Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko systeemi on niin vastenmielinen. 2012 keskusteltiin sijoitustoiminnan yksityistämisen riskeistä:
Ongelma on ministerin mukaan se, että järjestöt, joilla on sijaishuollosta pitkä kokemus ja asiantuntemus, eivät pärjää kilpailutuksessa suurille terveysalan yrityksille. Ministerin mukaan Diakonissalaitoksen ja Kalliolan setlementin kaltaisten järjestöjen osaaminen lastensuojelussa menee siksi hukkaan.
Helsingin Sanomat kertoi tänään, että terveysalan suuret yritykset ovat yhä kiinnostuneempia sijoituspalveluista, joita kunnat ostavat vuosittain 620 miljoonalla eurolla. Suuret yritykset pystyvät myös erilaisin keinoin painamaan hinnat alas.
- Voittoa tavoittelemattomat järjestötoimijat laittavat koko kunnalta saamansa korvauksen palvelun kehittämiseen. Ne häviävät kilpailutuksissa suurille yrityksille, jotka pystyvät hilaamaan hintaa alas, Guzenina-Richardson sanoo.
Yksi syy siihen, että suuret yritykset ovat kiinnostuneita lasten sijaishuollosta on, että huostaanotot ja niiden aiheuttama sijaishuollon tarve ovat lisääntyneet.
- Huostaanottomäärät ovat kasvaneet, ja isot hoivayritykset ovat löytäneet siitä bisneksentekomahdollisuuden.
Guzenina-Richardsonin mukaan sijaishuollossa tarve on suurempi kuin tarjonta, jolloin yksityisille yrityksille maksetut palkkiot ovat nousseet korkeiksi. Voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä lähestymistapa lastensuojeluun on ministerin mukaan kokonaisvaltaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Poliiseja on niin vähän suorassa huumeiden vastaisessa taistelussa, että ilman liioittelua pitkästi yli 90 prosenttia käyttäjistä saa pössytellä, piikittää, vetää nokkaan tai imeä eri aineita täysin rauhassa, Kinnunen arvioi."
MUTTA sijoitukset maksavat enemmän kuin koko poliisitoimi yhteensä.
Kyllä kodin pitää olla se yksikkö, joka estää lapsia edes ajattelemasta huumeita tms, joten kodin pitää olla jämäkkä, turvallinen ja rakastava. Jos poliisin pitää kulkea perässä, ollaan jo auttamatta myöhässä. Kannettu vesi ei yleensä kaivossa pysy.
Ennaltaehkäisevä - korjaava - toteava -vaiheistus se tässäkin asiassa pitää paikkansa. Korjaavassa vaiheessa voi olla apua, jos nuori on vaikka kerran lähtenyt tyhmyyksissään kokeilemaan. Tehokas hoito voi ehkä myöhemminkin onnistua, jos potilaalla on itsellään tahto. Muuten ei.
Jos yhtään tajuaisit ihmisen kehittymistä niin tuetäisit että nuoruudessa nuori erkanee kodista ja on erittäin altis kavereilta tuleville vaikutteille vaikka koti olisi minkälainen tahansa.
Sitten ei pitäisi esim syytellä vanhempia jotka ei halua lapsiaan esim slummilasten kanssa samaan kouluun...
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Sossuilla nimenomaan ne vaatimukset yms kohdistuu äiteihin. Äiti on aina paska ja kaiken alku ja juuri.
Ja mitä ihmeen painetta se työpaikan vaihtaminen luo - aiheuttaa vain lisää stressiä perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Sossuilla nimenomaan ne vaatimukset yms kohdistuu äiteihin. Äiti on aina paska ja kaiken alku ja juuri.
Ja mitä ihmeen painetta se työpaikan vaihtaminen luo - aiheuttaa vain lisää stressiä perheille.
Ollaan eri mieltä asiasta, se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Kansainvälisesti on moitteita tullut nimenomaan Istanbulin sopimuksen rikkomisesta. Nimenomaan naisten ja lasten turvallisuudella pelleilystä!
