Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marjatta35 kirjoitti:
Vantaan lastensuojelu ei saa meiltäkään kiitosta. Heti asiakkuuden alussa johtavaksi sosiaalityöntekijäksi myöhemmin ylennyt henkilö teki vakavan arviointivirheen ja uskoi lähivanhemman kaiken mustamaalauksen etävanhemmasta mitä tämä vaan keksi kertoa. Etävanhempaa kohdeltiin palavereissa erittäin töykeästi, tämän tietämättä syytä. Lähivanhemman elämän kriisiytyessä aloitettiin lapsen huostaanoton valmistelu. Prosessin aikana lapsesta tehtiin liki kymmenen lastensuojeluilmoitusta.
Etävanhempi tilasi asiakkuutta koskevat kirjaukset ja sai niistä lukea olevansa mielenterveysongelmainen, väkivaltainen, alkoholisoitunut sekä vaihtavansa asuinpaikkaa jatkuvasti, sekä lapsi ei kuulemma halua häntä tavata. Mitään todistetta ei haluttu uskoa, vaan huostaanoton valmistelu eteni Hallinto-oikeuteen saakka.
Onneksi joku tervejärkinen tuostakin tiimistä löytyi ja alkoivat epäillä asioiden tilaa. Pelkästään lapsen kertomukset sekä muutaman sosiaalityöntekijän, sekä lapsen sijaishuoltopaikan henkilöiden mukaan lapsen etävanhempi vaikutti olevan aivan jotain muuta kun mitä oli näkemättä kirjattu.
Etävanhempi pakotettiin perhekuntoukseen Vantaalle, muuten huostaanotto olisi ollut lastensuojelun mielestä ainoa vaihtoehto.
Perhekuntouksen aikana todettiin että etävanhempi on elämäntavoiltaan aivan jotain muuta mitä oli kirjattu lähivanhemman kertomaksi. Eli erittäin kyvykäs huolehtimaan lapsestaan. Lisäksi lapsen suhde vanhempaansa oli todella luottavainen ja lämmin. Etävanhempi ei osoittautunut millään tavoin kirjattujen asioiden mukaiseksi vaan oli aivan jotain muuta.
Johtava sos. työntekijä joutui nielemään ylpeytensä ja huostaanotto peruttiin. Hinta oli kuitenkin aika kova. Etävanhemman menettetty työpaikka, lapsen sijaishuolto puolen vuoden ajan, sekä lähivanhemman vieläkin jatkuvat syytökset vaikka niiltä oli kaadettu todistetusti pohja. Perhekuntoutus kesti kuukausia.
Asioista on aikaa. Mutta toivon että tulevaisuudessa huoltajuuskiistan elementit voitaisiin tunnistaa ajoissa, sekä tarkistaa asioiden oikea tila. Vaikka joku kertoisi jotakin vakuuttavasti, niin totuus pitäisi olla aina se johon viranomaistoiminnassa nojataan.
Taisi ne kaikki tervejärkiset joukkoirtisanoutua Vantaalla. Mikä lie tilanne siellä nyt? Hiki nousee kun edes ajattelee.
Joukkoirtisanoutuminen on työntekijöiltä todella vahva viesti. En usko että kyse on vain kuormittavasta työstä vaan varmasti taustalla on jotain inhimillisen kärsimyksen näkemistä, esim tuollaisia toimintatapoja joissa lasta yritetään erottaa perusteetta rakastavasta vanhemmastaan johon on lämmin suhde. Sellainen on lapsen vakavaa kaltoinkohtelua ala sossu.
Niin on. Meidän sossulassa myös lopulta henkilökunta marssi ulos paitsi ongelmapesäke ei. Kävi tuuri ja uudet työntekijät on vanhempia ja kokeneempia sosiaalityöntekijöitä kuin nämä edelliset. Pystyvät selkeästi pitämään kurissa tämän yhden tapauksen. Siihen loppui meidän vainoamiset kun kävivät toteamassa, että ei ole mitään syytä käydä.
Teille kävi lopulta hyvin. Onnittelut siitä!
