Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.
Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.
Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.
Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.
No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.
Suuri osa lastensuojelusta liuttyy vanhemman väsymiseen, keinottomuuteen. Ne eivät ole rikos, eikä niistä haluta rangaista, mutta lapsen etu on, jos vanhemmalle saadaan tukea jaksamiseen tai keinoja vaikeisiin tilanteisiin.
KUN EI SITÄ APUA SAA LASTENSUOJELUHAKEMUKSELLAKAAN!
KUN EI SITÄ APUA SAA LAPSI OMALLA PYYNNÖLLÄKÄÄN, KUN HÄNET LEIMATAAN VALEHTELIJAKSI!
Pahoittelut, ei saisi huutaa, mutta joskus täytyy.
Tutkimuksiin ja syyniin kyllä sitten pääsee, kun ne pelottavat pelottelijat toteuttavat uhkauksensa ja tehtailevat ilmoituksia milloin mistäkin. Silloin on jo tosi ahtaalla väkivaltaisesta erottuaan ja vainosta kärsiessä huomatessaan yhteiskunnallisten koneistojenkin menevän väkivaltaisen manipulaatiosta sekaisin ja hänen taakseen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Mikä tässä on sellaista, ettei siihen voisi tarttua ja muuttaa? Sekö, että ne naiset, jotka ovat kerran väärän valinnan tehneet luottaessaan väärään, myöhemmin väkivaltaiseksi paljastuvaan ihmiseen saavat kärsiä mahdollisesti elämänsä loppuun saakka? Mitään tukea eroprosessiin ja sen jälkeiseen vainoon ei saa. Olette rinta rottingilla puolustamassa tätä kaikkea, todellako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.
Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.
Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.
Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.
No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.
Suuri osa lastensuojelusta liuttyy vanhemman väsymiseen, keinottomuuteen. Ne eivät ole rikos, eikä niistä haluta rangaista, mutta lapsen etu on, jos vanhemmalle saadaan tukea jaksamiseen tai keinoja vaikeisiin tilanteisiin.
KUN EI SITÄ APUA SAA LASTENSUOJELUHAKEMUKSELLAKAAN!
KUN EI SITÄ APUA SAA LAPSI OMALLA PYYNNÖLLÄKÄÄN, KUN HÄNET LEIMATAAN VALEHTELIJAKSI!
Pahoittelut, ei saisi huutaa, mutta joskus täytyy.
Tutkimuksiin ja syyniin kyllä sitten pääsee, kun ne pelottavat pelottelijat toteuttavat uhkauksensa ja tehtailevat ilmoituksia milloin mistäkin. Silloin on jo tosi ahtaalla väkivaltaisesta erottuaan ja vainosta kärsiessä huomatessaan yhteiskunnallisten koneistojenkin menevän väkivaltaisen manipulaatiosta sekaisin ja hänen taakseen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Mikä tässä on sellaista, ettei siihen voisi tarttua ja muuttaa? Sekö, että ne naiset, jotka ovat kerran väärän valinnan tehneet luottaessaan väärään, myöhemmin väkivaltaiseksi paljastuvaan ihmiseen saavat kärsiä mahdollisesti elämänsä loppuun saakka? Mitään tukea eroprosessiin ja sen jälkeiseen vainoon ei saa. Olette rinta rottingilla puolustamassa tätä kaikkea, todellako?
Mut hei, minä sain selittää vuoden miksi mt-ongelmaisen sukulaiseni makkarasoppa ei ollut mukakelvannut perheelleni ja miksi olin sanonut lastani "apinaksi" kun keskustelimme lapsen kanssa kiinalaisesta horoskoopista, jossa hänen horoskooppimerkkinsä on just tämä "apina". Itse olen sika.
