ei se vettä voi olla. Nyt huolestuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.
Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?
Lastensuojelu ei järjestelmänä omaa ainoastaan satunnaisia puutteita tai ole ihmisten luomana järjestelmänä luonnollisesti myös epäkohtia sisältävä. Lastensuojelu on lähtökohtaisesti toimimaton. Avun tarvitsija ja apu eivät kohtaa oikea-aikaisesti jos ollenkaan.
Tämän lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arviot aiheuttavat paljon hallaa perheille ja lapsille. Tutkimusten mukaan tiedetään, että esimerkiksi patologisoituneissa huoltoriidoissa (noin 1500-2000 vuodessa) jompi kumpi tai molemmat vanhemmat valjastavat lastensuojelun vallankäytön välineeksi. Tämän lisäksi myös muuntyyppistä tahallista kiusaamista tiedetään olevan. Nämä koskettavat tuhansia lapsia, joita lastensuojelu ei auta - päinvastoin. Huoltoriitojen kohdalla toteamus toimivallattomuudesta ei ole uskottava, sillä perättömiä ilmoituksia ei tunnisteta ja niitä tutkimalla aiheutetaan perheissä paljon tuskaa ja huolta sekä annetaan signaali pahan voittamisesta.Jos osaisin ratkaista systeemin ongelmat, olisin varmaan joku muu kuin niistä vauva-palstalle kirjoittava turhake. Kaipasin kuitenkin erityisesti lähisuhdeväkivallan tunnistamista (asia, josta Suomi saa toistuvasti moitteita), strukturoitua, läpinäkyvämpää ja aidosti tasa-arvoista prosessia, kirjausten tarkistus- ja korjausoikeutta, tulkinnan ja "mutun" tiukkaa karsimista teksteistä, faktojen tarkistamisvelvollisuutta työntekijöiltä mahdollisesti valehtelevan osapuolen tunnistamiseksi, perusteltuja ohjeistuksia tai päätöksiä jatkoon.
Toivoisin lisäksi kokemusasiantuntijuutta arogantin ylimielisyyden sijaan. Vanhempi ja lapsi tulisi kohdata ihmisenä, välittyä tunne välittämisestä. Näinhän ei yleensä ole, vaan vanhempi pyritään syyllistämään, edes jostakin samalla kun lapsi tai lapset pelkäävät mitä tapahtuu seuraavaksi.Toivoisin, että kaikki sosiaalityötä tekevät havahtuisivat. Systeemi on rikki.
Tuossa on se ylimielisyyden ongelma, ajattelet kuitenkin av turhakkeena (ei minun termini) ymmärtäväsi systeemiä ja sen ongelmia paremmin kuin asiaa pitkään tutkineet, sen kanssa työskentelevät, sitä päivittäin pohtivat. Pidät ammattilaisia tyhminä ja välinpitämättöminä, vailla omaa perehtyneisyyttä asiassa.
Sosiaalityön koulutuksessa on enenevissä määrin pyritty vastaamaan mainitsemiisi ilmiöihin; kursseja kehitetään jatkuvasti laajemmin käsittelemään lähisuhdeväkivaltaa, vieraannuttamista sekä kirjaamista. Sosiaalialalla on käynnissä myös useita projekteja em. aiheiden ja niihin vastaamisen kehittämisen tiimoilta.
Se, että systeemi on vajavainen tai rikki, ei ole syy nostaa käsiä pystyyn ja häipyä paikalta, päinvastoin.
Sitten osaat varmaankin kertoa, kuinka tänä päivänä sosiaalityöntekijä kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa ja miten hän osaa erottaa sen vieraannuttamisesta, josta puolestaan väkivaltainen hyvin usein syyttää uhria.