Isät toden totta saavat erilaista kohtelua. Siihen vaikuttaa sekä sosiaalityöntekijöiden ja oikeuslaitoksen työntekijöiden oma asennemaailma ja ennakkokäsitykset. Sekin on aivan väärin. Lähtökohtaisesti täytyisi käydä järjestelmällisesti läpi sekä alkuperäinen ilmoitus, sen todenperäisyys ja mikäli lähdetään tekemään selvitystä (perättömissä ilmoituksissa todella, todella raskasta, katso vaikka vaino-sivusto), pitäisi edelleen tarkistaa kaikki informaatio huolellisesti, jotta asioiden oikea laita paljastuu. Se ei riitä, että todetaan kertomusten olevan täysin erilaiset ja että valitaan se, joka tuntuu ennakko-oletusten vahvistamana "oikeammalta".
Tiedetään (kanadalainen tutkimus), että isät ja erityisesti huollosta irrotetut isät ovat nimenomaan niitä, jotka käyttävät lastensuojelujärjestelmää väärin pyrkiessään hallitsemaan, uhkailemaan, kontrolloimaan ja satuttamaan äitejä ja lapsia. Tiedetään, että nämä tunnistetaan huonosti.
Kertoisitko, miten sinä tunnistat lähisuhdeväkivallan, perättömät ilmoitukset ja kahden eri kertomuksen tapauksissa sen, kumman kertomus paljastaa todellisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Ilmeisesti kansainväliset toimijatkin ovat umpisurkeita, kun antavat tällaisia sukupuolittuneita kehoituksia:
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta - Istanbulin sopimus ja Suomen saamat suositukset
18.9.2019
Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntijaseminaari ke 25.9.2019 GREVIOn antamista suosituksista
GREVION raportti
Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO) julkaisi 2.9.2019 ensimmäisen Suomea koskevan raporttinsa, jossa se arvioi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) täytäntöönpanoa Suomessa.
Raportissa Suomelle annetaan noin 70 suositusta sopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi. Suositukset on jaettu neljään kiireellisyysryhmään.
Kiireellisimmät suositukset koskevat seuraavia teemoja:
Poliisien ja syyttäjien jatkuva koulutus (para 72)
Poliisin resurssit, tietotaito ja toimivalta (naispoliisit, ohjaaminen palveluihin) (para 203)
VAW + lapsen huoltajuus ja tapaamisoikeus, VAW + lapsen etu väkivaltatapauksissa (para 150)
Istanbulin sopimuksesta vielä Suomen epäkohtien osalta alla. Sosiaalityöntekijät toki ovat näihin tutustuneetkin, mutta eivät välttämättä kaikki vauhkoavat vanhemmat täällä.
149. GREVIO thus points to the need to, first and foremost, remedy any shortcomings in taking into consideration incidents of domestic violence in decisions on child contact by ensuring a unified approach by all statutory agencies, an approach which would prioritise the need for protection and safety of victims of domestic violence and which would recognise that children witnessing abuse by one parent against another can be as affected as much as if they had experienced it themselves. Such an approach should clearly spell out the obligation of child protection services when to act, and how, where allegations of violence are made in relation to the exercise of visitation rights – a recommendation already made in the Study on the background to family and child killings 2003- 2012.65 150. GREVIO urges the Finnish authorities to take the necessary measures, including legislative amendments, to ensure that courts are under the obligation: – to consider all issues related to violence against women when determining custody and visitation rights; – to ensure the recognition of witnessing violence against a close person as jeopardising the best interest of the child, and – to restrict custody and visitation rights where this is warranted to guarantee the safety and best interest of the child.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istanbulin sopimuksesta vielä Suomen epäkohtien osalta alla. Sosiaalityöntekijät toki ovat näihin tutustuneetkin, mutta eivät välttämättä kaikki vauhkoavat vanhemmat täällä.
