Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Tunnekylmän virkamiehen tunnistamisohjeiden tiivistelmä:
1) Työntekoon liittyvä komplikaatio:
- työntekijä ei tunne lakeja, ihmisoikeussopimuksia, hyvän hallinnon periaatteita eikä viran edellyttämää ohjeistusta
- tottelemattomuus: rikkoo työssään tietoisesti menettelysäännöksiä
- kaikkivoipuus: nauttii vallasta ja toisten ihmisten (varsinkin puolustuskyvyttömien tai heikommassa asemassa olevien) hallitsemisesta
- hyötynäkökulma: työntekijällä on jatkuvasti "näytönpaikka" eli voimakas pätemisen tarve saada työssään muita enemmän "tuloksia" aikaan – esim. kiireelliset sijoitukset ovat hänelle "tuloksellista toimintaa"
- epäpätevyys tai "ylikouluttautuneisuuden" myötä syntynyt ammatillinen ylemmyydentunto
- on aina oikeassa: "tietää" asiakkaan asiat asiakasta paremmin
- toimii subjektiivisten huolituntemusten ja tulkintojensa varassa
- ei osaa erottaa esimerkiksi omia lapsuudenaikaisia traumojaan, vaan asiakkaan elämä nostaa ne esiin ohjaamaan päätöksentekoa
- syyllistää asiakkaansa, vaikka tietää puutteet peruspalveluissa ja lastensuojelun tarjoamissa palveluissa
- asenteellisuus: ei arvosta ja kunnioita asiakastaan vaan pitää tätä ärsyttävänä ja "jotenkin vajaana"
- kohdistaa asiakkaaseensa epärealistisia odotuksia
- dominoi asiakastaan eli ns. pomottaa
- mitätöi tätä
- on keinoton kohtaamaan arvostelua ja kestämään kritiikkiä
- ei suostu reflektoimaan itseään ja/tai alaansa: kiistää ongelmat ja loukkaantuu syytöksistä
- voi olla ensin hyvin empaattinen saadakseen asiakkaan avautumaan (=hyvä ensivaikutelma) ja haluaa kovasti auttaa kaikin mahdollisin tavoin myös apua tarvitsemattomia, mutta kostaa, jos asiakas ei tottele häntä, pidä hänestä tai muutoin täytä hänen odotuksiaan, tai kun asiakas puolustaa oikeuksiaan ja esimerkiksi korottaa ääntään tai muutoin uhmaa häntä
- omaa Munchausenin syndrooman riskitekijöitä eli luo perheelle vakavia ongelmia saadakseen korjata niitä
- verkostoituu alan kaupallisten toimijoiden kanssa (ns. hyväsisar-järjestelmä)
- salaa kytköksiään lastensuojelubisnekseen tai pitää niitä merkityksettöminä jääviytensä kannalta
- pakoilee vastuuta, syyttää muita virheistään
- ei halua tutustua lapseen eikä perheeseen
- kieltäytyy yhteistyöstä
- toimii yhteisönsä tai oman ideologiansa ohjaamana
- pitää tuomioistuimia yhteistyökumppaninaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa hienoa, jos meillä olisi sellainen lastensuojelu, josta oikeasti saisi apua ja sellaista apua, jota tarvitsee ja jota ei tarvitsisi pelätä.
2) Käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- emotionaalinen kypsymättömyys
- ohut elämänkokemus
- heikko kielellinen kehitys (vaihtoehtoisesti monimutkainen virkakieli tai vaikeasti ymmärrettävä diskurssihelinä)
- käyttää huolipuhetta, toistelee huoli-sanaa
- äänenkäytön pulmat; käyttää herttaista ääntä (korostuneen ystävällinen, alentuva puhe, kuin puhuisi lapselle tai vähämieliselle)
- itsekritiikittömyys
- puutteelliset empatiataidot eli suppea myötäelämisen kyky
- heikot vuorovaikutustaidot
- tunnekylmyys
- kykenemättömyys samaistumiseen
- kyvyttömuus myöntää virheitään ja tuntea häpeää
- autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
- ei katso silmiin puhuessaan tai tuijottaa herkeämättä
- ei tunne sääliä
- loukkaantumisherkkyys
- passiivis-aggressiivisuus
- epärehellisyys, valehtelu, satuilu ja fabulointi; todellisuuden vääristely liioittelemalla tai jonkun asian kertomattajättämisellä
- manipuloivuus
- voimakas tarve tulla ihalluksi ja ylistetyksi
- uhmakkuus
- yhteistyökyvyttömyys
- toisinaan äärimmäinen ylihuolehtivuus
- marttyyrimäinen asenne (tarvittaessa itkuinen)
- sankarin roolin karistella uhriutuminen eli uhriksi tekeytyminen
3) Perhetilanteeseen tai perheen käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- ei omia lapsia, ei varsinkaan kapinoivia teinejä
- vähäinen kokemus lastenhoidosta, etenkin erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeisiin vastaamisesta
- ei tunne lapsen kehityksellisiä asioita, toimii mutu-pohjalta
- ei omaa lastensuojelutaustaa
- hyvä sosiaalinen tilanne, syntynyt ns. kultalusikka suussa tai muutoin elänyt homogeenisessa yhteisössä oppimatta suvaitsemaan erilaisuutta
- riippumattomuus hyvinvointipalveluista ja sitä kautta ymmärtämättömyys tuen tarpeessa olevien tilanteesta
- taustalla ei ole esimerkiksi henkilökohtaista konkurssia tai työttömyyttä ja toimeentulotuella elämistä vähintään kahden vuoden ajan syrjäytyneenä
- ei kokemusta avioerosta kriisinä ja riitaisasta huoltajuuskiistasta
- ei ole koskaan tuntenut minkäänlaista kiinnostusta päihteisiin tai vastaavasti erilaisia salattuja riippuvuuksia
- ei ole ollut burnoutissa saati kokenut psyykkistä sairausjaksoa
- ei kokemusta omasta terapiaprosessista
- ei suvussa esiintyviä tragedioita
- välttelee ongelmien kohtaamista ja selvittämistä: ei osaa riidellä rakentavasti.
Kaltoinkohtelun uhriksi joutumisen voi tunnistaa myös tarkkailemalla omia tunnekokemuksiaan:
- Tunsitko, että hän puhui sinulle vakuuttavasti, mutta myöhemmin saitkin kokea aivan päinvastaisia asioita?
- Vääristeltiinkö sanomasi?
- Tunnetko, että olet tekemisissä narsistin kanssa? Muuttuuko valkoinen mustaksi ja musta valkoiseksi?
- Koetko usein hänen seurassaan, että vain sinussa olisi vikaa?
- Tunnetko täydellistä voimattomuutta hänen vaikutuspiirinsä eli verkostonsa (luottohenkilöiden) edessä?
- Saako hän sinut syyttämään itseäsi kaikesta ja tuntemaan häpeää?
Muista, että subjektiiviset havaintosi ovat fakta, aivan kuten ammattilaisiakin on ohjeistettu muistamaan.
Miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"TALOUS
- Vuosina 1997–2013 lastensuojelun kulut kasvoivat 420 miljoonasta eurosta 1,1 miljardiin. Tästä laitoshoitoon meni valtaosa, noin 700 miljoonaa. Yritysten tuottamien lastensuojelun palvelujen osuus kolminkertaistui. (Lähde: Helsingin Sanomat.)
- Lastensuojelu työllistää suoraan arviolta 16 000 ihmistä, mikä on puolet enemmän kuin mitä poliisi työllistää. (Lähde.)
- Käytännössä sijaisperheiden taksat ovat yhdestä lapsesta kuussa noin 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Päälle tulee tukia ja etuisuuksia. (Lähde.)
