Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Rekistereistä ylipäätään on tällaisia velvoitteita:
-rekisterinpitäjän on huolehdittava tietojen oikeellisuudesta
-rekisterinpitäjän on huolehdittava rekisterin ja sen tietojen asianmukaisesta suojaamisesta mm. luvatonta käyttöä ja muuttamista vastaan
-rekisteröidyllä on oikeus tarkistaa häntä koskevat tiedot
Miten on näiden palvelutarpeen arvioiden suhteen eli eivätkö ne kuulu näiden velvoitteiden alle? Tietoja luovutetaan miten sattuu, koska ei olla oikein perillä lainsäädännöstä ja mikä vielä paljon pahempaa, tiedot eivät todellakaan ole järjestelmällisesti oikein eikä niitä saa tarkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
Kuka ”diagnosoi” mt-ongelmat, jaksamattomuuden?
Kenen kertomukseen pohjaa tiedot väkivallasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
APUA! Perheiden arjen ja elämänhallinnan ongelmien kategorisointi on haastavaa, sillä ne usein muodostavat vyyhdin, johon monet asiat ja ongelmat vaikuttavat.Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti.
Näitä arvioita tekevät vastavalmistuneet, puutteellisen elämänkokemuksen ja vahvojen ennakkokäsitysten leimaamat nuoret ihmiset. Kategorisointi on haastavaa ja lapsen tilanne pitäisi voida arvioida kokonaisvaltaisesti. Siihen vaaditaan paljon kokemusasiantuntijuutta, näkemystä, ymmärrystä, ennakkoluulottomuutta, avarakatseisuutta ja lähimmäisenrakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
APUA! Perheiden arjen ja elämänhallinnan ongelmien kategorisointi on haastavaa, sillä ne usein muodostavat vyyhdin, johon monet asiat ja ongelmat vaikuttavat.Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti.
Näitä arvioita tekevät vastavalmistuneet, puutteellisen elämänkokemuksen ja vahvojen ennakkokäsitysten leimaamat nuoret ihmiset. Kategorisointi on haastavaa ja lapsen tilanne pitäisi voida arvioida kokonaisvaltaisesti. Siihen vaaditaan paljon kokemusasiantuntijuutta, näkemystä, ymmärrystä, ennakkoluulottomuutta, avarakatseisuutta ja lähimmäisenrakkautta.
Kaiken huippuhan on se että nää sossut ei välttämättä koskaan edes tapaa perhettä.
Ja kirjauksia tekee lähihoitajat yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
APUA! Perheiden arjen ja elämänhallinnan ongelmien kategorisointi on haastavaa, sillä ne usein muodostavat vyyhdin, johon monet asiat ja ongelmat vaikuttavat.Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti.
Näitä arvioita tekevät vastavalmistuneet, puutteellisen elämänkokemuksen ja vahvojen ennakkokäsitysten leimaamat nuoret ihmiset. Kategorisointi on haastavaa ja lapsen tilanne pitäisi voida arvioida kokonaisvaltaisesti. Siihen vaaditaan paljon kokemusasiantuntijuutta, näkemystä, ymmärrystä, ennakkoluulottomuutta, avarakatseisuutta ja lähimmäisenrakkautta.
Sossujen keski-ikä on kuitenkin sitä luokkaa, että alalta eläköityy jatkuvasti enemmän väkeä kuin saadaan uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
APUA! Perheiden arjen ja elämänhallinnan ongelmien kategorisointi on haastavaa, sillä ne usein muodostavat vyyhdin, johon monet asiat ja ongelmat vaikuttavat.Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti.
Näitä arvioita tekevät vastavalmistuneet, puutteellisen elämänkokemuksen ja vahvojen ennakkokäsitysten leimaamat nuoret ihmiset. Kategorisointi on haastavaa ja lapsen tilanne pitäisi voida arvioida kokonaisvaltaisesti. Siihen vaaditaan paljon kokemusasiantuntijuutta, näkemystä, ymmärrystä, ennakkoluulottomuutta, avarakatseisuutta ja lähimmäisenrakkautta.
Sossujen keski-ikä on kuitenkin sitä luokkaa, että alalta eläköityy jatkuvasti enemmän väkeä kuin saadaan uutta.
