Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Surullista luettavaa tämä 1047.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei tähän keskusteluun voi edes ajatella osallistuvansa faktoilla. Muutama on yrittänyt ja jäänyt haudatuksi vihavyöryn alle, itse en aio tuhlata vapaa-aikaani. Mutta sen vaan totean, että muutaman tässä ketjussa riehuvan henkilön lastensuojeluasiakkuuteen taitaa olla hyvä syy. 

Ei täällä kukaan riehu.

Ainoat aggressiiviset kirjoitukset on näitä häpeävaientavia puheenvuoroja, kuten sinun puheenvuorosi.

Vähätteleviä, pilkkaavia ja asiattomia.

Ota kritiikki vastaan.

Minä kuuntelen töissä viikottain itseeni kohdistuvia päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien syytämiä uhkailuja, haistetteluja ja solvaamista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana minua on uhkailtu tappamisella, fyysisellä väkivallalla, huoriteltu jne jne jne. 

Voit olla varma, että sinulta en ota yhtään mitään vastaan.  Jos täällä joku yrittää vaientaa, se olet sinä itse. Ole hyvä ja ota kritiikki vastaan? 

Mutta heipparallaa, mulle ei näin sunnuntai-iltana makseta palkkaa tästä jankkaamisesta. 

Tulee mieleen että kenties ulosannissasi ja toiminnassasi on vikaa. Ei kukaan saa viikottain uhkailuja jos tekee työnsä asiallisesti. Oletko marttyyri vai juuri sellainen sossulan mätä hedelmä josta tässä ollaan keskusteltu?

Ulosantisi ongelmat näkyvät jo noista kirjoituksistasi. Yrität määräillä, provosoidut etkä osaa keskustella asiallisesti.

Pidätkö oikeasti tätä ketjua asiallisena? Et tiedä yhtään mitään minusta työntekijänä. Ja vaikuttaa siltä, että sinulla ei myöskään ole minkäänlaista käsitystä lastensuojelutyön sisällöstä ja asiakasperheiden ongelmien mittakaavasta. Siinä suhteessa iso osa ihmisistä on kyllä onnellisia, koska ns. normaalia elämää elävät eivät tajua, minkälaisissa marginaalisissa järkyttävissä olosuhteissa lapsia elää. 

Työpaikallani ja ammattiroolissani minun on pysyttävä asiallisena ja yritettävä ymmärtää asiakkaiden aggressiivista, asiatonta ja uhkaavaa käyttäytymistä. Mutta täällä netissä ei onneksi edes tarvitse yrittää ottaa asiatonta solvaamista vastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä provosoitumisen kanssa, koska tiedän itse tekeväni työni hyvin ja juurikin kuuntelevani asiakkaita. Ikävä kyllä vaan tietty hyvin pieni osa asiakkaista ei pysty erottamaan kuuntelemista ja samaa mieltä olemista/myötäilemistä toisistaan. 

Ei sillä, että normaalisti tuhlaisin aikaani tämän tyyppisiin keskusteluihin. Kunhan totesin, että minkäänlaista järjen ääntä on turha edes yrittää tuoda esiin. Tämä keskustelu on "kuka huutaa äänekkäimmin" -linjalla jo sivukaupalla. 

No nyt kyllä tulkintakykysi näyttäytyy erittäin kyseenalaisena. Tulkitset että tää keskustelu on ollut sivukaupalla kilpailua kuka huutaa kovimpaan, kun täällä on vallinnut vaan selvä konsensus ja sossujen puuttuminen keskustelusta käsin kosketeltavaa. Eli väitteesi ei kuvaa tätä keskustelua ollenkaan.

Sinä olet ollut nyt se ainut huutaja. Mutta ehkä olet sitten tottunut tuollaisiin toimintatapoihin jossa olet asemassa jossa voit aina väittää muita epäasiallisiksi huutajiksi. Ikävä kyllä se ei nyt täällä mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei tähän keskusteluun voi edes ajatella osallistuvansa faktoilla. Muutama on yrittänyt ja jäänyt haudatuksi vihavyöryn alle, itse en aio tuhlata vapaa-aikaani. Mutta sen vaan totean, että muutaman tässä ketjussa riehuvan henkilön lastensuojeluasiakkuuteen taitaa olla hyvä syy. 

Ei täällä kukaan riehu.

Ainoat aggressiiviset kirjoitukset on näitä häpeävaientavia puheenvuoroja, kuten sinun puheenvuorosi.

Vähätteleviä, pilkkaavia ja asiattomia.

Ota kritiikki vastaan.

Minä kuuntelen töissä viikottain itseeni kohdistuvia päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien syytämiä uhkailuja, haistetteluja ja solvaamista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana minua on uhkailtu tappamisella, fyysisellä väkivallalla, huoriteltu jne jne jne. 

Voit olla varma, että sinulta en ota yhtään mitään vastaan.  Jos täällä joku yrittää vaientaa, se olet sinä itse. Ole hyvä ja ota kritiikki vastaan? 