- Sijaishuollossa on lisääntynyt laitoshuollon ja ammatillisten perhekotien tarve, sen ohella, että myös sijaisperheiden rekrytointi on vilkasta. Yksityisten lastenkotien määrä on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sijaishuollon laitosyksiköistä lähes 80 prosenttia on jonkin muun kuin valtion tai kunnan ylläpitämiä.
- Sijoitetun lapsen laitosvuosi maksaa vähintään 110 000 euroa. Vuoden laitossijoituksen hinnalla järjestettäisiin 3 000 tuntia kotipalvelua. "
Miten se kotipalvelu auttaa, kun nuori vetää päihteitä, panettaa aikamiehillä ja viiltelee?
Miten lastensuojelu auttaa, jos se lapsi ei tee mitään edellä mainituista asioista.
Jospa vaan herää huoli. Lapsi syö hoidossa liikaa/liian vähän. Naapurin mielestä ulkoillaan liian vähän. Vauva itkee yöllä...Kyllähän näitä huolen aiheita riittää. Paitsi jos perheen isää pelätään naapurustossa, silloin kukaan ei huolestu.Se öisin itkevä vauva ei päädy laitossijoitukseen. Se selvä ero tietty.
Esimerkin kyseinen vauva (ei minun) ei joutunut laitokseen. Lastensuojelun sossut ramppasivat perheen kodissa kymmenkunta kertaa. Ilmoittaja oli julistanut taloyhtiön pihalla, että tekee lasun jokaisesta rääkyvästä kakarasta. Hänellä on oikeus olla rauhassa kotonaan! Perheen vanhemmat olivat luonnollisesti aika järkyttyneitä, kun joutuivat todistelemaan, että hoitavat lapsiaan hyvin.
Neuvolassa ei ollut koskaan mitään huomautettavaa lasten hoidon suhteen.
Tämäkin ilmoitus oli vain pahansuovan ihmisen tekemä.
Sossuille ei tullut mieleen, että ilmoitus voisi olla kiusantekoa. Aika tehokasta kiusantekoa, sanoisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olispa hienoa, jos meillä olisi sellainen lastensuojelu, josta oikeasti saisi apua ja sellaista apua, jota tarvitsee ja jota ei tarvitsisi pelätä.
Olisipa! Ajatella, veroja käytettäisiin oikeasti hyödylliseen toimintaan.
Tuloksena terveitä hyvinvoivia perheitä.
Sossujen jälkeen monella on perusturvallisuus sen verran hukassa, että terapiaa tarvitsee koko perhe.
Mulla oli vuosia sitten tapaamisia sossun kanssa (huoltajuus yms) ja ne kaikista vähä-älyisimmät ja ilkeimmät keekoilee nyt palvelupäällikköinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin hyvien lastensuojelukokemusten ketjun. Eipä ole runsauden pulaa. Pari kommenttia. Suhteessa ilmoitusmääriin jokaisen pitäisi vähintään tuntea joku perhe, josta ainakin palvelutarpeen arvio on tehty. Missä ovat onnelliset kokemukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Joo. Tehdään lapsesta mielenterveysdiagnoosi. Lasta ei ole koskaan tavattu, eikä edes puhelimessa puhuttu. Kun on tämä skitsofrenia ja huoli! Lapsella ei ollut eikä ole ko sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
"Ja kun on äidillä ne mielenterveysongelmat..."
"Anteeksi kuinka?"
"On ilmoitettu.
Missä olet, mitä teet, miksi teet, miten teet? Ai voit todistaa? "
*Yrittää puhua minkä järkytykseltään pystyy*
"Emme kuule nyt tässä kohtaa ehdi kaikkea kuunnella. Varaudu siihen, että palvelutarpeen arviossa selvitämme kunnolla."
Näin sitä lähdettiin anonyymiä ilmoitusta totena pitämään. Ei toteutunut sosiaalihuoltolaki asiakkaan asiallisesta kohtelusta.
