Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Oppivelvollisuus, mutta ei ole koulupakkoa.
Ja yhteistyötä ei koskaan ole saneleminen tai pakottaminen, vaan se vaatii kaksi osapuolta, se yhteistyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Oppivelvollisuus, mutta ei ole koulupakkoa.
Ja yhteistyötä ei koskaan ole saneleminen tai pakottaminen, vaan se vaatii kaksi osapuolta, se yhteistyö.
Jos vanhemmat eivät saa sitä lasta kouluun tai suorittamaan kouluaan ja eivät ota siihen keinottomuuteensa apua, niin mitä jää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Minuakin kiinnostaa tämä niissä tapauksissa kun perheellä ei ole mitään ongelmaa, eikä lapsella ole mitään ongelmaa, mutta sosiaalitoimi vainoaa silti, että jos jokin ongelma tulisi. Sitten pakotetaan ottamaan vastaan joku tukitoimi joka ei voi tehdä mitään koska mitään korjattavaa ei ole. Miten tällainen tukeminen lopetetaan, ilman että se leviää huostaamiseksi niskuroinnin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Oppivelvollisuus, mutta ei ole koulupakkoa.
Ja yhteistyötä ei koskaan ole saneleminen tai pakottaminen, vaan se vaatii kaksi osapuolta, se yhteistyö.
Jos vanhemmat eivät saa sitä lasta kouluun tai suorittamaan kouluaan ja eivät ota siihen keinottomuuteensa apua, niin mitä jää?
Mistä päättelet että noin edes olisi?
Se koulutaival on saattanut olla hyvin rikkonainen, lasta on koulutoimi heitellyt liikaa, koska koko ajan mennään ei lasten etu edellä jne.
Rakennus huonokuntoinen, lapsella fyysisesti paha olo siellä.
Lasta kiusataan eikä koulu setvi kiusaamistilanteita.
Lapsella oppimisvaikeuksia joihin ei saa koulusta apua.
Jos ei mitään muuta lähtökohtaa nähdä kuin että vanhemmat paskoja, lapsi pois, mieluiten tietty opiskelukaverin tai kälyn lasulaitokseen niin eipä siitä juuri yhteistyötä synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Jopa vanhemmat, joiden lapsen terveyttä koulu ei ole pystynyt suojelemaan, saattavat saada lastensuojelumerkinnän lapselleen ja palvelutarpeen arvion, vaikka itse ottavat lopulta asian vastuulleen ja siirtävät lapsen kotiopetukseen, turvatakseen lapsen kasvurauhan ja kehityksen tai terveyden.
Tämä on usein tietysti koulun vika, koska opettajat tekevät näitä lasuja. Mutta ettepä te siellä sosiaalitoimessakaan sitten sano näille opettajille, että kotiopetus on ihan luvallista eikä millään tavalla lastensuojelullinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Tällaiset kommentit laajentavat tämän lasuongelman myös opetusministerille. Nyt kun oppivelvollisuutta pidennetään olisi tosi hyvä aika nostaa juurikin nämä asiat kunnolla tapetille. Että onko otettu huomioon että nuoret laitostetaan. Tässähän voi tulla ongelma ettei joku nuori pääse haluamaansa jatko-opintoon muttei halua mennä kymppiluokille tai väärälle alalle niin joutuu sitten lastensuojelulaitoksee pakkokouluun eroon perheestään! Nostakaa tää esiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Tällaiset kommentit laajentavat tämän lasuongelman myös opetusministerille. Nyt kun oppivelvollisuutta pidennetään olisi tosi hyvä aika nostaa juurikin nämä asiat kunnolla tapetille. Että onko otettu huomioon että nuoret laitostetaan. Tässähän voi tulla ongelma ettei joku nuori pääse haluamaansa jatko-opintoon muttei halua mennä kymppiluokille tai väärälle alalle niin joutuu sitten lastensuojelulaitoksee pakkokouluun eroon perheestään! Nostakaa tää esiin!
Vinkki siis toimittajille. Esim. Joku nuorten etujärjestö voisi haastatella opetusministeriä miten tää uudistus toimii kun lasun toimintatavat on laitostaa nuori joka ei mene kouluun. Tuollainen ei anna mitään tilaa ja luo pahoinvointia. Pitäisi taata ettei perheistä voida repiä laitokseen noin vaan.
