Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku muu tekisi kotityöt ja keskittyisin lähinnä viettämään aikaa lasten kanssa + eläkettä ja säästöjä kertyisi mukavasti + mulla olisi paljon aikaa tehdä myös yksin omia juttujani + olisi aikaa romantiikalle
Miten tössäkäyvälle äidille mahtaa jäädä niin paljon aikaa tehdä omia kivoja juttuja kun kotiäidillä vaan on tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niitä lapsia toisten riesoiksi tekemään? Hoida itte lapsesi kun olet ne tähän maailmaan pukannut!
Jäin kotiäidiksi ex-puolisoni työn vuoksi. Asuimme perheenä ulkomailla pariin otteeseen. Hoidin yksin lapsiin ja kotiin liittyvät asiat. Mies kävi töissä ja tienasi.
Meille muodostu kahden talouden yksikkö; hyvin ansaitseva johtaja mies ja varaton äiti. Mies käytti sumeilematta henkistä ja ns. taloudellista väkivaltaa.
Erosimme myöhemmin. Avioliitosta toipumiseen meni useampi vuosi.
En suosittele kenellekään kotiäitiyttä.
En jäisi, koska se olisi tylsää. Olin äitiyslomalla sen aikaa kun lapset olivat pieniä.
Yritettiin sitä kyllä. Meille syntyi esikoinen, jonka kanssa olin kotona 1,5 vuotta. Olisin ollut pidempäänkin, mutta rahat loppui. Onneksi sain nopeasti töitä. Minulla ei ollut työpaikkaa, johon palata äitiysloman jälkeen, koska olin ollut määräaikaisessa ja jäin siitä kotiin ensin työttömäksi noin kuukaudeksi ja sen jälkeen äitiyslomalle odottamaan esikoisen syntymää.
Toista lasta saatiin odottaa pitkään, koska esikoinen ehti täyttää 4 vuotta saadessaan pikkusiskon. Yllättäen tulin kolmannen kerran raskaaksi, kun toinen lapsi oli vasta 6 kk. Jatkoin äitiysloman jälkeen kotihoidontuella kotona ja sitten uusi äitiysloma. Esikoisen kannalta ne oli hänelle tårkeitä aikoja, kun esikoulussa kävi klo 9-13 ja loppupäivän sai olla kotona. Minulle myös hyvä mahdollisuus viettää aikaa kaikkien kolmen lapsen kanssa. Keskimmäisen kanssa meillä oli aamupäivisin omat jumpat ja tanssit ja vauva nukkui usein vaunuissa päikkärit, kun käytiin leikkipuistossa, johon tuli usein hänen samanikäinen kaverikin.
Menin takaisin töihin, kun nuorimmainen oli 1 v. 4 kk. Hänellä ei ollut vaikeuksia sopeutua hoitoon, mutta isosiskollaan oli. Taisi olla silloin noin 2 v. 8 kk eikä päivääkään ollut viettänyt vieraalla hoidossa. Illat oli äidissä kiinni roikkumista ja aamuisin joka ikinen aamu itkien hoitoon. Sitten keksin antaa hänelle oman villapuseron, jonka hän sai aamulla napata syliin kun jäi hoitoon ja päiväunille sai mennä hoidossa sen kanssa. Yksi hoitaja sanoi, että ei kannata antaa hänen liikaa kiintyä villapaitaan, toiset lapset voi alkaa kiusata! Minä vastasin, että se on henkilökunnan vastuulla huolehtia, ettei ketään kiusata, vaikka olisi erilainen kuin muut. Siihen loppui kitinä villapaidasta ja koko villapaitakin unohtui vähän yli 3-vuotiaana kotiin.