En ihan oikeasti voi käsittää, että joku psykopaattisossu voi tehdä isoja päätöksiä perheiden elämästä, ihan kun nyt vaan on kiva tuhota ihmisten elämä. Hoitakoot omat päänsä kuntoon, ennen kuin ryhtyvät huostaanottamaan toisten lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marjatta35 kirjoitti:
Vantaan lastensuojelu ei saa meiltäkään kiitosta. Heti asiakkuuden alussa johtavaksi sosiaalityöntekijäksi myöhemmin ylennyt henkilö teki vakavan arviointivirheen ja uskoi lähivanhemman kaiken mustamaalauksen etävanhemmasta mitä tämä vaan keksi kertoa. Etävanhempaa kohdeltiin palavereissa erittäin töykeästi, tämän tietämättä syytä. Lähivanhemman elämän kriisiytyessä aloitettiin lapsen huostaanoton valmistelu. Prosessin aikana lapsesta tehtiin liki kymmenen lastensuojeluilmoitusta.
Etävanhempi tilasi asiakkuutta koskevat kirjaukset ja sai niistä lukea olevansa mielenterveysongelmainen, väkivaltainen, alkoholisoitunut sekä vaihtavansa asuinpaikkaa jatkuvasti, sekä lapsi ei kuulemma halua häntä tavata. Mitään todistetta ei haluttu uskoa, vaan huostaanoton valmistelu eteni Hallinto-oikeuteen saakka.
Onneksi joku tervejärkinen tuostakin tiimistä löytyi ja alkoivat epäillä asioiden tilaa. Pelkästään lapsen kertomukset sekä muutaman sosiaalityöntekijän, sekä lapsen sijaishuoltopaikan henkilöiden mukaan lapsen etävanhempi vaikutti olevan aivan jotain muuta kun mitä oli näkemättä kirjattu.
Etävanhempi pakotettiin perhekuntoukseen Vantaalle, muuten huostaanotto olisi ollut lastensuojelun mielestä ainoa vaihtoehto.
Perhekuntouksen aikana todettiin että etävanhempi on elämäntavoiltaan aivan jotain muuta mitä oli kirjattu lähivanhemman kertomaksi. Eli erittäin kyvykäs huolehtimaan lapsestaan. Lisäksi lapsen suhde vanhempaansa oli todella luottavainen ja lämmin. Etävanhempi ei osoittautunut millään tavoin kirjattujen asioiden mukaiseksi vaan oli aivan jotain muuta.
Johtava sos. työntekijä joutui nielemään ylpeytensä ja huostaanotto peruttiin. Hinta oli kuitenkin aika kova. Etävanhemman menettetty työpaikka, lapsen sijaishuolto puolen vuoden ajan, sekä lähivanhemman vieläkin jatkuvat syytökset vaikka niiltä oli kaadettu todistetusti pohja. Perhekuntoutus kesti kuukausia.
Asioista on aikaa. Mutta toivon että tulevaisuudessa huoltajuuskiistan elementit voitaisiin tunnistaa ajoissa, sekä tarkistaa asioiden oikea tila. Vaikka joku kertoisi jotakin vakuuttavasti, niin totuus pitäisi olla aina se johon viranomaistoiminnassa nojataan.
Taisi ne kaikki tervejärkiset joukkoirtisanoutua Vantaalla. Mikä lie tilanne siellä nyt? Hiki nousee kun edes ajattelee.
Joukkoirtisanoutuminen on työntekijöiltä todella vahva viesti. En usko että kyse on vain kuormittavasta työstä vaan varmasti taustalla on jotain inhimillisen kärsimyksen näkemistä, esim tuollaisia toimintatapoja joissa lasta yritetään erottaa perusteetta rakastavasta vanhemmastaan johon on lämmin suhde. Sellainen on lapsen vakavaa kaltoinkohtelua ala sossu.
Niin on. Meidän sossulassa myös lopulta henkilökunta marssi ulos paitsi ongelmapesäke ei. Kävi tuuri ja uudet työntekijät on vanhempia ja kokeneempia sosiaalityöntekijöitä kuin nämä edelliset. Pystyvät selkeästi pitämään kurissa tämän yhden tapauksen. Siihen loppui meidän vainoamiset kun kävivät toteamassa, että ei ole mitään syytä käydä.
Teille kävi lopulta hyvin. Onnittelut siitä!
En ihan oikeasti voi käsittää, että joku psykopaattisossu voi tehdä isoja päätöksiä perheiden elämästä, ihan kun nyt vaan on kiva tuhota ihmisten elämä. Hoitakoot omat päänsä kuntoon, ennen kuin ryhtyvät huostaanottamaan toisten lapsia!