Eli joko katkeroituneita mummoja tai hölmöjä tyttösiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
Kuka ”diagnosoi” mt-ongelmat, jaksamattomuuden?
Kenen kertomukseen pohjaa tiedot väkivallasta?
Tuosta tutkimuksesta:
"Kyselylomakkeen valmisteluvaiheessa ja vanhemmuuteen liittyviä vaihtoehtoja muotoiltaessa tutkimuskumppanit nimenomaan toivoivat muotoilua ”vanhemman toiminnan ohjaamisen vaikeus” sen sijaan, että kysyttäisiin esimerkiksi vanhempien heikkolahjaisuudesta."
Tässähän nyt on yksi oivallinen a se kaikkia vanhempia kohtaan. Jos kyseenalaistat kiusaallaan tehdyn ilmoituksen, jos olet liian järkyttynyt, jos et enää vainottuna jaksa uutta hyökkäyskeinoa vainoajan puolelta, jos pelkäät elämässäsi aidosti, jos olet turhautunut vanhemmuutesi kyseenalaistamiseen perustellusti, jos puolustat yksityisyyttäsi ja perhettäsi jne. niin aina voi vedota siihen, että vanhemman toiminnan ohjauksessa on vaikeutta.
Kyllä tällainenkin pitäisi määritellä, jotta sitä voisi käyttää syynä! Ei voi olla termiä, joka sisältää "kaikenlaisia haastavia tilanteita, joissa kaikki on jo yritetty, eikä silti onnistu"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa yhteenvetoja huostaanottosyistä? Yksilötasolla tottakai salaisia, mutta yleisellä tasolla olisi tarpeellista tietää minkä asioiden tulee täyttyä, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi jää huostaanotto.
Jo ihan ennaltaehkäisevän työskentelyn vuoksi olisi hyvin tärkeää, että nämä seikat tuotaisiin vahvasti esiin yhteiskunnassa.
Perheemme teini muuten oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että todellakin haasteet ja huostaanotettavat (ja silti kouluun menemättömät) tulevat lisääntymään tämän oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi. Pikapikaa asia pöydälle eli mistä rahoitus ja tietotaito näiden nuorten tukemiseen. On selvää, että jokainen vähäiselläkään motivaatiolla varustettu menee tällä hetkellä jo johonkin oppilaitokseen peruskoulun jälkeen. Ne, jotka nyt sitten pakotettuna joutuvat opiskelemaan lisää ovat todella hälyyttävä joukko mitä lastensuojeluun tulee.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.
Kuka ”diagnosoi” mt-ongelmat, jaksamattomuuden?
Kenen kertomukseen pohjaa tiedot väkivallasta?
Toden totta, mielenterveyden ongelmat ovat isosti edustettuna tuolla.
Eli tadaa! naapurit, mummot, huollosta irrotetut etävanhemmat (yleensä isät, tutkitusti), jotka tekevät näitä tuulesta temmattuja mielenterveysilmoituksia saavat tosiaan hallaa aikaiseksi! Alunperin ei välttämättä mitään ole ollutkaan, paitsi joko toipumista väkivaltaisesta suhteesta tai selviämistä toksisen läheisen kanssa, mutta kun kiusanteko leviää onnistuneesti yhteiskunnan rakenteisiin, niin vanhempi siitä uupuu sitten lopullisesti.
Lisää suoraan tutkimuksesta
"Lähes kaikki vanhemmat (89 %) olivat jossain määrin uupuneita ja jaksamattomia ja yli puolet lapsista (58 %) asui perheissä, joissa vanhempien uupumattomuus ja jaksamattomuus olivat paljon sijoituksen taustalla. "
Sillä lailla. Eikö varhaisen puuttumisen ja tukitoimien pitäisi auttaa nimenomaan tällaisissa tilanteissa? Vanhempi on uupunut. Lapsi viedään. Vanhempi piristyy ja lapsi voi hyvin?
