Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Onko samaa vieraskielisyyden ongelmaa havaittavissa siis myös ruotsinkielisillä jotka asuvat alueella josta ei oikeasti kunnolla saa palveluja kuin suomeksi tai todella puutteellisella ruotsilla? Suomenruotsalaiset tunnetusti osaavat huonosti suomea. Mihin muuhun lastensuojelun tarpeeseen tämä kielitaidottomuus heillä johtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelu ja koko järjestelmä on rikki. Suomessa pitää pärjätä omillaan ja jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei ole, joutuu järjestelmän hampaisiin.
Mikäli käy niin hyvä tuuri, että lapsi saa tarvitsemansa peruspalvelut -terveydenhuolto vaikka mielenterveyden, nepsy-kirjon tai muuhun ongelmaan, tarvittavat tukitoimet koulusta - voi onnitella itseään ja hyvää tuuriaan. Peruspalvelut eivät aina vedä ja peruspalvelujen puutetta korvataan lastensuojelulla. Puuttuvat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat tästä oiva esimerkki. Koulut ja terveydenhuolto on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia huolistaan, kätevää. Asiakkaat käännytetään näin lastensuojeluun. Lastensuojelun oletetaan hoitavan kaikki ongelmat ja siivoavan jakojäännöksen. Sillä, että lastensuojelussa ei ole osaamista tai edes halua ymmärtää ongelmien luonnetta tai syitä, ei ole mitään väliä. Todellista apua on turha odottaa. Tämä ketju on täynnä esimerkkejä siitä, että syitä haetaan vain vanhemmuudesta ja kelvottomaksi oletetusta kodista.
Lastensuojelun asiakasmäärät ja kulut karkaavat aina vain korkeammiksi. Päättäjät voisivat miettiä miksi näin on; tai sitten järjestelmä on tarkoituksella suunniteltukin tällaiseksi. Palvelujärjestelmän toimimattomuus ja avoin kutsu tehdä lastensuojeluilmoituksia päähän pälkähtävistä huolista ruokkii loppupeleissä yksityisiä voittoatuottavia verovaroilla ylläpidettäviä palveluja, joita lastensuojelu ostaa.
Päättäjät eivät tee asialle mitään. Miksi? Onko liikaa omistuksia näissä palveluja tuottavissa yrityksissä? Muuten tätä inhimillistä hätää tuottavaa ja verovaroja tuhlaavaa järjestelyä ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu ja koko järjestelmä on rikki. Suomessa pitää pärjätä omillaan ja jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei ole, joutuu järjestelmän hampaisiin.
Mikäli käy niin hyvä tuuri, että lapsi saa tarvitsemansa peruspalvelut -terveydenhuolto vaikka mielenterveyden, nepsy-kirjon tai muuhun ongelmaan, tarvittavat tukitoimet koulusta - voi onnitella itseään ja hyvää tuuriaan. Peruspalvelut eivät aina vedä ja peruspalvelujen puutetta korvataan lastensuojelulla. Puuttuvat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat tästä oiva esimerkki. Koulut ja terveydenhuolto on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia huolistaan, kätevää. Asiakkaat käännytetään näin lastensuojeluun. Lastensuojelun oletetaan hoitavan kaikki ongelmat ja siivoavan jakojäännöksen. Sillä, että lastensuojelussa ei ole osaamista tai edes halua ymmärtää ongelmien luonnetta tai syitä, ei ole mitään väliä. Todellista apua on turha odottaa. Tämä ketju on täynnä esimerkkejä siitä, että syitä haetaan vain vanhemmuudesta ja kelvottomaksi oletetusta kodista.
Lastensuojelun asiakasmäärät ja kulut karkaavat aina vain korkeammiksi. Päättäjät voisivat miettiä miksi näin on; tai sitten järjestelmä on tarkoituksella suunniteltukin tällaiseksi. Palvelujärjestelmän toimimattomuus ja avoin kutsu tehdä lastensuojeluilmoituksia päähän pälkähtävistä huolista ruokkii loppupeleissä yksityisiä voittoatuottavia verovaroilla ylläpidettäviä palveluja, joita lastensuojelu ostaa.
Päättäjät eivät tee asialle mitään. Miksi? Onko liikaa omistuksia näissä palveluja tuottavissa yrityksissä? Muuten tätä inhimillistä hätää tuottavaa ja verovaroja tuhlaavaa järjestelyä ei voi ymmärtää.