Lasun systeemi ei kestä minkäänlaista objektiivista tarkastelua. Se on täysin viallinen jo itsessään. Sitten kun sinne vielä pesiytyy valtaa väärinkäyttävä sossu. Rumaa jälkeä. Hatunnosto niille sossuille jotka pitää jalat maassa ja oikeasti jopa pelastaa lapsen sekä perheen työkaveriltaan. Mutta sellaisen varaan ei voi järjestelmää rakentaa.
Tuosta 'riittävästä vanhemmuudesta' tuli mieleen että voisiko jo joku vaikutusvaltainen henkilö viimein ottaa kantaa ja sanoa että vanhemmuus ei ole ongelmallista jos lasta viedään harrastuksiin vaikkei pystytä kontrolloimaan koko ympäristöä. Eineslihapullan antaminen ei aseta lapsen terveyttä vakavaan vaaraan. Eri pari sukat on ok. Lakun syömisestä raskausaikana ei pidä tehdä lasua. Jos olette huolissanne ihmisistä KYSYKÄÄ HEILTÄ ITSELTÄÄN mitä heille kuuluu. Olkaa ihminen ihmiselle.
Eikö jonkun ole jo aika puuttua tuohon ahdistavaan lasu-huolikulttuuriin.
Erityislasten vanhemmat... artikkelissa tuossa palkissa sivutaan samaa aihetta sanomalla että sosiaalityöntekijöillä on puutteita vanhempien kohtaamisessa. Ei avata aihetta enempää mutta kaikki varmaan tietää mistä puhutaan.
Näistä aiheista on muutenkin vaikea avautua koska on niin leimaavaa kertoa että lasussa sua kohdellaan kuin rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Kiva esimerkki sossun asenteellisuudesta. Mihin toimenpiteisiin yleensä ryhdyt tuon asenteellisuutesi ja syyllisyysolettamasi perusteella? Lapsen sijoittamisen valmisteluun? Koska "vanhempi nyt on ilmiselvä narkkari"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta oikeita alkoholismiin liittyviä tapauksia ei hoideta mitenkään. Tähän en ole keksinyt muuta syytä kuin sen, että ei uskalleta eikä toisaalta ole mitään käsitystä tästä suomalaisesta perusongelmasta. Esimerkiksi jos lapsi uskaltaa puhua alkoholismiin liittyvistä peloista on se pääsääntöisesti todella iso haaste ja häpeä lapselle. Hän puhuu yleensä totta. Puhuminen asettaa hänet myös suureen vaaraan. Alkoholisti tyypillisesti raivostuu. Lisäksi alkoholisti valehtelee käyttönsä viimeiseen asti.
Suojelijat laittavat lapsen takaisin alkoholistin hoteisiin ja lähettää vielä perään raportin lapsen puheista. Sitä sitten seuraavassa kännissä lapsen kanssa luetaan ja lapsi saa todella kärsiä.
Kuinka moni sosiaalityötä tekevä tuntee oikeasti alkoholistin toimintamenetelmät? On tehnyt Marak-riskinarviointeja? Ottanut pelon tosissaan?
Lastensuojeluilmoituksille on olemassa ohjeistus siitä, mitä niiden pitäisi sisältää. Esimerkiksi mistä tieto on peräisin, millä konkreettisilla tavoilla lapsen kehitys häiriintyy vakavasti ja miten todettu, mitä on tehty tilanteen parantamiseksi tähän mennessä ja kuka on tehnyt, miten ilmoittaja itse toivoo tilanteen parantuvan lastensuojelun puuttumisen kautta.
Jo tällainen strukturoidumpi viesti karsisi ilmoituksia. Osa kiusaajista kärsii mielenterveysongelmista tai on päihteiden vaikutuksen alainen ilmoitellessaan. He eivät pystyisi täyttämään kaikkia kohtia.
Kunnollinen lomake parantaisi myös kykyä tunnistaa perättömät ja turhat ilmoitukset.
Esimerkkinä vaikka tuo että perhe ei ole kotona. Miten se vaarantaa lapsen kehityksen tai olot mitenkään? Ennemminkin huolta herättäisi, jos olisivat aina kotona. Sellainenkin huoli tässä ketjussa kiusaajamummon taholta oli esitetty.