149. GREVIO thus points to the need to, first and foremost, remedy any shortcomings in taking into consideration incidents of domestic violence in decisions on child contact by ensuring a unified approach by all statutory agencies, an approach which would prioritise the need for protection and safety of victims of domestic violence and which would recognise that children witnessing abuse by one parent against another can be as affected as much as if they had experienced it themselves. Such an approach should clearly spell out the obligation of child protection services when to act, and how, where allegations of violence are made in relation to the exercise of visitation rights – a recommendation already made in the Study on the background to family and child killings 2003- 2012.65 150. GREVIO urges the Finnish authorities to take the necessary measures, including legislative amendments, to ensure that courts are under the obligation: – to consider all issues related to violence against women when determining custody and visitation rights; – to ensure the recognition of witnessing violence against a close person as jeopardising the best interest of the child, and – to restrict custody and visitation rights where this is warranted to guarantee the safety and best interest of the child.
Mitkä vauhkoavat vanhemmat?
Ketjun ainoa vauhkot ja tunnemyrskyiset puheenvuorot on tulleet sosiaalityöntekijöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istanbulin sopimuksesta vielä Suomen epäkohtien osalta alla. Sosiaalityöntekijät toki ovat näihin tutustuneetkin, mutta eivät välttämättä kaikki vauhkoavat vanhemmat täällä.
149. GREVIO thus points to the need to, first and foremost, remedy any shortcomings in taking into consideration incidents of domestic violence in decisions on child contact by ensuring a unified approach by all statutory agencies, an approach which would prioritise the need for protection and safety of victims of domestic violence and which would recognise that children witnessing abuse by one parent against another can be as affected as much as if they had experienced it themselves. Such an approach should clearly spell out the obligation of child protection services when to act, and how, where allegations of violence are made in relation to the exercise of visitation rights – a recommendation already made in the Study on the background to family and child killings 2003- 2012.65 150. GREVIO urges the Finnish authorities to take the necessary measures, including legislative amendments, to ensure that courts are under the obligation: – to consider all issues related to violence against women when determining custody and visitation rights; – to ensure the recognition of witnessing violence against a close person as jeopardising the best interest of the child, and – to restrict custody and visitation rights where this is warranted to guarantee the safety and best interest of the child.
Mitkä vauhkoavat vanhemmat?
Ketjun ainoa vauhkot ja tunnemyrskyiset puheenvuorot on tulleet sosiaalityöntekijöiltä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Sarkasmia ;-) yritin, mutta epäonnistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei tähän keskusteluun voi edes ajatella osallistuvansa faktoilla. Muutama on yrittänyt ja jäänyt haudatuksi vihavyöryn alle, itse en aio tuhlata vapaa-aikaani. Mutta sen vaan totean, että muutaman tässä ketjussa riehuvan henkilön lastensuojeluasiakkuuteen taitaa olla hyvä syy.
Ei täällä kukaan riehu.
Ainoat aggressiiviset kirjoitukset on näitä häpeävaientavia puheenvuoroja, kuten sinun puheenvuorosi.
Vähätteleviä, pilkkaavia ja asiattomia.
Ota kritiikki vastaan.
Minä kuuntelen töissä viikottain itseeni kohdistuvia päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien syytämiä uhkailuja, haistetteluja ja solvaamista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana minua on uhkailtu tappamisella, fyysisellä väkivallalla, huoriteltu jne jne jne.
Voit olla varma, että sinulta en ota yhtään mitään vastaan. Jos täällä joku yrittää vaientaa, se olet sinä itse. Ole hyvä ja ota kritiikki vastaan?
Mutta heipparallaa, mulle ei näin sunnuntai-iltana makseta palkkaa tästä jankkaamisesta.
Tässä ketjussa on puhuttu niistä 100000 aiheettomasta lasusta. Eikö sinun pöydällesi ole tullut niistä yhtään? Oletko joku työpaikkasi roskis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksikään isosiaalityöntekijä ei ole vastannut ketjuun asiallisesti myöntäen ongelmat ja haasteet esimerkiksi aitojen tapausten tunnistamisessa tai vaikka kertoen, kuinka on vaikeaa hahmottaa tilannetta alkoholisti- ja väkivaltaesitiedoilla, koska itseltä puuttuu kokemusasiantuntijuus täysin ja vaikkapa ettei näitä opinnoissa opetettu. Miksei kukaan kerro työnohjauksen puutteista tai siitä, kuinka moniammatilliset ryhmät näkyvät vain paperilla, mutteivät koskaan käytännössä.