Hyvin kiteytetty. Minua ihmetyttää poliitikkojen lisäksi myös se ettei toimittajat tartu tähän aiheeseen kovin aktiivisesti. Vaikka pengottavaa riittäisi.
Hei, sosiaali- ja terveysministeri on tällä hetkellä vasemmistoliitosta. Heitä voisi hyvällä tuurilla kiinnostaa tää köyhiä perheitä ja ma muja sortava lasujärjestelmä.
Ainakin aivan eri tavalla kuin jotain kokoomuslaisia joilla on yksityisten lastenlaitosten osakkeita ja tuottoa niistä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, sosiaali- ja terveysministeri on tällä hetkellä vasemmistoliitosta. Heitä voisi hyvällä tuurilla kiinnostaa tää köyhiä perheitä ja ma muja sortava lasujärjestelmä.
Ainakin aivan eri tavalla kuin jotain kokoomuslaisia joilla on yksityisten lastenlaitosten osakkeita ja tuottoa niistä.
Kaikki ne on samanlaisia. Ei tuohon haluta kajota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu ja koko järjestelmä on rikki. Suomessa pitää pärjätä omillaan ja jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei ole, joutuu järjestelmän hampaisiin.
Mikäli käy niin hyvä tuuri, että lapsi saa tarvitsemansa peruspalvelut -terveydenhuolto vaikka mielenterveyden, nepsy-kirjon tai muuhun ongelmaan, tarvittavat tukitoimet koulusta - voi onnitella itseään ja hyvää tuuriaan. Peruspalvelut eivät aina vedä ja peruspalvelujen puutetta korvataan lastensuojelulla. Puuttuvat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat tästä oiva esimerkki. Koulut ja terveydenhuolto on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia huolistaan, kätevää. Asiakkaat käännytetään näin lastensuojeluun. Lastensuojelun oletetaan hoitavan kaikki ongelmat ja siivoavan jakojäännöksen. Sillä, että lastensuojelussa ei ole osaamista tai edes halua ymmärtää ongelmien luonnetta tai syitä, ei ole mitään väliä. Todellista apua on turha odottaa. Tämä ketju on täynnä esimerkkejä siitä, että syitä haetaan vain vanhemmuudesta ja kelvottomaksi oletetusta kodista.
Lastensuojelun asiakasmäärät ja kulut karkaavat aina vain korkeammiksi. Päättäjät voisivat miettiä miksi näin on; tai sitten järjestelmä on tarkoituksella suunniteltukin tällaiseksi. Palvelujärjestelmän toimimattomuus ja avoin kutsu tehdä lastensuojeluilmoituksia päähän pälkähtävistä huolista ruokkii loppupeleissä yksityisiä voittoatuottavia verovaroilla ylläpidettäviä palveluja, joita lastensuojelu ostaa.
Päättäjät eivät tee asialle mitään. Miksi? Onko liikaa omistuksia näissä palveluja tuottavissa yrityksissä? Muuten tätä inhimillistä hätää tuottavaa ja verovaroja tuhlaavaa järjestelyä ei voi ymmärtää.
Tämä kommentti näkyväksi johonkin. Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Marjatta35 kirjoitti:
Vantaan lastensuojelu ei saa meiltäkään kiitosta. Heti asiakkuuden alussa johtavaksi sosiaalityöntekijäksi myöhemmin ylennyt henkilö teki vakavan arviointivirheen ja uskoi lähivanhemman kaiken mustamaalauksen etävanhemmasta mitä tämä vaan keksi kertoa. Etävanhempaa kohdeltiin palavereissa erittäin töykeästi, tämän tietämättä syytä. Lähivanhemman elämän kriisiytyessä aloitettiin lapsen huostaanoton valmistelu. Prosessin aikana lapsesta tehtiin liki kymmenen lastensuojeluilmoitusta.
Etävanhempi tilasi asiakkuutta koskevat kirjaukset ja sai niistä lukea olevansa mielenterveysongelmainen, väkivaltainen, alkoholisoitunut sekä vaihtavansa asuinpaikkaa jatkuvasti, sekä lapsi ei kuulemma halua häntä tavata. Mitään todistetta ei haluttu uskoa, vaan huostaanoton valmistelu eteni Hallinto-oikeuteen saakka.