Sua varmaan lohduttaa että meille tätä huomiota riitti. Ja riitti ja riitti. Vaikkei ikinä sitten edes asiakkaiksi "päästy" kun ei mitään löytynyt vaikka koko Uusimaa pengottiin ja vähän (paljon) selän takanakin juoruttiin ja kähmittiin ja suorastaan aneltiin niitä ilmoituksia niiden 72 päättömän aiheettoman lisäksi jotka tää makkarasopan keittäjä sinne oli toimittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
THL:n sivuilta vainosta ja lastensuojelun osallisuudesta alla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on täydellisen tietämätön lastensuojelun ja vainon uhrien todellisuudesta. Miten oikeasti voi olla tällaista tekstiä, jolla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa?
Työskentely lastensuojelussa
Arvioidaan kiireellisten toimien tarve
Lastensuojeluasian vireilletulo
Kiireellinen sijoitus (Miten tämä auttaa kun toinen vanhempi vainoaa?)
Lastensuojelu tarpeen selvittäminen
Arvioidaan lähestymiskiellon ja poliisille tehtävän ilmoituksen tarpeellisuus sekä muu yhteistyö poliisin kanssa (ei arvioida, ei kuulu lastensuojelulle, normaalia eron jälkeistä riitelyä, riitaan tarvitaan kaksi tai pahimmillaan ja yleisimmillään uhrin syyllistäminen tilanteesta)
Seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyjen ilmoitusvelvollisuus
Lähestymiskielto (Poliisi)
Lastensuojelu voi olla apuna monissa turvallisuutta lisäävissä toimissa, kuten tapaamiskäytännöissä, lasten kuljetuksissa ja vaihtotilanteissa sekä kotiin hankittavien turvalaitteiden hankkimisessa ja niiden käytön opastamisessa. (eivät ole, ei kuulu heille, voivat kuitenkin syyllistää, olla mukana vainossa ja usein vastuuttaa väkivallattoman vanhemman päättäämään uskaltaako tapaamisiin päästää: jos päästää, ei suojele lasta, jos ei päästä, on vieraannuttaja)
Ohjataan tarvittaessa turvakiellon ja / tai lähestymiskiellon hakemiseen (ei ole ohjattu)
Yhteistyö tarvittaessa lastenvalvojan kanssa. (lastenvalvoja ohjaa suoraan oikeuteen, ei halua asioida vaikeiden tapausten kanssa)
Tapaamissopimuksiin ja -käytäntöihin liitettävä lapsikohtainen työskentely ja tuki molemmille vanhemmille. (ei todella ole todellisuutta tämä, huolto- ja tapaamishaasteet eivät kuulu lastensuojelulle)
Usein suositeltavaa, että vanhemmat tavataan erikseen.
Varmistetaan riittävän pitkä tuki kaikille osapuolille. Vaino voi päättyä, mutta alkaa myös uudelleen.
Jatkuva riskinarviointi. (ei yhtäkään kertaa tehty)
Työskentely lapsen kanssa (ei ole, ei kiinnosta)
Kiitä lasta, että hän kertoi sinulle vaikean asian. Usko lapsen kertomus. (ei uskota, valehtelee, aivopesty)
Ole rauhallinen ja kerro, ettei lapsi jää yksin tai ole syypää tapahtuneisiin.
Kerro lapselle, että apua tarjotaan koko perheelle. Sopikaa mahdollisuuksien mukaan yhdessä, mitä tehdään jatkossa. (ei ole koskaan kymmenen vuoden aikana tarjottu)
Teksti on laadittu yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Ehkä ei sitten lehdissä kannattaisi huhuilla että "tehkää vaan niitä ilmoituksia, kyllä me sitten jotain esiin kaivetaan" -juttuja. Jos kerta noin hirveesti tuuperrutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea."
Ok, ei etsitä syyllistä. Huoli, vika, puute, whatever kuitenkin muuttuu koko tutkinnan ajan. Nyt on huoli tästä, nyt on huoli tuosta. Jos siinä ei etsitä syyllistä, niin syytä ainakin.
Kun tutkinnan alkuvaiheessa vielä tarjotaan tukea eli esitetään epäsuora tai suora uhkaus kiireellisestä sijoituksesta, tulee pelin henki ainakin perheelle selväksi.