Miksei kukaan pahoittele, että vasta luettuaan "Psykopaatit ympärilläni" ja "Miksi se ei vaan lähde" sekä tutustuttuaan eron jälkeiseen vainoon (https://varjosta.fi/) on tajunnut, kuinka on itsekin ollut myötävaikuttamassa monen perheen tuskaan valittuaan väärän puolen.
Miksi kaikki puolustelevat kommentit ovat meidän uhrien syyttelyä aivan kuten olemme sosiaalityöntekijöiden toimintaan tottuneetkin.
On ylimielistä ongelman vähättelyä ajatella, että persoonallisuushäiriöisten kanssa voi selviytyä luettuaan pari kirjaa. He eivät kunnioita muita, lakia tai mitään sääntöjä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat neuvottomia heidän kanssaan, heitä ei pystytä rajaamaan mm. lähestymiskieltojen avulla. Näitä tavataan jokaisessa järjestelmässä, koska yrittävät käyttää niitä hyödykseen ja ovat mielestään niiden yläpuolella. Sitten täytyy myös erottaa mikä on vain reagointia vaikeaan tilanteeseen,tämä voi tuoda näitä piirteitä kelle tahansa hetkellisesti.
Kokemusasiantuntijuus vaatii, että omat kokemukset on käsitelty hyvin syvällisesti. Sekä oman jaksamisen, että objektiivisuuden säilyttämiseksi. Se ei automaattisesti ole hyvästä, vaikka parhaassa tapauksessa voi olla hyväkin lähtökohta jos on tarkasti punnittu asia.
Mutta nämä ymmärtämättömät heitot kuulostavat siltä, kun help deskiin soittavalta kysyttäisiin, "onko virtajohto kiinni?" Hyvähän se on varmistaa, mutta rehellisesti se ei usein ole se ongelma, vaan monenlaista on jo yritetty ennen soittamista. Täällä kysellään vielä virtajohdosta, kun itse on jo korjaamassa kärähtänyttä piirilevyä juottimen kanssa. Toki kyse voi olla tarkoituksellisesta vähättelystä, mihin on tietenkin yhtä turha kommentoida.
On todella ylimielistä ajatella olevansa upea, lasten oikeuksien puolustaja ja hyväntekijä, jollei ole lukenut yhtäkään kirjaa ja/tai tiedostanut hetkeksikään ongelman olemassaoloa ja ryvästymistä juuri perättömissä ilmoituksissa ja myöntämättä omaa täydellistä osaamattomuuttaan ongelman äärellä.
Kun usein on luettu ja on tiedostettu. Ja ongelman tiedostamisesta vasta päästään näkemään se eri muodoissaan ja vaikeudessaan ja täytyy mennä popularistista kirjallisuutta syvemmälle. Miksi, miksi ennakko-oletuksesi on, että ammattilaiset tietävät kaikkein vähiten ammattinsa eettisistä tai oikeudellisistä kysymyksistä? Vaikka olisit asenteellinenkin, ei siinä kuitenkaan kauheasti ole järkeä, vai? Ei edes työntekijöiden kannalta. Luulevat ihmiset mitä vaan, hyvin suuri osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin jos vain pystyvät. Ehkä sinäkin?
Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole pystynyt mitenkään kommentoimaan, miten yksityisen elämän suoja ja perheen muu oikeusturva toteutuu käytännössä lastensuojelua koskevan lainsäädännön mukaan.
Ei ole ennakko-oletus vaan toisenkymmentä omaa kohtaamista, lisäksi olen lukenut muutaman muistutusvastauksen, joissa tämä oli muistutuksen aiheena ja sitten näitä nettikirjoitteluja, joissa muka on sossuja mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Kehittäkää jossain reservissä, ette voi säheltää toisten elämällä, jos homma ei kerran toimi.
Ruotsissa tehdään ilmoituksille ensiarvio, kuten esimerkiksi myös Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ruotsissa vuonna 2018. 38% ilmoituksista johti tutkimiseen.
