Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.
Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.
Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.
Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.
No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.
Suuri osa lastensuojelusta liuttyy vanhemman väsymiseen, keinottomuuteen. Ne eivät ole rikos, eikä niistä haluta rangaista, mutta lapsen etu on, jos vanhemmalle saadaan tukea jaksamiseen tai keinoja vaikeisiin tilanteisiin.
Joo joo, tukea ja tukea. Mitä se tuki on? Vain kaikkein toivottomimmat tapaukset voivat jotain tukiperhettä, mutta tavallinen väsynyt vanhempi ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tehty mitään selvitystä kuka on suurin rahoittajataho sosiaalityöntekijöiden graduissa? Olen kuullut että yksityiset lapsibisnekset rahottaisi niitä ahkerasti. Kukapa muukaan niitä haluaisi rahoittaa. Rahoittaja siis päättää aina aiheen.
Sieltäkö tuo huolikulttuurin lobbaus on luikerrellut sisään järjestelmään?
Onko annettu aiheita joissa pitää esim. pohtia eripari sukkien tai patjalla nukkumisen indikoivuutta kaltoinkohtelusta. Eli opetettu mutuilemaan?
Sossut tekevät gradunsa tyypillisesti ihan maksutta. Työnantaja voi maksaa palkallisen opintovapaan joissain kunnissa, ei kaikissa. Itse en saanut mistään mitään rahoitusta, eikä saanut koko graduryhmästäkään kukaan.
Moi sinä sos.alan gradun tehnyt.
Voitko kommentoida näitä tässä esille tulleita ristiriitoja ja meille maallikoille käsittämättömiä asioita?
Turha toivo. Tässä on keskusteltu lasten ja perheiden kärsimisestä tuossa systeemissä, ihmisoikeusloukkauksista ynnä muusta vakavasta ja sossuilta, lasten "suojelijoilta", aivan täydellinen hiljaisuus.
Kun pohtii mistä heidän gradujen rahoitus tulee niin viidessä minuutissa on joku sossu kiirehtinyt puolustelemaan.
Hyvässä tärkeysjärjestyksessä asiat.
Siihen on nopea, yksiselitteinen vastaus. Muihin on hankala kommentoida keskustelupalstan kontekstissa koska ovat niin laajoja ja monitahoisia kysymyksiä. Kyllä, ristiriitoja on olemassa. Kyllä, näitä alalla pohditaan ja niihin pyritään vaikuttamaan rakenteellisella sosiaalityöllä. Ei, minulla tai seuraavalla työntekijällä ei ole välineitä muuttaa systeemiä kovin nopeasti tai vastauksia kaikkiin ongelmiin. Kyllä, nukun yöni yleensä hyvin, vaikka ala on henkisesti kuormittava, teen aina parhaani.
Siihen on nopea, yksiselitteinen vastaus. Muihin on hankala kommentoida keskustelupalstan kontekstissa koska ovat niin laajoja ja monitahoisia kysymyksiä. Kyllä, ristiriitoja on olemassa. Kyllä, näitä alalla pohditaan ja niihin pyritään vaikuttamaan rakenteellisella sosiaalityöllä. Ei, minulla tai seuraavalla työntekijällä ei ole välineitä muuttaa systeemiä kovin nopeasti tai vastauksia kaikkiin ongelmiin. Kyllä, nukun yöni yleensä hyvin, vaikka ala on henkisesti kuormittava, teen aina parhaani.
Kiitos, kun yritit vastata teidän kaikkien puolesta.
Kuitenkin on täysin käsittämätöntä, että mitään ilmoitusten objektiivista tarkastelua ei ole, niiden rakenteesta tai sisällön tai ilmoittaja/sisältö/motivaatio- ristiriidoista ei olla kiinnostuttu, alkuselvityksiä ei tehdä asiallisesti ja asiakasta kunnioittaen, vaan "syyllinen kunnes toisin todistetaan"- hyökkäävyydellä, tuhansia lapsia ja vanhempia kärsii jatkuvasti eron jälkeisestä vainosta - ja teistä jne jne.
Suomi saa moitteita, koska olemme yksi maailman väkivaltaisimmista maista naisia ja lapsia kohtaan. Mitä konkreettista lastensuojelussa on muuttunut vaikkapa Istanbulin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen?
