Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miten joku voi tylsistyä, on varmaan kyllä jollain tapaa vajaita tai jotenkin itsekkäitä, kun ei kyetä ymmärtämään että ihmiset vaan yksinkertaisesti on erilaisia. Minä en viihtynyt kotona lasten kanssa, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että joku toisenlainen ihminen viihtyy. Minusta on hienoa jos joku haluaa ja pystyy lapsiaan kotona hoitamaan, mutta toivoisi etteivät he noin ahdasmielistä ajattelutapaa samalla opettaisi lapsilleenkin.
Ainakin minä ihan hyvällä vaan olen ihmetellyt, että miten kummassa tylsistyy. :) Samoin kuin ihmettelen miten joku pelkää ettei keksi eläkkeellä tekemistä. Eikö ole itsestä kiinni mitä aktiviteettia keksii, muutakin sisältöä kuin työ.
.. toisaalta kävi mielessä kyllä, onkohan se tylsyyden kokeminen riippuvainen lapsen iästä. Alle vuoden vanhan kanssa on sidoksissa kelloon ja rutiineihin, ei kävele ei puhu. Aika moni lapsi menee reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Eikä kaikki ole ns "vauvaihmisiä".
Mutta kun lapsi kasvaa, maailma aukenee ihan eri tavoin. On kuitenkin ihan eri hoitaa kotona isompaa lasta. Se ei ole enää pelkkää hoitoa ja perustarpeita, vaan yhdessä tekemistä, harrastamista, matkustamista, mitä ikinä, ellei ole jotain rajoitteita.
Lapsen kanssa voi oikeasti seurustella ja jutella, on ihan oma persoonansa. Pyykin ja sotkun ym määrä vähenee myös (jonkun verran) kun lapsi kasvaa.
Saatika eskari- tai kouluikäisen kotiäitinä.
Mutta tottakai ovat erilaisia, lapset ja aikuiset. Omasta kuplasta katsellaan varmaan jokainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. t 3 lapsen äiti, juristi.
Juristi minäkin ja jäisin mielelläni kokonaan pois jo työelämästä. Kaksi melko pientä lasta. Kuitenkin ehdottomasti niin, että minulla olisi rahaa, en miehen varaan jäisi missään tilanteessa. Työstä periaatteessa pidän, mutta perheen ja työn yhteensovittaminen on ollut ylivoimaista ja uuvuttavaa. Tykkäisin tehdä omia sijoitushommia päivät kun lapset kävisi pk:ssa nykyistä lyhyemmät päivät.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista työn kannalta olla useita vuosia pois töistä.
Lääkärit ovat varmaan ainoa korkeasti koulutettu ryhmä, joka voi aidosti olla lasten kanssa kotona ilman että se sabotoi koko loppuiän uramahdollisuudet. Heillä työ onkin jotain suorittavan ja asiantuntijatyön väliltä työvuorolistoineen.Meidän muiden asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien täytyy kipittää koneiston rattaissa. Useimpien mielestä on kuitenkin hyvä, että johtajien joukossa on myös naisia, erityisesti perheellisiä.
Lääkärit? Eiköhän se ole nimenomaan sellainen ammattiryhmä, jossa tippuu kärryiltä jos liian kauan on pois linjoilta. Vai tarkoititko, että heillä töitä riittää vaikka olisivat jonkun aikaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotirouva. Mikä ruikutus vieläkin, kuinka hän, FM, jäi kotiin lasten ja perheen takia, jotta isällä ja lapsilla olisi asiat hyvin.
Minä kadehdin kavereita, joiden äidit olivat töissä. Siellä tehtiin koulun jälkeen itse lämpimiä leipiä, paistettiin lettuja ja rokki soi.
Meillä oli valmis välipala odottamassa ja aina se sama ruisleipä maksamakkaralla ja paprikalla. Kaverit eivät edes saaneet tulla meille koulun jälkeen vaan vasta myöhemmin.
Mun äiti oli samanlainen marttyyri, tosin hän on narsisti, koulutus pelkkä sihteeri tms. Töissä aina riitaantui kaikkien kanssa. Hän vei ja haki mut koulusta yläasteella (ei koskaan eskarissa tai ala-asteella) ilmeiesti kontrollin takia, olisin halunnut kulkea ystävien kanssa. Kiikutti mut jonnekin Stockalle jäätelölle joka ikinen päivä. VIeraannuin täysin ystävistäni eikä mulla 14-vuotiaana tämän takia ollut enää yhtään ystävää, jota olisin nähnyt koulun ulkopuolella. Hän patsasteli suurena hyväntekijänä ja välittävänä äitinä, vaikka kyse oli ihan muusta. Hän myös luki mun päiväkirjat, penkoi kaikki tavarat jne. Olisin halunnut, että äiti olisi myös ollut töissä. Mun takia ei todellakaan olisi tarvinnut vihaisena siivota päivätp itkät. Kun olin pieni, hän huusi ja raivosi ja oli myös väkivaltainen. On siinä mulla kotiäiti.