Nämä asiat aiheuttavat pitkäaikaista tuskaa lapsille, joten niiden paras selvittelypaikka ei ole käräjäoikeus.Osaat varmaan myös eritellä, miten kirjausten tekemistä parannetaan. Hienoa kuulla, että niiden kirja uuteen on kiinnitetty huomiota. Voit myös varmaan kertoa, kuinka on mahdollista tehdä asiakirjoja, joilla on suuri merkitys, mutta joita kukaan ei tarkista?
Lähisuheväkivallan kartoittamiseen on työkaluja, mutta samalla on myös huomioitava uhrin asema, asiasta ei välttämättä haluta/voida kertoa pelon tai häpeän vuoksi. Uhrin turvallisuus on myös kyettävä turvaamaan aukottomasti asian esille tulemisen jälkeen. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen on avainasemassa, mikä voi olla haastavaa juurikin valtasuhteiden vuoksi. Samalla kun systemaattista tunnistamista pyritään kehittämään, on saatava myös palveluketju vastaamaan niihin riskit huomioiden, jotta asiakas ei jää yksin. Nämä ovat hyvin monitahoisia asioita, joihin myös resurssit ovat vaikuttamassa osaltaan.
Kirjaamisen yhtenäistämisen kanssa on työskennelty vuosia Kansa-koulu -hankkeen tiimoilta, työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti. Määrämuotoiseen kirjaamiseen on ohjeistukset. Myös kirjaamisen oikeusvaikutukset pohditaan, niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta. Lainoppineet kouluttavat lakien tulkinnan osalta. Mikään ala tuskin koskaan on "valmis", silloin myös oppiminen ja kehittäminen loppuu.
On liian helppoa ajatella tietävänsä asioista, joista ei tiedä juurikaan. Vasta kun aiheeseen tutustuu syvällisemmin, pystyy näkemään kuinka vähän oikeastaan tietääkään ja asiat näyttäytyvät vähemmän suoraviivaisina. Tämä erottaa sen tavallisen tallaajan ja aiheen asiantuntijan.
Kumpaako me edustamme?
Viittaat resursseihin ja lähisuhdeväkivallan monitahoisuuteen ketjussa, jossa keskustellaan lastensuojelusta. Samalla koen, että kyseenalaistat kojemusasiantuntijuuteni ja perehtymiseni aiheeseen.
Mikä voisi olla tärkeämpää lastensuojelussa kuin lähisuhdeväkivallan tunnistaminen, uhrivanhemman tukeminen ja uhrilasten auttaminen? Mutta siinäpä tulevatkin resurssit, ongelman selvittämisen vaikeus ja ilmiön monitahoisuus ongelmiksi?
Kansainvälisesti Suomea nuhdellaan toistuvasti siitä, kuinka viranomaisemme eivät huomioi lasten oikeuksien sopimusta. Lapsen oikeus erityiseen suojeluun pitäisi olla ensisijainen. Suomessa kuitenkin lähisuhdeväkivaltaan suhtautuminen, ongelmat sen tunnistamisessa ja huomioimisessa sekä huolto-ja tapaamisoikeuden käyttäminen vallankäytön välineenä menevät lapsen suojelun yläpuolelle. Jokainen viranomainen on Suomessa sitoutettu Istanbulin sopimuksen kautta erityiseen huolellisuuteen näissä asioissa. Kuitenkin myös sinä, mikäli olet viranomainen ja allekirjoitat omat kommenttisi, syyllistyy huolellisuus velvoitteen rikkomiseen.
Eli jos joku soittaa sossulle vaikka ihan ilkeily mielessä niin se otetaan tosissaan ja siitä seuraa perheelle hankaluuksia koska sossu ettii väkisin viat perheestä? Ja sitten lapset pois vaan? Koska naapuri sano sitä tätä ja tota! Eikä niitä edes tutkita?
Tarkoitan kaikkia vääriä väitteitä, mutuja ja asioita joiden voin todistaa olevan erilailla kuin sossut väittää. Miten nämä käsitellään hallinto-oikeudessa? Ei mitenkään.