Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin!
Lisäksi pitäisi muistaa painottaa julkisuudessa sekä henkilökohtaisesti lastensuojeluilmoituksia vastaanottaessa, että valheellisen tiedon levittäminen toisesta ihmisestä on henkistä väkivaltaa, pahimmillaan rikollista ja aina tuomittavaa.
Henkilökohtaisesti muistuttaisin myös jokaista huolto- ja tapaamisriitelijää ja niitä tapauksia, joissa on epäily lähisuhdeväkivallasta, että jokainen oikeustaistelu on mieletön kuormitus lapselle, eikä kukaan välittävä vanhempi tai muu läheinen lähde siihen tieten tahtoen, vaan suojelee lasta sellaiselta. Muistuttaisin myös, että oikeuteen lähteminen on tehokas keino vieraannuttaa lapsi itsestään ihan itse niin, että ei sen toisen sitä tarvitse tehdä. En itse kokisi helpostusta voidessani lausahtaa, että huolto-ja tapaamisriidat eivät kuulu toimivaltaan, menkää oikeuteen.
Tämä. Tuollainen toimintakulttuuri olisi vähintä mitä voi tehdä.
Tiedän itse huoltoriitatapauksen jossa pelkkä asianajajan muistutus siitä että ei se ole lapsen etu että me nyt lähdetään riitelemään toisen vanhemman kanssa laukaisi koko tilanteen eikä se kärjistynyt.
Sossut sen sijaan kiittelevät huolista, kuuntelevat silmät pyöreinä ja lyövät lisää kierroksia niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Laki sallii ihan kyllä sen, että saman tien todetaan, että höpöhöpö.
Eli jo se että aletaan tehdä arviointia ollenkaan on sossun päätettävissä.
Tätä tää just on. Sosiaalityöntekijät ei tunne edes OMAA lakiaan, saati tajuaisi länsimaisen oikeusvaltion alkeellisiakaan pääperiaatteita.
Ratkaisu tähän ongelmaan on lasun resurssien huomattava SUPISTAMINEN. Eiköhän se ala kannustaa niitä erottelemaan turhat ilmoitukset heti pois ja keskittymään niihin oikeisiin ongelmatapauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
Nuo asiat eivät vielä tarkoita että lasta pitäisi suojella omalta perheeltään. Etenkään tällaisessa hyvinvointivaltiossa. Hyvin vaarallista ajattelua vetää yhtäläisyysmerkkejä esim. Köyhyyden ja lastensuojelutarpeen välillä. Tai tukiverkottomuuden tai vieraskielisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
Ei se edelleenkään selitä sitä, että jos muualla maassa keskimääräisesti puolet ilmoituksista on höpöhöpöä, Vantaalla luku on muka nolla.
Sen sijaan se selittää mm sen, että tällainen viranomaiskantelu on erinomaisen hyvä ilmainen tapa kiusata kanssaihmistä, kun ei siihen oman pahan mielen ja katkeruuteen purkuun ole muuta keinoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
No kerropa nyt sitten miten vieraskielisyys "näkyy selvästi" siinä että lapsi tarvitsee yhteiskunnan suojelua? Ole hyvä ja selitä koska en tosiaan ymmärrä.
Tai köyhyys. Tosin tämä on kyllä tuntunutkin olevan sosiaalityötä tekeville ongelma. Meidän kotimme ei ole hieno, ei ole valkoista kiiltävää pintaa, mutta kaikki on muuten hyvin. Terveisin, hyvin köyhä, täysin päihteetön ja lapsiaan rakastava jatko-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Tässä todellakin herää kysymys miksi tuo johtava sossu halusi kuormittaa sitä lisää turhilla ilmoilla???
Että voidaan kertoa poliitikoille kuinka perheet voi Vantaalla niin huonosti, tuhansia ilmoituksia jonossa joita ei ehditä tutkia? Vai miksi?
Vantaasta ollaan nyt luomassa tällaista tarinaa jossa tuhansia ilmoituksia (vääränvärisistä sukista, muodostelmaluistelusta) on jonossa kun perheet voi vantaalla niin huonosti. Vantaa on ihan erilainen kaupunki kuin muut koska meillä on köyhyyttä (Kouvola, Kemi...) ja tukiverkottomuutta ja vieraskielisyyttä (Helsinki) enemmän kuin muilla. Yhteiskunnan pitää suojella köyhien ja vieraskielisten perheiden lapsia omalta perheeltään. Lasu-Vantaa tarvitsee miljoonia enemmän rahaa budjettiin ja perheiden tarkkailuun!
Vierailija kirjoitti:
Tai köyhyys. Tosin tämä on kyllä tuntunutkin olevan sosiaalityötä tekeville ongelma. Meidän kotimme ei ole hieno, ei ole valkoista kiiltävää pintaa, mutta kaikki on muuten hyvin. Terveisin, hyvin köyhä, täysin päihteetön ja lapsiaan rakastava jatko-opiskelija
Köyhiä ja vieraskielisiä voi kohdella mielivaltaisemmin koska heidän asemansa suhteessa viranomaiseen on kaikista alisteisin. Ja se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
No kerropa nyt sitten miten vieraskielisyys "näkyy selvästi" siinä että lapsi tarvitsee yhteiskunnan suojelua? Ole hyvä ja selitä koska en tosiaan ymmärrä.
