Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Aijaa no sehän hyvä, että kaikki ilmoitukset otetaan tosissaan. Ite tein omasta koulukiusaajani lapsista lasun toissa päivänä. Nythän sitten tiedän, että se otetaan tosissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin yhden tärkeän. Yksityiselämän suoja ja kotirauha ovat ihmisoikeuksia. Lastensuojelun menettelyt ulottuvat näiden piiriin, mutta tätä ei tosiaan tunnuta sisäistävän työntekijäpuolella. Ainut mitä hoetaan on lapsen oikeudet, ikäänkuin ne olisivat väistämättä ristiriidassa.
Tämä on minusta erityisen huolestuttavaa juuri ”varmuuden vuoksi”-ilmoituksissa. ”Jos tulee ajatus, että onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin”-ilmoituksissa.
Koko oikeusvaltioperiaatteen idea viranomaisen asemasta ja vallasta tuntuu olevan hebreaa juuri sosiaalitoimen viranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Missä ne onnistumiset on? Täällä oli eilen aloitus jossa pyydettiin asiakaskokemuksia lasuonnistumisista.
Ketju oli hyvin, hyvin, hyvin lyhyt.
Miten joku jaksaa olla työssä jossa tuhoaa ihmisiä? Pystyy katsomaan peiliin? Elämään itsensä kanssa?
Lohjan nuori murhaaja muuten koki myös lastensuojelun pilanneen elämänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Taitaa kyllä olla valitettavan tunnustettu tosiasia, että kiitokset ja onnistumiset on hyvin harvinaista palkanlisää. Uskonkin, että sitkeimmillä on joko täysi välinpitämättömyys tai supersitkeä ideologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Missä ne onnistumiset on? Täällä oli eilen aloitus jossa pyydettiin asiakaskokemuksia lasuonnistumisista.
Ketju oli hyvin, hyvin, hyvin lyhyt.
Miten joku jaksaa olla työssä jossa tuhoaa ihmisiä? Pystyy katsomaan peiliin? Elämään itsensä kanssa?
Lohjan nuori murhaaja muuten koki myös lastensuojelun pilanneen elämänsä...
Ketju voi olla lyhyt mm. siksi, että jos tarvetta ei ole, loppuu asiakkuus tai tilanteen selvittäminen lyhyeen. Hyvä niin. Silloin taas jos palveluita on käyttänyt sen verran, että voisi sillä sanoa olevan merkittävää vaikutusta omaan elämään, joutuu yleensä myös käsittelemään joukon kipeitä asioita jotka tilanteeseen ovat johtaneet, jos pystyy. Jos tämä toteutuu, ollaan usein lopulta paremmassa tilanteessa jolloin koko perhe on tehnyt paljon työtä, eikä siitäkään voi, eikä pidäkään ainoastaan lasua kiittää. Se on perheen on onnistuminen muiden avustuksella. Jos lastensuojelu ainoastaan pelastaa jonkun, on jo hyvin moni asia mennyt pieleen, eikä ideaalitilanne ole ikäänkuin saavuttavissa tai tilanne normalisoitavissa ja se jättää aina jonkinlaisen jäljen.
Joka tapauksessa toisenlaisiakin kertomuksia on, jos haluaa katsoa eikä sivuuttaa niitä omaan kuvaan sopimattomina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Missä ne onnistumiset on? Täällä oli eilen aloitus jossa pyydettiin asiakaskokemuksia lasuonnistumisista.
Ketju oli hyvin, hyvin, hyvin lyhyt.
Miten joku jaksaa olla työssä jossa tuhoaa ihmisiä? Pystyy katsomaan peiliin? Elämään itsensä kanssa?
Lohjan nuori murhaaja muuten koki myös lastensuojelun pilanneen elämänsä...
