Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty mitään selvitystä kuka on suurin rahoittajataho sosiaalityöntekijöiden graduissa? Olen kuullut että yksityiset lapsibisnekset rahottaisi niitä ahkerasti. Kukapa muukaan niitä haluaisi rahoittaa. Rahoittaja siis päättää aina aiheen.

Sieltäkö tuo huolikulttuurin lobbaus on luikerrellut sisään järjestelmään?

Onko annettu aiheita joissa pitää esim. pohtia eripari sukkien tai patjalla nukkumisen indikoivuutta kaltoinkohtelusta. Eli opetettu mutuilemaan?

Sossut tekevät gradunsa tyypillisesti ihan maksutta. Työnantaja voi maksaa palkallisen opintovapaan joissain kunnissa, ei kaikissa. Itse en saanut mistään mitään rahoitusta, eikä saanut koko graduryhmästäkään kukaan. 

Moi sinä sos.alan gradun tehnyt.

Voitko kommentoida näitä tässä esille tulleita ristiriitoja ja meille maallikoille käsittämättömiä asioita?

Turha toivo. Tässä on keskusteltu lasten ja perheiden kärsimisestä tuossa systeemissä, ihmisoikeusloukkauksista ynnä muusta vakavasta ja sossuilta, lasten "suojelijoilta", aivan täydellinen hiljaisuus.

Kun pohtii mistä heidän gradujen rahoitus tulee niin viidessä minuutissa on joku sossu kiirehtinyt puolustelemaan.

Hyvässä tärkeysjärjestyksessä asiat.

Siihen on nopea, yksiselitteinen vastaus. Muihin on hankala kommentoida keskustelupalstan kontekstissa koska ovat niin laajoja ja monitahoisia kysymyksiä. Kyllä, ristiriitoja on olemassa. Kyllä, näitä alalla pohditaan ja niihin pyritään vaikuttamaan rakenteellisella sosiaalityöllä. Ei, minulla tai seuraavalla työntekijällä ei ole välineitä muuttaa systeemiä kovin nopeasti tai vastauksia kaikkiin ongelmiin. Kyllä, nukun yöni yleensä hyvin, vaikka ala on henkisesti kuormittava, teen aina parhaani.

Aina voi olla olematta itse mulkku, olla hyväksymättä vierestä vääryyksiä ja laittomuuksia, vaikuttaa ammattijärjestössä uuden lain saamiseksi, toimia itse politiikassa jne.

Kyllä, ja näin toimitaankin resurssien mukaan. Toinen reunaehto tässä on jaksaminen. Suuri osa on sitä mieltä, että rakenteellista työtä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa tehdä. Työtkin on hoidettava ja ne ensisijaisesti. Kuormittavuus taas tekee sen, että moni ei jaksa enää vapaa-ajalla työhön liittyviä asioita, vaan täytyy palautua välillä. Silti moni on hyvinkin aktiivinen mm. vapaaehtois- ja järjestötoiminnassa kokemukseni mukaan.

Mutta pönkittääkö laittpmuuksia vai horjuttaako niitä?

Itse olen nähnyt, että sosiaalityön eettisiin periaatteisiin sitoudutaan vakavasti ja eettistä pohdintaa käydään usein.

Sitten niissä sosiaalityön eettisissä periaatteissa on roimasti korjattavaa. Jostainhan nämä ongelmat johtuu. Mistä siis mielestäsi? Vai koetko itse sosiaalityöntekijänä että lukuisat ihmiset täällä valehtelee?