Lähtökohtaisesti puhutaan alasta, jossa on valtava resurssipula. Vantaalla perhe odottaa pääsyä palvelutarpeen arvioon kuukausia. Lähtökohtaisesti lastensuojelun ideana on varmistua, että lapsella on kaikki kunnossa. Nopein tapa tehdä tämä tsekkaus on tavata lapsen perhettä ja jutella lasta hoitavien ihmisten kanssa sekä lapsen itsensä kanssa. Nyt tässä ketjussa halutaan huomio kiinnittää ilmoittajaan. Että ensisijaisesti tavattaisiin ilmoittajia ja selvitettäisiin heidän motiivejaan. Luotaisiin joku tuplaorganisaatio, jossa keskiössä ei olisi enää lapsi lainkaan. En todellakaan näe lastensuojelun tehtäväksi tällaista haastatteluorganisaatiota.
Mieluummin organisaatio, joka osaltaan osallistuu vallankäytön jatkumiseen?
Järkyttävä kommentti, toivottavasti ymmärrät itsekin.
1. Merkittävä osa ilmoituksista tulee viranomaisilta. Niiden osalta riittäisi, että ilmoituslomaketta hiottaisiin.
2. Selvitettäisiin aina mahdollinen erotilanne. Ilmoitus, varsinkaan tahallisesti harhaanjohtava ei yleensä sisällä tätä tietoa suoraan. Erotilanteista tiedetään, että kiusallaan tehtyjä ilmoituksia on huomattava osa. Tiedetään myös, että niitä tekevät erityisesti miehet ja vielä tyypillisemmin huollosta irroitetut miehet. Jo jälkimmäisen tiedon pitäisi soittaa hälytyskelloja.
3. Anonyymeja ilmoituksia ei ole lukumääräisesti paljon, mutta niiden riski virhepositiivisuudelle on todella korkea.
Kohdissa 2 ja 3:
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että tällaisten asioiden huomioiminen tarkoittaisi kaksoisorganisaatiota?
Jos ette pysty tällaiseen järjestelmälliseen vuokaaviomaiseen työskentelyyn, miten pystytte selvittämään jotakin niinkin vaikeaa kuin lapsen etu ja sen uhka?
Oletko tosissasi sitä mieltä, että ilmoittajat ovat järjestään hyviä kun taas kohteet järjestään pahoja? Jankutat näin, vaikka tiedetään, että persoonallisuushäiriöiset käyttävät systeemiä hyväkseen? Että eron jälkeistä vainoa on? Että te ette tunnista sitä?
Miksi kuvittelet ettei ilmoituksia analysoida nyt jo juuri noin? Uuden ilmoituksen kohdalla katsotaan toki aiemmat ilmoitukset ja tapahtumat. Jos siellä on historiaa siitä, että henkilö X ilmoittaa toistuvasti samoista asioista ja asiaa on jo selvitetty, niin miksi luulet, että sosiaalityöntekijä ei hoksaisi asiassa mitään kuviota? Jos kyseessä on huoltoriidan ilmoittaja, ilmoittajaa ohjataan ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan tai käsäräjoikeuteen.
Juurihan sinä itse kirjoitit ettei ilmoittajiin paneuduta eikä pidä paneutua.
Ja kai sinä käsität että se ekaa kertaa ilmoittava voi ihan yhtä lailla olla asiaton? Jollakin se vainoajakin alkaa tai hullulla heittää ekaa kertaa.
T. Vainon kokenut
Ei ilmoittajia ei haastatella tai tavata erikseen. Ja mitä tulee ensi ilmoituksiin, niin selvittämättähän sitä ei voi tietää yksikään viranomainen. Kyllä minä näkisin, että kyllä siltä lapselta ja hänen perheeltään se asia pitää kysyä, mistä muualta se tieto tulisi.
Entä, jos ilmoittajalla ei ole mitään näyttöä? Mitään millä osoittaa olevansa uskottavampi kuin kohde?
Silloinhan voidaan vain soittaa ja todeta, että tällainen ilmoitus on tehty ja haluatteko kommentoida..
Miten sitä voisi sen paremmin selvittää lain puitteissa?