Mutta heipparallaa, mulle ei näin sunnuntai-iltana makseta palkkaa tästä jankkaamisesta. 

Tulee mieleen että kenties ulosannissasi ja toiminnassasi on vikaa. Ei kukaan saa viikottain uhkailuja jos tekee työnsä asiallisesti. Oletko marttyyri vai juuri sellainen sossulan mätä hedelmä josta tässä ollaan keskusteltu?

Ulosantisi ongelmat näkyvät jo noista kirjoituksistasi. Yrität määräillä, provosoidut etkä osaa keskustella asiallisesti.

Pidätkö oikeasti tätä ketjua asiallisena? Et tiedä yhtään mitään minusta työntekijänä. Ja vaikuttaa siltä, että sinulla ei myöskään ole minkäänlaista käsitystä lastensuojelutyön sisällöstä ja asiakasperheiden ongelmien mittakaavasta. Siinä suhteessa iso osa ihmisistä on kyllä onnellisia, koska ns. normaalia elämää elävät eivät tajua, minkälaisissa marginaalisissa järkyttävissä olosuhteissa lapsia elää. 

Työpaikallani ja ammattiroolissani minun on pysyttävä asiallisena ja yritettävä ymmärtää asiakkaiden aggressiivista, asiatonta ja uhkaavaa käyttäytymistä. Mutta täällä netissä ei onneksi edes tarvitse yrittää ottaa asiatonta solvaamista vastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä provosoitumisen kanssa, koska tiedän itse tekeväni työni hyvin ja juurikin kuuntelevani asiakkaita. Ikävä kyllä vaan tietty hyvin pieni osa asiakkaista ei pysty erottamaan kuuntelemista ja samaa mieltä olemista/myötäilemistä toisistaan. 

Ei sillä, että normaalisti tuhlaisin aikaani tämän tyyppisiin keskusteluihin. Kunhan totesin, että minkäänlaista järjen ääntä on turha edes yrittää tuoda esiin. Tämä keskustelu on "kuka huutaa äänekkäimmin" -linjalla jo sivukaupalla. 

Kamalaa. Olet hirviö.

Se olet sinä, joka et tiedä mitään minusta ja lapsistani ja silti tuet vallankäyttöä ylitseni.

Mitä pahaa olen sinulle ikinä tehnyt tai mitä sinulle aiheuttanut, että teet tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei tähän keskusteluun voi edes ajatella osallistuvansa faktoilla. Muutama on yrittänyt ja jäänyt haudatuksi vihavyöryn alle, itse en aio tuhlata vapaa-aikaani. Mutta sen vaan totean, että muutaman tässä ketjussa riehuvan henkilön lastensuojeluasiakkuuteen taitaa olla hyvä syy. 

Ei täällä kukaan riehu.

Ainoat aggressiiviset kirjoitukset on näitä häpeävaientavia puheenvuoroja, kuten sinun puheenvuorosi.

Vähätteleviä, pilkkaavia ja asiattomia.

Ota kritiikki vastaan.

Minä kuuntelen töissä viikottain itseeni kohdistuvia päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien syytämiä uhkailuja, haistetteluja ja solvaamista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana minua on uhkailtu tappamisella, fyysisellä väkivallalla, huoriteltu jne jne jne. 

Voit olla varma, että sinulta en ota yhtään mitään vastaan.  Jos täällä joku yrittää vaientaa, se olet sinä itse. Ole hyvä ja ota kritiikki vastaan? 

Mutta heipparallaa, mulle ei näin sunnuntai-iltana makseta palkkaa tästä jankkaamisesta. 

Tulee mieleen että kenties ulosannissasi ja toiminnassasi on vikaa. Ei kukaan saa viikottain uhkailuja jos tekee työnsä asiallisesti. Oletko marttyyri vai juuri sellainen sossulan mätä hedelmä josta tässä ollaan keskusteltu?

Ulosantisi ongelmat näkyvät jo noista kirjoituksistasi. Yrität määräillä, provosoidut etkä osaa keskustella asiallisesti.

Pidätkö oikeasti tätä ketjua asiallisena? Et tiedä yhtään mitään minusta työntekijänä. Ja vaikuttaa siltä, että sinulla ei myöskään ole minkäänlaista käsitystä lastensuojelutyön sisällöstä ja asiakasperheiden ongelmien mittakaavasta. Siinä suhteessa iso osa ihmisistä on kyllä onnellisia, koska ns. normaalia elämää elävät eivät tajua, minkälaisissa marginaalisissa järkyttävissä olosuhteissa lapsia elää. 