Ruotsissa on myös yleisesti tiedossa, että käytänteitä ilmoitusten vastaanottoon, rekisteröintiin ja tutkimiseen täytyy yhtenäistää. Meillä tällaista ei saa vaatia olematta huonosti ohjattava vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksikään isosiaalityöntekijä ei ole vastannut ketjuun asiallisesti myöntäen ongelmat ja haasteet esimerkiksi aitojen tapausten tunnistamisessa tai vaikka kertoen, kuinka on vaikeaa hahmottaa tilannetta alkoholisti- ja väkivaltaesitiedoilla, koska itseltä puuttuu kokemusasiantuntijuus täysin ja vaikkapa ettei näitä opinnoissa opetettu. Miksei kukaan kerro työnohjauksen puutteista tai siitä, kuinka moniammatilliset ryhmät näkyvät vain paperilla, mutteivät koskaan käytännössä.
Miksei kukaan pahoittele, että vasta luettuaan "Psykopaatit ympärilläni" ja "Miksi se ei vaan lähde" sekä tutustuttuaan eron jälkeiseen vainoon (https://varjosta.fi/) on tajunnut, kuinka on itsekin ollut myötävaikuttamassa monen perheen tuskaan valittuaan väärän puolen.
Miksi kaikki puolustelevat kommentit ovat meidän uhrien syyttelyä aivan kuten olemme sosiaalityöntekijöiden toimintaan tottuneetkin.
On ylimielistä ongelman vähättelyä ajatella, että persoonallisuushäiriöisten kanssa voi selviytyä luettuaan pari kirjaa. He eivät kunnioita muita, lakia tai mitään sääntöjä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat neuvottomia heidän kanssaan, heitä ei pystytä rajaamaan mm. lähestymiskieltojen avulla. Näitä tavataan jokaisessa järjestelmässä, koska yrittävät käyttää niitä hyödykseen ja ovat mielestään niiden yläpuolella. Sitten täytyy myös erottaa mikä on vain reagointia vaikeaan tilanteeseen,tämä voi tuoda näitä piirteitä kelle tahansa hetkellisesti.
Kokemusasiantuntijuus vaatii, että omat kokemukset on käsitelty hyvin syvällisesti. Sekä oman jaksamisen, että objektiivisuuden säilyttämiseksi. Se ei automaattisesti ole hyvästä, vaikka parhaassa tapauksessa voi olla hyväkin lähtökohta jos on tarkasti punnittu asia.
Mutta nämä ymmärtämättömät heitot kuulostavat siltä, kun help deskiin soittavalta kysyttäisiin, "onko virtajohto kiinni?" Hyvähän se on varmistaa, mutta rehellisesti se ei usein ole se ongelma, vaan monenlaista on jo yritetty ennen soittamista. Täällä kysellään vielä virtajohdosta, kun itse on jo korjaamassa kärähtänyttä piirilevyä juottimen kanssa. Toki kyse voi olla tarkoituksellisesta vähättelystä, mihin on tietenkin yhtä turha kommentoida.
On todella ylimielistä ajatella olevansa upea, lasten oikeuksien puolustaja ja hyväntekijä, jollei ole lukenut yhtäkään kirjaa ja/tai tiedostanut hetkeksikään ongelman olemassaoloa ja ryvästymistä juuri perättömissä ilmoituksissa ja myöntämättä omaa täydellistä osaamattomuuttaan ongelman äärellä.
Kun usein on luettu ja on tiedostettu. Ja ongelman tiedostamisesta vasta päästään näkemään se eri muodoissaan ja vaikeudessaan ja täytyy mennä popularistista kirjallisuutta syvemmälle. Miksi, miksi ennakko-oletuksesi on, että ammattilaiset tietävät kaikkein vähiten ammattinsa eettisistä tai oikeudellisistä kysymyksistä? Vaikka olisit asenteellinenkin, ei siinä kuitenkaan kauheasti ole järkeä, vai? Ei edes työntekijöiden kannalta. Luulevat ihmiset mitä vaan, hyvin suuri osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin jos vain pystyvät. Ehkä sinäkin?
Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole pystynyt mitenkään kommentoimaan, miten yksityisen elämän suoja ja perheen muu oikeusturva toteutuu käytännössä lastensuojelua koskevan lainsäädännön mukaan.
Ei ole ennakko-oletus vaan toisenkymmentä omaa kohtaamista, lisäksi olen lukenut muutaman muistutusvastauksen, joissa tämä oli muistutuksen aiheena ja sitten näitä nettikirjoitteluja, joissa muka on sossuja mukana.
Tämä ongelma taitaa muuten kuulua oikeusministerin toimialaan. Siellä on todennäköisesti suurin ymmärtämys aiheesta koska kyseessä on ihmisoikeus- ja oikeusturvaongelmat.
Suomessahan ei saa edes noita tilastoja julki, jotta voisi vertailla esim oikeusturvaa eri maiden välillä.
Virallisesti aiheettomia ilmoituksia ei ole ollenkaan ja kynnyksen pitää olla kuopalla. Aina kuitenkin jotain löytyy kun oikein kaivetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Kansainvälisesti on moitteita tullut nimenomaan Istanbulin sopimuksen rikkomisesta. Nimenomaan naisten ja lasten turvallisuudella pelleilystä!
Isät toden totta saavat erilaista kohtelua. Siihen vaikuttaa sekä sosiaalityöntekijöiden ja oikeuslaitoksen työntekijöiden oma asennemaailma ja ennakkokäsitykset. Sekin on aivan väärin. Lähtökohtaisesti täytyisi käydä järjestelmällisesti läpi sekä alkuperäinen ilmoitus, sen todenperäisyys ja mikäli lähdetään tekemään selvitystä (perättömissä ilmoituksissa todella, todella raskasta, katso vaikka vaino-sivusto), pitäisi edelleen tarkistaa kaikki informaatio huolellisesti, jotta asioiden oikea laita paljastuu. Se ei riitä, että todetaan kertomusten olevan täysin erilaiset ja että valitaan se, joka tuntuu ennakko-oletusten vahvistamana "oikeammalta".
Tiedetään (kanadalainen tutkimus), että isät ja erityisesti huollosta irrotetut isät ovat nimenomaan niitä, jotka käyttävät lastensuojelujärjestelmää väärin pyrkiessään hallitsemaan, uhkailemaan, kontrolloimaan ja satuttamaan äitejä ja lapsia. Tiedetään, että nämä tunnistetaan huonosti.
Kertoisitko, miten sinä tunnistat lähisuhdeväkivallan, perättömät ilmoitukset ja kahden eri kertomuksen tapauksissa sen, kumman kertomus paljastaa todellisuuden?
Käytännössä jos palvelutarpeen arvioinnissa on kaksi eri kertomusta, en ainakaan itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin määrätä tilanteessa sosiaaliohjausta ottamaan selvää mistä on kyse. Kun siellä perheessä molempien vanhempien kotona käy aikansa perhetyö selvittämässä tilannetta, niin saadaan edes vähän objektiivisempi kuva.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan ei saa edes noita tilastoja julki, jotta voisi vertailla esim oikeusturvaa eri maiden välillä.
Virallisesti aiheettomia ilmoituksia ei ole ollenkaan ja kynnyksen pitää olla kuopalla. Aina kuitenkin jotain löytyy kun oikein kaivetaan.
Tuo on huvittavaa kuinka sossut jauhaa sitä miten aiheettomia ilmoituksia on ihan mitättömän vähän. Kun huoli on subjektiivista niin tottakai se ilmoitus oli aiheellinen kun ilmoittaja sen oman huolensa perusteella teki eri parisista sukista.
Aiheettomaksi laskevat tosiaan siis vain ilmoitukset missä lukee "ugalabugala böö!" Ja näitä on mitättömän vähän. Niitä turhia sukkailmoituksia joista kaivallaan lisähuolta onkin sitten huomattavasti enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Sen Vantaan sossun kommentit hesarissa osoitti niin suurta piittaamattomuutta tuosta ongelmasta että on pakko epäillä että toimintakulttuurissa on iso ongelma. Se tarvii ulkopuolista herättelyä.