"Vastaavasti kasvatustyylin sopimattomuus, sen ankaruus tai rajattomuus suhteessa lapsen tarpeisiin oli yleistä (85 %), mutta joka toisen lapsen (50 %) kohdalla tarpeisiin vastaamaton kasvatustyyli oli paljon sijoituksen taustalla. "
Miten nämä perustellaan? Tässä otetaan kaksi vastakkaista kasvatustyyliä esiin, joista kumpikaan ei ole hyväksyttävää ja on niin väärin, että voi johtaa sijoituspäätökseen. Kuka (ainakaan ulkopuolinen) osaa määritellä kasvatustyylin, joka sopii juuri kyseessä olevalle lapselle? Jokainen lapsi on yksilö ja vanhemmat taiteilevat ja yrittävät kasvatustyössä parhaansa. Joku ulkopuolinen osaa sitten sanoa, että liikaa rajoja tai liian vähän. Lapsi viedään.
Eikö näissäkin joku vanhemmuus-lapsi-nuori-piiri-tapaamiset voisi olla paljon parempi kuin sijoitus? Voi tosin olla motivointiongelmia, sillä perustelut voivat olla huterat jo alun alkaen näille väitteille.
Sijoituksessa on sitten sääntöjä. Miten ne sitten sopivat tähän? Liian ankaralta kasvatukselta turvaan laitokseen, jossa on keskustelemattomat säännöt? Rajaton puolestaan sellaiseen ympäristöön, niin hyvä tulee?
"Kolmella neljästä (75 %) lapsen vanhemman avuttomuus ja osaamattomuus vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia ikäkauteen sopivasti lapsesta näkyi sijoituksen taustalla; paljon (32 %) sitä nähtiin joka kolmannen lapsen tilanteessa. Suoranainen lapsen hoidon laiminlyönti oli paljon lähes joka viidennen (18 %) sijoitetun lapsen taustalla."
Tämäkin. Ei kai tämä tällainen ole riittävän eksaktia mihinkään? Kuka osaa määritellä nämä mitenkään vedenpitävästi etenkin, kun lapsen yleensä tuntevat parhaiten juuri ne, jotka hänen kanssaan arkea jakavat, mutta heitähän näissä ei kuulla. Johtopäätökset ja tuomiot tulevat korkealta ja kovaa.
Miksei näissäkin parasta olisi se niin kovin mainostettu varhainen tuki?
Nämä voivat olla huostaanottojen taustalla.
Mutta silti lapsia ei äideiltä saa viedä eikä lapsilta saa viedä äitiä (vankileiri), koska se jos joku, on lapselle koko elämän traumatisoiva kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää suoraan tutkimuksesta
"Lähes kaikki vanhemmat (89 %) olivat jossain määrin uupuneita ja jaksamattomia ja yli puolet lapsista (58 %) asui perheissä, joissa vanhempien uupumattomuus ja jaksamattomuus olivat paljon sijoituksen taustalla. "
Sillä lailla. Eikö varhaisen puuttumisen ja tukitoimien pitäisi auttaa nimenomaan tällaisissa tilanteissa? Vanhempi on uupunut. Lapsi viedään. Vanhempi piristyy ja lapsi voi hyvin?
"Vastaavasti kasvatustyylin sopimattomuus, sen ankaruus tai rajattomuus suhteessa lapsen tarpeisiin oli yleistä (85 %), mutta joka toisen lapsen (50 %) kohdalla tarpeisiin vastaamaton kasvatustyyli oli paljon sijoituksen taustalla. "
Miten nämä perustellaan? Tässä otetaan kaksi vastakkaista kasvatustyyliä esiin, joista kumpikaan ei ole hyväksyttävää ja on niin väärin, että voi johtaa sijoituspäätökseen. Kuka (ainakaan ulkopuolinen) osaa määritellä kasvatustyylin, joka sopii juuri kyseessä olevalle lapselle? Jokainen lapsi on yksilö ja vanhemmat taiteilevat ja yrittävät kasvatustyössä parhaansa. Joku ulkopuolinen osaa sitten sanoa, että liikaa rajoja tai liian vähän. Lapsi viedään.
Eikö näissäkin joku vanhemmuus-lapsi-nuori-piiri-tapaamiset voisi olla paljon parempi kuin sijoitus? Voi tosin olla motivointiongelmia, sillä perustelut voivat olla huterat jo alun alkaen näille väitteille.