Oppositio voisi myös ottaa tämän laitosuhan tapetille jos ei kukaan muu ota. Koska se tosiaan on lasun toimintatapa. Vanhemmat menettävät silloin päätäntävaltansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.
Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Tämä! Niitä virheellisiä kirjauksia kun ei saa oikaistua ja ne on vaikea saada edes nähtäväksi mutta niiden perusteella päätetään perheen asioista. Herää lisähuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Sehän riippuu ongelmasta. Jos ongelma on vaikka se, että lapsi ei mene kouluun lainkaan ja vanhemmat eivät ota esim. perhetyötä ratkomaan asiaa, niin sitten se lapsi käy koulua lastensuojelulaitoksessa. Tässä maassa kun vaan on oppivelvollisuus.
Tällaiset kommentit laajentavat tämän lasuongelman myös opetusministerille. Nyt kun oppivelvollisuutta pidennetään olisi tosi hyvä aika nostaa juurikin nämä asiat kunnolla tapetille. Että onko otettu huomioon että nuoret laitostetaan. Tässähän voi tulla ongelma ettei joku nuori pääse haluamaansa jatko-opintoon muttei halua mennä kymppiluokille tai väärälle alalle niin joutuu sitten lastensuojelulaitoksee pakkokouluun eroon perheestään! Nostakaa tää esiin!
Vinkki siis toimittajille. Esim. Joku nuorten etujärjestö voisi haastatella opetusministeriä miten tää uudistus toimii kun lasun toimintatavat on laitostaa nuori joka ei mene kouluun. Tuollainen ei anna mitään tilaa ja luo pahoinvointia. Pitäisi taata ettei perheistä voida repiä laitokseen noin vaan.
Oppositio voisi myös ottaa tämän laitosuhan tapetille jos ei kukaan muu ota. Koska se tosiaan on lasun toimintatapa. Vanhemmat menettävät silloin päätäntävaltansa.
Liekö tuolla oppivelvollisuuden pidentämisen takana olleet lobbaamassa juuri nää yksityiset lasten"suojelu" jättilaitokset. Asiakashankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vähenevät joten lastensuojelun olematon kynnys madaltuu ja madaltuu. Muutenhan siellä loppuu itseltä työt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Kyllä! Kuka sossusta asiakasperheeseen nyt satutaan osoittamaan. Ja sossussa asiakas ei ole aina oikeassa.
Mitäs, jos tämä esimerkin lähäri tulee sinun kotiisi? Minkälainen oikeusturva sinulla ja perheelläsi mahtaa olla?
Vastaan itse:huono. erittäin huono.
Pahimmillaan lompakostasi on viety rahat ja olet siinä työntekijän silmien edessä mukamas hakannut lapsesi. Tämä ihminen nimittäin itse on sanojensa mukaan hakattu useita kertoja
tajuttomaksi, mutta on kuitenkin tunnin kuluessa täysin toipunut. Naarmuakaan ei näy.
"Ihan varmana potki ja heitti seinään ja mulla meni taju".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Kyllä! Kuka sossusta asiakasperheeseen nyt satutaan osoittamaan. Ja sossussa asiakas ei ole aina oikeassa.
Mitäs, jos tämä esimerkin lähäri tulee sinun kotiisi? Minkälainen oikeusturva sinulla ja perheelläsi mahtaa olla?
Vastaan itse:huono. erittäin huono.
Pahimmillaan lompakostasi on viety rahat ja olet siinä työntekijän silmien edessä mukamas hakannut lapsesi. Tämä ihminen nimittäin itse on sanojensa mukaan hakattu useita kertoja
tajuttomaksi, mutta on kuitenkin tunnin kuluessa täysin toipunut. Naarmuakaan ei näy.
"Ihan varmana potki ja heitti seinään ja mulla meni taju".