Työpaikallani ja ammattiroolissani minun on pysyttävä asiallisena ja yritettävä ymmärtää asiakkaiden aggressiivista, asiatonta ja uhkaavaa käyttäytymistä. Mutta täällä netissä ei onneksi edes tarvitse yrittää ottaa asiatonta solvaamista vastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä provosoitumisen kanssa, koska tiedän itse tekeväni työni hyvin ja juurikin kuuntelevani asiakkaita. Ikävä kyllä vaan tietty hyvin pieni osa asiakkaista ei pysty erottamaan kuuntelemista ja samaa mieltä olemista/myötäilemistä toisistaan. 

Ei sillä, että normaalisti tuhlaisin aikaani tämän tyyppisiin keskusteluihin. Kunhan totesin, että minkäänlaista järjen ääntä on turha edes yrittää tuoda esiin. Tämä keskustelu on "kuka huutaa äänekkäimmin" -linjalla jo sivukaupalla. 

"Minkälaisissa järkyttävissä oloissa lapsia elää" Kuulostaa tutulta. Oletko sinä se "lapsi nukkuu patjalla"-sossu? Jonka mukaan myös japanilaiset oppivat nopeasti Suomen tavat jos niissä ei ole vanhempina vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei tähän keskusteluun voi edes ajatella osallistuvansa faktoilla. Muutama on yrittänyt ja jäänyt haudatuksi vihavyöryn alle, itse en aio tuhlata vapaa-aikaani. Mutta sen vaan totean, että muutaman tässä ketjussa riehuvan henkilön lastensuojeluasiakkuuteen taitaa olla hyvä syy. 

Ei täällä kukaan riehu.

Ainoat aggressiiviset kirjoitukset on näitä häpeävaientavia puheenvuoroja, kuten sinun puheenvuorosi.

Vähätteleviä, pilkkaavia ja asiattomia.

Ota kritiikki vastaan.

Minä kuuntelen töissä viikottain itseeni kohdistuvia päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien syytämiä uhkailuja, haistetteluja ja solvaamista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana minua on uhkailtu tappamisella, fyysisellä väkivallalla, huoriteltu jne jne jne. 

Voit olla varma, että sinulta en ota yhtään mitään vastaan.  Jos täällä joku yrittää vaientaa, se olet sinä itse. Ole hyvä ja ota kritiikki vastaan? 

Mutta heipparallaa, mulle ei näin sunnuntai-iltana makseta palkkaa tästä jankkaamisesta. 

Tulee mieleen että kenties ulosannissasi ja toiminnassasi on vikaa. Ei kukaan saa viikottain uhkailuja jos tekee työnsä asiallisesti. Oletko marttyyri vai juuri sellainen sossulan mätä hedelmä josta tässä ollaan keskusteltu?

Ulosantisi ongelmat näkyvät jo noista kirjoituksistasi. Yrität määräillä, provosoidut etkä osaa keskustella asiallisesti.

Pidätkö oikeasti tätä ketjua asiallisena? Et tiedä yhtään mitään minusta työntekijänä. Ja vaikuttaa siltä, että sinulla ei myöskään ole minkäänlaista käsitystä lastensuojelutyön sisällöstä ja asiakasperheiden ongelmien mittakaavasta. Siinä suhteessa iso osa ihmisistä on kyllä onnellisia, koska ns. normaalia elämää elävät eivät tajua, minkälaisissa marginaalisissa järkyttävissä olosuhteissa lapsia elää. 

Työpaikallani ja ammattiroolissani minun on pysyttävä asiallisena ja yritettävä ymmärtää asiakkaiden aggressiivista, asiatonta ja uhkaavaa käyttäytymistä. Mutta täällä netissä ei onneksi edes tarvitse yrittää ottaa asiatonta solvaamista vastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä provosoitumisen kanssa, koska tiedän itse tekeväni työni hyvin ja juurikin kuuntelevani asiakkaita. Ikävä kyllä vaan tietty hyvin pieni osa asiakkaista ei pysty erottamaan kuuntelemista ja samaa mieltä olemista/myötäilemistä toisistaan. 

Ei sillä, että normaalisti tuhlaisin aikaani tämän tyyppisiin keskusteluihin. Kunhan totesin, että minkäänlaista järjen ääntä on turha edes yrittää tuoda esiin. Tämä keskustelu on "kuka huutaa äänekkäimmin" -linjalla jo sivukaupalla. 

Annat sellaisen kuvan että maailmankuvasi sisältää lähinnä sinut itsesi. Kirjoitat pitkästi siitä miten täydellinen itse olet. Äidinkielen kokeessa saisit hylätyn. Aiheeseen palaten, miten parantaisit lastensuojelun mielivaltahäiriöstä, miten palauttaisit ihmisoikeudet kaikille ja miten korjaisit itse havaitsemasi ongelmat systeemissä?

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa tämä 1047.

Niin kylmää. Hän voi koska tahansa mennä tekemään mitä lystää, mutta me emme voi estää häntä tekemästä meille pahaa. Ainoa tie on kannella mahdollisimman korkealle.

Ja mitä siihen kuluu, niin koko sen ajan tämä saa kiusata meitä virka-ajalla ja sitten nautiskella vapaa-ajasta, kun me kärsimme senkin ajan.