Niin. Näin myös toimitaan. Tavataan tarvittaessa, jos asia on pidempi ettei ihan puhelulla hoidu.
Millä te päätätte koska se hoituu puhelulla ja milloin ei?
Meillä selvitettiin selvää asiaa vuosi. Koskaan e ei kerrottu miksi.
Jos vainooja on uhkaillut, on laajennetussa lähestymiskiellossa, herjaavia tekstaereita on talless parisataa ja hän on tehnyt 72 sekavaa lasua, miten voidaan päätyä johtopäätökseen että tää ilmoittelija on oikeassa ja vainon kohteena oleva perhe väärässä?
Miten?
....Se miten asiaa selvitetään, soitetaanko, sovitaanko tapaaminen tai esim. kotikäynti. Tarvitaanko useampia tapaamisia, tarvitaanko selvittää tietoja esim. koulusta, neuvolasta jne.
Nämä ovat vastuusosiaalityöntekijän omassa harkinnassa, joka perustuu hänen ammattitaitoonsa ja koulutuksen kautta saatuun osaamiseen.
Ai sosiaalityöntekijän harkinnan varassa on perheiden kotirauha, yksityisen elämän suoja, itsemääräämisoikeus?
Ei ole mikään yllätys, että sosiaalityöntekijä väittää näin. Totta se ei sentään onneksi ole.
Mutta valitettavasti laittomuuksia pystyy todella esittämään ja tekemään, sillä oikeusturva on jälkikäteistä ja asiakkaan omien resurssien varassa.
Eikö yhtään hävetä työskennellä alalla, jonka kulttuurina on rikkoa ihmisoikeuksia?
Ei sitä mitenkään korvaa se, että yksittäistapauksissa on saatu joku lapsi siirrettyä toiseen paikkaan kärsimyksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasu haluaa siis ehkäistä vakavia ongelmia tukemalla tukiverkotonta ja väsynyttä yh:ta jolla ei vielä ole mitään vakavia ongelmia.
Lasu: huoli on nyt herännyt, tarvitset tukea.
Yh: en tarvitse enkä halua
Lasu: tuki ei ole vapaaehtoista, me päätämme koska se on lapsen etu.
Yh: en vastaanota sitä.
Lasu: sitten joudumme lapsen edun vuoksi sijoittamaan lapsen koska äiti ei ole yhteistyökykyinen.Lopputulos. Lasu rikkoo perheen jolla ei ole vakavia ongelmia. Erottaa lapsen äidistään ja kehtaa vielä väittää että se on lapsen etu.
Tätä tapahtuu Suomessa, mutta al H o l in tapauksessa näin ei voida menetellä. Lasta ei saa erottaa äidistään edes niinkin vakavin perustein kuin epäily terro ri stiseen, fanaattiseen toimintaan osallistuminen, väkivaltaisuus, rikollisuus ja lasten asettaminen vaaraan tietoisesti.
Lapsen erottaminen äidistä on äärimmäisistä äärimmäinen toimenpide.
Tämäpä se. A l h o lissa operoidaan kansainvälisen tarkkailun alla eli noudatetaan sopimuksia prikulleen. Suomen lasu tuskin järjestelmänä selviäisi ihmisoikeustuomioistuimesta. Niin mitättömillä syillä täällä erotetaan lapsi perheestään. Rikotaan perhe.
Al Holissa operoidaan tilanteessa, että joukko eri maiden kansalaisia on romahtaneen valtion alueella, jossa jonkinlaista järjestystä ylläpitää aseistetut kurdijoukot, joilla ei ole omaa valtiota eikä siten lakeja. Tuo aseistettu kurdipartio on ilmoittanut, että ei luovuta lapsia ilman näiden äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Gradu onkin varmaan hyvin vaikea tehdä, koska työssä ei ole tottunut siihen, että kirjoitettu teksti olisi tutkitusti osoitettu todennäköisesti todeksi tai mitenkään todeksi. Graduissa käytetään vertaisarvioituja tai yleisesti arvostettuja lähteitä ja viittauksia. Mahdollinen tutkimusosa sisältää rajoitukset ja harhan lähteiden diskutoinnin. Johtopäätöksiin on oltava riittävästi uskottavaa materiaalia.