Koko lastensuojelu on järjestelmänä ja kaikkine rahantekobisneksineen mätä. Lakia ei auta enää hienosäätää, se on romutettava ja tehtävä uusiksi. Harmi vain, vaalit menivät jo, ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Lähtökohtaisesti järjestelmällinen työskentely olisi yksi apu ja tekisi työskentelystä huomattavasti läpinäkyvämpää.
Ensinnäkin on väärin, että niin moni vanhempi ja lapsi joutuu kuulusteluihin ja pelkäämään ihan suotta. Monissa tapauksissa taustalla ovat jo uhkaukset etukäteen: teen teistä lasun, jos et tottele. Se ei ole oikein! Lapsi tulee muistamaan pelon koko elämänsä, pelon, jonka aiheutti se uhkailija ja jota lastensuojelu vahvisti.
Tähän ei tarvita kaksoisorganisaatiota. Sensitiivisyyskoulutusta, tutkimuksiin tutustumista ja tentit narsistisista toimintamalleista ja psykopatioista.
Toisekseen prosessin pitäisi sisältää ennalta sovitut askeleet, joissa kartoitetaan lapsen hyvinvointi todisteiden valossa ja puntaroidaan edelleen todisteiden valossa täyttyykö lakisääteisen vakavan uhan määritelmä. Raportit laaditaan vain faktojen valossa ilman ennakkoasenteita ja myyttejä. Johtopäätöksiä ei tehdä, jos ei niiden tekoon ole riittävän luotettavaa aukotonta aineistoa. Selvityksen rajoitukset tuodaan esiin. Haastatteluja kirjatessa annetaan mahdollisuus korjauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.
Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.
Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.
Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea.
Okei... tässä on nyt aika iso ristiriita julkisuuskuvan kanssa.
Lastensuojelua kuitenkin lobataan niillä vilja eerikoilla. Ihmiset kuvittelevat että sen tarkoitus on puuttua väkivaltaistenmoniongelmaperheiden elämään.
Mutta nyt tässä ketjussa kerrotaan että sen tarkoitus on puuttua väsyneisiin ja tukiverkottomiin perheisiin ja estää siten vakavia ongelmia.
Hetkonen. Puuttua siis pakkokeinoilla perhe-elämään (syynä tukiverkottomuus, väsymys) ja työkalupakissaan on sellaisia keinoja kuin sijoitus ja huostaanotto. Aivan järjetöntä! Perheiden rikkomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.
Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.
Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.
Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.
No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.
Suuri osa lastensuojelusta liuttyy vanhemman väsymiseen, keinottomuuteen. Ne eivät ole rikos, eikä niistä haluta rangaista, mutta lapsen etu on, jos vanhemmalle saadaan tukea jaksamiseen tai keinoja vaikeisiin tilanteisiin.
KUN EI SITÄ APUA SAA LASTENSUOJELUHAKEMUKSELLAKAAN!
KUN EI SITÄ APUA SAA LAPSI OMALLA PYYNNÖLLÄKÄÄN, KUN HÄNET LEIMATAAN VALEHTELIJAKSI!
Pahoittelut, ei saisi huutaa, mutta joskus täytyy.
Tutkimuksiin ja syyniin kyllä sitten pääsee, kun ne pelottavat pelottelijat toteuttavat uhkauksensa ja tehtailevat ilmoituksia milloin mistäkin. Silloin on jo tosi ahtaalla väkivaltaisesta erottuaan ja vainosta kärsiessä huomatessaan yhteiskunnallisten koneistojenkin menevän väkivaltaisen manipulaatiosta sekaisin ja hänen taakseen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Mikä tässä on sellaista, ettei siihen voisi tarttua ja muuttaa? Sekö, että ne naiset, jotka ovat kerran väärän valinnan tehneet luottaessaan väärään, myöhemmin väkivaltaiseksi paljastuvaan ihmiseen saavat kärsiä mahdollisesti elämänsä loppuun saakka? Mitään tukea eroprosessiin ja sen jälkeiseen vainoon ei saa. Olette rinta rottingilla puolustamassa tätä kaikkea, todellako?