Vaikuttaa siltä, että aika moni opettaja jää tai ainakin haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Muuten, huomaako koululuokassa eroja lasten välillä (etenkin käyttäytyminen), jos on hoidettu kotona tai päiväkodissa? Onko oma huomiosi vaikuttanut omaan päätökseen kotiäitiydestä suuntaan tai toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin ehdottomasti mutta ilman niitä lapsia. 😊 Pitäisi olla omakotitalo runsaine kotitöineen.
Paljon loisia täällä, no onneksi teidät potkitaan pihalle, kun tulee liikaa kilometrejä mittariin :)
Sitten vietetäänkin köyhä ja yksinäinen loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vtussa. Pää leviäisi kotiorjan roolissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miten joku voi tylsistyä, on varmaan kyllä jollain tapaa vajaita tai jotenkin itsekkäitä, kun ei kyetä ymmärtämään että ihmiset vaan yksinkertaisesti on erilaisia. Minä en viihtynyt kotona lasten kanssa, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että joku toisenlainen ihminen viihtyy. Minusta on hienoa jos joku haluaa ja pystyy lapsiaan kotona hoitamaan, mutta toivoisi etteivät he noin ahdasmielistä ajattelutapaa samalla opettaisi lapsilleenkin.
Ainakin minä ihan hyvällä vaan olen ihmetellyt, että miten kummassa tylsistyy. :) Samoin kuin ihmettelen miten joku pelkää ettei keksi eläkkeellä tekemistä. Eikö ole itsestä kiinni mitä aktiviteettia keksii, muutakin sisältöä kuin työ.
.. toisaalta kävi mielessä kyllä, onkohan se tylsyyden kokeminen riippuvainen lapsen iästä. Alle vuoden vanhan kanssa on sidoksissa kelloon ja rutiineihin, ei kävele ei puhu. Aika moni lapsi menee reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Eikä kaikki ole ns "vauvaihmisiä".
Mutta kun lapsi kasvaa, maailma aukenee ihan eri tavoin. On kuitenkin ihan eri hoitaa kotona isompaa lasta. Se ei ole enää pelkkää hoitoa ja perustarpeita, vaan yhdessä tekemistä, harrastamista, matkustamista, mitä ikinä, ellei ole jotain rajoitteita.
Lapsen kanssa voi oikeasti seurustella ja jutella, on ihan oma persoonansa. Pyykin ja sotkun ym määrä vähenee myös (jonkun verran) kun lapsi kasvaa.
Saatika eskari- tai kouluikäisen kotiäitinä.
Mutta tottakai ovat erilaisia, lapset ja aikuiset. Omasta kuplasta katsellaan varmaan jokainen...
Luuletko ettei jokainen vanhempi tietäisi että lapset muuttuu kasvaessaan? Mulla on tässä just sellaiset eskari- ja kouluikäiset kesälomalla (mies töissä vielä) ja ihan jo parissa viikossa taas muistaa, ettei kotiäitiys todellakaan olisi oma juttu. Lapset on kilttejä ja aivan huipputyyppejä ja heidän kanssaan on tosi kiva tehdä juttuja, mutta kyllä kaipaan arkeeni muutakin. Paras ratkaisu oli jonkinlainen osa-aikatyö, että saisi työn ja työyhteisön edut mutta olisi myös aikaa olla kotona. Ja paras olisi kun molemmat vanhemmat olisi kotona yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin todellakin, jos olisi edes jonkunmoinen summa tilillä takeena pärjäämisestä. Teen matalapalkkatyötä ja olen korkeasti koulutettu. Inhoan työtäni. Rakastan olla kotona. Vain taloudellisista syistä en voi jäädä.
Yhteiskunnan kannalta olisi parasta, jos nainen velvoitettaisiin kotiäidiksi, kunnes nuorin on käynyt ensimmäisen luokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon loisia täällä, no onneksi teidät potkitaan pihalle, kun tulee liikaa kilometrejä mittariin :)
Sitten vietetäänkin köyhä ja yksinäinen loppuelämä.