Näinhän ei lastensuojelun raporteissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasu haluaa siis ehkäistä vakavia ongelmia tukemalla tukiverkotonta ja väsynyttä yh:ta jolla ei vielä ole mitään vakavia ongelmia.
Lasu: huoli on nyt herännyt, tarvitset tukea.
Yh: en tarvitse enkä halua
Lasu: tuki ei ole vapaaehtoista, me päätämme koska se on lapsen etu.
Yh: en vastaanota sitä.
Lasu: sitten joudumme lapsen edun vuoksi sijoittamaan lapsen koska äiti ei ole yhteistyökykyinen.Lopputulos. Lasu rikkoo perheen jolla ei ole vakavia ongelmia. Erottaa lapsen äidistään ja kehtaa vielä väittää että se on lapsen etu.
Tätä tapahtuu Suomessa, mutta al H o l in tapauksessa näin ei voida menetellä. Lasta ei saa erottaa äidistään edes niinkin vakavin perustein kuin epäily terro ri stiseen, fanaattiseen toimintaan osallistuminen, väkivaltaisuus, rikollisuus ja lasten asettaminen vaaraan tietoisesti.
Lapsen erottaminen äidistä on äärimmäisistä äärimmäinen toimenpide.
Tämäpä se. A l h o lissa operoidaan kansainvälisen tarkkailun alla eli noudatetaan sopimuksia prikulleen. Suomen lasu tuskin järjestelmänä selviäisi ihmisoikeustuomioistuimesta. Niin mitättömillä syillä täällä erotetaan lapsi perheestään. Rikotaan perhe.
Al Holissa operoidaan tilanteessa, että joukko eri maiden kansalaisia on romahtaneen valtion alueella, jossa jonkinlaista järjestystä ylläpitää aseistetut kurdijoukot, joilla ei ole omaa valtiota eikä siten lakeja. Tuo aseistettu kurdipartio on ilmoittanut, että ei luovuta lapsia ilman näiden äitejä.
Onko tää taas jonkun sossun mutuilua? On nimittäin aika harhaista. Lisäksi Syyrian kaltaisesta sekasorrosta saa mitä vain tai ketä vain ulos maksamalla vähän rahaa. Mutta näinhän ei nimenomaan voida tehdä koska siitä nousisi kansainvälisesti niin iso kohu jos Suomi tai mikä vaan muu sivistysvaltio erottaisi lapset äideistään. Oletko oikeasti noin sokeutunut asialle?
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä lastensuojelun kieli.
Käytetään kaunista termiä "varhainen tuki", sanotaan että halutaan "auttaa", halutaan "tukea", ollaan "perhettä varten".
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sitten kun katsoo mitä keinoja oikeasti käytetään niin kuva vääristyy: Pakko, pakottaminen, uhkailu, valehtelu, laittomuudet, selän takana kähmintä ja juoruilu, häpeä, mustamaalaaminen, nolaaminen, maineen vieminen, lapsen vieminen... Tässä nyt ensimmäisiä.
Sitten ihmetellään selkeän ilmeisesti, miksi "apu" ja "tuki" ei kelpaa. Niin. On se kumma.
Sepä se. Ja kun katsoo mitä "apua" niillä pääsääntöisesti on tarjota.
Sen pelätyn perhetyön lisäksi on:
Päivähoitoon pakottaminen (lapsi pois päiväksi kotoa)
Tukiperhe (lapsi pois esim. viikonlopuiksi)
Sijoitus (lapsi pois pidemmäksi aikaa)
Huostaanotto (lapsi pois ikuisesti)
Kehtaavat vielä väittää tuota avuksi. Kyllä sen perheet jo tietää mikä tuo järjestelmä on ja kukaan ei sinne halua. Niiden pitäisi vielä itse kyetä myöntämään se. Tai poliitikkojen havahtua.