Tässäkin nousee esiin ketjun teemoja. Lapset eivät tule kuulluksi. Työntekijöitä vaivaavat asenteellisuus ja puutteet vuorovaikutustaidoissa eivätkä he nauti luottamusta.

Eivät nämä ketjussa lainatut tekstit monista lähteistä ole rumaa, toiminnalleen sokeiden vanhempien huutelua.

Ja eikös me kaikki voida allekirjoittaa toteamus, että on järkyttävää, että joka kymmenes laitos sai moitteita toiminnastaan, eikä niitä kokonaisuutena juuri valvota lainkaan riittävästi. Hirveää, että lapsi pelastetaan laitokseen perheeltään ja hänellä on 10% todennäköisyys päätyä laittomuuksia harjoittavaan laitokseen!

Asiantuntijakirjoitus: Enemmän lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojeluun

Lastensuojelun sijaishuollon menneisyyden (v. 1937-1983) epäkohtia kartoittanut selvitys korosti lapsen kuuntelemisen tärkeyttä. Monet epäkohdat ja ikävät tapahtumat olisi voitu välttää, jos lapsilta ja nuorilta itseltään olisi kysytty ja heidän kertomaansa uskottu. Selvitys myös vahvisti käsitystä tehokkaan ja riittävän viranomaisvalvonnan merkityksestä lastensuojelussa.

Monet asiat ovat muuttuneet sijaishuollossa vuosien myötä paremmiksi, mutta työsarkaa riittää edelleen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, perustuslaki ja lastensuojelulaki takaavat lapselle ja nuorelle oikeuden ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa. Oikeudelle ei ole ikärajaa ja se koskee kaikkia lapsia ja nuoria ilman syrjintää. Lähtökohtana on luottamus lapsen kyvykkyyteen ilmaista mielipiteensä. Tämän oikeuden toteutumisessa lastensuojelussa on kuitenkin puutteita.

Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten kokemusten mukaan lapsilla ja nuorilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai oikeuksiaan loukatun. Oma vastuusosiaalityöntekijä on tärkeä ihminen lapsen oikeuksien valvojana, mutta heillä ei ole läheskään aina tarpeeksi resursseja tavata lapsia ja nuoria kylliksi.

Hyvätkään rakenteet lasten ja nuorten osallistumiseen eivät ole riittäviä vaan niiden lisäksi merkitystä on ammattilaisten asenteilla ja vuorovaikutustaidoilla. Osallisuus merkitsee valmiutta kohdata lapsi vuorovaikutuksessa. Tärkeää on, että ammattilaiseen voi luottaa ja hänelle voi kertoa asioitaan. Lapselle tai nuorelle tulee myös syntyä tunne asioiden etenemisestä ja vaikuttamismahdollisuuksista. Jos lapselle jää kokemus, ettei aikuinen oikeasti kuuntele häntä tai hänen mielipiteillään ei ole merkitystä, se murentaa uskoa omiin mahdollisuuksiin ja vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Lasten ja nuorten osallisuuden turvaaminen ei ole puuhastelua, jota toteutetaan, jos siihen sattuu olemaan aikaa ja kiinnostusta. Siitä huolehtiminen on ammattilaisten velvoite. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ravisuttavassa sote-uudistuksessa tarvitaan lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden tietoa ja taitoa kehittämään ja vahvistamaan lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojelussa sekä kiinnittämään kokemusasiantuntijuus lastensuojelun rakenteisiin.

Ilman lasten ja nuorten osallisuutta ei voida taata riittävän oikeusturvan toteutumista lastensuojelussa.

Minna Kallio, projektikoordinaattori/kokemusasiantuntija, Osallisuuden Aika ry

Susanna Hoikkala, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Kati Palsanen, kehitysjohtaja, SOS-Lapsikylä

Niin totta tuo kirjoitus, nuoren mielipidettä asioihin ei oteta huomioon, oikeuksia loukataan julmasti.

2019:

”Ennennäkemätöntä!”

Raportti on myöhässä vuositolkulla: ”Suomi antaa kuvan, ettei piittaa lapsen oikeuksista”

Järjestöt ovat huolestuneita Suomen muuttuneesta suhtautumisesta kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin.

Suomi on antanut viimeisimmän lapsen oikeuksien sopimusta koskevan määräaikaisraporttinsa komitealle vuonna 2008, vaikka raportti pitäisi antaa viiden vuoden välein. Tämän lisäksi sopimuksen kahta lisäpöytäkirjaa koskevat määräaikaisraportit ovat myöhässä. Ne piti antaa lähes kaksi vuotta sitten.

Lapsiasiavaltuutettu, Suomen UNICEF ja Lastensuojelun keskusliitto huomauttavat, että raportointi on hoidettu aiemmin kunniakkaasti.