Sijoituksessa on sitten sääntöjä. Miten ne sitten sopivat tähän? Liian ankaralta kasvatukselta turvaan laitokseen, jossa on keskustelemattomat säännöt? Rajaton puolestaan sellaiseen ympäristöön, niin hyvä tulee?
"Kolmella neljästä (75 %) lapsen vanhemman avuttomuus ja osaamattomuus vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia ikäkauteen sopivasti lapsesta näkyi sijoituksen taustalla; paljon (32 %) sitä nähtiin joka kolmannen lapsen tilanteessa. Suoranainen lapsen hoidon laiminlyönti oli paljon lähes joka viidennen (18 %) sijoitetun lapsen taustalla."
Tämäkin. Ei kai tämä tällainen ole riittävän eksaktia mihinkään? Kuka osaa määritellä nämä mitenkään vedenpitävästi etenkin, kun lapsen yleensä tuntevat parhaiten juuri ne, jotka hänen kanssaan arkea jakavat, mutta heitähän näissä ei kuulla. Johtopäätökset ja tuomiot tulevat korkealta ja kovaa.
Miksei näissäkin parasta olisi se niin kovin mainostettu varhainen tuki?
Nämä voivat olla huostaanottojen taustalla.
Mutta silti lapsia ei äideiltä saa viedä eikä lapsilta saa viedä äitiä (vankileiri), koska se jos joku, on lapselle koko elämän traumatisoiva kokemus.
Ja sitten ne huostaanotetut lapset pannaan laitoksiin joissa käytetään laittomia rangaistuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vähenevät joten lastensuojelun olematon kynnys madaltuu ja madaltuu. Muutenhan siellä loppuu itseltä työt!
Työtaakan väheneminen olisi alan kannalta erittäin suotuisaa. Työntekijät pysyisivät alalla, olisi vähemmän uupumusta, aikaa kehittää työtä, palveluihin menisi vähemmän rahaa, jolloin voitaisiin tarjota parempaa tukea tarvitseville. Nythän palvelutkin ovat kuormittuneita.
Sosiaalityöntekijät voivat toimia muillakin sektoreilla samalla koulutuksella ja nämä ovatkin yleensä halutumpia paikkoja, koska ovat yksinkertaisesti vähemmän kuormittavia. Parin sadan työnvaativuuslisä ei kuormitusta korvaa. Terveydenhuolto ja päihdepalvelut, vammais- ja vanhuspalvelut, aikuissosiaalityö, työkykyarvioinnit. Etenkin vanhuspalvelut luovat lisätarvetta jatkossa ikärakenteen muuttuessa. Nythän ongelma on siinä, että työntekijöitä on vaikea saada lastensuojeluun, ihan syystä ja tämä kuormittaa kohtuuttomasti jäljelle jääneitä työntekijöitä.
Eli mitään itseisarvoa palvelujen kasvattamisella ei ole järjestelmän tai työpaikkojen kannalta. Toki graavit tapaukset ovat lisänneet painetta olla tilanteen tasalla lastensuojelussa ja ovat varmasti olleet vaikuttamassa kulttuuriin ja "huolipuheeseen". Mielummin on varmasti työntekijänä selvityksessä siitä, että on kysynyt liikaa kysymyksiä, kuin siitä että jollekin lapselle on käynyt huonosti tai on kärsinyt pitkään, näin inhimillisen tuskan määrää ajatellen. Lasipalloa kun ei ole.
Lasipallo ja lasipallo. Tekstisi on ristiriidassa Vantaan lastensuojelun erikseen esittämän pyynnön kanssa saada lisää lastensuojeluilmoituksia päähän pälkähtävistä huolista.
Tämä ristiriitaisuus ei yllätä, kun koko lastensuojelun toiminta on yhtä epäloogista, tekopyhää, hurskastelevaa ja tempoilevaa.
Tähän toimintaan on saatava muutos. Yksittäinen ihminen on järjestelmän vanki ja näiden viranomaisten riistaa. Lainsäätäjät: herätys!!!