Ja kaikissa noissa ns tukimuodoissa käytännössä on kyse siitä, että joku kyttää, kirjaa ja raportoi lapsesta. Ja se joku voi olla ihan kouluttamaton ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Olet nyt käsittänyt väärin sekä työtehtävät, että koulutuspohjan. Sosiaologia ja sosiaalityö ovat ensinnäkin eri oppiaineita. Joten sos.tt. ei välttämättä ole enempää perehtynyt sosiologiaan kuin se abiturientti. Joillakin se on sivuaineena, kuten monilla myös psykologia. Opintokokonaisuuksiin voi tutustua esim. verkossa jos kiinnostaa. Sosiaalityöntekijä hoitaa julkista virkaa, jota muut kuin sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö ei voi lain mukaan hoitaa, koska siihen sisältyy viranomaisvallan aspekti jonka käyttöä lailla säädellään. Sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa asiakassuunnitelman ja päättää palveluista ja tukitoimista. Myös asiakkuuden alkamisesta. Sosiaalityöntekijä ei ole hoitaja verrattuna terveydenhuoltoon vaan sosiaalialan ylin tutkinto (vrt. lääkäri terveydenhuollossa).
Juuri laissa linjattiin, että sosionomit (amk) eivät voi edes väliaikaisesti toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Niin. Tätähän te jankkaatte.
Kun ei se sosiaalityöntekijä ole lääkäri. Hänellä on pilipalitutkinto, joka vastaa juuri ja juuri sairaanhoitajan tutkintoa - paitsi että hänellä ei ole mitään käytännön taitoja.
Ja lääkärin työhön on tarkat suositukset, ohjeet ja valtakunnalliset normit.
Sosiaalityöntekijä tekee kaiken omalla mutulla, ilman ohjausta tai valvontaa.
JA SEN HUOMAA.
Sosiaalityöntekijällä on maisterin tutkinto, johon sisältyy oikeustiedettä ja yhteiskuntatieteitä. Tutkinto pitää sisällään käytännön harjotteluita.
Ja silti ei edes sitä oman alan lainsäädäntöä tunneta.
Ja juu, käyvät harjoittelemassa oikeilla perheillä ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa siinä samalla.
Tutkinto on pilipalitutkinto. Sitäsuntätä ja paljon väärää asennetta ja huuhaata. Johan tuolla selvisi, että gradukin raapaistaan kahdessa kuukaudessa. Ei juuri voi verrata oikeisiin tutkintoihin.
Graduun saa palkallista opintovapaata osassa kuntia, se ei tarkoita, että ihmiset tyypillisesti saisivat koko gradun sen aikana tehtyä. Itselläni meni 8kk kokopäivätyön ohessa graduun.
Niin ja? Sekin kertoo että pilipali.
Jos siellä on noin huippuosaajia, mistä johtuu että alalta ei muuta kuulu kuin laittomuuksia, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, kanteluita ja asiakkaiden ja muiden kuulusteltujen kauhukertomuksia.
Missä on kaikki ne tyytyväiset asiakkaat, joita huippuosaajat "auttavat" ja "tukevat"? Missä?
Siitä vaan itse hakeudut alalle, kun osaat korjata asiat. 5v yliopistoa päätoimisesti ja varma työpaikka n. 3000 - 4000 e/kk.
Kiitos vaan mutta minulla on jo oikea ylempi korkeakoulututkinto. Ja oikea aikuisten työ.
Ei kuulu vastausta. Missä ovat kaikki ne sadat tuhannet perheet, jotka ovat saaneet ihanaa "tukevaa" ja "auttavaa" "apuanne"?
Todellisuudessa on tapahtunut myös niin, että koulutus kääntyy vanhempaa vastaan. "Menee koulutuksensa taakse piiloon ja kykenee puhumaan itsensä ulos kaikesta."
Kannattaa olla siis varovainen.
Mä haluan tietää lisää tuosta "yhteistyökyvyttömyydestä" eli onko yleinen käytäntö että pakottamansa apu (esim. se hyödytön perhetyö) on otettava vastaan tai "herää lisähuoli". Tällöinhän ne koulutetut ovat huonossa asemassa koska osaavat kyseenalaistaa sen hyödyllisyyden mutta niin tekemällä joutuvat syvemmälle lasun hampaisiin.
Juuri näin. Jos et tottele mukisematta, herää huoli vanhempien yhteistyökyvyttömyydestä.
Nämä tosiaan ovat ne "palvelunsa" että miettikää kunnolla haluutteko noi "palvelut" edes pahimmalle vihamiehellenne.