Mut hei, minä sain selittää vuoden miksi mt-ongelmaisen sukulaiseni makkarasoppa ei ollut mukakelvannut perheelleni ja miksi olin sanonut lastani "apinaksi" kun keskustelimme lapsen kanssa kiinalaisesta horoskoopista, jossa hänen horoskooppimerkkinsä on just tämä "apina". Itse olen sika.
Sua varmaan lohduttaa että meille tätä huomiota riitti. Ja riitti ja riitti. Vaikkei ikinä sitten edes asiakkaiksi "päästy" kun ei mitään löytynyt vaikka koko Uusimaa pengottiin ja vähän (paljon) selän takanakin juoruttiin ja kähmittiin ja suorastaan aneltiin niitä ilmoituksia niiden 72 päättömän aiheettoman lisäksi jotka tää makkarasopan keittäjä sinne oli toimittanut.
Se on se resurssipula, kun näihin älyttömyyksiin on aikaa.
Varsinaisen sopan keittivät sukulainen ja sossut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lastensuojelun asiakkuushan ei ole vapaaehtoista. On kyse pakosta jolla puututaan yksityisiin asioihin. Joten miten sillä voidaan pyrkiä ENNALTAEHKÄISEMÄÄN ONGELMIA??
Nyt menee ihmisoikeuksia vastaan.
Pitää kyllä ensin olla niitä vakavia ongelmia jotta yhteiskunta saa pakkokeinoilla puuttua niihin.
Pelkkä tukiverkottomuus ja väsymys ei todellakaan riitä.
Tuo koko lasu pitäisi viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus siitä, että yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän on absurdi, koska ne liiat ilmoitukset satuttavat perheitä ja lapsia!
Työskentely ei ole sellaista, etteikö se ahdistaisi ja pelottaisi. Ammattitaidottomuus ja kyvyttömyys kohdata asiakkaita on käsinkosketeltavaa. Sosiaalityöntekijöiden presenssistä heijastuu aivan liian usein "vahva vietti" pelastaa lapset, rakastaa lapsia, kutsumustyö, jolla ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa: elämänkokemusta ei ole, ei ole tietoa lasten normaaleista toimintamalleista, uhmaikäisistä, temperamenttieroista, päiväkodin ja koulun asettamista reunaehdoista, ruokahalun vaihtelevuudesta yksilöiden ja päivien välillä jne. Kuinkakohan moni sossu itse selviäisi vanhempana, ainakaan sellaisena, joka ei koskaan erehdy ääntä korottamaan tai jonkun ruoka-ajan yli hyppäämään...
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut. Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.
Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.
Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä.
Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.
Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.
Tulee näitä lukiessa väkisin olo, että akateeminen teoria ja tietopohja eivät sinänsä tee vielä hyvää, tunneälykästä sosiaalityöntekijää, joka olisi herkkävaistoinen ja lujahermoinen. Vaativa, henkisesti haastava työhän tuo on, oma lukunsa vielä työn määrä. Liukuhihnameininkiä on vaikea välttää, jos asiakkaita on kerta kaikkiaan liikaa per työntekijä. Kyllähän tämä aihe on lehdistä tuttu, se, että sossut tuupertuvat työnsä alle.
Pahalta tuntuu, miten voimattomia kaikki tuntuvat olevan henkisesti häiriintyneiden (pers. häiriöisten) edessä. Siitähän nuo sen riemunsa repivätkin, muiden piinaamisesta. Lasten todellinen etu pitäisi aina tulla ensimmäisenä. Sitten jos sijoituspuolikin on jotain epämääräistä, niin huh.
Sosiaalityö voitaisiin ehkä siirtää ammattikorkeakouluun jos sillä on enemmän tekemistä esim.poliisin työn kanssa kuin esim.psykologin työn kanssa.
Sosiaalityössä aika paljon näyttäisi olevan kyse siitä, että tunnistetaan joku ongelma yleisellä tasolla ja sitten siirretään asiakas jonkun toisen asiantuntijan luo. Vähän sama kuin jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja homma menee sitten oikeuteen niiden luo, jotka tuntevat lakia paljon paremmin tai sairaanhoitaja huomaa, että potilaalla on kipua jalassa ja lääkäri ottaa selvää mistä on tarkalleen kyse.
