Jos miehesi rakastuisi toiseen, voisitko ajatella polyamorista parisuhdetta?
Niin. Jos miehesi yhtäkkiä yllättäen rakastuisi toiseen naiseen, mutta tunteita olisi myös sinua kohtaan, niin voisitko harkita polyamorista parisuhdetta?
Itse oon miettinyt tänään, että voisin. Mieheni on ihan mahtava kumppani ja ystävä, ja toivoisin, että parisuhteemme voisi jatkua, jos mies rakastuisi toiseen naiseen ja silti rakastaisi vielä minuakin. Jos siis uusi nainen olisi sellainen mukava tyyppi, jonka kanssa voisi vaikka ihan muutenkin vaan viettää aikaansa. Toki sitten olettaisin, että minullakin on oikeus tuoda uusia ihmisiä suhteeseen, jos sellaisen ihmisen joskus löytäisin.
Kommentit (32)
Voisin sillä tavalla että emme asuisi yhdessä. Eli niin että minulla olisi oma koti ja samoin tällä toisella naisella, jossain +50km päässä minusta. Mies sitten ravaisi tätä väliä. Mitään sisarvaimoa en ottaisi. Mutta tavallaan kyllä ihan jopa houkuttelisi ajatus siitä ettei sen miehen kanssa tarvitsisi joka päivä asua ja myöskin mielenkiinto varmaan ko. tyyppiin säilyisi paremmin. Todielämässä tämä ei kyllä toimisi todellakaan kohdallani.
Jos saisin pitää myös sen naisen kanssa omaa kivaa ilma miestä.
Vain silloin jos nainen on bi ja diggaamme seksuaalisesti toisistamme.
Oikeastaan... silloin vois ehkä yhdessä heittää sen miehen mäkeen. Ihan turhahan se tossa olisi.
Ei polysuhteeseen kannata ryhtyä sen takia, että monosuhteessa rakastuu toiseen. Polysuhteeseen ryhdytään, koska molemmat haluavat alusta asti polysuhteen. Muuten se ei toimi ja tulee vain kaikille paha mieli.
En sillä olen itsekin rakastunut toiseen naiseen ja eroa valmistelen parhaillaan. Jos mies olisi myöskin rakastunut toiseen niin sehän olisi täydellistä. Muutoinkaan en olisi valmis tuollaiseen ap:n kuvaamaan suhteeseen vaikka kuinka olisi tunteita mukana vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan ihastunut ja suhteessa mieheen, jonka koin olevani minua paljon korkeammalla tasolla. Varmaan olikin ainakin ulkoisesti, tosin myöhemmin paljastui että mies oli tunne-elämältään 7 vuotiaan tasolla. Mutta silloin koin suurena ihmeenä sen, että niin "tasokas" mies seurustelee kanssani ja olisin varmaan ollut valmis hyväksymään polyamorisen suhteen, jos mies olisi sitä halunnut. Myöhemmin paljastuikin, että mies oli aiemmin ollut avoimessa suhteessa, sillä ilmeisesti jollain eksällään oli kanssa ollut tasoista alemmuuskompleksi ja oli suostunut avoimeen suhteeseen.
Nyt mua kauhistuttaa ajatus, miten alas olisin antanut itseni vajota tuossa suhteessa, ihan vain sen takia että mies oli ulkoisesti tosi komea ja hyväkroppainen, töissä hyvässä asemassa ja näennäisen itsevarma "alfa". Oikeasti käytti harrasti humalahakuista juomista ja jopa välillä käytti ns bilekäytössä huumeita, oli sisäisesti varsin heikko ja epävarma, persoonaltaan ja moraalitajultaan kehittymätön ressukka. Se mitä pidin alkuun hänessä itsevarmuutena yms. olikin vain pettyneisyyttä, kyynisyyttä ja elämän merkityksettömyyden kokemusta.
Sittemmin löysin miehen, jota voin oikeasti arvostaa ja kunnioittaa. Joka on aidosti vahva, kypsä, fiksu ja vastuullinen. JOS hän ihastuisi toiseen naiseen ja etenisi siihen pisteeseen, että pettäisi tai aikoisi pettää minua, en voisi enää tuntea häntä kohtaan samalla tavalla. Se arvostus menisi siinä. Toki ymmärrän, että tunteita voi tulla, mutta niiden mukaan ei fiksu ihminen lähde.
Todella hyvä kirjoitus. Itselläni on ollut tilanne, että "rakkauden" takia olen ollut vähällä luopua omista arvoistani. Vähänpä tiesin rakkaudesta... Tosi rakkaus vahvistaa sen sijaan että tekee ihmisestä heikon. Kaiken maailman polyihmisistä, parinvaihtajista ym. pysyn muutenkin kaukana, edes kaveripiiriini en tuollaista draamaa kaipaa. Enkä edes perustele miksi jos joku kysyy! Elän vain omien arvojeni mukaan :)
Saisi ukko mennä suhteeseen vaikka pölynimurin kanssa!
Ei taida meidän välillä olla niin paljon rakkautta että vielä riittäis ylimääräsille jakaa😃
Vierailija kirjoitti:
En. Ottaisin rahat ja lähtisin.
Tämä.
En. Mihinkään haaremiin en suostuisi, avoin suhde on eri asia.