Onneksi joku tervejärkinen tuostakin tiimistä löytyi ja alkoivat epäillä asioiden tilaa. Pelkästään lapsen kertomukset sekä muutaman sosiaalityöntekijän, sekä lapsen sijaishuoltopaikan henkilöiden mukaan lapsen etävanhempi vaikutti olevan aivan jotain muuta kun mitä oli näkemättä kirjattu.
Etävanhempi pakotettiin perhekuntoukseen Vantaalle, muuten huostaanotto olisi ollut lastensuojelun mielestä ainoa vaihtoehto.
Perhekuntouksen aikana todettiin että etävanhempi on elämäntavoiltaan aivan jotain muuta mitä oli kirjattu lähivanhemman kertomaksi. Eli erittäin kyvykäs huolehtimaan lapsestaan. Lisäksi lapsen suhde vanhempaansa oli todella luottavainen ja lämmin. Etävanhempi ei osoittautunut millään tavoin kirjattujen asioiden mukaiseksi vaan oli aivan jotain muuta.
Johtava sos. työntekijä joutui nielemään ylpeytensä ja huostaanotto peruttiin. Hinta oli kuitenkin aika kova. Etävanhemman menettetty työpaikka, lapsen sijaishuolto puolen vuoden ajan, sekä lähivanhemman vieläkin jatkuvat syytökset vaikka niiltä oli kaadettu todistetusti pohja. Perhekuntoutus kesti kuukausia.
Asioista on aikaa. Mutta toivon että tulevaisuudessa huoltajuuskiistan elementit voitaisiin tunnistaa ajoissa, sekä tarkistaa asioiden oikea tila. Vaikka joku kertoisi jotakin vakuuttavasti, niin totuus pitäisi olla aina se johon viranomaistoiminnassa nojataan.
Noin vakavan, laajaa kärsimystä aiheuttavan virheen jälkeen olis syytä saada fudut. Mutta ei, kun kyseessä on lastensuojelu niin siellä vaan edetään ylemmäksi.
Veronmaksajien olis syytä myös olla huolissaan. Puolen vuoden turha laitoshuolto maksaa lapsesta 50 000 euroa ja päälle noi tarkkailut, hallinto-oikeudet yms. Tuollainen mutuileva turhia toimenpiteitä tekevä työntekijä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Meidän kaikkien rahoja tuhlataan siihen.
Tuo voisi jäädä työntekijän omakustanteiseksi siinä tilanteessa että on tehnyt selkeän virkavirheen, kuten huostaanotto ei millään perusteella. Huhupuheita ei lasketa perusteeksi. Perusteet pitää olla kirjattu ja ne pitää perustua johonkin todelliseen, esimerkiksi mielenterveydestä ko alan asiantuntijan lausunto, väkivaltaisuudesta tuomiot rikosilmoitukset(näitäkin voi toki tehtailla mutta poliisi selvittämään todenperä, kun poliisiasia kyseessä), alkoholin käyttö näkyy laboratoriokokeissa, asuinpaikkojen vaihtuminen luulisi näkyvän väestörekisteristä jollain tasolla. Miten muka sossu osaa arvioida näitä nenänpäästä?? Karmeaa miten sossu ei luota mihinkään muuhun ammattikuntaan, ei valtion virkamiehiin, ainoastaan taikatutkinnon omaavien mutuiluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli ensin sinne halutaan, suorastaan kerjätään, mahdollisimman paljon ilmoituksia, minkä jälkeen syytetään ilmoitusmäärää siitä, että työtä ei voi hoitaa kunnolla?
Eikö nimenomaan tuossa vaiheessa pitäisi peräänkuuluttaa maalaisjärkeä ilmoitusten tekemisessä ja tehdä ne arviot maalaisjärki tallella. Eli niin että arviota ei edes lähdettäisi tekemään, jos ei ole mitään muuta kuin tuntemattoman ihmisen subjektiivinen epämääräinen fiilis.
Tämä. Ja kun ne siis tosiaan tutkii ne kaikkein naurettavimmatkin ilmoitukset jostain sukista! Vaikka niillä olisi valta heti todeta ettei ole lastensuojelullinen asia.
No kun käsikirjassa joka edustaa korkeinta psykologian tietoisuuden tasoa kerrotaan että jos lapsi hyväksyy eripari sukat on se merkki siitä että lapsi on niin tottunut kaltoinkohteluun ja syrjimiseen perheessä että ei osaa kyseenalaistaa asiaa. Vielä pahempi jos lapsi itse haluaa eripari sukat, silloin hänen identiteettinsä on totaalisen tuhoutunut huonon kohtelun takia. Ilmoittaja kertoo eripari sukista tietysti siksi että on niin tyhmä ettei viitsi mainita jos koko vaatekerta olisi risa ja nuhjuinen, vaan eripari sukat kiinnittävät huomion. Se että huoli herää, kuvaa sitä että jossain syvemmällä on se ongelma vaikka herätteenä toimisi sukkien eri sävyn aiheuttama visuaalinen ärsyke.