Anonyymi on toki tiedossa. Pitkäaikaistyötön ja luottotiedoton, katkera ja vihamielinen henkilö, jolla on lukuisia fyysisiä sairauksia, elämänhallinta heikkoa ja alkoholia kuluu paljon. Hänellä on kaikki aika arjessa kiusata ja miksei sitä tekisi, kun saa toivomansa lumipalloefektin liikkeelle ihan vaan valehtelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.
Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?
Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".
Ei kai näin kuuluisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
On sosiaalivirastoja joissa epäpäteviä on 90 prosenttia työntekijöistä.
Ja tätä vaatimusta kierretään myös mm niin, että varsinaisen työn tekevät lähihoitajat tms ja sitten se viraston ainoa pätevä sosiaalityöntekijä vain kuittaa näiden epäpätevien tekemiset, jolloin ne tekemiset muuttuvat "pätevän tekemisiksi".
Tällöin se pätevä ei edes koskaan oikeasti tapaa tai edes puhelimessa puhu "asiakkaidensa" kanssa, mutta muotoseikat menee oikein.
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Ahaa. Mistä lähtien?
Täällä yksi sossu ottaa hoitaakseen työparinsa kanssa lasun. Tekevät tarvittaessa arviointikäynnin ja miettivät aiheutuuko jatkotoimenpiteitä ja sijoitustapauksessa kyllä työntekijäksi jää sama. Missä toimitaan toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.
Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).
Papitkin ovat maistereita, opettajat. Sosiaaltyön tutkinto on vähintään viiden vuoden pituinen.
Toki sosiaalityön yksi harvoista ammateista, joissa käytetään virkavaltaa. Pätevyysvaatimukset kirjattu lakiin. Mutta tällöin enemmän huolettaisi kys. valtaa käyttävien poliisien koulutuspohja, sekun muuttui vasta 2014 edes ammattikorkeatasoiseksi, tätä ennen ollut ammattitutkinto.
Myös sosiaalityössä muutama vuosi sitten korotettiin pätevyysvaatimuksia. Aikaisemmin ammattikorkean sosionomit saattoivat hakijoiden puutteessa sijaistaa. Nykyisin tämä ei ole mahdollista. Toki asiaa kierretään sillä, että kun ei saada palkattua sosiaalityöntekijää, muutetaan virka erityissosiaaliohjaajan toimeksi. Tämä toki ei edelleenkään saa tehdä mitään päätöksiä esim. lastensuojelussa.
On sosiaalivirastoja joissa epäpäteviä on 90 prosenttia työntekijöistä.
Ja tätä vaatimusta kierretään myös mm niin, että varsinaisen työn tekevät lähihoitajat tms ja sitten se viraston ainoa pätevä sosiaalityöntekijä vain kuittaa näiden epäpätevien tekemiset, jolloin ne tekemiset muuttuvat "pätevän tekemisiksi".
Tällöin se pätevä ei edes koskaan oikeasti tapaa tai edes puhelimessa puhu "asiakkaidensa" kanssa, mutta muotoseikat menee oikein.
Taidat sekoittaa insinööritoimistot ja sosiaalitoimistot. Lastensuojelussa niin avohuollossa kuin sijoituksessa vastuusosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan pätevä. Voi olla, että ei ole vielä valmistunut, mutta silloin puhutaan syventävien opintojen vaiheessa olevasta kandin tasoisesta sijaisesta. Monet isommat päätökset ml. huostaanotot on delegoitu johtaville sosiaalityöntekijöille. Nämä yleensä ovat itsekin perheen tavanneet tai ainakin ovat erittäin hyvin kartalla, sillä vastuusosiaalityöntekijät käyvät säännöllisesti asiakasasiat johtavien kanssa läpi.
Käykö tunnon päälle, kun joku pläjäyttää totuuden päin näköä. Muista nyt vielä valittaa asiakasmääristä vielä kerran ja kehottaa että tehkää ilmoituksia, tehkää ilmoituksia, tänne vaan kaikki!