En koe, että ihmiset valehtelisivat kokemuksistaan. Julkisella vallalla on mahdollista puuttua ihmisten yksityisille alueille ja se aiheuttaa pelkoa, epävarmuutta ja huolta. Julkisella vallalla voidaan vaikuttaa ihmisten oikeuksiin, joten tämä aiheuttaa väistämättä jännitteitä. Myös vastuu on suuri ja tämä on organisaation kuin työntekijöiden tunnistettava. Asiakas on aina alisteisessa asemassa virkavaltaa käyttävään, joten julkisvaltaan pitää myös pystyä luottamaan oikeudenmukaisena ja tasapuolisena. Se on sekä järjestelmän etu, että sen vaade. Useiden kokemusten mukaan tässä ei ole onnistuttu ja epäkohtia on edelleen. Kritiikki ja hätä tulisi kuulla, koska järjestelmä ei saa olla itsetyytyväinen vaan sen tulisi palvella kansalaisia ja toteuttaa ydintehtäväänsä yhteistyössä heidän kanssaan. Kuitenkaan kompromisseja ei voida tehdä vahvemman etua ajatellen, vaan heikoimpien asema on turvattava aina ensisijaisesti jos tässä olisi ristiriitaa. Siksi ilmoituksia ei voida suodattaa huomiotta jätettäviin helposti, koska tämä saattaa vaarantaa lapsen oikeuden suojeluun ja turvaan. Se on kirjattu lakiin ensisijaisena ja se on varmistettava. Sitä ei voida turvata kuin systemaattisilla käytännöillä, joka on tällöin mahdollisimman tasapuolinen ja inhimillisistä virheistä riippumaton, toki myös hyvin joustamaton jos ei pystytä esimerkiksi täysin varmasti rajaamaan ilmoiutsta aiheettomaksi.

Lasten oikeudet eivät ole historiallisesti koskaan toteutuneet niin hyvin kuin nykypäivänä, mutta  perheen yksityisyydensuoja on ollut perinteisesti hyvin vahva. Lasten ruumiillinen kurittaminen tuli rikosoikeudellisesti rangaistavaksi vasta 1984. Perheväkivalta kirjattiin lakiin 2015. Kulttuurisesti nämä ovat hyvin tuoreita asioita ja sosiaalityö on tieteenä verrattaen nuori muututtuaan vapaaehtoistyöhön perustuvasta auttamisesta julkista valtaa omaavaksi organisaatioksi. Lakeja, joiden pohjalta toimitaan, muutetaan ja tarkennetaan kuten edellä. Toiminta on saatava vastaamaan niihin. Epäkohtiin on puututtava ja järjestelmää vietävä oikeaan suuntaan jatkuvan itsekriittisesti. Myös yhteiskunnallisiin asioihin pyrittävä vaikuttamaan. Tämä luo jännitteen järjestelmän palvelijana ja heikoimmassa asemassa olevien asioiden ajajana sekä samalla sen kriitikkona suhteessa päättäjiin (mm. ymmärrys lakien käytännön vaikutuksista) mikä vaatii hyvin itsetietoista tarkastelua. Jatkuu...

Lasten etu nimenomaan on se, että ne ilmoitukset ja ilmoittajat suodatetaan huolella.

Koska nyt tämä systeemi toimii niin, että virkakoneisto aiheuttaa viattomille perheille ja lapsille traumoja, piinaa, painajaisia, turvattomuutta, toivottomuutta, lainsuojattomuutta runnoessaan sinne perheisiin "matalalla kynnyksellä". Systeemi unohtaa täysin niiden viattomien vanhempien viattomien lasten edun, jotka se talloo etsiessään kuumeisesti ja hysteerisesti huonoa vanhemmuutta.

Meidän "tutkinnnasta on kymmenen vuotta ja taas näin viime yön painajaista siitä.

Vierailija kirjoitti:

Valvova viranomainen jolla on lapsi! Tuon systeemin viat selvität tekemällä itse itsestäsi epämääräisen nimettömän lasun. Näet sen kohtelun omin silmin.

Tämä! Näkisi itse lasten pelon, kun Gestapo marssii ovesta ja ryhtyy kuulustelemaan lapsia.

Valvoisi itse itkevien ja pelokkaiden lasten kanssa. Yrittäisi rauhoitella pieniä lapsia, ettei ne tädit teitä vie, vaikka itsekin olet peloissasi.