Kansalaisaloite on yksi keino saada asia mahdollisesti eduskunnan käsittelyyn ja toimii parhaassa tapauksessa paremmin kuin av:lla huutaminen. Vaadittavan kannatusäänimäärän saaminen onnistunee helposti.
Kansalaisaloitteen ongelma on se että ihmisten on vaikea ilman omaa kokemusta uskoa millä tolalla tuo lasten"suojelu" on. Koska sen toimintatavat on niin järkkyjä. Harva tajuaa että lasu voidaan tosiaan tehdä vaikka niistä eri pari sukista ja siitä todella joutuu kuulusteluun jossa pitää todistaa ettei ole syyllinen huoleen.
Lasuasioista on myös ylläpidetty selvää misinformaatiokampanjaa pitkään. Annettu ymmärtää että siellä vaan narkkiperheitä tutkitaan. Vaikka niinhän ei ole. Etenkin yksinhuoltajat ja nepsyperheet joutuvat sinne hampaisiin helposti.
Eikö niitä negatiivisia asioita lastensuojelun taholta kokeneita ole jo helposti se 50 000? Asiakkuuksia ainakin jo melkein tuon verran ja näiden kerrannaisuus ajan saatossa + syyttä kuulustellut joita siis pitäisi olla ainakin saman verran eli tämänkin pitäisi jo riittää itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vähenevät joten lastensuojelun olematon kynnys madaltuu ja madaltuu. Muutenhan siellä loppuu itseltä työt!
Työtaakan väheneminen olisi alan kannalta erittäin suotuisaa. Työntekijät pysyisivät alalla, olisi vähemmän uupumusta, aikaa kehittää työtä, palveluihin menisi vähemmän rahaa, jolloin voitaisiin tarjota parempaa tukea tarvitseville. Nythän palvelutkin ovat kuormittuneita.
Sosiaalityöntekijät voivat toimia muillakin sektoreilla samalla koulutuksella ja nämä ovatkin yleensä halutumpia paikkoja, koska ovat yksinkertaisesti vähemmän kuormittavia. Parin sadan työnvaativuuslisä ei kuormitusta korvaa. Terveydenhuolto ja päihdepalvelut, vammais- ja vanhuspalvelut, aikuissosiaalityö, työkykyarvioinnit. Etenkin vanhuspalvelut luovat lisätarvetta jatkossa ikärakenteen muuttuessa. Nythän ongelma on siinä, että työntekijöitä on vaikea saada lastensuojeluun, ihan syystä ja tämä kuormittaa kohtuuttomasti jäljelle jääneitä työntekijöitä.
Eli mitään itseisarvoa palvelujen kasvattamisella ei ole järjestelmän tai työpaikkojen kannalta. Toki graavit tapaukset ovat lisänneet painetta olla tilanteen tasalla lastensuojelussa ja ovat varmasti olleet vaikuttamassa kulttuuriin ja "huolipuheeseen". Mielummin on varmasti työntekijänä selvityksessä siitä, että on kysynyt liikaa kysymyksiä, kuin siitä että jollekin lapselle on käynyt huonosti tai on kärsinyt pitkään, näin inhimillisen tuskan määrää ajatellen. Lasipalloa kun ei ole.
Lasipallo ja lasipallo. Tekstisi on ristiriidassa Vantaan lastensuojelun erikseen esittämän pyynnön kanssa saada lisää lastensuojeluilmoituksia päähän pälkähtävistä huolista.
Tämä ristiriitaisuus ei yllätä, kun koko lastensuojelun toiminta on yhtä epäloogista, tekopyhää, hurskastelevaa ja tempoilevaa.
Tähän toimintaan on saatava muutos. Yksittäinen ihminen on järjestelmän vanki ja näiden viranomaisten riistaa. Lainsäätäjät: herätys!!!
Kansalaisaloite on yksi keino saada asia mahdollisesti eduskunnan käsittelyyn ja toimii parhaassa tapauksessa paremmin kuin av:lla huutaminen. Vaadittavan kannatusäänimäärän saaminen onnistunee helposti.
