Riippuvuus on mielen heikkoutta.

Kaikki mielen taudit periaatteessa on. Mutta tekeekö se niistä vähemmän tauteja? Ei kai. 

Niin mitä sitten? Mielen- ja tunne-elämänsairaushan se on. T puhdas addikti

Mielenterveysongelmat ne vasta mielen heikkoutta onkin. Mutta onneksi niistä pääsee irti ja pois mielenlujuudella.

No jos yhtään tietää miten aivot toimii, niin en nyt heikkoutena sitä pidä, koska jokaisella meillä on siihen aika suuri riski, toisilla suurempi joilla on se ns. alkoholistigeeni joka saa humalan tuntumaan huomattavasti paremmalta kuin meillä joilla sitä geeniä ei ole.

Yksinkertaisttettuna, meidän aivot yllyttää meitä addiktoitumaan ihan tahallaan, eli joudumme taistelemaan omia aivojamme vastaan ettemme addiktoituisi jostain, ja siksi käytännössä jokaisella on joku addikti, vaikka juokseminen, shoppailu, seksi, syöminen, juominen, pelaaminen, mikä nyt ikinä onkin sitten se mistä saa eniten nautintoa.

Lähtikö ap:lla päivä käyntiin ilman aamukahvia, vai onko sairas ja heikkomielinen? 

Kyllä. Ei minusta ole mitenkään ilkeämielistä myöntää, että itsellään ja muilla on heikkouksia.

On minullakin vaikka mitä heikkouksia, sekä fyysisiä että henkisiä.

En käyttäisi tuota termiä, koska se on kovin leimaava, ja ikään kuin vihjaa siihen että ihmisen olisi helppoa ottaa itseään niskasta kiinni ja korjata ongelma. Kuitenkin kyse on ihan aivotoiminnan muutoksista, hermoradoista, välittäjäaineista ja sen sellaisista, ei esim. vain ajattelun vääristymistä. Ihminen loppujen lopuksi pitkälti ON aivonsa, ja jos ne aivot on addiktion takia vahvasti ehdollistuneet tavoittelemaan jotain haitallista asiaa niin muutos on hyvin vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta paljon vaikeampaa kuin ei-addiktiivinen henkilö "norsunluutornistaan" kuvittelee, jos käskee ottamaan itseään niskasta kiinni, ryhdistäytymään tms. Se on ihan eri juttu tehdä se riippuvaisilla aivoilla kuin sellaisilla joilla vahvaa riippuvuutta ei ole.

Olen itse taistellut irti yli 20 vuotta jatkuneesta päivittäisen alkoholinkäytön tavasta, ja on se riippuvuus pirullinen otus, koska se välillä kääntää koko tahdon haluamaan muuta kuin mitä oli päättäny. Se siinä on pelottavinta, ei se miltä se viinanhimo tuntuu kun sitä pitää vaan vastustaa. Vaan se, että välillä ei ole edes mitään taistelua, koska yhtäkkiä oma koko ajattelu kääntyy siihen, että eihän mulla mitään riippuvuutta ole, voin mä vähän kohtuukäyttää nyt, olen sitten taas pitkään ilman. Ja sitten mentiin taas. Eikä auttanut vaikka kuinka tolkutti itselleen, että sinä ET VOI IKINÄ KOHTUUKÄYTTÄÄ, aina se addiktiivinen mieli onnistui luikertelemaan niin että huijasi haluamaan juoda. Tarvitsin lopulta ihan lääkettä (antabus) estämään se juominen näissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ne vasta mielen heikkoutta onkin. Mutta onneksi niistä pääsee irti ja pois mielenlujuudella.

Tämä on minusta ihan vastaava asia. On yhtä pöljää sanoa että masennus tai paniikkihäiriö on mielen heikkoutta, kuin että vaikka päihde- tai peliriippuvuus on mielen heikkoutta. Kummastakaan parantumiseen ei yleensä riitä mikään pelkkä mielenlujuus. Molemmat itse asiassa suoraan iskee sen "mielenlujuuden" toimintaan aivoissa, eli vaikka olisi ollut kovinkin lujatahtoinen tahtoihminen, niin masennus tai addiktio voi tehdä saamattomaksi. Joten ensin pitää päästä tavalla tai toisella ongelmansa pahimmalta pohjalta eteenpäin, ennen kuin ehkä sittten vähitellen palautuva mielenlujuus voi tulla tukemaan toipumista, esim. laittamalla ulkoilemaan, syömään riittävän hyvin jne.

Kun aivot ja elimistö tarvii sen adrenaliinipurskauksen, se on kehollista. Voi myös olla kyse siitä ettei halua sitä adrenaliinipurskausta.

Itse olen nenänkaivelu- ja siivousaddikti.

Aiemmin musiikki addiktoi.

Nykyään olen hiljaisuuden ystävä.

Esim. lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjasto sanoo alkoholiriippuvuudesta, että se on krooninen sairaus, eikä joku "mielen heikkous": Alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. 

Kun harrastaa vaikka seksiä ja päihteitä. Mikä on se raja että homma on nautinnon takia uusintoja ja mikä on riippuvuutta? Eli kuinka harvoin tai kuinka tiheään voi ottaa päihdettä niin ettei se ole riippuvuutta? Nautinnon takia näitä harrastetaan niin on se saamari jos syyllistetään riippuvuudesta vaikka se ei sitä ole. Riippuvuus on pakonomaista käyttöä. 

Kaverini joutui 80-luvulla sairaalaan vieroitettavaksi heroiinista. Kävin hänen luonaan kuukausien ajan, ja sinä aikana kävi kyllä selväksi, että pelkästään mielen ongelmasta ei ollut kyse. Lopulta kaverini häipyi sairaalasta ja kertoi minulle kirjeessä, että keho pääsi irti huumeista, mutta mieli ei. Hän lähti lämpimämmille seuduille halvempien aineiden perään ja minä palasin Suomeen. Hänestä ei ole kuulunut sittemmin mitään.