Roiku tässä tilanteessa vuosi, kunnes sitten ei ollutkaan mitään perustetta asiakkuudelle!

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä. 

Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.

"Kuitenkaan kompromisseja ei voida tehdä vahvemman etua ajatellen, vaan heikoimpien asema on turvattava aina ensisijaisesti jos tässä olisi ristiriitaa. Siksi ilmoituksia ei voida suodattaa huomiotta jätettäviin helposti, koska tämä saattaa vaarantaa lapsen oikeuden suojeluun ja turvaan. Se on kirjattu lakiin ensisijaisena ja se on varmistettava."

Tässä ajatuksessa on teillä virhe. Tarkistatte kaikki naurettavatkin ilmoitukset koska mitä jos siellä onkin kärsivä lapsi vaikkei ilmoituksessa mainittaisi kuin eri pariset sukat.

Noin ei voi järjestelmä toimia koska se tarkoittaa täydellistä mielivaltaa yutkia kenen aan perhe millä vaan perusteella. Pitäisi vaatia ilmoituksilta konkretiaa. Se nyt on vaan realistinen toimintaedyllytys jonka pitäisi täyttyä. Mutta olette menneet aivan toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä. 

Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.

Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä. 

Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.

Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.

Miten ihmeessä sitä voisi arvostaa? Kun ei siinä ole tieteen häivääkään. Eikä korkeakoulutus näy työssä mitenkään. 

Koko touhu on niin absurdia, että pää meinaa räjähtää. Sinäkin kirjoitat kuin joku aivopesty natsisotilas. "Diipadaapadiipadaapa no nyt minä jo loukkaannuin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä. 

Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.

Totta joka sana! Kuka tahansa juoruämmä voi keksiä näitä huolia, ja näiden "huolien" mukaan suunnitellaan toimenpiteitä (lue:sijoitus kodin ulkopuolelle).

Jos minä, joka en ole viranomaisasemassa, kirjottelisin huuhaalausuntoja sossuista, joutuisin oikeuteen. Saisin syytteen kunnianloukkauksesta.

Jos levittelisin naapurista valheellisia juoruja, hän voisi tehdä rikosilmoituksen.

Jos on sossu, voi tehdä mitä mieleen juolahtaa. Kun on se huoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea.

Mutta kun puolet niistä sun ilmoituksistasi on AIHEETTOMIA. Eli ei ne perheet tarvitse/halua teitä mihinkään, ettekä te voi vaan mennä minne haluatte örveltämään ja "tukemaan" jos ja kun teistä siltä tuntuu.

Ennen kuin sinä pääset tuohon ns tukivaiheeseen, sinun täytyy kyetä asioimaan ihmisten kanssa, jotka on täysin SYYTTÖMIÄ.  Sinun täytyy pystyä tunnistamaan heidät. Ja tämä ei nyt toimi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Ei vaan epäkohdat johtuvat siitä että kaikki on pelkkää mutua. Jokainen sosiaalityöntekijä mennä möheltää omalla fiiliksellä, paljolla mutulla ja eväillä. 

Kaikesta sanahelinästäsi huolimatta käytännön työ on juoruämmien puuhastelua miten sattuu. Mitään käypä hoidon tapaisia suosituksia ei ole, mitään valvontaa tai seurantaa ei ole, mitään valtakunnallista linjaa ei ole, mitään seurauksia ei ole, mitään sanktioita ei ole.

Ikävää ettet arvosta sosiaalityötä tieteenä tai sen tutkintoa ammattitaitona.

Ei sen varaan voi oikeusturvaa rakentaa että työntekijä on "sentään maisteri". Nähtiinhän se hesarissa millaisia aivopieruja nuo sosiaalityöntekijät voivat suoltaa jopa lehdessä. Saati suljettujen ovien takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Mitäs jos nyt ottaisit pään pois pensaasta. Järjestelmä joka maksaa aivan helkkaristi yhteiskunnalle ja jonka "asiakkaat" kokevat ettei sieltä saa apua ja että systeemi traumatisoi heidät ja jota suurin osa perheistä PELKÄÄ ei ole alkujaankaan toimiva!

