Pelottavin eläinkokemuksesi? Listataan puremiset, raapaisut, käärmeet, ampiaiset ja vaaratilanteet

Eipä mulla muuta kuin lokki kerran hyökkäsi ja nokki päänahan verille.

Minulla vaarin koira puri käsivarresta kun olin teini. Hauislihas irtosi melkein kokonaan, koko käsi oli yhtä sotkua. Melkein puoli vuotta olin sairaalassa. Ihan tavallinen koira, istui pöydänalla ja yhtäkkiä vaan hyökkäsi käteen kiinni, aluksi ranteeseen, muistan kun pyörryin siihen tuskaan. Mummo löi koiraa paistinpannulla kalloon niin että se kuoli siihen ryömittyään koppiinsa. Olisin kuollut verenhukkaan ellen

 olisi päässyt niin nopeasti sairaalaan joka oli ihan vieressä. Jos oisin ollut yksin niin varmaan oisin menehtynyt.

Anakondan purema (se tosin oli onneksi poikanen)

Jouduin mielipuolen joutsenen ahdistelemaksi 😳

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Leiurus_quinquestriatus Oliko AP:n skorppari tämä?

Hämähäkin näkeminen on aina pelottavinta, vaikka ei vaarallisinta.

Puoli vuotta sairaalassa koiran puremasta????

Okei.

Ja joo itselläni ei ole mitään mistä olis jääny muistikuvaa. Pienenä astuin kuulemma kimalaispesän päälle ja ne kaikki alko pistämään mua, mutta tosta ei mitää muistikuvaa tai traumoja jääny. :D meillä oli joskus villakoira joka näykki, mutta niitä ei ottanu vakavasti koska se oli niin pieni, tosin hampaat oli terävät.

Äitin kimppuun on hyökänny metro-asemalla vihanen pikkukoira jonka takii joutu käymään lääkärillä tarkistamassa rokotukset yms.

Oma koira puri muutamaan kertaan. Olisi voinut päättyä huonostikin, nyt selvisin verta vuotavilla jaloilla. Vietiin lopetettavaksi. 

heh mua koira puri persuksista! Ohitin sen,siinä se istui,kadulla. Kun pääsin ohi niin yks kaks tunsin sen hampaat ahterissa.

EI tarvinnu mennä töihin,sairaalareissu. Lääkepiikki ja apteekista lisää.

Mitään en tehny,se vaan hyökkäs ja puri.

Semmonen iso karvakasa.

Koira puri lapsena kaulaan. Kaksi-kolme senttiä meni valtimosta ohi. Arvet kulmahampaista näkyy edelleen.

En pelkää koiria, mutta luontainen varovaisuus on paikallaan.

Eksän kanssa skootterilla Rishikesissä Intiassa. Nähtiin, miten tienlaidassa kukkulan päällä on makaki-apinoita, joilla osalla poikasia. Eksä pysäytti skootterin että voitaisiin katsoa apinoita tarkemmin. Mä sanoin, että jatkaa matkaa, sillä apinat näytti vihamielisiltä, näyttivät hampaita yms. ja tosiaan useampia poikasia oli paikalla. Eksä vaan naureskeli, että olen muka hysteerinen kun pelkään apinoita, mutta siinä samassa silmänräpäyksessä pari apinaa loikkasi meitä kohti hampaat irvessä, yksi sai käsillään kiinni mun housunlahkeista. Huusin kurkku suorana eksää käynnistämään moottorin ja sitten lähettiin äkkiä karkuun. Eksä säikähti sen verran, että ajoi jotenkin tavallista hitaammin (tai sitten se vain tuntui siltä), sillä apinat juoksivat jonkin verran aikamoista vauhtia vierellämme ja alkuun näytti siltä, että hyppäävät mun päälle. Oli todella lähellä, etten saanut raivokasta apinaa kimppuuni ja oli todella pienestä kiinni, ettei purrut minua jalkaan. Se apinoiden nopeus, voima ja raivo oli jotain aidosti pelottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta sairaalassa koiran puremasta????

Okei.

Ja joo itselläni ei ole mitään mistä olis jääny muistikuvaa. Pienenä astuin kuulemma kimalaispesän päälle ja ne kaikki alko pistämään mua, mutta tosta ei mitää muistikuvaa tai traumoja jääny. :D meillä oli joskus villakoira joka näykki, mutta niitä ei ottanu vakavasti koska se oli niin pieni, tosin hampaat oli terävät.

Äitin kimppuun on hyökänny metro-asemalla vihanen pikkukoira jonka takii joutu käymään lääkärillä tarkistamassa rokotukset yms.

Jos hauis irtoaa lähes kokonaan, niin kyllä, siinä on monta leikkausta edessä ja vielä enemmän kuntoutusta. Ehkä nykyaikana ei ihan puolta vuotta tarvitsisi olla sairaalassa, mutta ei tarvitse mennä kauakaan taaksepäin.

Ei nyt hirveän jännää tai pelottavaa, mutta pelottavin omakohtainen kokemus oli vanhan lehmärouvan kanssa.