– Suomi on perinteisesti sitoutunut vahvasti lapsen oikeuksien sopimukseen ja halunnut olla myös lapsen oikeuksin mallimaa. Nyt annamme tällä ennennäkemättömällä myöhästymisellä kuvan, ettei Suomi enää piittaa lapsen oikeuksista eikä YK:n sopimusvelvoitteista.

Vierailija kirjoitti:

Niin totta tuo kirjoitus, nuoren mielipidettä asioihin ei oteta huomioon, oikeuksia loukataan julmasti.

Niinpä!

Eikä tämä ole mitään huutelua. Tämä on huolestuneiden asiantuntijoiden kirjoitus.

"Nyt provosoiduit myös niin paljon että unohdit ylläpitää sossupropagandaa jossa lasuasiakkuus on "tukea" "kivaa" eikä "leimaa ketään". Esitit sen nyt ammattilaisena ikään kuin rangaistuksena sinua vastaan kirjoittelijoille ja huonojen ihmisten merkkinä."

Tähän sisältyy koko lastensuojelun irvokkuus ja kaksinaamaisuus.

Ollaan olevinaan maireasti kaikkea hyvää sekä "tukea", "apua" ja varsinkin "lapsen etua". Ja kun lapsi on saatu sosiaalityön piiriin millä hyvänsä tavalla - näiden turhien ilmoitusten kautta, puuttuvien peruspalveluiden tai vaikkapa nepsyoireiden vuoksi - ääni muuttuu täysin.

Pahimmillaan autettavien perheet muuttuvat yhdellä kirjauksella kelvottomiksi ja tappouhkauksia syytäviksi, sossuja vainoaviksi vanhemmiksi, jotka vain narkkaavat ja joiden lapsiparat konttaavat neulojen , bentsojen ja puukkojen seassa - koska näitähän ne lasuperheet ovat. Lapsiparat on pelastettava! Kyllähän tämän nyt kaikki ne ymmärtävät, jotka ovat kunnon ihmisiä, ja joiden ei tarvitse olla missään tekemisessä koko lastensuojelun kanssa.

Bussiness insider listaa 10 uravalintaa, joita psykopaatit suosivat.

10. Virkamies

Virkamies on Duttonin mukaan kymmenenneksi suosituin uravalinta psykopaateilta. 

Yle on kertonut, miten lastensuojelu on tuottoisaa bisnestä alan suurimmille yrityksille, joita ovat Mehiläinen-konsernin Familar Oy ja Arjessa-konserni. Kumpikin toimija on tehnyt viime vuosina miljoonien eurojen voittoja.

Samalla kerrottiin myös että lastensuojelulaitoksia ja perhekoteja valvova viranomainen on havainnut epäkohtia ainakin 50 eri yksikössä viime vuosina. Mukana oli useita Familarin ja Arjessa-konsernin toimipisteitä.

Lasten asialla...

Miten lasten hädällä voidaan näin julkeasti rahastaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksikään isosiaalityöntekijä ei ole vastannut ketjuun asiallisesti myöntäen ongelmat ja haasteet esimerkiksi aitojen tapausten tunnistamisessa tai vaikka kertoen, kuinka on vaikeaa hahmottaa tilannetta alkoholisti- ja väkivaltaesitiedoilla, koska itseltä puuttuu kokemusasiantuntijuus täysin ja vaikkapa ettei näitä opinnoissa opetettu. Miksei kukaan kerro työnohjauksen puutteista tai siitä, kuinka moniammatilliset ryhmät näkyvät vain paperilla, mutteivät koskaan käytännössä.

Miksei kukaan pahoittele, että vasta luettuaan "Psykopaatit ympärilläni" ja "Miksi se ei vaan lähde" sekä tutustuttuaan eron jälkeiseen vainoon (https://varjosta.fi/) on tajunnut, kuinka on itsekin ollut myötävaikuttamassa monen perheen tuskaan valittuaan väärän puolen.

Miksi kaikki puolustelevat kommentit ovat meidän uhrien syyttelyä aivan kuten olemme sosiaalityöntekijöiden toimintaan tottuneetkin.

On ylimielistä ongelman vähättelyä ajatella, että persoonallisuushäiriöisten kanssa voi selviytyä luettuaan pari kirjaa. He eivät kunnioita muita, lakia tai mitään sääntöjä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat neuvottomia heidän kanssaan, heitä ei pystytä rajaamaan mm. lähestymiskieltojen avulla. Näitä tavataan jokaisessa järjestelmässä, koska yrittävät käyttää niitä hyödykseen ja ovat mielestään niiden yläpuolella. Sitten täytyy myös erottaa mikä on vain reagointia vaikeaan tilanteeseen,tämä voi tuoda näitä piirteitä kelle tahansa hetkellisesti.

Kokemusasiantuntijuus vaatii, että omat kokemukset on käsitelty hyvin syvällisesti. Sekä oman jaksamisen, että objektiivisuuden säilyttämiseksi. Se ei automaattisesti ole hyvästä, vaikka parhaassa tapauksessa voi olla hyväkin lähtökohta jos on tarkasti punnittu asia.