Kansalaisaloitteen ongelma on se että ihmisten on vaikea ilman omaa kokemusta uskoa millä tolalla tuo lasten"suojelu" on. Koska sen toimintatavat on niin järkkyjä. Harva tajuaa että lasu voidaan tosiaan tehdä vaikka niistä eri pari sukista ja siitä todella joutuu kuulusteluun jossa pitää todistaa ettei ole syyllinen huoleen.
Lasuasioista on myös ylläpidetty selvää misinformaatiokampanjaa pitkään. Annettu ymmärtää että siellä vaan narkkiperheitä tutkitaan. Vaikka niinhän ei ole. Etenkin yksinhuoltajat ja nepsyperheet joutuvat sinne hampaisiin helposti.
Kansalaisaloitteeseen tarvitsee vain 50 000 nimeä. Se on 1% väestöstä. Eiköhän sen verran löydy, jotka ovat nähneet systeemin toiminnan.
Löytyipä koulunkäyntiongelmatkin tutkimuksesta
Kiinnittyminen instituutioihin. Koulunkäynti ja opiskelu nousivat esiin institutionaalisina ympäristöinä, joihin lapsilla liittyi usein vaikeuksia. Noin joka toisella (47 %) lapsella tai nuorella oli paljon ongelmia koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyen.
Tervetuloa siis uusi oppivelvollisuus! Olisiko täällä joku, joka osaisi vinkata tämän vakavan lastensuojelutapausten kasvun oppivelvollisuusiän noston myötä vaikkapa sitten oppositiopuolueille, jollei kukaan toimittaja tästä ketjusta innostu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä huostaanotetut lapsethan toden totta on pitänyt pelastaa vanhemmiltaan.
He voivat näin huonosti tutkimuksen mukaan:
Erilaisista piirteistä arvioitiin lasta kuvaavan paljon seuraavat:
sosiaalinen (41 %),
rohkea (37 %),
hyväntuulinen (34 %),
kognitiivisesti kyvykäs (35 %),
verbaalinen (34 %),
selviytyvä (30 %) ja
oma-aloitteinen (28 %) sekä
vuorokausirytmiltään säännöllinen (37 %).
Eniten paljon-arvoja luonnehdinnoista sai kuitenkin kategoria rajaton (42 %).
(viimeisestä: kuitenkaan rajojakaan ei saa laittaa, koska muuten on liian vaativa vanhempi)
Vierailija kirjoitti:
Löytyipä koulunkäyntiongelmatkin tutkimuksesta
Kiinnittyminen instituutioihin. Koulunkäynti ja opiskelu nousivat esiin institutionaalisina ympäristöinä, joihin lapsilla liittyi usein vaikeuksia. Noin joka toisella (47 %) lapsella tai nuorella oli paljon ongelmia koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyen.
Tervetuloa siis uusi oppivelvollisuus! Olisiko täällä joku, joka osaisi vinkata tämän vakavan lastensuojelutapausten kasvun oppivelvollisuusiän noston myötä vaikkapa sitten oppositiopuolueille, jollei kukaan toimittaja tästä ketjusta innostu?
Niinpä. Vinkatkaa joku koska toi koko oppositio on muutenkin ollut ihan hampaatonta tän oppivelvollisuusuudistuksen suhteen. Jonkun pitää nostaa nää ongelmat esiin.
Siellä tottakai sitten lässytetään että on niitä ja niitä keinoja mutta kun todellisuus on nytkin se että koulunkäyntiasioihin puuttuu lasu ja ne määrää lapsen lastensuojelulaitokseen jos ei kouluun mene. Saadaan mukavasti lisää laotoslapsia kohta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä huostaanotetut lapsethan toden totta on pitänyt pelastaa vanhemmiltaan.
He voivat näin huonosti tutkimuksen mukaan:
Erilaisista piirteistä arvioitiin lasta kuvaavan paljon seuraavat:
sosiaalinen (41 %),
rohkea (37 %),
hyväntuulinen (34 %),
kognitiivisesti kyvykäs (35 %),
verbaalinen (34 %),
selviytyvä (30 %) ja
oma-aloitteinen (28 %) sekä
vuorokausirytmiltään säännöllinen (37 %).