Kielitaidottoman on vaikeampi hakea apua. Kantasuomalainen osaa toivottavasti itsekin hakea apua esim. neuvolasta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta jne. Kielitaidottomalle tämä voi olla ylivoimaista ja tilanteet pääsevät kärjistymään. Muualta muutto tekee myös sen, että tukiverkkoja ei ole. Kun suomalainen nainen ottaa kotona turpaansa, hän pakkaa lapset autoon ja ajaa äidilleen. Se muualta tulija löytää turvakodin, jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
No kerropa nyt sitten miten vieraskielisyys "näkyy selvästi" siinä että lapsi tarvitsee yhteiskunnan suojelua? Ole hyvä ja selitä koska en tosiaan ymmärrä.
Kielitaidottoman on vaikeampi hakea apua. Kantasuomalainen osaa toivottavasti itsekin hakea apua esim. neuvolasta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta jne. Kielitaidottomalle tämä voi olla ylivoimaista ja tilanteet pääsevät kärjistymään. Muualta muutto tekee myös sen, että tukiverkkoja ei ole. Kun suomalainen nainen ottaa kotona turpaansa, hän pakkaa lapset autoon ja ajaa äidilleen. Se muualta tulija löytää turvakodin, jos sitäkään.
Miten tää liittyy lastensuojeluun?
Apuahan sieltä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
No kerropa nyt sitten miten vieraskielisyys "näkyy selvästi" siinä että lapsi tarvitsee yhteiskunnan suojelua? Ole hyvä ja selitä koska en tosiaan ymmärrä.
Kielitaidottoman on vaikeampi hakea apua. Kantasuomalainen osaa toivottavasti itsekin hakea apua esim. neuvolasta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta jne. Kielitaidottomalle tämä voi olla ylivoimaista ja tilanteet pääsevät kärjistymään. Muualta muutto tekee myös sen, että tukiverkkoja ei ole. Kun suomalainen nainen ottaa kotona turpaansa, hän pakkaa lapset autoon ja ajaa äidilleen. Se muualta tulija löytää turvakodin, jos sitäkään.
Kukaan normaalilla älyllä varustettu ei hae "apua" neuvolasta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta jne. koska ainoa seuraus mikä siitä on on se, että perhe kuormittuu lastensuojelusta ja todellinen horna vasta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Ja sitten se Vantaan sosiaalijohtaja pyytää niitä lisää Hesarissa?
Eikä tuo ole mikään syy kohdella perheitä huonosti. Sitten pitää arvioinnissa vaan todeta, että mitään syytä ei ole, seuraava! Sen sijaan että koneelle kirjataan juoruja jne.
Kun ollaan tilanteessa, että töissä on ehkä se kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on 600 lasta, niin sieltä poimitaan vain ne, missä on hengenhätä ja loput odottavat ehkä puolikin vuotta, että pääsevät edes selvitykseen. Muuten se, että ei ole resurssia ei poista kunnan lakisääteistä velvollisuutta selvittää. Laki määrittää selvitysten laadusta vain käsittelyajan, jossa Vantaa ei ole pysynyt moniin vuosiin.
Lasu voi todeta myös ettei ilmoitus anna aihetta selvittää asiaa. Toimintatapa on kuitenkin selvittää ihan naurettavia asioita, pyysihän se Vantaan sossu lasuja urheilevista lapsista joille valmentaja huutaa.
Usko pois. Sieltä rajautuu taatusti pois kaikki näpistelyt, ensikännit, koulupoissaolot. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta, kouluista, poliisilta, terveydenhoidosta.
En usko. Viraston johtajan asenne nimenomaan kertoo aivan selvästi muusta. Samaten se, että jos ilmoituksista puolet on valtakunnan tasolla aiheettomia, ei se Vantaa voi olla noin suuri poikkeus.
Vantaalla on keskimääräsitä suomalaista kaupunkia enemmän köyhyyttä, tukiverkottomuutta, vieraskielisiä, huono-osaisuutta. Tämä näkyy lastensuojelussa selvästi. Kuten myös se, että Vantaa on aliresurssoinut palvelunsa tietoisesti.
No kerropa nyt sitten miten vieraskielisyys "näkyy selvästi" siinä että lapsi tarvitsee yhteiskunnan suojelua? Ole hyvä ja selitä koska en tosiaan ymmärrä.
Kielitaidottoman on vaikeampi hakea apua. Kantasuomalainen osaa toivottavasti itsekin hakea apua esim. neuvolasta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta jne. Kielitaidottomalle tämä voi olla ylivoimaista ja tilanteet pääsevät kärjistymään. Muualta muutto tekee myös sen, että tukiverkkoja ei ole. Kun suomalainen nainen ottaa kotona turpaansa, hän pakkaa lapset autoon ja ajaa äidilleen. Se muualta tulija löytää turvakodin, jos sitäkään.
Ihan järkyttävää mutuilua taas.
Ensinäkin "vieraskielinen" ei ole sama asia kuin "kielitaidoton".
Ne maaha mmuuttajat ovat yleensä aktiivisia terveyspalveluiden käyttäjiä. Lisäksi heille on tarjolla paljon neuvontaa kot o uttamispalveluissa.
Ja vois varmaan mutuilla että mikäli on ollut niin aktiivinen että on hakenut omaan tilanteeseensa parannusta muuttamalla toiseen maahan, selviää varmaan pienemmistäkin avun hakemisista.
Eikä noi ole vielä perusteita pakkopalveluille. Miten vieraskielisyys siis korreloi sen kanssa että lasta pitää suojella perheeltään?
Alue: Aihe vapaa
Tässä todellakin herää kysymys miksi tuo johtava sossu halusi kuormittaa sitä lisää turhilla ilmoilla???
Että voidaan kertoa poliitikoille kuinka perheet voi Vantaalla niin huonosti, tuhansia ilmoituksia jonossa joita ei ehditä tutkia? Vai miksi?