Ketju voi olla lyhyt mm. siksi, että jos tarvetta ei ole, loppuu asiakkuus tai tilanteen selvittäminen lyhyeen. Hyvä niin. Silloin taas jos palveluita on käyttänyt sen verran, että voisi sillä sanoa olevan merkittävää vaikutusta omaan elämään, joutuu yleensä myös käsittelemään joukon kipeitä asioita jotka tilanteeseen ovat johtaneet, jos pystyy. Jos tämä toteutuu, ollaan usein lopulta paremmassa tilanteessa jolloin koko perhe on tehnyt paljon työtä, eikä siitäkään voi, eikä pidäkään ainoastaan lasua kiittää. Se on perheen on onnistuminen muiden avustuksella. Jos lastensuojelu ainoastaan pelastaa jonkun, on jo hyvin moni asia mennyt pieleen, eikä ideaalitilanne ole ikäänkuin saavuttavissa tai tilanne normalisoitavissa ja se jättää aina jonkinlaisen jäljen.
Joka tapauksessa toisenlaisiakin kertomuksia on, jos haluaa katsoa eikä sivuuttaa niitä omaan kuvaan sopimattomina.
No missä ne on? Niitä juurikin varta vasten sinne ketjuun kysyttiin?
Ilmoituksia tehdään vuodessa jo noin 200 000 eikä yhden yhtä kertomusta tullut esim siitä, että lastensuojelu käsitteli aiheettoman ilmoituksen asiallisesti.
Johtuuko sekin siitä että niitä ei vaan halua nähdä? Ja siksi niitä sitten ei ole? Muita naurettavia selityksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinä onkin varsinainen luotettava lähde kun kyselee trollailusta tunnetulla keskustelupalstalla kokemuksia :D
Vierailija kirjoitti:
No siinä onkin varsinainen luotettava lähde kun kyselee trollailusta tunnetulla keskustelupalstalla kokemuksia :D
Mitä tääkin tarkoittaa? Että sinä kirjoittelet tänne potaskaa? Sitäkö yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Tämä ketju käsittelee lastensuojelun epäkohtia.
Mm sitä että vuosittain sinne rattaisiin joutuu kymmeniä tuhansia perheitä aiheettomien ilmoitusten takia. Niitä aiheettomia ilmoituksia tehdään vuosittain jo runsaat puolet kaikista ilmoituksista.
Silti lastensuojelu käsittelee kaikkia syyllisinä.
Ja kehottaa jopa ilmoittelee vieläkin enemmän näitä aiheettomia ilmoituksia.
Samaan aikaan myös niiden aiheellistenkin ilmoitusten takia lapset joutuvat epäinhimillisiim lastensuojelulaitoksiin.
Eli missä tässä kaikessa on se lasten etu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Missä ne onnistumiset on? Täällä oli eilen aloitus jossa pyydettiin asiakaskokemuksia lasuonnistumisista.
Ketju oli hyvin, hyvin, hyvin lyhyt.
Miten joku jaksaa olla työssä jossa tuhoaa ihmisiä? Pystyy katsomaan peiliin? Elämään itsensä kanssa?
Lohjan nuori murhaaja muuten koki myös lastensuojelun pilanneen elämänsä...
Ketju voi olla lyhyt mm. siksi, että jos tarvetta ei ole, loppuu asiakkuus tai tilanteen selvittäminen lyhyeen. Hyvä niin. Silloin taas jos palveluita on käyttänyt sen verran, että voisi sillä sanoa olevan merkittävää vaikutusta omaan elämään, joutuu yleensä myös käsittelemään joukon kipeitä asioita jotka tilanteeseen ovat johtaneet, jos pystyy. Jos tämä toteutuu, ollaan usein lopulta paremmassa tilanteessa jolloin koko perhe on tehnyt paljon työtä, eikä siitäkään voi, eikä pidäkään ainoastaan lasua kiittää. Se on perheen on onnistuminen muiden avustuksella. Jos lastensuojelu ainoastaan pelastaa jonkun, on jo hyvin moni asia mennyt pieleen, eikä ideaalitilanne ole ikäänkuin saavuttavissa tai tilanne normalisoitavissa ja se jättää aina jonkinlaisen jäljen.