Eniten paljon-arvoja luonnehdinnoista sai kuitenkin kategoria rajaton (42 %).
(viimeisestä: kuitenkaan rajojakaan ei saa laittaa, koska muuten on liian vaativa vanhempi)
Kyllä taas huomaa että on lobattu viljaeerikoilla ja suollettu misinformaatiota pelaavilla lusmuilla.
Onko missään tilastoa esim. huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten itsemurhakuolleisuudesta tai kuolleisuudesta ylipäänsä. Vaikuttaa nimittäin todella suurelta. Tuo systeemi ei auta ketään. Tuloksia ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Lisää suoraan tutkimuksesta
"Lähes kaikki vanhemmat (89 %) olivat jossain määrin uupuneita ja jaksamattomia ja yli puolet lapsista (58 %) asui perheissä, joissa vanhempien uupumattomuus ja jaksamattomuus olivat paljon sijoituksen taustalla. "
Sillä lailla. Eikö varhaisen puuttumisen ja tukitoimien pitäisi auttaa nimenomaan tällaisissa tilanteissa? Vanhempi on uupunut. Lapsi viedään. Vanhempi piristyy ja lapsi voi hyvin?
"Vastaavasti kasvatustyylin sopimattomuus, sen ankaruus tai rajattomuus suhteessa lapsen tarpeisiin oli yleistä (85 %), mutta joka toisen lapsen (50 %) kohdalla tarpeisiin vastaamaton kasvatustyyli oli paljon sijoituksen taustalla. "
Miten nämä perustellaan? Tässä otetaan kaksi vastakkaista kasvatustyyliä esiin, joista kumpikaan ei ole hyväksyttävää ja on niin väärin, että voi johtaa sijoituspäätökseen. Kuka (ainakaan ulkopuolinen) osaa määritellä kasvatustyylin, joka sopii juuri kyseessä olevalle lapselle? Jokainen lapsi on yksilö ja vanhemmat taiteilevat ja yrittävät kasvatustyössä parhaansa. Joku ulkopuolinen osaa sitten sanoa, että liikaa rajoja tai liian vähän. Lapsi viedään.
Eikö näissäkin joku vanhemmuus-lapsi-nuori-piiri-tapaamiset voisi olla paljon parempi kuin sijoitus? Voi tosin olla motivointiongelmia, sillä perustelut voivat olla huterat jo alun alkaen näille väitteille.
Sijoituksessa on sitten sääntöjä. Miten ne sitten sopivat tähän? Liian ankaralta kasvatukselta turvaan laitokseen, jossa on keskustelemattomat säännöt? Rajaton puolestaan sellaiseen ympäristöön, niin hyvä tulee?
"Kolmella neljästä (75 %) lapsen vanhemman avuttomuus ja osaamattomuus vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia ikäkauteen sopivasti lapsesta näkyi sijoituksen taustalla; paljon (32 %) sitä nähtiin joka kolmannen lapsen tilanteessa. Suoranainen lapsen hoidon laiminlyönti oli paljon lähes joka viidennen (18 %) sijoitetun lapsen taustalla."
Tämäkin. Ei kai tämä tällainen ole riittävän eksaktia mihinkään? Kuka osaa määritellä nämä mitenkään vedenpitävästi etenkin, kun lapsen yleensä tuntevat parhaiten juuri ne, jotka hänen kanssaan arkea jakavat, mutta heitähän näissä ei kuulla. Johtopäätökset ja tuomiot tulevat korkealta ja kovaa.
Miksei näissäkin parasta olisi se niin kovin mainostettu varhainen tuki?
Nämä voivat olla huostaanottojen taustalla.
Mutta silti lapsia ei äideiltä saa viedä eikä lapsilta saa viedä äitiä (vankileiri), koska se jos joku, on lapselle koko elämän traumatisoiva kokemus.
Kolmella neljästä (75 %) lapsen vanhemman avuttomuus ja osaamattomuus vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia ikäkauteen sopivasti lapsesta näkyi sijoituksen taustalla; paljon (32 %) sitä nähtiin joka kolmannen lapsen tilanteessa. Suoranainen lapsen hoidon laiminlyönti oli paljon lähes joka viidennen (18 %) sijoitetun lapsen taustalla."