Tuo äiti sekaisin tai mikä tahansa mielenterveyteen liittyvä lausunto maallikolta pitäisi suoraan kääntää sanojaansa vastaan. Kenellä on kompetenssi? Ei myöskään ole ollenkaan niin tuomittavaa, jos kärsii mielenterveyden häiriöistä, mutta hoitaa itseään. Ei sen tarvitse heijastua lapsen hyvinvointiin. Toisaalta joku "läheinen", joka ei auta, vaan huutelee mahdollidista häiriöistä lastensuojelulle, tuskin on aito, välittävä läheinen, vaan toksinen kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Tähän ketjuun ei ole tainnut juurikaan tulla rakentavia kommentteja sossuilta itseltään. Miksi? Eikö oman työn vikoja haluta tunnustaa tai edes nähdä? Ketjussa on tuotu esiin paljon asiallista kritiikkiä. Miksei se kiinnosta?
Kun joku sitten kommentoi niin kommentti on juuri tuollainen täysin asenteellinen ja syyllistävä ja häpeähiljentävä jota koko ketju ollaan kritisoitu.
Miksi asiallista kritiikkiä ei haluta ottaa vastaan? Torpataanko se siis edelleen sillä "huonot narkkivanhemmat vaan valittaa kun ei saa narkata lapsen kanssa"-perusteella? Ei tarvi ottaa mitään kritiikkiä todesta?
Kun puhutaan systeemin ongelmista ja joku koko ajan vie keskustelun moniongelmaisiin narkkivanhempiin se on disinformaatiovaikuttamista.
"Disinformaation tunnistamiseen erikoistuneen Atlantic Councilin Digital Forensic Research Lab -osaston johtaja Graham Brookie sanoo, että taktiikkaan pätee neljä periaatetta:tyrmää vastustajan sanoma, vääristä faktoja, harhauta yleisö ja kauhistele koko asiaa."
Varmista lapsen nimi tai henkilötunnus (tarkista asiakastietojärjestelmästä puhelun aikana, jos mahdollista).
Tarkista, että puhelu on tullut oikeaan paikkaan.
Katso, onko lapsi jo asiakkaana ja onko lapselle määritelty vastuusosiaalityöntekijä.
Pyydä ilmoittajan yhteystiedot mahdollista myöhempää yhteydenottoa varten (jos ilmoittaja haluaa pysyä nimettömänä, kysy perustelut). Kerro "saako perhe tietää ilmoittajan" -periaatteesta
Pyydä ilmoittajaa kertomaan havaintonsa ja tietonsa lapsesta ja muusta perheestä.
Mitkä ovat konkreettiset havainnot?
Onko ilmoittaja itse havainnut vai onko kyse toisen käden tiedosta?
Koskeeko ilmoitus perheen kaikkia lapsia? Onko kaikilla sama tilanne ja millä tavalla?
Onko ilmoittaja itse tehnyt asialle jotain jo aiemmin?
Onko hän ollut huolta aiheuttavasta asiasta yhteydessä muihin tahoihin (onko esim. tehty ilmoitus poliisille)?
Miten ja missä ongelmia on yritetty aiemmin ratkoa?
Onko perhe (myös lapsi) tietoinen ilmoituksen teosta?
Lastensuojeluilmoitus - Pitääkö huoltajalle tai lapselle kertoa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä?
Mitä ilmoittaja odottaa lastensuojelulta?
Anna ilmoittajalle palautetta ilmoituksen tekemisestä.
Kerro yleisellä tasolla, miten lastensuojelussa työskennellään ilmoituksen jälkeen.
Kerro, että ilmoittajan on tärkeää tehdä uusi ilmoitus, jos tilanne jatkuu samanlaisena.
AIKA JÄRKYTTÄVÄÄ, että tällainen palautteen antamis-ohjeistuskin on olemassa, mutta siinäkään ei oteta huomioon näitä kiusaajia. Pitäisi matalalla kynnyksellä muistuttaa, että virheellisten tietojen jakaminen on henkistä väkivaltaa ja voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Pitäisi muistuttaa, että kyseessä on lapsen hyvinvointi. Perheen kuormittaminen turhaan heijastuu lapseen. Se vie myös resursseja aidoilta tapauksilta.
Kaikenlainen väkivalta on aina tuomittavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Tähän ketjuun ei ole tainnut juurikaan tulla rakentavia kommentteja sossuilta itseltään. Miksi? Eikö oman työn vikoja haluta tunnustaa tai edes nähdä? Ketjussa on tuotu esiin paljon asiallista kritiikkiä. Miksei se kiinnosta?