Eli onko sosiaalityö ongelman tunnistamisen ja vastuun siirtämisen ammattilaisuutta? Sosiaalityön tarkoitus ei siis ole parantaa kenenkään ongelmia, vaan ohjata eteenpäin ja olla välikätenä asiakkaan ja ammattilaisen välissä.
Onko sosiaalityölle ominaisia kysymyksiä mm.ne, että milloin kuuluu käyttää valtaa perhettä kohtaan eli tehdä toimenpidepäätöksiä, milloin ei ja miten perhettä tai aikuista voi tukea noiden päätösten välissä. Kuinka paljon lääketieteellistä, psykologista koulutusta ja ymmärrystä tuo vaatii? Ei kestä välttämättä kauaa opetella ulkoa mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja sitten tarjota niitä asiakkaalle eikä sosiologisista yhteiskuntateorioista ole hyötyä, kun asiakas valittaa kipua, mielenterveysongelmia tai vaikka koulukiusaamista. Eli sosiaalityön koulutuksessa ei ehkä voida mielekkäästi keskittyä sosiologiseen sisältöön, koska siitä ei ole asiakkaan kohtaamisessa mitään hyötyä.
Keskusteluista on tullut sellainen kuva, että suurin osa sosiaalityön koulutuksesta keskittyy ihan muuhun kuin itse käytännön työhön ja varmasti se väsyttää työntekijääkin jos koko ajan pitää teeskennellä ymmärtävänsä asioita, joista ei tiedä enempää kuin perusreipas abiturientti.
Käytännössä aieltä tarjotaan rutiinisti paria peruspalvelua.
Päivähoitoa.
Perhetyötä eli joku tulee kotiin tarkkailemaqn ja kirjaamaan.
Tukiperhe.
Sijoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu haluaa siis ehkäistä vakavia ongelmia tukemalla tukiverkotonta ja väsynyttä yh:ta jolla ei vielä ole mitään vakavia ongelmia.
Lasu: huoli on nyt herännyt, tarvitset tukea.
Yh: en tarvitse enkä halua
Lasu: tuki ei ole vapaaehtoista, me päätämme koska se on lapsen etu.
Yh: en vastaanota sitä.
Lasu: sitten joudumme lapsen edun vuoksi sijoittamaan lapsen koska äiti ei ole yhteistyökykyinen.
Lopputulos. Lasu rikkoo perheen jolla ei ole vakavia ongelmia. Erottaa lapsen äidistään ja kehtaa vielä väittää että se on lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Siis lastensuojelun asiakkuushan ei ole vapaaehtoista. On kyse pakosta jolla puututaan yksityisiin asioihin. Joten miten sillä voidaan pyrkiä ENNALTAEHKÄISEMÄÄN ONGELMIA??
Nyt menee ihmisoikeuksia vastaan.
Pitää kyllä ensin olla niitä vakavia ongelmia jotta yhteiskunta saa pakkokeinoilla puuttua niihin.
Pelkkä tukiverkottomuus ja väsymys ei todellakaan riitä.
Tuo koko lasu pitäisi viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Ei nä ymitä viestiä lainasit, mutta lastensuojelu tuottaa myös sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja, jotka eivät vaadi asiakkuutta ja ovat vapaaehtoisia. Hold your high horses.
Teini ihmetteli, etteivät osanneet elämästä sitäkään vähää mitä hän eli jos perusreippaan abin tasolla operoi, niin on jo varsin etevä, sossuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lastensuojelun asiakkuushan ei ole vapaaehtoista. On kyse pakosta jolla puututaan yksityisiin asioihin. Joten miten sillä voidaan pyrkiä ENNALTAEHKÄISEMÄÄN ONGELMIA??
Nyt menee ihmisoikeuksia vastaan.