Ajoin lehmiä pihatosta lypsylle, mutta siellä oli yksi lehmä, joka ei ikinä suostunut liikkumaan. Koitin maanitella Tequilaa liikkeelle, niin se kääntyikin mua kohti ja ajoi nurkkaan ja painoi mua seinää vasten. Otin sitä sarvista kiinni, jotta olisin saanut sen päätä käännettyä niin että olisin päässyt pujahtamaan karkuun, mutta se riuhtaisi ja vasen ranne taittui todella kipeästi. Käsi oli muutaman minuutin täysin toimintakyvytön, mutta jotenkin sain kuitenkin livistettyä ja hypättyä pihatosta pois ja farmari tuli apuun ja saatiin lehmä odotustilaan.

Lehmät on kuitenkin isoja otuksia, tässä olisi voinut käydä huonostikin.

Kaverin koira ahdisteli minua seksuaalisesti aina kun mahdollista. Kerran mökillä olin puskapissalla kun koira juoksi jostain kimppuuni. Olen ihan hirveän huono koirien kanssa enkä osaa komentaa niitä kunnolla (eikä tämän koiran omistajakaan osannut) joten aina kun oltiin jossain ja koira oli mukana, heittelin jotain kiviä ja keppejä jotta se juoksisi niiden perässä eikä yrittäisi astua minua. Aika vähällä olen päässyt, mutta oli tuo silti ahdistavaa. Joskus vauvana lattioilla konttaillessani serkun koira teki samaa. Tykkään lähinnä tyttökoirista. 

Semmoinen läpsyttelevä hirviö hyökkäsi päälleni hyljealtaasta!

Kävelin hiekkatietä kesällä sandaalit jalassa, kuuntelin musiikkia kuulokkeilla ja huomasin jotain liikettä maassa. Olin astunut ihan muutaman sentin päähän aikuisesta kyykäärmeestä, joka oli ilmeisesti ylittämässä tietä. No säikähdyksellä selvisin, inhottavinta oli ajatus siitä, että olin tosiaan yksin keskellä metsätietä ja käytännössä paljain varpain.

Työskentelin nuorena sunnuntailehden jakajana. Yhdessä omakotitalossa oli iso bullmastiffi, kesäisin ketjussa pihalla. Siihen aikaan lehdet vietiin ulko-oven postiluukkuun tai portaiden pielessä olleeseen posilaatikkoon.

Kun kurvasin pyörällä pihaan, koira hyökkäsi tapansa mukaan hurjatsi rähisten kohti ja vasten ketjua. Tällä kertaa sen kaulapanta meni poikki ja koira hyökkäsi kohti, välimatkaa kymmenisen metriä.

Olin nuori, nopea ja notkea. Hyppäsin salamana pyörän selästä ja tempaisin pyörän väliin. Koira iski pyörän runkoon niin että yksi kulmahammas katkesi. Pari minuuttia siinä pyörittiin ympyrää, koira hyökkäillen ja minä pyörää hampaisiin tarjoten, ennen kuin koiran isäntä ehti hätiin ja sai koiran rauhoittumaan.

Pakko myöntää, että silloin säikähdin.

Koiran isäntä antoi pari sataa markkaa puhjenneesta renkaasta ja säikähdyksestä. Pyysi etten tee mitään ilmoitusta. Ok, mulle silloin. Myöhemmin on käyny mielessä, ettei tainnu olla eka kerta, kun koira yritti jonkun kimppuun.

Kävin pihassa myöhemin kymmenet kerrat. Koira rähisi ja minä pidin sitä tiukasti silmällä. Entinen nahkakaulapanta oli korvattu paksulla ketjupannalla.

Ei jääny koirapelkoja. Eikä siitäkään, että yks skpotlanninpaimenkoira pääsi takaa päin yllättämään ja puremaan pohkeesta. Edestäpäin se oli pelkuri, joka pakeni häntä koipien välissä.

Israelissa ruokin kulkukissaa. Yhtäkkiä huomasin että noin 100 nälkäistä kissaa on mun ympärillä. Ei siinä muuten mitään mutta mulla ei ollut niin paljon ruokaa mukana. Ja aina on pieni mahdollisuus saada rabies jos joku raapaisee. Onneksi armeija tuli ja pidätti mut.

Ei muita, mut niin kuin jotain aiempaa kirjoittajaa, on joutsenet olleet agressiivisia. Yhdessä paikassa ulkomailla piti pelätä kulkukoiria.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin mielipuolen joutsenen ahdistelemaksi 😳

Minä olen joutunut usein joutsenten ahdistelemaksi uimareissulla. Ovat todella pelottavia ja äkäisiä. Tiedän nykyisin aika tarkkaan mikä on meidän uimarien reviiriä ja mikä näiden kahden tai kolmen joutsenen.

Kerran sain yhden joutsenen kimppuun kimppuun kuin uin ilmeisesti liian lähellä sorsapesuetta. Tosiaan joutsen hermostui tästä, sorsaperheheiden emot ja isät ei ikinä ole moksiskaan vaikka vierekkäin tai jonossa uidaan.