Joka tapauksessa toisenlaisiakin kertomuksia on, jos haluaa katsoa eikä sivuuttaa niitä omaan kuvaan sopimattomina.
No missä ne on? Niitä juurikin varta vasten sinne ketjuun kysyttiin?
Ilmoituksia tehdään vuodessa jo noin 200 000 eikä yhden yhtä kertomusta tullut esim siitä, että lastensuojelu käsitteli aiheettoman ilmoituksen asiallisesti.
Johtuuko sekin siitä että niitä ei vaan halua nähdä? Ja siksi niitä sitten ei ole? Muita naurettavia selityksiä?
Sinulla on paljon kysymyksiä, mutta ei valmiuksia käsitellä saamaasi informaatiota, joten jospa yrität ihan itse päätellä vastauksia useampaan. Jos ne sitten tyydyttäisivätkin paremmin, niin ei mene toistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä nyt oikeasti on jotain lasusossuja paikalla, niin kysyisin, että eikö teitä ollenkaan vaivaa se, että teitä pelätään? Ja se, että entisten ja nykyisten asiakkaiden tarinat ovat aina yhteneväisiä: ei tulla kuulluksi, asioita kirjataan oletusten ja mututuntumien perusteella, oikeaa apua ei saa, oikeusturva on heikko ja sossujen väitteitä on vaikea kumota ja että systeemi on mielivaltainen? Miten te ihan oikeasti pystytte elämään itsenne kanssa ja miten selitätte tämän itsellenne?
Kun kaikki kertovat sitä samaa tarinaa, niin on vaikea uskoa, että kaikki olisivat väärässä.
Vai voiko kuitenkin olla, että tuo ei ole aivan koko totuus? Vaan työ sisältää myös kiitosta ja onnistumisia, minkä vuoksi sitä ylipäätään jaksaa huolimatta mainitsemistasi asioista? En ole ls:ssa töissä, mutta näin voisin nopeasti logisesti päätellä.
Missä ne onnistumiset on? Täällä oli eilen aloitus jossa pyydettiin asiakaskokemuksia lasuonnistumisista.
Ketju oli hyvin, hyvin, hyvin lyhyt.
Miten joku jaksaa olla työssä jossa tuhoaa ihmisiä? Pystyy katsomaan peiliin? Elämään itsensä kanssa?
Lohjan nuori murhaaja muuten koki myös lastensuojelun pilanneen elämänsä...
Ketju voi olla lyhyt mm. siksi, että jos tarvetta ei ole, loppuu asiakkuus tai tilanteen selvittäminen lyhyeen. Hyvä niin. Silloin taas jos palveluita on käyttänyt sen verran, että voisi sillä sanoa olevan merkittävää vaikutusta omaan elämään, joutuu yleensä myös käsittelemään joukon kipeitä asioita jotka tilanteeseen ovat johtaneet, jos pystyy. Jos tämä toteutuu, ollaan usein lopulta paremmassa tilanteessa jolloin koko perhe on tehnyt paljon työtä, eikä siitäkään voi, eikä pidäkään ainoastaan lasua kiittää. Se on perheen on onnistuminen muiden avustuksella. Jos lastensuojelu ainoastaan pelastaa jonkun, on jo hyvin moni asia mennyt pieleen, eikä ideaalitilanne ole ikäänkuin saavuttavissa tai tilanne normalisoitavissa ja se jättää aina jonkinlaisen jäljen.
Joka tapauksessa toisenlaisiakin kertomuksia on, jos haluaa katsoa eikä sivuuttaa niitä omaan kuvaan sopimattomina.
No missä ne on? Niitä juurikin varta vasten sinne ketjuun kysyttiin?