Mulla myös kokemusta lähipiiristä näistä lähäreistä ja etiikastaan. Kertovat esim. asiakkaiden arkaluontoisia asioita kaveripiirissään vitseinä. Asiakkaista puhutaan etu- ja sukunimellä jne. Miten tuollaisille voi edes opettaa mitään jos etiikan ymmärrys on niin alkeellisella tasolla ettei ole ollut mitään kapasiteettia sisäistää oikeita toimintamalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Kyllä! Kuka sossusta asiakasperheeseen nyt satutaan osoittamaan. Ja sossussa asiakas ei ole aina oikeassa.
Mitäs, jos tämä esimerkin lähäri tulee sinun kotiisi? Minkälainen oikeusturva sinulla ja perheelläsi mahtaa olla?
Vastaan itse:huono. erittäin huono.
Pahimmillaan lompakostasi on viety rahat ja olet siinä työntekijän silmien edessä mukamas hakannut lapsesi. Tämä ihminen nimittäin itse on sanojensa mukaan hakattu useita kertoja
tajuttomaksi, mutta on kuitenkin tunnin kuluessa täysin toipunut. Naarmuakaan ei näy.
"Ihan varmana potki ja heitti seinään ja mulla meni taju".Mulla myös kokemusta lähipiiristä näistä lähäreistä ja etiikastaan. Kertovat esim. asiakkaiden arkaluontoisia asioita kaveripiirissään vitseinä. Asiakkaista puhutaan etu- ja sukunimellä jne. Miten tuollaisille voi edes opettaa mitään jos etiikan ymmärrys on niin alkeellisella tasolla ettei ole ollut mitään kapasiteettia sisäistää oikeita toimintamalleja.
Ei ne maisterit sen kummempia. Meillä on perhetuttuna adoptiotoimiston sossu, joka ihan kertoilee ihmisten asioita avoimesti. Mm yhden tutun lapsen vammasta ja käsityksiään näiden vanhemmista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Kyllä! Kuka sossusta asiakasperheeseen nyt satutaan osoittamaan. Ja sossussa asiakas ei ole aina oikeassa.
Mitäs, jos tämä esimerkin lähäri tulee sinun kotiisi? Minkälainen oikeusturva sinulla ja perheelläsi mahtaa olla?
Vastaan itse:huono. erittäin huono.
Pahimmillaan lompakostasi on viety rahat ja olet siinä työntekijän silmien edessä mukamas hakannut lapsesi. Tämä ihminen nimittäin itse on sanojensa mukaan hakattu useita kertoja
tajuttomaksi, mutta on kuitenkin tunnin kuluessa täysin toipunut. Naarmuakaan ei näy.
"Ihan varmana potki ja heitti seinään ja mulla meni taju".Mulla myös kokemusta lähipiiristä näistä lähäreistä ja etiikastaan. Kertovat esim. asiakkaiden arkaluontoisia asioita kaveripiirissään vitseinä. Asiakkaista puhutaan etu- ja sukunimellä jne. Miten tuollaisille voi edes opettaa mitään jos etiikan ymmärrys on niin alkeellisella tasolla ettei ole ollut mitään kapasiteettia sisäistää oikeita toimintamalleja.
Ei ne maisterit sen kummempia. Meillä on perhetuttuna adoptiotoimiston sossu, joka ihan kertoilee ihmisten asioita avoimesti. Mm yhden tutun lapsen vammasta ja käsityksiään näiden vanhemmista jne.
Valitettavasti koulutuskaan ei tarkoita, että käytöstavat olisi hallussa.
Olen nähnyt näitä moukkia maistereita enemmän kuin tarpeeksi.
Joku voisi kuitenkin kertoa heille, että ovat vaitiolovelvollisia asiakkaittensa asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailij popa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Se kirjauksia sohvallasi laativa työntekijä voi olla lähihoitaja. Lähihoitajakoulutukseenhan on viime vuodet hyvien hakijoiden lisäksi työnnetty kaikki ne, jotka eivät muualle pääse.
Eräskin tuntemani lähäriopiskelija on vaikeasti lukihäiriöinen, tykkää levitellä ihmisistä perättömiä puheita, valehtelee suunnilleen kaikesta, on erittäin kaksinaamainen, riidanhaluinen. On varastellut kavereittensa kodeista tavaraa, käteistä rahaa hävinnyt useista paikoista joissa on ollut. On saanut porttikiellon useimpien kavereittensa kotiin kyseisen käytöksen takia.