Mutta nämä ymmärtämättömät heitot kuulostavat siltä, kun help deskiin soittavalta kysyttäisiin, "onko virtajohto kiinni?" Hyvähän se on varmistaa, mutta rehellisesti se ei usein ole se ongelma, vaan monenlaista on jo yritetty ennen soittamista. Täällä kysellään vielä virtajohdosta, kun itse on jo korjaamassa kärähtänyttä piirilevyä juottimen kanssa. Toki kyse voi olla tarkoituksellisesta vähättelystä, mihin on tietenkin yhtä turha kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt provosoiduit myös niin paljon että unohdit ylläpitää sossupropagandaa jossa lasuasiakkuus on "tukea" "kivaa" eikä "leimaa ketään". Esitit sen nyt ammattilaisena ikään kuin rangaistuksena sinua vastaan kirjoittelijoille ja huonojen ihmisten merkkinä."

Tähän sisältyy koko lastensuojelun irvokkuus ja kaksinaamaisuus.

Ollaan olevinaan maireasti kaikkea hyvää sekä "tukea", "apua" ja varsinkin "lapsen etua". Ja kun lapsi on saatu sosiaalityön piiriin millä hyvänsä tavalla - näiden turhien ilmoitusten kautta, puuttuvien peruspalveluiden tai vaikkapa nepsyoireiden vuoksi - ääni muuttuu täysin.

Pahimmillaan autettavien perheet muuttuvat yhdellä kirjauksella kelvottomiksi ja tappouhkauksia syytäviksi, sossuja vainoaviksi vanhemmiksi, jotka vain narkkaavat ja joiden lapsiparat konttaavat neulojen , bentsojen ja puukkojen seassa - koska näitähän ne lasuperheet ovat. Lapsiparat on pelastettava! Kyllähän tämän nyt kaikki ne ymmärtävät, jotka ovat kunnon ihmisiä, ja joiden ei tarvitse olla missään tekemisessä koko lastensuojelun kanssa.

Tämä! Tuo on niin sairasta. Jos sinulle aletaan tyrkyttää apua sitä aina kuvaillaan kauniilla ylisanoilla ja reitti on neuvola-perheneuvola-lasu. Mutta samalla kun etenet tässä systeemissä perhettänne aletaan kohdella todella ikävästi asenteellisesti ja ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin nousee esiin ketjun teemoja. Lapset eivät tule kuulluksi. Työntekijöitä vaivaavat asenteellisuus ja puutteet vuorovaikutustaidoissa eivätkä he nauti luottamusta.

Eivät nämä ketjussa lainatut tekstit monista lähteistä ole rumaa, toiminnalleen sokeiden vanhempien huutelua.

Ja eikös me kaikki voida allekirjoittaa toteamus, että on järkyttävää, että joka kymmenes laitos sai moitteita toiminnastaan, eikä niitä kokonaisuutena juuri valvota lainkaan riittävästi. Hirveää, että lapsi pelastetaan laitokseen perheeltään ja hänellä on 10% todennäköisyys päätyä laittomuuksia harjoittavaan laitokseen!

Asiantuntijakirjoitus: Enemmän lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojeluun

Lastensuojelun sijaishuollon menneisyyden (v. 1937-1983) epäkohtia kartoittanut selvitys korosti lapsen kuuntelemisen tärkeyttä. Monet epäkohdat ja ikävät tapahtumat olisi voitu välttää, jos lapsilta ja nuorilta itseltään olisi kysytty ja heidän kertomaansa uskottu. Selvitys myös vahvisti käsitystä tehokkaan ja riittävän viranomaisvalvonnan merkityksestä lastensuojelussa.

Monet asiat ovat muuttuneet sijaishuollossa vuosien myötä paremmiksi, mutta työsarkaa riittää edelleen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, perustuslaki ja lastensuojelulaki takaavat lapselle ja nuorelle oikeuden ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa. Oikeudelle ei ole ikärajaa ja se koskee kaikkia lapsia ja nuoria ilman syrjintää. Lähtökohtana on luottamus lapsen kyvykkyyteen ilmaista mielipiteensä. Tämän oikeuden toteutumisessa lastensuojelussa on kuitenkin puutteita.

Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten kokemusten mukaan lapsilla ja nuorilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai oikeuksiaan loukatun. Oma vastuusosiaalityöntekijä on tärkeä ihminen lapsen oikeuksien valvojana, mutta heillä ei ole läheskään aina tarpeeksi resursseja tavata lapsia ja nuoria kylliksi.