Ilmoituksia tehdään vuodessa jo noin 200 000 eikä yhden yhtä kertomusta tullut esim siitä, että lastensuojelu käsitteli aiheettoman ilmoituksen asiallisesti.
Johtuuko sekin siitä että niitä ei vaan halua nähdä? Ja siksi niitä sitten ei ole? Muita naurettavia selityksiä?
Sinulla on paljon kysymyksiä, mutta ei valmiuksia käsitellä saamaasi informaatiota, joten jospa yrität ihan itse päätellä vastauksia useampaan. Jos ne sitten tyydyttäisivätkin paremmin, niin ei mene toistamiseksi.
Lisää törkeää vähättelyä. Miten yllättävää.
Missä ne positiiviset kokemukset siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Juuri tuolla asenteella meitäkin kohdeltiin vaikka ilmoitus oli puhtaasti kiusaamismielessä tehty ja se lopulta todistettiin. Sairasta altista perheet tuollaiselle systeemille ilman perusteitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Tämä ketju käsittelee lastensuojelun epäkohtia.
Mm sitä että vuosittain sinne rattaisiin joutuu kymmeniä tuhansia perheitä aiheettomien ilmoitusten takia. Niitä aiheettomia ilmoituksia tehdään vuosittain jo runsaat puolet kaikista ilmoituksista.
Silti lastensuojelu käsittelee kaikkia syyllisinä.
Ja kehottaa jopa ilmoittelee vieläkin enemmän näitä aiheettomia ilmoituksia.
Samaan aikaan myös niiden aiheellistenkin ilmoitusten takia lapset joutuvat epäinhimillisiim lastensuojelulaitoksiin.
Eli missä tässä kaikessa on se lasten etu?
Tiesitkö, että todellisuudessa jos palvelutarpeen arvioinnin jälkeen todetaan että sitä lastensuojelun tarvetta ole, ei asiakkuutta edes aloiteta. Ja pelkkä lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arvio eivät vielä tarkoita lastensuojeluasiakkuutta, eli asiakkuus alkaa vasta kun todetaan lastensuojelutoimien tarve. Palvelutarpeen arviota ei myöskään tehdä, jos se on ilmeisen tarpeetonta, eli ilmoitus on esim. selkeästi kiusaamismielessä tehty ja ilmoja on samasta lapsesta aiemminkin tullut useita ja silloin on selvitetty että tilanteessa ei ole mitään hätää.
Lähteenä tässä esim. lastensuojelulain 26 §.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Todellisuus? Hassu sanavalinta. Samaan sanaryhmäänhän kuuluu esim. sellainen sana kuin todisteet.
Todisteita taas ei sosiaalitoimelta vaadita mihinkään toimiin. Joten miten se todellisuus oikein saadaan selville?
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Lastensuojelun epäkohtia aivan tietoisesti peitellään juuri tällaisella puheella. "Huono vanhempi siellä vaan valittaa kun ei saanut pitää lasta ja narkata. Lasussa ei oo mitään vikaa oikeasti"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Tämä ketju käsittelee lastensuojelun epäkohtia.
Mm sitä että vuosittain sinne rattaisiin joutuu kymmeniä tuhansia perheitä aiheettomien ilmoitusten takia. Niitä aiheettomia ilmoituksia tehdään vuosittain jo runsaat puolet kaikista ilmoituksista.
Silti lastensuojelu käsittelee kaikkia syyllisinä.
Ja kehottaa jopa ilmoittelee vieläkin enemmän näitä aiheettomia ilmoituksia.
Samaan aikaan myös niiden aiheellistenkin ilmoitusten takia lapset joutuvat epäinhimillisiim lastensuojelulaitoksiin.
Eli missä tässä kaikessa on se lasten etu?