Kommentistasi paistaa läpi, että sinä olet jo nyt köyhä ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miten joku voi tylsistyä, on varmaan kyllä jollain tapaa vajaita tai jotenkin itsekkäitä, kun ei kyetä ymmärtämään että ihmiset vaan yksinkertaisesti on erilaisia. Minä en viihtynyt kotona lasten kanssa, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että joku toisenlainen ihminen viihtyy. Minusta on hienoa jos joku haluaa ja pystyy lapsiaan kotona hoitamaan, mutta toivoisi etteivät he noin ahdasmielistä ajattelutapaa samalla opettaisi lapsilleenkin.
Ainakin minä ihan hyvällä vaan olen ihmetellyt, että miten kummassa tylsistyy. :) Samoin kuin ihmettelen miten joku pelkää ettei keksi eläkkeellä tekemistä. Eikö ole itsestä kiinni mitä aktiviteettia keksii, muutakin sisältöä kuin työ.
.. toisaalta kävi mielessä kyllä, onkohan se tylsyyden kokeminen riippuvainen lapsen iästä. Alle vuoden vanhan kanssa on sidoksissa kelloon ja rutiineihin, ei kävele ei puhu. Aika moni lapsi menee reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Eikä kaikki ole ns "vauvaihmisiä".
Mutta kun lapsi kasvaa, maailma aukenee ihan eri tavoin. On kuitenkin ihan eri hoitaa kotona isompaa lasta. Se ei ole enää pelkkää hoitoa ja perustarpeita, vaan yhdessä tekemistä, harrastamista, matkustamista, mitä ikinä, ellei ole jotain rajoitteita.
Lapsen kanssa voi oikeasti seurustella ja jutella, on ihan oma persoonansa. Pyykin ja sotkun ym määrä vähenee myös (jonkun verran) kun lapsi kasvaa.
Saatika eskari- tai kouluikäisen kotiäitinä.
Mutta tottakai ovat erilaisia, lapset ja aikuiset. Omasta kuplasta katsellaan varmaan jokainen...
Luuletko ettei jokainen vanhempi tietäisi että lapset muuttuu kasvaessaan? Mulla on tässä just sellaiset eskari- ja kouluikäiset kesälomalla (mies töissä vielä) ja ihan jo parissa viikossa taas muistaa, ettei kotiäitiys todellakaan olisi oma juttu. Lapset on kilttejä ja aivan huipputyyppejä ja heidän kanssaan on tosi kiva tehdä juttuja, mutta kyllä kaipaan arkeeni muutakin. Paras ratkaisu oli jonkinlainen osa-aikatyö, että saisi työn ja työyhteisön edut mutta olisi myös aikaa olla kotona. Ja paras olisi kun molemmat vanhemmat olisi kotona yhtä paljon.
Teoriassa tottakai tietää, mutta käytännössä ei voi etukäteen tietää, millainen tyyppi siitä lapsesta kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ruotsissa.
Mulla on kysymys että miten toi kotonaolo vaikuttaa teidän tulevaan eläkkeeseen?
Itse menin töihin kun äityispäivät oli loppu. Ja niin tekivät muutkin äidit ympäriltäni. Tosin tunnen vain tavallisia pulliaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista työn kannalta olla useita vuosia pois töistä.
Lääkärit ovat varmaan ainoa korkeasti koulutettu ryhmä, joka voi aidosti olla lasten kanssa kotona ilman että se sabotoi koko loppuiän uramahdollisuudet. Heillä työ onkin jotain suorittavan ja asiantuntijatyön väliltä työvuorolistoineen.Meidän muiden asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien täytyy kipittää koneiston rattaissa. Useimpien mielestä on kuitenkin hyvä, että johtajien joukossa on myös naisia, erityisesti perheellisiä.
Varmaan yrityselämässä ihminen joutuu luovuttamaan itsestään noinkin paljon yritykselle.
Itse olen yläkoulun ope, ja kymmenen kotiäitivuoden loppuaikoina kävin yliopistossa vanhalla opinto-oikeudella opiskelemassa oppiaineeni uusia tuulia. Sitten tein muutaman vuoden sijaisuuksia, kunnes sain viran. Sain vielä tehdä töitä 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miten joku voi tylsistyä, on varmaan kyllä jollain tapaa vajaita tai jotenkin itsekkäitä, kun ei kyetä ymmärtämään että ihmiset vaan yksinkertaisesti on erilaisia. Minä en viihtynyt kotona lasten kanssa, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että joku toisenlainen ihminen viihtyy. Minusta on hienoa jos joku haluaa ja pystyy lapsiaan kotona hoitamaan, mutta toivoisi etteivät he noin ahdasmielistä ajattelutapaa samalla opettaisi lapsilleenkin.
Ainakin minä ihan hyvällä vaan olen ihmetellyt, että miten kummassa tylsistyy. :) Samoin kuin ihmettelen miten joku pelkää ettei keksi eläkkeellä tekemistä. Eikö ole itsestä kiinni mitä aktiviteettia keksii, muutakin sisältöä kuin työ.