Tuo ikätasoinen osaamattomuus on näitä vanhempia, jotka kuljettavat viisivuotiaita vaipoissa ja rattaissa tai vastaavasti katseluttavat heillä pornoa. Suoranaista hoidon laiminlyöntiä on esim. se viisivuotias, jolle ei koskaan ole puhuttu, ainoastaan huudettu eikä hänelle ole kehittynyt mölinää kummempaa kieltä tai jonka ruokkiminen on niin onnetonta, että käyttää vielä vauvakokoisia vaatteita.
Minusta tuntuu aivan kummalliselta lukea tätä vauhkoamistanne. Olen aivan satavarma, että keneltäkään ei tässä maassa lapsia huostaanoteta turhaan.
Tahdonvastaisina huostaanotot menevät aina hallinto-oikeuteen asti. Jos perheessänne oikeasti on kaikki kunnossa, sitä toista kotikäyntiä ei varmasti tule.
Itse otan mieluusti toimivan lastensuojelun vuoksi sen mahdollisen turhankin lasun ja kotikäynnin vastaan. Miksi pelkäisin ihmisiä, jotka tekevät työtään lastemme parhaaksi? Meille saisi tulla milloin vain, ei ole salattavaa.
Eikö pääasia ja tärkeintä lasten hyvinvoinnin ja oikeusturvan kannalta juurikin ole se, että lastensuojelu toimii ja tarkistaa 100% kaikki ilmoitukset?
Näen aihepiiriä työni vuoksi erittäin läheltä. En ole sosiaalityöntekijä itse. Mutta tiedän, että Suomessa nykyään huostaanotettujen lasten vanhemmat ovat perinpohjin ja kroonisesti kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan ja usein edes itsestäänkään.
Sehän on sitten jo taas aivan toisen tason asia, onko tällaisilla vanhemmilla omasta mielestään kykyä vanhemmuuteen. Siitä, mitä he sanovat ja miten he itse asian kokevat, ei voida vetää supria johtopäätöksiä siihen, miten asiat de facto ovat.
Ikävä kyllä kaikilla meillä ei ole pienintäkään itsereflektion taito tai edes sen murusta - eikä montaa muutakaan taitoa. Kaikkien moraalinen tai psyykkinen kehitys ei ole samassa vaiheessa jne.
Jos esim. tutustutte Lokakuun liikkeen julkaisuihin, huostaanotettujen lasten vanhemmat siellä ovat kaikki mielestään monin tavoin pahojen suunnilleen ihmishirviö-viranomaisten salaliittojen viattomia uhreja :( Vaikka he ihan itse ovat ainoa syy siihen, että lapsi tai lapset eivät kanssaan voi asua.
Mikäli vanhemmalla ei ole itsellä motivaatiota muuhun kuin uhrautumiseen, niin kukaan ei voi auttaa. Mikäli ihminen SAA vuoden verran lastensuojelun ammattilaisilta kotiin asti tuotua ilmaista keskustelu- ja muuta tukea, hän ei kykene näkemään siinäkään mitään muuta kuin uhkia ja toisteb ihmisten vikoja.
Ei siis yhteiskunta voi esimerkiksi laadukkaimmallakaan sosiaalityöllä - jollaista tosin se ei aina ole - kovin laajalti vaikuttaa siihen, että kaikkien lasten eväsreput kotoa eivät ole lähimainkaan samat.
Tämä sama kierre hyvässä ja pahassa sitten aikanaan jatkuu ja kulkeutuu sukupolvelta toiselle. Ääritapauksissa sitten on yhteiskunnan ikävänä velvollisuutena lapsen huostaanotto, jotta lapset saisivat ylipäänsä elää - ja voisivat elää ja kehittyä normaalisti.
Huostanottoon on harvoin vain yhtä syytä. Lapsen tilanne on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti. Useimmiten taustalla on useiden tekijöiden summa, joka aiheuttaa pattitilanteen lapsen kotona-asumisen kannalta. Ohessa asiasta tehtyä tutkimusta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-3…
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta, jaksamattomuus siellä näkyy päällimmäisinä.