Ps. Robinilla on eripari kengät ja sukat nähty moneen kertaan. Lapsihan ei toki koskaan halua matkia idolia, eikä seurata trendejä. Vaan syy on niin vakava että ymmärrettävissä vain käsikirjan avulla.
Ongelma on se, että kukaan ei oikeasti halua tai osaa auttaa niitä lapsiperheitä, vaan kaikki loputtomat sossusössöalan ammattilaiset ja järjestöt haluaa heistä oman hyötynsä.
Tässä esim Yhteisvastuukeräys:
yt kerättävän Yhteisvastuun tuotosta 40 prosenttia jää Suomeen. Puolet kotimaan osuudesta käytetään vanhemmuutta tukeviin toimenpiteisiin seurakunnissa. Toinen puolikas kotimaahan jäävästä tuotosta käytetään vanhemmuutta sekä lapsen ja vanhemman välistä suhdetta vahvistaviin, kynnyksettömiin tukitoimiin eri puolilla Suomea. Kumppaneina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry. Tukimuodot käynnistyvät vuoden 2021 alusta eteenpäin.
”Yhteisvastuun tuotolla tuotettava tuki voi olla esimerkiksi vertaistukea vanhemmalle, perheen yhteinen harrastusmahdollisuus tai luotettavan aikuisen tuki kuormittuneille perheille”, pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta Pelastakaa Lapset ry:stä kertoo.
Myös toisena valtakunnallisena yhteistyökumppanina toimivan Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Milla Kalliomaa pitää vanhemmuuden tukea tärkeänä Yhteisvastuu keräyskohteena. Erityisesti kaivataan lisää matalan kynnyksen apua vanhemmuuden arkeen.
Eli sen sijaan että joku jyrähtäisi esim lapsiperheiden huonontuneista ihan peruspalveluista, tyyliin lähikoulu tai leikkipuisto tai lähineuvola, kaikki sössöttävät näistä ihmeellisistä matalan kynnyksen vanhemmuuden tukemisesta. Mitä vittua se on muuta kuin juuri sitä, että palveluja on. On terveydenhoito, koulu jne.
Ihmettelen myös sitä että mitä ihmeen tutkimuksia nuo on, että JOKAINEN NELIVUOTIAS Suomessa on "tutkimuksen mukaan" tarvinnut tukipalveluja. WTF? Mikä tää tämmönen tutkimus on? Ei mitään lähteitä missään.
Samaten ärsyttää että ensin kampanjan nimi on "riittävän hyvä vanhemmuus" ja sitten kuitenkin kaikki rahat menee siihen, että hiotaan sitä vanhemmuutta tappiinsa ammattilaisarmeijan kanssa. Miksei se tavallinen vanhemmuus riitäkään???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Parit lausunnot ja rekisteriotteet on vain pieni murto-osa siitä hinnasta mitä tuokin sotku tuli maksamaan. Eli kannattaa jos niillä välttää kaiken tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli ensin sinne halutaan, suorastaan kerjätään, mahdollisimman paljon ilmoituksia, minkä jälkeen syytetään ilmoitusmäärää siitä, että työtä ei voi hoitaa kunnolla?
Eikö nimenomaan tuossa vaiheessa pitäisi peräänkuuluttaa maalaisjärkeä ilmoitusten tekemisessä ja tehdä ne arviot maalaisjärki tallella. Eli niin että arviota ei edes lähdettäisi tekemään, jos ei ole mitään muuta kuin tuntemattoman ihmisen subjektiivinen epämääräinen fiilis.
Tämä. Ja kun ne siis tosiaan tutkii ne kaikkein naurettavimmatkin ilmoitukset jostain sukista! Vaikka niillä olisi valta heti todeta ettei ole lastensuojelullinen asia.