.. toisaalta kävi mielessä kyllä, onkohan se tylsyyden kokeminen riippuvainen lapsen iästä. Alle vuoden vanhan kanssa on sidoksissa kelloon ja rutiineihin, ei kävele ei puhu. Aika moni lapsi menee reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Eikä kaikki ole ns "vauvaihmisiä".
Mutta kun lapsi kasvaa, maailma aukenee ihan eri tavoin. On kuitenkin ihan eri hoitaa kotona isompaa lasta. Se ei ole enää pelkkää hoitoa ja perustarpeita, vaan yhdessä tekemistä, harrastamista, matkustamista, mitä ikinä, ellei ole jotain rajoitteita.
Lapsen kanssa voi oikeasti seurustella ja jutella, on ihan oma persoonansa. Pyykin ja sotkun ym määrä vähenee myös (jonkun verran) kun lapsi kasvaa.
Saatika eskari- tai kouluikäisen kotiäitinä.
Mutta tottakai ovat erilaisia, lapset ja aikuiset. Omasta kuplasta katsellaan varmaan jokainen...
Luuletko ettei jokainen vanhempi tietäisi että lapset muuttuu kasvaessaan? Mulla on tässä just sellaiset eskari- ja kouluikäiset kesälomalla (mies töissä vielä) ja ihan jo parissa viikossa taas muistaa, ettei kotiäitiys todellakaan olisi oma juttu. Lapset on kilttejä ja aivan huipputyyppejä ja heidän kanssaan on tosi kiva tehdä juttuja, mutta kyllä kaipaan arkeeni muutakin. Paras ratkaisu oli jonkinlainen osa-aikatyö, että saisi työn ja työyhteisön edut mutta olisi myös aikaa olla kotona. Ja paras olisi kun molemmat vanhemmat olisi kotona yhtä paljon.
Siis alakouluikäiset lapset vievät kaiken aikasi, ettet voi tehdä mitään muuta? En tajua. Heillä taitaa olla kova äidinnälkä sitten. Eikö niillä ole lainkaan omaa elämää, omia kavereita, omaa tekemistä? Eivät viihdy ilman sua hetkeäkään?
Haluat siis nauttia lapsistasi pieninä annoksina. Aika riiviöitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on liikaa vapaamatkustajia, joten en ikinä.
Et taida tietää, että päiväkotikasvatus on paljon kalliimpaa kuin kotikasvatus. Kotiäidit säästävät yhteiskunnan rahaa hoitaessaan lapsiaan olemattomalla korvauksella. Kun taas tarhaan lapsensa laittavat saavat enemmän yhteiskunnan tukea.
Jostain syystä yhteiskunta haluaa, että yhteiskunta saa kasvattaa lapset ylhäältä määrätyin ohjein, kuten sukupuolineutraalius yms. Mikä pikkulapsena opetetaan, se jää takaraivoon, se kai tässä on taka-ajatuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että aika moni opettaja jää tai ainakin haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Muuten, huomaako koululuokassa eroja lasten välillä (etenkin käyttäytyminen), jos on hoidettu kotona tai päiväkodissa? Onko oma huomiosi vaikuttanut omaan päätökseen kotiäitiydestä suuntaan tai toiseen?
Sen verran varhaiskasvatuksen puolelta vastaan, että ne kaikkein vaikeimmat ja haastavimmat lapset ovat niitä jotka ovat aina hoidossa aamusta iltaan eikä heillä ole lomaakaan niin paljon. Kivat, ns. helpot lapset ovat niitä joilla vanhemmat näkevät vaivaa sen eteen että lapset ovat lyhyempiä päiviä hoidossa ja heillä on kunnon lomat.
En jäisi koska en luultavasti halua lapsia ja työ on minulle niin merkityksellistä. Tällä hetkellä opiskelen, mutta tulevaisuuden työkuviot liittyvät toivottavasti juridiikkaan. Haluan tehdä merkityksellistä työtä jossa autetaan muita.
Ei ole mahdollista työn kannalta olla useita vuosia pois töistä.
Lääkärit ovat varmaan ainoa korkeasti koulutettu ryhmä, joka voi aidosti olla lasten kanssa kotona ilman että se sabotoi koko loppuiän uramahdollisuudet. Heillä työ onkin jotain suorittavan ja asiantuntijatyön väliltä työvuorolistoineen.
Meidän muiden asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien täytyy kipittää koneiston rattaissa. Useimpien mielestä on kuitenkin hyvä, että johtajien joukossa on myös naisia, erityisesti perheellisiä.