Hyvätkään rakenteet lasten ja nuorten osallistumiseen eivät ole riittäviä vaan niiden lisäksi merkitystä on ammattilaisten asenteilla ja vuorovaikutustaidoilla. Osallisuus merkitsee valmiutta kohdata lapsi vuorovaikutuksessa. Tärkeää on, että ammattilaiseen voi luottaa ja hänelle voi kertoa asioitaan. Lapselle tai nuorelle tulee myös syntyä tunne asioiden etenemisestä ja vaikuttamismahdollisuuksista. Jos lapselle jää kokemus, ettei aikuinen oikeasti kuuntele häntä tai hänen mielipiteillään ei ole merkitystä, se murentaa uskoa omiin mahdollisuuksiin ja vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Lasten ja nuorten osallisuuden turvaaminen ei ole puuhastelua, jota toteutetaan, jos siihen sattuu olemaan aikaa ja kiinnostusta. Siitä huolehtiminen on ammattilaisten velvoite. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ravisuttavassa sote-uudistuksessa tarvitaan lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden tietoa ja taitoa kehittämään ja vahvistamaan lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojelussa sekä kiinnittämään kokemusasiantuntijuus lastensuojelun rakenteisiin.

Ilman lasten ja nuorten osallisuutta ei voida taata riittävän oikeusturvan toteutumista lastensuojelussa.

Minna Kallio, projektikoordinaattori/kokemusasiantuntija, Osallisuuden Aika ry

Susanna Hoikkala, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Kati Palsanen, kehitysjohtaja, SOS-Lapsikylä

Tätäkin on ollut kirjoittamassa sosiaalityöntekijä erityisasiantuntijan asemassa. Viekö se nyt heti pohjan koko tekstiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksikään isosiaalityöntekijä ei ole vastannut ketjuun asiallisesti myöntäen ongelmat ja haasteet esimerkiksi aitojen tapausten tunnistamisessa tai vaikka kertoen, kuinka on vaikeaa hahmottaa tilannetta alkoholisti- ja väkivaltaesitiedoilla, koska itseltä puuttuu kokemusasiantuntijuus täysin ja vaikkapa ettei näitä opinnoissa opetettu. Miksei kukaan kerro työnohjauksen puutteista tai siitä, kuinka moniammatilliset ryhmät näkyvät vain paperilla, mutteivät koskaan käytännössä.

Miksei kukaan pahoittele, että vasta luettuaan "Psykopaatit ympärilläni" ja "Miksi se ei vaan lähde" sekä tutustuttuaan eron jälkeiseen vainoon (https://varjosta.fi/) on tajunnut, kuinka on itsekin ollut myötävaikuttamassa monen perheen tuskaan valittuaan väärän puolen.

Miksi kaikki puolustelevat kommentit ovat meidän uhrien syyttelyä aivan kuten olemme sosiaalityöntekijöiden toimintaan tottuneetkin.

On ylimielistä ongelman vähättelyä ajatella, että persoonallisuushäiriöisten kanssa voi selviytyä luettuaan pari kirjaa. He eivät kunnioita muita, lakia tai mitään sääntöjä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat neuvottomia heidän kanssaan, heitä ei pystytä rajaamaan mm. lähestymiskieltojen avulla. Näitä tavataan jokaisessa järjestelmässä, koska yrittävät käyttää niitä hyödykseen ja ovat mielestään niiden yläpuolella. Sitten täytyy myös erottaa mikä on vain reagointia vaikeaan tilanteeseen,tämä voi tuoda näitä piirteitä kelle tahansa hetkellisesti.

Kokemusasiantuntijuus vaatii, että omat kokemukset on käsitelty hyvin syvällisesti. Sekä oman jaksamisen, että objektiivisuuden säilyttämiseksi. Se ei automaattisesti ole hyvästä, vaikka parhaassa tapauksessa voi olla hyväkin lähtökohta jos on tarkasti punnittu asia.

Mutta nämä ymmärtämättömät heitot kuulostavat siltä, kun help deskiin soittavalta kysyttäisiin, "onko virtajohto kiinni?" Hyvähän se on varmistaa, mutta rehellisesti se ei usein ole se ongelma, vaan monenlaista on jo yritetty ennen soittamista. Täällä kysellään vielä virtajohdosta, kun itse on jo korjaamassa kärähtänyttä piirilevyä juottimen kanssa. Toki kyse voi olla tarkoituksellisesta vähättelystä, mihin on tietenkin yhtä turha kommentoida.

On todella ylimielistä ajatella olevansa upea, lasten oikeuksien puolustaja ja hyväntekijä, jollei ole lukenut yhtäkään kirjaa ja/tai tiedostanut hetkeksikään ongelman olemassaoloa ja ryvästymistä juuri perättömissä ilmoituksissa ja myöntämättä omaa täydellistä osaamattomuuttaan ongelman äärellä.

Meidän tapauksessa aluksi oli ihana sosiaalityöntekijä, kaikki yhteistyö sujui hyvin,perhettä ei syyllistetty mistään . Koimme järkytyksen kun työntekijä vaihtui ,  vanhemmuudestamme  alettiin kaivelemaan ja keksimään vikoja. Asiakkuus siis nuorella ,hankaluuksia ollut koulunkäynnissä.