No kun käsikirjassa joka edustaa korkeinta psykologian tietoisuuden tasoa kerrotaan että jos lapsi hyväksyy eripari sukat on se merkki siitä että lapsi on niin tottunut kaltoinkohteluun ja syrjimiseen perheessä että ei osaa kyseenalaistaa asiaa. Vielä pahempi jos lapsi itse haluaa eripari sukat, silloin hänen identiteettinsä on totaalisen tuhoutunut huonon kohtelun takia. Ilmoittaja kertoo eripari sukista tietysti siksi että on niin tyhmä ettei viitsi mainita jos koko vaatekerta olisi risa ja nuhjuinen, vaan eripari sukat kiinnittävät huomion. Se että huoli herää, kuvaa sitä että jossain syvemmällä on se ongelma vaikka herätteenä toimisi sukkien eri sävyn aiheuttama visuaalinen ärsyke.
Ps. Robinilla on eripari kengät ja sukat nähty moneen kertaan. Lapsihan ei toki koskaan halua matkia idolia, eikä seurata trendejä. Vaan syy on niin vakava että ymmärrettävissä vain käsikirjan avulla.
Eiks lasulla olis pitänyt herätä huoli siitä Robinistakin (joka muuten vaikuttaa yhdeltä tasapainoisimmista ja fiksuimmista nuorista) koska ne eripari kengät?
Taitaa olla niin että mikäli perhe on köyhä, huoli herää ihan mistä vaan. Mikä tahansa on signaali syvistä ongelmista. Mikäli rikas saavat tehdä mitä haluavat esim. käyttää eripari sukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
NO TÄMÄ! Nehän ei edes kerro noista epäilyistään kohteelle joten on tosi vaikea tajuta oma-alotteisesti todistaa paikkaansa pitämättömiä asioita. Koska miten voi tajuta että ne epäilee jotain päätöntä! Jälkeenpäin sit luet ehkä kirjauksista JOS tajuat pyytää ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Fiksut vanhemmat tajuaa kieltäytyä turhista seuloista jos sossulla ei ole tarpeeksi perusteita pakottaa niitä. Kuka muka vapaaehtoisesti sellaisissa käy? Tietääkseni tässä maassa aikuisilla on vielä vapaus päättää asioistaan. Mikäli ei ole todisteita on syyttömyysolettama. Jos taas on todisteita mihin niitä seuloja tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Olet siis sossu? Ja muuta annettavaa sulla ei ole tähän keskusteluun kuin trollaaminen juopoista ja narkkarioletetuista? Rakentavaa.
Mieluummin ainakin niin että ottaisivat todisteet vastaan ja uskoisivat niitä kuin se, että todistusaineistoa esittävä, mainettaan puhdistava leimataan yhteistyökyvyttömäksi, vihamieliseksi, patologiseksi mapittajaksi.
"Vanhempi kärsii vakavista mielenterveyden häiriöistä, joiden vuoksi minulla on vakava huoli lapsesta"
Kyllä tällaisessa pitäisi joku todisteluvelvoite ilmoittajalla olla. Tämä kuitenkin johtaa syyllisyysolettamaan, todistelutaakkaan syytetyllä, mahdollisesti näihin seuloihinkin ja muihin ramppaamisiin.
Ilmoittakaa ihmeessä, kyllä sieltä jotain löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Eihän sossun tarvitse edes itse sitä lähdettä etsiä vaan pyytäisi EDES syyttämänsä henkilön tuomaan rekisteriotteet itsestään. Rikosrekisteri: ei väkivaltarikostuomioita. Lääkärinlausunto alkoholin käytöstä. Jne. Sossun tiedonsaantioikeudet on muuten yhdet vahvimmat, joten eipä heillä siinäkään ongelmaa etteivätkö saisi muilta viranomaisilta tietoja, mutta kun ei mitkään todisteet tai lausunnot ei kelpaa (ellei satu olemaan harhoja vahvistavia). Varmaan jos äiti laittaisi isän oven viereen kaljatölkin, ottaisi siitä kuvan, niin tämä olisi vahva todiste isän alkoholin käytöstä.
Joopa joo. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun päihdearvioon lähetetty vanhempi on siitä kieltäytynyt tai seuloihin ei ole menty. Ja nyt te kiikuttaisitte niitä sertifikaattejanne ihan vapaaehtoisina.
Tässä kuvaava esimerkki. Huoltokiistan yhteydessä toinen vanhempi keksii että alkoholisti. Sossu ei anna mitään mahdollisuutta puhdistaa mainetta. Tai jos antaakin on vaatimassa huumeseuloja, koska huumeita ne käyttää kuitenkin?
Alue: Aihe vapaa
NIMENOMAAN.