Tiesitkö, että todellisuudessa jos palvelutarpeen arvioinnin jälkeen todetaan että sitä lastensuojelun tarvetta ole, ei asiakkuutta edes aloiteta. Ja pelkkä lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arvio eivät vielä tarkoita lastensuojeluasiakkuutta, eli asiakkuus alkaa vasta kun todetaan lastensuojelutoimien tarve. Palvelutarpeen arviota ei myöskään tehdä, jos se on ilmeisen tarpeetonta, eli ilmoitus on esim. selkeästi kiusaamismielessä tehty ja ilmoja on samasta lapsesta aiemminkin tullut useita ja silloin on selvitetty että tilanteessa ei ole mitään hätää.
Lähteenä tässä esim. lastensuojelulain 26 §.
Ei ole kysymys toteamisesta (että tarvetta ei ole). Taas väärä sanavalinta.
Lastensuojelun asiakkuutta ei aloiteta, jos sosiaalityöntekijä on sitä mieltä, ettei sitä aloiteta. Lue sitä lakia. Siellä lukee, että päätöksen tekee sosiaalityöntekijä.
Perusteluita pitäisi olla, mutta käytännössä niitäkään ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ihme, ettei lapsensa turvallisuuden vaarantava vanhempi ole samaa mieltä siitä että lapsi otetaan häneltä pois ja turvaan. Hänhän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja sitten kehittelee näille keskustelupalstoille ja someen juttuja luokkaa "mä olin maailman täydellisin äiti/isä ja sitten tuli isopahasossu joka vaan riisti lapsen sanomatta yhtään mitään enkä saanut mitään selityksiä". Vaikka todellisuus onkin sitten ihan muuta.
Todellisuus? Hassu sanavalinta. Samaan sanaryhmäänhän kuuluu esim. sellainen sana kuin todisteet.
Todisteita taas ei sosiaalitoimelta vaadita mihinkään toimiin. Joten miten se todellisuus oikein saadaan selville?
"Huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista koskevan 43 §:n 2 momentissa mainitun viranhaltijan hakemuksen hallinto-oikeudelle tulee sisältää:
1) vaatimus lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta sekä vaatimuksen perustelut;
2) lasta koskeva 30 §:n mukainen asiakassuunnitelma;
3) selvitys perheelle ja lapselle annetuista tai tarjotuista avohuollon tukitoimista;
4) selvitys 32 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lapsen läheisverkoston kartoittamisesta;
5) selvitys sijaishuoltopaikasta;
6) suunnitelma lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpidon toteuttamisesta;
7) suunnitelma tai selvitys lapsen 51 §:n mukaisesta terveydentilan tutkimisesta;
8) selvitys 42 §:n mukaisesta mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta;
9) tarvittaessa asiantuntijoiden lausunnot; sekä
10) mahdolliset muut päätöksentekoon vaikuttavat selvitykset ja asiakirjat."
Lastensuojelulaki 44§. Aika paljon "todisteita" tarvitaan ihan sen huostaanoton hakemiseenkin.
Oma kokemukseni on, että sosiaalityöntekijöiltä on pari aika oleellista seikkaa sisäistämättä.
Yksi on tuo, että lapsen edunvalvojana yleensä on vanhempi/vanhemmat. Heidän tuleekin valvoa myös viranomaista, että toiminta on lapsen edun mukaista.
Toinen merkittävä asia on, että vain tieto voi olla perusteena toimenpiteille. Olen monesti kuullut perusteluna, että jokin asia pitää selvittää tai pitää saada tietoa, koska sitä ei vielä ole. Mutta pitäisihän olla jokin ilmoituksessa mainittu tieto tai muu jonka perusteella on aiheellista selvittää onko asia näin.
Edelläsanottuun liittyen tiedon pitäisi olla uskottava ja tiedonlähteellä pitää olla totuudessapysymisvelvollisuus.
Kirjauksista ajattelen niin kuin moni. Pitää olla tarkempaa minkälaista tietoa kirjaukset ylipäätään voivat sisältää, pitää olla perustelut väitteille ja konkreettiset havainnot jopa todisteet.