Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kiusatun hiljaisen ja homoksi haukutun pojan näin nyt aikuisena Pride-kulkueessa nauravana, sateenkaariasussa ja käsi kädessä jonkun toisen miehen kanssa. Siitä tuli tosi hyvä mieli. En olisi häntä muuten tunnistanut, mutta somessa tuli kuva vastaan nimen kanssa.

Toinen kiusattu ns. nörttipoika on aktiivinen kunnallispolitiikassa ja kirjoittelee tosi fiksuja mielipidekirjoituksia lehteen. Yksityiselämästään en tiedä, mutta ainakaan kiusaamisesta ei onneksi näytä jääneen kauheaa sosiaalista ahdistusta kun pystyy olemaan esillä tuolla tavalla.

Mulla on ystäväpariskunta, jonka molemmat osapuolet menivät kouluaikoina läpi helvetin kiusattuina ja eritoten muiden poikien puolelta syrjittyinä. Nyt +-40 -vuotiaina molemmat ovat menestyneet omilla aloillaan, toinen yrittäjänä ja toinen julkisen puolen hallinnossa. Hattua nostan, moni asia olisi voinut mennä paljon huonommin. Nyt ovat onnellisia ihmisiä, se on tärkeintä. 

Itse olin yläasteella se kiusattu ruma tyttö, tosin kavereitakin aina oli. Kiusaaminen jätti kuitenkin jäljet, ja vaikka aikuisena elämä on mennyt ihan "normaaleja" polkuja, näen itseni edelleen kuin vääristyneen peilin kautta. Maisterin paperit, ok työ, perhe. Masennus on vaivannut kausittain, tosin siihen on varmasti muitakin syitä kuin kiusaaminen. 

Minä!

Edelleen ruma ja "epäkiinnostava nörtti", tosin kroppa hyvässä kunnossa ja tissit siinä, missä olivat lukiossa. Olen erittäin hyväpalkkaisessa työssä, asun ihanassa merinäköala-asunnossa, matkustelen, naimisissa kohta 15 vuotta hyvän miehen kanssa. Olen nähnyt maailmaa, tullut viisaammaksi ja itseäni kohtaan armollisemmaksi.

Tunnustan kyllä, että riemuitsin, kun kävi ilmi, että minua ylenkatsoneet luokan suosituimmat tytöt Emma ja Jenni-Liisa (joiden seuraan janosin) ovat live, love, laugh -teemaiset virkamiestantta ja opettaja, jumissa samalla pikkupaikkakunnalla edelleen. Molemmat eronneet kerran tai kaksi, toinen lapseton ja toinen yh.

Toinen teeskenteli, ettei muistanut minua, vaikka näenhän minä, että on seurannut minua instagramissa. Luokkakaveri kertoi, että toinen kuulemma ihmettelee avoimesti, että miten minusta "tuli jotakin".

Oli helppo ylittää odotukset, kun mitään ei odotettu.

Olen sairaseläkkeellä mt-ongelmieni takia. Kroonisesti masentunut ja pts-oireinen. Perusturvallisuuden tunne olematon.

Vierailija kirjoitti:

Luokkakokouksessa olin just se leffojen entinen kiusattu, joka onkin porukan parhaiten säilynyt. Tuntu silloin ihan helvetin hyvältä, kun tiesi, että minä oon nyt se, jota katsotaan.

Minä en edes saanut kutsua koko luokkakokoukseen. Sain kuulla jälkeenpäin ihan sattumalta, että meidän luokka oli sellaisen järjestänyt. Yhteystietojen puute ei voinut olla syy, koska isäni on paikkakunnalla varsin tunnettu henkilö, joten kuka tahansa olisi osannut häneltä kysyä yhteystietojani. Ilmeisesti minua vaan ei haluttu paikalle. Toisaalta, en olisi mennytkään, koska kouluaikaiset traumani olivat minulla silloin vielä täysin käsittelemättä.

P.S. En tiedä, onko luokkakokouksia järjestetty myöhemmin lisää. Mitään en ainakaan ole niistä kuullut.