Esim. Poliisi joutuu kohtaamaan todella hankalia asiakkaita mutta kansalaiset silti luottavat poliisiin, turvaavat siihen eivätkä suomessa pelkää sitä. Iso ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.

Syyllinen ja syytön -sanat liittyvät oikeusturvaan. Siihen jota lastensuojelussa ei ole. Siellä ei ole syyttömyysolettamaa kuten rikoksissa, vaan on syyllisyysolettama: Se kuulusteltava (kyllä, se hän on) joutuu todistamaan syyttömyytensä päästäkseen teistä.

Tuosta loppusössötyksestäsi en saa edes tolkkua, mutta ongelma on edelleen se, että etsiessänne niitä ns "tuettavianne" te loukkaatte kymmenien tuhansien perheiden ja lasten oikeusturvaa Suomessa vuosittain.

Ja sen on loputtava. Lastensuojeluun pitää saada jokin järki tämän käsittämättömän absurdin tonginnan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.

No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea.

Mutta kun puolet niistä sun ilmoituksistasi on AIHEETTOMIA. Eli ei ne perheet tarvitse/halua teitä mihinkään, ettekä te voi vaan mennä minne haluatte örveltämään ja "tukemaan" jos ja kun teistä siltä tuntuu.

Ennen kuin sinä pääset tuohon ns tukivaiheeseen, sinun täytyy kyetä asioimaan ihmisten kanssa, jotka on täysin SYYTTÖMIÄ.  Sinun täytyy pystyä tunnistamaan heidät. Ja tämä ei nyt toimi ollenkaan.

Aika ikävään sävyyn leimaat muuten lastensuojelun asiakkaita samalla kun yrität puolustaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Suomalaisessa systeemissä ei etsitä syyllisiä vaan pyritään ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ajoissa tarjoamalla perheille tukea.

Mutta kun puolet niistä sun ilmoituksistasi on AIHEETTOMIA. Eli ei ne perheet tarvitse/halua teitä mihinkään, ettekä te voi vaan mennä minne haluatte örveltämään ja "tukemaan" jos ja kun teistä siltä tuntuu.

Ennen kuin sinä pääset tuohon ns tukivaiheeseen, sinun täytyy kyetä asioimaan ihmisten kanssa, jotka on täysin SYYTTÖMIÄ.  Sinun täytyy pystyä tunnistamaan heidät. Ja tämä ei nyt toimi ollenkaan.

Aika ikävään sävyyn leimaat muuten lastensuojelun asiakkaita samalla kun yrität puolustaa muita.

No voi voi. Jälleenkö se huoli lipsahti ohi niistä totaalisen syyttömistä kymmenistä tuhansista perheistä ja lapsista, joista et kykene puhumaan ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Sulla on nyt tässä perustavaalaatua oleva ajatteluvirhe.

Puolet ilmoituksista on aiheettomia, joten puolet niistä perheistä joita sossut tutkii on ihan SYYTTÖMIÄ.

Ei he ole sossun asiakkaita, eikä heidän tarvitse tehdä teidän kanssanne yhteistyötä tai rakentaa teihin luottamussuhdetta.

Teidän tehtävänne on tutkia ilmoitukset asiallisina, kohdata nämä ihmiset syyttömyysoletuksella. Ei niin että ette edes tiedosta heitä olevan olemassakaan ollenkaan. Ja jos ovat niin lähtökohtaisesti kaikki on syyllisiä.