On itse ollut lastensuojelun asiakas.
Tämä sitten voi tulla tekemään havaintoja ja kirjauksia kotiisi.
Olet näitten kirjausten armoilla, olethan sentään saanut apua lastensuojelusta.Kotiisi voi tietysti tulla ihan fiksukin ihminen, itse et voi asiaan vaikuttaa.
Lähihoitaja? Oikeasti?
Toisaalta, käytös ja kirjaukset eivät ole heijastelleet sivistystä.
Kyllä! Kuka sossusta asiakasperheeseen nyt satutaan osoittamaan. Ja sossussa asiakas ei ole aina oikeassa.
Mitäs, jos tämä esimerkin lähäri tulee sinun kotiisi? Minkälainen oikeusturva sinulla ja perheelläsi mahtaa olla?
Vastaan itse:huono. erittäin huono.
Pahimmillaan lompakostasi on viety rahat ja olet siinä työntekijän silmien edessä mukamas hakannut lapsesi. Tämä ihminen nimittäin itse on sanojensa mukaan hakattu useita kertoja
tajuttomaksi, mutta on kuitenkin tunnin kuluessa täysin toipunut. Naarmuakaan ei näy.
"Ihan varmana potki ja heitti seinään ja mulla meni taju".Mulla myös kokemusta lähipiiristä näistä lähäreistä ja etiikastaan. Kertovat esim. asiakkaiden arkaluontoisia asioita kaveripiirissään vitseinä. Asiakkaista puhutaan etu- ja sukunimellä jne. Miten tuollaisille voi edes opettaa mitään jos etiikan ymmärrys on niin alkeellisella tasolla ettei ole ollut mitään kapasiteettia sisäistää oikeita toimintamalleja.
Ei ne maisterit sen kummempia. Meillä on perhetuttuna adoptiotoimiston sossu, joka ihan kertoilee ihmisten asioita avoimesti. Mm yhden tutun lapsen vammasta ja käsityksiään näiden vanhemmista jne.
Valitettavasti koulutuskaan ei tarkoita, että käytöstavat olisi hallussa.
Olen nähnyt näitä moukkia maistereita enemmän kuin tarpeeksi.
Joku voisi kuitenkin kertoa heille, että ovat vaitiolovelvollisia asiakkaittensa asioista.
Pitäisi olla myös hyvin tarkka siitä mitä saa ilmoittaa ja kertoilla ei-huoltaja vanhemmalle tai muulle yksityishenkilölle, joka on tehnyt aiheettoman ilmoituksen kiusaamistarkoituksessa.
Jes, tutkijat ja lapsiasiainvaltuutettu heräsivät jo hesarissa tarkastelemaan 'islannin mallia' kriittisesti. Joku varmaan yritti lobata sitä tänne jotta nuorista jotka on säädetyn kotiintuloajan ulkopuolella ulkona olis voitu lasutella ja saada lisää asiakkaita. Vielä kun rohkenisivat kritisoimaan ihan tätä Suomenkin "mallia". Mutta kaivattu avaus jokatapauksessa!
"LAPSEN oikeuksien toteutumisen kannalta malli jättää myös toivomisen varaa.
”Islannin mallissa onkin kohtia, jotka voivat hangata lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteita vastaan”, tutkijat kirjoittavat.
Suomalaisen delegaation silmin esimerkiksi tiukat lailla säädetyt kotiintuloajat, joita poliisi valvoo, ovat ristiriidassa lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyysperiaatteen kanssa.
”Suomessa käytäntö olisi mahdoton jo perustuslain yhdenvertaisuutta määrittävän pykälän nojalla”, Kiilakoski kertoo.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus myös osallistua ja esittää näkemyksiään heitä koskevien asioissa. Islannin mallin kehittämisessä nuorten osallisuus on tutkijoiden arvion mukaan ollut vähäistä."
Me oltiin yhteistyökyvyttömiä siinä vaiheessa, kun aiheettoman ilmoituksen takia oltiin odotettu 9 kuukautta, että se aiheeton ilmoitus todetaan virallisesti aiheettomaksi ilmoitukseksi.
Roikuimme siis omituisessa välitilassa ja kehtasimme urputtaa siitä.