Kun joku sitten kommentoi niin kommentti on juuri tuollainen täysin asenteellinen ja syyllistävä ja häpeähiljentävä jota koko ketju ollaan kritisoitu.
Miksi asiallista kritiikkiä ei haluta ottaa vastaan? Torpataanko se siis edelleen sillä "huonot narkkivanhemmat vaan valittaa kun ei saa narkata lapsen kanssa"-perusteella? Ei tarvi ottaa mitään kritiikkiä todesta?
Kun puhutaan systeemin ongelmista ja joku koko ajan vie keskustelun moniongelmaisiin narkkivanhempiin se on disinformaatiovaikuttamista.
"Disinformaation tunnistamiseen erikoistuneen Atlantic Councilin Digital Forensic Research Lab -osaston johtaja Graham Brookie sanoo, että taktiikkaan pätee neljä periaatetta:tyrmää vastustajan sanoma, vääristä faktoja, harhauta yleisö ja kauhistele koko asiaa."
Kiitos tästä! Meille on lastensuojelutarpeen arviossa perättömän ilmoituksen jäljiltä käynyt juuri näin. Me olimme tyrmätty.
Entäpä tämä ohjeistus varhaisesta huolen puheeksi ottamisesta?
Huolen puheeksiottaminen on tapa ottaa askarruttava asia puheeksi toista loukkaamatta. Suhteet eivät vahingoitu, vaan päinvastoin paranevat, vaikka keskustellaan hankalista asioista.
Tärkeää on, että huoli otetaan puheeksi kunnioittavalla tavalla toisen (asiakkaan, huoltajien, alaisen jne.) kanssa. Työmenetelmässä otetaan esiin oma huoli ja pyydetään apua sen huojentamiseen. Huoli kannattaa ottaa puheeksi varhain − näin yhteistyöhönkin päästään varhain.
Huolen vyöhykkeistö auttaa työntekijää arvioimaan tuen ja yhteistyön tarvetta.
MIKSI lastensuojeluilmoituksissa ei painoteta lainkaan tätä kohtaa eli
-Onko huoli otettu puheeksi perheen kanssa ennen ilmoituksen tekemistä
-Jos on, miten ja mitä siitä on seurannut
-Jos ei ole, miksi ei ole
Tällä menettelyllä saataisiin tervehdytettyä koko asenneilmapiiriä sekä helpotettua kiusallaan tehtyjen ja muuten turhien ilmoitusten tunnistamista.
Esim. mahdollisia vastauksia siihen, miksei ole otettu puheeksi "Ei uskalla (jatkokysymys: Miksi et uskalla, objektiivisesti perustellen)", "Eihän sille voi puhua, kun se on sekopää", "Sillä on mielenterveysongelmia" "Hullu juoppo", "Ei me olla puheväleissä", "Ei kuulu minulle" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä tämä ohjeistus varhaisesta huolen puheeksi ottamisesta?
Huolen puheeksiottaminen on tapa ottaa askarruttava asia puheeksi toista loukkaamatta. Suhteet eivät vahingoitu, vaan päinvastoin paranevat, vaikka keskustellaan hankalista asioista.
Tärkeää on, että huoli otetaan puheeksi kunnioittavalla tavalla toisen (asiakkaan, huoltajien, alaisen jne.) kanssa. Työmenetelmässä otetaan esiin oma huoli ja pyydetään apua sen huojentamiseen. Huoli kannattaa ottaa puheeksi varhain − näin yhteistyöhönkin päästään varhain.
Huolen vyöhykkeistö auttaa työntekijää arvioimaan tuen ja yhteistyön tarvetta.
MIKSI lastensuojeluilmoituksissa ei painoteta lainkaan tätä kohtaa eli
-Onko huoli otettu puheeksi perheen kanssa ennen ilmoituksen tekemistä
-Jos on, miten ja mitä siitä on seurannut
-Jos ei ole, miksi ei ole
Tällä menettelyllä saataisiin tervehdytettyä koko asenneilmapiiriä sekä helpotettua kiusallaan tehtyjen ja muuten turhien ilmoitusten tunnistamista.
Esim. mahdollisia vastauksia siihen, miksei ole otettu puheeksi "Ei uskalla (jatkokysymys: Miksi et uskalla, objektiivisesti perustellen)", "Eihän sille voi puhua, kun se on sekopää", "Sillä on mielenterveysongelmia" "Hullu juoppo", "Ei me olla puheväleissä", "Ei kuulu minulle" tms.