Syyllinen- sana ylipäätään liittyy rikosoikeuteen, ei tähän yhteyteen. Ehkä en yksilöinyt tarpeeksi, mutta puhuin asiakkaista koska heidän kanssa sitä työtä myös tehdään, joten alan ongelmatkin heitä sivuavat. Muiden kanssa asian tulisikin hoitua neutraalisti, mutta kyllä kyllä kohtaamisen ja lain tuntemuksen kysymykset liittyvät myös lapsiin ja perheisiin, joiden tilanne ei edellytä edes palvelutarpeenarviota.

No sehän tässä ihan sairasta onkin että perheet toivoisivat mielummin poliisin tutkivan heidän vanhemmuuttaan ja sen ongelmista rikosoikeuteen kuin lasun kynsiin! Teidän systeemissä ei ole oikeusturvaa.

Suuri osa lastensuojelusta liuttyy vanhemman väsymiseen, keinottomuuteen. Ne eivät ole rikos, eikä niistä haluta rangaista, mutta lapsen etu on, jos vanhemmalle saadaan tukea jaksamiseen tai keinoja vaikeisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltiossa heikoimpien asema on turvattava valtion ja kuntien toimesta ja siitä säätää laki. Sen tulee myös tuottaa tarvittavat palvelut.  Yksityiset toimijat eivät käytä viranomaisvaltaa, eikä niiden tulisi mielestäni osallistua julkisten palvelujen tuottamiseen suuressa määrin, koska niiden valvominen on resurssien puuttuessa vaikeaa. Lisäksi markkinatalouden periaatteet sopivat erittäin huonosti julkisten palvelujen tuottamisen agendaan ja tarkoitukseen, heikomman auttamiseen voittoa tavoittelematta. Julkisvallan tulee itse huolehtia, että lakia ja heikoimpien oikeuksia noudatetaan, ja näissä on ollut puutteita useilla sektoreilla. Tätä ei voida hyväksyä ja se lisää syystäkin epäluottamusta järjestelmään. Onneksi nämä tulevat näkyviksi ja kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sosiaalityössä työskentelyä ohjaa ylimpänä laki. Alaan ovat vaikuttamassa myös tutkimus ja koulutus. Aiemmin tehtäviä on hoidettu monenlaisilla taustoilla, joka on eittämättä ollut vaikuttamassa lastensuojelun laatuun sekä puutteisiin tiedoissa ja osaamisessa ja lopulta asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tämä on tunnistettu epäkohtana ja kelpoisuusehtoja on tarkennettu. Yliopistollisen, yhtenäisen koulutuksen vaatimus yhtenäistää järjestelmän laatua ja pyrkii takaamaan tarvittavan lainopillisen ja eettisen osaamisen sekä antaa valmiudet vaikuttaa rakenteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti. Käytännön harjoittelut vahvistavat osaamista, mutta asiakkaan kohtaamiseen koulutus voisi antaa enemmän välineitä, onhan se kriitinen osa työtä ja vaikuttaa paljon asiakassuhteen kulkuun tai luottamuksen rakentumiseen. Kyse on tietenkin vuorovaikutuksen elementeistä, mutta asiakkailla on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostavasti sekä tulla kuulluiksi. Valitettavasti tarpeellinen muutos on jäykässä järjestelmässä nähtävissä viiveellä ja on vaikuttanut resurssipulana välillisesti.

Muun muassa näistä ajattelen osaltaan epäkohtien johtuvan.

Mitäs jos nyt ottaisit pään pois pensaasta. Järjestelmä joka maksaa aivan helkkaristi yhteiskunnalle ja jonka "asiakkaat" kokevat ettei sieltä saa apua ja että systeemi traumatisoi heidät ja jota suurin osa perheistä PELKÄÄ ei ole alkujaankaan toimiva!

Esim. Poliisi joutuu kohtaamaan todella hankalia asiakkaita mutta kansalaiset silti luottavat poliisiin, turvaavat siihen eivätkä suomessa pelkää sitä. Iso ero.

Poliisit tekevät aika herkällä kädellä myös ilmoituksia, mm. nuorten alkoholinkäytöstä.