Pitää kyllä ensin olla niitä vakavia ongelmia jotta yhteiskunta saa pakkokeinoilla puuttua niihin.
Pelkkä tukiverkottomuus ja väsymys ei todellakaan riitä.
Tuo koko lasu pitäisi viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Ei nä ymitä viestiä lainasit, mutta lastensuojelu tuottaa myös sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja, jotka eivät vaadi asiakkuutta ja ovat vapaaehtoisia. Hold your high horses.
Eli mitä? Saisko tämän suomeksi?
Vierailija kirjoitti:
Lasu haluaa siis ehkäistä vakavia ongelmia tukemalla tukiverkotonta ja väsynyttä yh:ta jolla ei vielä ole mitään vakavia ongelmia.
Lasu: huoli on nyt herännyt, tarvitset tukea.
Yh: en tarvitse enkä halua
Lasu: tuki ei ole vapaaehtoista, me päätämme koska se on lapsen etu.
Yh: en vastaanota sitä.
Lasu: sitten joudumme lapsen edun vuoksi sijoittamaan lapsen koska äiti ei ole yhteistyökykyinen.Lopputulos. Lasu rikkoo perheen jolla ei ole vakavia ongelmia. Erottaa lapsen äidistään ja kehtaa vielä väittää että se on lapsen etu.
Tätä tapahtuu Suomessa, mutta al H o l in tapauksessa näin ei voida menetellä. Lasta ei saa erottaa äidistään edes niinkin vakavin perustein kuin epäily terro ri stiseen, fanaattiseen toimintaan osallistuminen, väkivaltaisuus, rikollisuus ja lasten asettaminen vaaraan tietoisesti.
Lapsen erottaminen äidistä on äärimmäisistä äärimmäinen toimenpide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasu haluaa siis ehkäistä vakavia ongelmia tukemalla tukiverkotonta ja väsynyttä yh:ta jolla ei vielä ole mitään vakavia ongelmia.
Lasu: huoli on nyt herännyt, tarvitset tukea.
Yh: en tarvitse enkä halua
Lasu: tuki ei ole vapaaehtoista, me päätämme koska se on lapsen etu.
Yh: en vastaanota sitä.
Lasu: sitten joudumme lapsen edun vuoksi sijoittamaan lapsen koska äiti ei ole yhteistyökykyinen.Lopputulos. Lasu rikkoo perheen jolla ei ole vakavia ongelmia. Erottaa lapsen äidistään ja kehtaa vielä väittää että se on lapsen etu.
Tätä tapahtuu Suomessa, mutta al H o l in tapauksessa näin ei voida menetellä. Lasta ei saa erottaa äidistään edes niinkin vakavin perustein kuin epäily terro ri stiseen, fanaattiseen toimintaan osallistuminen, väkivaltaisuus, rikollisuus ja lasten asettaminen vaaraan tietoisesti.
Lapsen erottaminen äidistä on äärimmäisistä äärimmäinen toimenpide.
Tämäpä se. A l h o lissa operoidaan kansainvälisen tarkkailun alla eli noudatetaan sopimuksia prikulleen. Suomen lasu tuskin järjestelmänä selviäisi ihmisoikeustuomioistuimesta. Niin mitättömillä syillä täällä erotetaan lapsi perheestään. Rikotaan perhe.
EI LIITY.
A) Puolet ilmoituksista on aiheettomia.
B) ehdottomasti suurin osa lastensuojelun lapsista on erityislapsia ja he on siellä lastensuojelussa, koska yhteiskunta ei tarjoa oikeita terveydenhuoltopalveluja heille.
Ja näitä ryhmiä te ette osaa kohdata. Ette tajua mikä on syytön. Eikä teillä ole terveydenalan koulutusta auttaa erityislapsia.
Noita mainitsemiasi "väsyneitä" te sitten saalistatte tukiverkottomista ja yksinhuoltajista.
Ja lastensuojelu sinällään jo syyllistää ja leimaa, aivan itse. Kohtelee kuin sontaa. Kaikesta tästä kauniista sananaamioinnistasi huolimatta.