Onneksi kukaan peruskoulu- tai lukioaikaisista luokkakavereistani ei tiedä, mitä minulle kuuluu, tai on kuulumatta. En asu samalla paikkakunnalla, enkä ole missään tekemisissä kenenkään entisen luokkakaverini kanssa, en livenä enkä somessa. Eli en myöskään tiedä, mitä niistä rumista (jos joku heistä oli ruma!) tuli, joita kiusattiin. Itse olin kaunis, jota kiusattiin.

Musta tuli syrjäytynyt ihmisiä ja itseään vihaava luuseri joka päätyi lopulta 44-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle. Muutaman kerran yritin opiskella, mutta vaikka mua ei aikuisiällä enää olekaan kiusattu, muistot nousee aina pintaan kouluympäristössä, tai jos näen vaikka tv:ssä koulun tai tietyn ikäisiä kakaroita. Koko pk-ajan fantasioin ampuvani joka ikisen luokkalaiseni, olen ikuisesti itselleni katkera kun olin niin nössö etten koskaan tehnyt sitä.

Yleensä pahiten kiusatut oli eri luokilla ja eri vuosiluokilla. Muutimme paljon omassa lapsuudessani ja nuoruudessani, joten en valitettavasti tiedä, mitä heille kuuluu. Olen toki kuullut, että kiusaajat on päihdeongelmaisia ja osa kuollut jo.

Yksi poika on nykyään poliittisesti eri paikkakunnalla puolueensa arvostetussa asemassa. Viitannee siihen, että hänelle on kehittynyt vahvat arvot ja toivottavasti on myös puolueessaan (jota itse en kannata) arvostettu ja avarakatseinen vaikuttaja. Hän koki tarpeettoman paljon. Jos ei huudeltu, oli yksin. Kuulemani mukaan myös fyysistä väkivaltaa kokenut peruskoulussa.

Musta tuli yksinäinen, masentunut ja sosiaalivammainen luuseri, jolla ei ole ystäviä, parisuhdetta eikä uraakaan. En ole siis menestynyt elämässäni millään lailla, en harrastuksissa kuin työssäkään, toisin kuin ne kiusaajat.

Heistä tuli sossun ja työkkärin ämmiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin myö se kiusatty. Tällä hetkellä vakituinen työ (palkka noin 4800 e/kk), yksi yliopistotutkinto ja kohta toinen. Vaimo ja lapsi tulossa. Oma asunto.

Miten voi olla noin matala palkka yliopistokoulutetulla?

Pullukan silmälasipään  lapsi otettiin huostaan  :(

Minusta tuli mt-eläkeläinen. Ei ole lapsia, ei puolisoa eikä yhtäkään kaveria. Mikäs tässä "elellessä". Tai siis tuntuu lähinnä varastoidulta esineeltä.

Kaverini oli kiusattu. Minuakin kiusattiin, mutta huomattavasti vähemmän. Kaverini on kotiäiti.

Meidän luokalla ei ollut rumia ja kiusattuja. Luokallamme oli vain niitä jotka luki laajat kielet ja pitkän matematiikan. W t rahvas oli luokilla a-d ja älykkäämmät luokilla e-g. Kaikki draama tapahtui aakkosten alkupäässä.

Itsestä tuli epävarma ja yksin viihtyvä!

Seuraatte siis ex-luokkakavereittenne elämää. Vietätte koko ikänne samoissa paikoissa, luokka ei hajaannu maailmalle.

Että te jaksatte!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli työkyvyttömyyseläkeläinen.

Sama. Nainen 47v.

Meillä on pakko sanoa että se ruma oli se kiusaaja. Kerrankin lastenohjelmien kliseet piti paikkaansa. En tiedä mitä hänestä tuli. Luultavasti hänelläkin menee paremmin kuin minulla.

Olen jaloillani ja pärjään elämässä vaikka tie on ollut pitkä ja kipeä. On työ, perhe ja harrastus. Muutama ystävä. Toisesta kiusatusta en tiedä.

Luulevat varmaan, että olen täppanut itseni, kun minusta ei löydy mitään netistä.

Melko tavallinen vaativassa asiantuntijatyössä käyvä maisteri minusta tuli. Puoliso ja pari lasta.