Meillä lasu tehtiin lapsen laihuudesta. Lapsi juuri käynyt neuvolassa ja käyrä erinomainen. Miksei ilmoittaja vain kysynyt että mitä neuvola on sanonut? Tai miksei sossu kysynyt onko ilmoittaja edes keskustellut lapsen laihuudesta meidän kanssamme?
Nyt ko lapsi on 18. Koko ikänsä kasvanut samalla käyrällä ja edelleen laiha aka hoikka.
Tilastoissa yksityishenkilöiden tekemät ilmoitukset eivät juurikaan näy.
Kainuun soten johtavan sosiaalityöntekijän viransijainen Anu Siltala sanoo, että yksityisiltä henkilöiltä ei ilmoituksia juurikaan tule Kainuussa. Vaikka lastensuojelu on ollut tapetilla viime vuosien aikana, ei se ole lisännyt yksityisten ihmisten tekemiä ilmoitusmääriä.
Esimerkiksi Kajaanissa kuluvan vuoden aikana on tähän mennessä tehty 382 lastensuojeluilmoitusta. Pääosa, 98, ilmoituksista on tullut poliisilta ja 58 kouluilta. Siltalan mukaan ilmoitusten määrä nousee Kajaanissa koko ajan. Tähän asti Kainuu on ollut valtakunnallisesti maakuntien listan keskivaiheilla, kun suhteutetaan nuorten määrä suhteessa tehtyihin ilmoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastoissa yksityishenkilöiden tekemät ilmoitukset eivät juurikaan näy.
Kainuun soten johtavan sosiaalityöntekijän viransijainen Anu Siltala sanoo, että yksityisiltä henkilöiltä ei ilmoituksia juurikaan tule Kainuussa. Vaikka lastensuojelu on ollut tapetilla viime vuosien aikana, ei se ole lisännyt yksityisten ihmisten tekemiä ilmoitusmääriä.
Esimerkiksi Kajaanissa kuluvan vuoden aikana on tähän mennessä tehty 382 lastensuojeluilmoitusta. Pääosa, 98, ilmoituksista on tullut poliisilta ja 58 kouluilta. Siltalan mukaan ilmoitusten määrä nousee Kajaanissa koko ajan. Tähän asti Kainuu on ollut valtakunnallisesti maakuntien listan keskivaiheilla, kun suhteutetaan nuorten määrä suhteessa tehtyihin ilmoituksiin.
Huolikulttuuria on aktiivisesti lobattu juuri viranhaltijoille.
Täällähän oli esimerkkinä se kunnallinen hammaslääkäri jonka ajanvarauskirjeessä luki että käyttämätön aika johtaa lasun tekemiseen.
Siis aivan yli mennyt viranomaisillakin. Tehty lasuautomaatteja heistä.
Vierailija kirjoitti:
Tilastoissa yksityishenkilöiden tekemät ilmoitukset eivät juurikaan näy.
Kainuun soten johtavan sosiaalityöntekijän viransijainen Anu Siltala sanoo, että yksityisiltä henkilöiltä ei ilmoituksia juurikaan tule Kainuussa. Vaikka lastensuojelu on ollut tapetilla viime vuosien aikana, ei se ole lisännyt yksityisten ihmisten tekemiä ilmoitusmääriä.
Esimerkiksi Kajaanissa kuluvan vuoden aikana on tähän mennessä tehty 382 lastensuojeluilmoitusta. Pääosa, 98, ilmoituksista on tullut poliisilta ja 58 kouluilta. Siltalan mukaan ilmoitusten määrä nousee Kajaanissa koko ajan. Tähän asti Kainuu on ollut valtakunnallisesti maakuntien listan keskivaiheilla, kun suhteutetaan nuorten määrä suhteessa tehtyihin ilmoituksiin.
Kainuu on harvaan asuttua aluetta. Epäilen että tiheillä kerrostaloalueilla tilanne on erilainen. Naapuririitojen vuoksi. Okt perheestä ei voi naapuri väittää että lapsi itkee joka yö yms.
Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.
Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.
Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".
Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.
No jopas oli juttu, tuo yllä viitattu Kainuusta.
Esimerkiksi:
"Jonkin verran ilmoituksia tulee myös lähisukulaisilta, esimerkiksi mummoilta, jotka seuraavat läheltä lasta ja perhe-elämää tiiviisti.