Vierailija kirjoitti:

"Poliiseja on niin vähän suorassa huumeiden vastaisessa taistelussa, että ilman liioittelua pitkästi yli 90 prosenttia käyttäjistä saa pössytellä, piikittää, vetää nokkaan tai imeä eri aineita täysin rauhassa, Kinnunen arvioi."

MUTTA sijoitukset maksavat enemmän kuin koko poliisitoimi yhteensä.

Kyllä kodin pitää olla se yksikkö, joka estää lapsia edes ajattelemasta huumeita tms, joten kodin pitää olla jämäkkä, turvallinen ja rakastava. Jos poliisin pitää kulkea perässä, ollaan jo auttamatta myöhässä. Kannettu vesi ei yleensä kaivossa pysy.

Ennaltaehkäisevä - korjaava - toteava -vaiheistus se tässäkin asiassa pitää paikkansa. Korjaavassa vaiheessa voi olla apua, jos nuori on vaikka kerran lähtenyt tyhmyyksissään kokeilemaan. Tehokas hoito voi ehkä myöhemminkin onnistua, jos potilaalla on itsellään tahto. Muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksikään isosiaalityöntekijä ei ole vastannut ketjuun asiallisesti myöntäen ongelmat ja haasteet esimerkiksi aitojen tapausten tunnistamisessa tai vaikka kertoen, kuinka on vaikeaa hahmottaa tilannetta alkoholisti- ja väkivaltaesitiedoilla, koska itseltä puuttuu kokemusasiantuntijuus täysin ja vaikkapa ettei näitä opinnoissa opetettu. Miksei kukaan kerro työnohjauksen puutteista tai siitä, kuinka moniammatilliset ryhmät näkyvät vain paperilla, mutteivät koskaan käytännössä.

Miksei kukaan pahoittele, että vasta luettuaan "Psykopaatit ympärilläni" ja "Miksi se ei vaan lähde" sekä tutustuttuaan eron jälkeiseen vainoon (https://varjosta.fi/) on tajunnut, kuinka on itsekin ollut myötävaikuttamassa monen perheen tuskaan valittuaan väärän puolen.

Miksi kaikki puolustelevat kommentit ovat meidän uhrien syyttelyä aivan kuten olemme sosiaalityöntekijöiden toimintaan tottuneetkin.

On ylimielistä ongelman vähättelyä ajatella, että persoonallisuushäiriöisten kanssa voi selviytyä luettuaan pari kirjaa. He eivät kunnioita muita, lakia tai mitään sääntöjä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat neuvottomia heidän kanssaan, heitä ei pystytä rajaamaan mm. lähestymiskieltojen avulla. Näitä tavataan jokaisessa järjestelmässä, koska yrittävät käyttää niitä hyödykseen ja ovat mielestään niiden yläpuolella. Sitten täytyy myös erottaa mikä on vain reagointia vaikeaan tilanteeseen,tämä voi tuoda näitä piirteitä kelle tahansa hetkellisesti.

Kokemusasiantuntijuus vaatii, että omat kokemukset on käsitelty hyvin syvällisesti. Sekä oman jaksamisen, että objektiivisuuden säilyttämiseksi. Se ei automaattisesti ole hyvästä, vaikka parhaassa tapauksessa voi olla hyväkin lähtökohta jos on tarkasti punnittu asia.

Mutta nämä ymmärtämättömät heitot kuulostavat siltä, kun help deskiin soittavalta kysyttäisiin, "onko virtajohto kiinni?" Hyvähän se on varmistaa, mutta rehellisesti se ei usein ole se ongelma, vaan monenlaista on jo yritetty ennen soittamista. Täällä kysellään vielä virtajohdosta, kun itse on jo korjaamassa kärähtänyttä piirilevyä juottimen kanssa. Toki kyse voi olla tarkoituksellisesta vähättelystä, mihin on tietenkin yhtä turha kommentoida.

On todella ylimielistä ajatella olevansa upea, lasten oikeuksien puolustaja ja hyväntekijä, jollei ole lukenut yhtäkään kirjaa ja/tai tiedostanut hetkeksikään ongelman olemassaoloa ja ryvästymistä juuri perättömissä ilmoituksissa ja myöntämättä omaa täydellistä osaamattomuuttaan ongelman äärellä.

Kun usein on luettu ja on tiedostettu. Ja ongelman tiedostamisesta vasta päästään näkemään se eri muodoissaan ja vaikeudessaan ja täytyy mennä popularistista kirjallisuutta syvemmälle. Miksi, miksi ennakko-oletuksesi on, että ammattilaiset tietävät kaikkein vähiten ammattinsa eettisistä tai oikeudellisistä kysymyksistä? Vaikka olisit asenteellinenkin, ei siinä kuitenkaan kauheasti ole järkeä, vai? Ei edes työntekijöiden kannalta. Luulevat ihmiset mitä vaan, hyvin suuri osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin jos vain pystyvät. Ehkä sinäkin?