– Joskus on lasten etujen mukaista, että ilmoittaja salataan. Lastensuojelulaki lähtee siitä, että kaikki toiminta tehdään lapsen etujen mukaisesti. On tärkeää, että lapsi saa pitää suhteensa esimerkiksi mummoonsa."
Kyllä katsoisin, että ilmoittelijamummo on ennemminkin uhka kuin ihana, välittävä läheinen, johon on tärkeä olla suhde.
Aito, välittävä mummo tarjoaa apua tarvelähtöisesti ja ymmärtäväisesti. Jos hän ei siihen pysty, on vuorovaikutuksessa vakavia puutteita. Jos syy on mummossa, ei häntä pidä päästää lähelle perhettä. Jos syy sattuisi olemaan perheessä, on hyvin todennäköistä, että huoli on herännyt muuallakin. Apu, jota perhe tuolloin tarvitsee täytyy kartoittaa huolellisesti ja todisteiden, ei mummon puheiden valossa. Tässäkin tapauksessa suhde mummoon jää toissijaiseksi, koska välit ovat silloinkin jo rikki. Uupunut vanhempi ei kaipaa oikeassakaan hädässä syyllistävää omaa vanhempaansa taikka anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.
Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.
Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".
Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.
Eihän vanhemman mielenterveyden ongelmat ole mikään ongelma mikäli vanhemmalla on hoitosuhde ja tilanne on aktiivisesti hoidossa. Jopa skitsofreenikkovanhemmat pärjäävät hyvin näin. Ongelma tulee siitä mikäli tilanne ei ole hallinnassa ja vanhemman sairaus on täysin hoitamaton. Tällöin lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan hoidon tilanne ja asia on kunnossa. Toki ongelmia tulee silloin kun vanhempi on sairaudentunnoton ja kieltäytyy hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
No jopas oli juttu, tuo yllä viitattu Kainuusta.
Esimerkiksi:
"Jonkin verran ilmoituksia tulee myös lähisukulaisilta, esimerkiksi mummoilta, jotka seuraavat läheltä lasta ja perhe-elämää tiiviisti.– Joskus on lasten etujen mukaista, että ilmoittaja salataan. Lastensuojelulaki lähtee siitä, että kaikki toiminta tehdään lapsen etujen mukaisesti. On tärkeää, että lapsi saa pitää suhteensa esimerkiksi mummoonsa."
Kyllä katsoisin, että ilmoittelijamummo on ennemminkin uhka kuin ihana, välittävä läheinen, johon on tärkeä olla suhde.
Aito, välittävä mummo tarjoaa apua tarvelähtöisesti ja ymmärtäväisesti. Jos hän ei siihen pysty, on vuorovaikutuksessa vakavia puutteita. Jos syy on mummossa, ei häntä pidä päästää lähelle perhettä. Jos syy sattuisi olemaan perheessä, on hyvin todennäköistä, että huoli on herännyt muuallakin. Apu, jota perhe tuolloin tarvitsee täytyy kartoittaa huolellisesti ja todisteiden, ei mummon puheiden valossa. Tässäkin tapauksessa suhde mummoon jää toissijaiseksi, koska välit ovat silloinkin jo rikki. Uupunut vanhempi ei kaipaa oikeassakaan hädässä syyllistävää omaa vanhempaansa taikka anoppia.
Niin. Kemen mielestä seuraa tiiviisti? Lähde tälle väitteelle on arvatenkin se ilmoittelujamummo?
Tarkistetaanko ilmoitusvaiheessa edes sitä, miltä vuosituhannelta on mummon lastenhoitokäsitykset?
Tai mikä on ilmoittelun motiivi? Veikkaan että 99,9-prosenttisesti kyse on ongelmasta nimeltä ”rajaton isovanhempi”. Ei suinkaan oikea huoli lapsesta.
Alue: Aihe vapaa
Tutulle kävi niin, että vainoava eksä ajeli kodin ohi tuon tuostakin ja ilmoitteli sitten aika ajoin lastensuojeluun jos eivät olleet kotona. Työntekijät olivat heti mukana huolessa: Perhe kadonnut, äiti sekaisin, lapsi vaarassa. Vainoava eksä ei heitä huolettanut ollenkaan, eikä hänen mielenterveyteen sä.
Varokaa siis, jos olette kotoanne pois!