Jos meillä olisi ollut rahaa enemmän, olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kotiäidiksi lasten takia. Toisaalta kyllä meidän lasten kohdalla ainakin oli helpompi mennä sinne hoitoon 1,5-vuotiaana ja 1v. 4 kk ikäisenä, kun vertaa keskimmäisen lapsen vaikeuksiin, kun hän aloitti hoidossa vasta 2v. 8 kk ja sopeutuminen oli vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ehdottomasti.
työtön rakennusmies 59v
Jäisin heti. Rakennusmaalari ja yhteensä 12v ollut 5 lapsen kanssa kotona. Olisi kaikkien kannalta helpompaa jos ei tarvitsisi päiväkotia ja pienten koululaisten iltapäiväkerhoa hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin kotiäidiksi ex-puolisoni työn vuoksi. Asuimme perheenä ulkomailla pariin otteeseen. Hoidin yksin lapsiin ja kotiin liittyvät asiat. Mies kävi töissä ja tienasi.
Meille muodostu kahden talouden yksikkö; hyvin ansaitseva johtaja mies ja varaton äiti. Mies käytti sumeilematta henkistä ja ns. taloudellista väkivaltaa.
Erosimme myöhemmin. Avioliitosta toipumiseen meni useampi vuosi.
En suosittele kenellekään kotiäitiyttä.
Otan osaa (tuon ex-miehesi osalta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin.
Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona.
Vääryys! Eikä hän mikään feministi ole, teot merkkaavat sanoja enemmän.
Me aiomme pitää molemmat yhtä paljon vanhempainvapaata ja koko suku tuntuu tätä vastustavan. Ihmettelen kovasti: tottakai molemmilla on oikeus vapaisiinsa ja lapsella oikeus isäänsä.
Jos mies ei haluaisi vapaita pitää, olisin pettynyt mutta pitäisin siinä tapauksessa maksimit sillä itse mielelläni haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vauvan kanssa. <3
Vai että jälleen kerran käy ilmi että suku on pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin aikanaan. Olin vuosikausia kotiäitinä eikä kaduta vähääkään. Eläke ei kovin iso tule olemaan, mutta olen säästänyt eläkepäiviä varten. Asuttiin vuokralla silloin, kun olin kotiäiti. Mies oli töissä keskipalkkaisena, itse sain kotihoidontuen ja lapsilisät ja maksoin jopa opintolainaa. Silti pärjättiin niin hyvin, ettei mistään ollut puutetta. Yksikään lapsistamme ei ollut kodin ulkopuolella hoidossa ja silti tai vaikkapa siksi pärjäsivät koulussa loistavasti. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja kotiäitivuosien jälkeen olen ollut kokopäivätöissä ilman työttömyysjaksoja.
Minä olin myös 8 vuotta kotona. Eläkkeen olen tienannut takaisin tekemällä ylitöitä hyvällä korvauksella, kun lapset muutti kotoa pois.
Kotivuodet oli ihania. Oli aikaa urheilla kunnolla ja muutenkin harrastaa omia juttuja. Olin huippukunnossa ja mielikin pysyi virkeänä, kun ei väsyttänyt ja ollut kiire
Sinulle kävi hyvin. Minulle ei ihan yhtä hyvin ainakaan toistaiseksi. Olin kotiäitinä 28-vuotiaasta 36-vuotiaaksi. Minulla on ollut sydämessä useammanlaista vikaa. Verenpainetauti todettiin jo 43-vuotiaana. Lapset oli silloin 10- ja 15-vuotiaita. Sitten todettiin läppävika, joka korjattiin. Se oireili pitkään niin, että oli väsymystä, hengästymistä, rytmihäiriöitä, joita alkuun pidettiin vaarattomina. Sen läppäleikkauksen jälkeen olin niin sairas, että lähes vuoden kokonaan tai osittain töistä poissa. Verenpaineetkin heitteli. Pystyin palaamaan töihin 50% ja lopulta v. 2018 alusta 100%.
Pieni infarkti yllättäen sydämessä v. 2020. Verihyytymä oli sepelvaltimossa ja pallolaajennus tehtiin välittömästi. Periaatteessa se oli äärimmäisen huonoa tuuria. Olen ollut poissa työelämästä siitä alkaen. Voisin tehdä jotain työtä, mutta stressiä pitää välttää ja noudattaa terveellisiä elämäntapoja ja säännöllistä rytmiä. Käyn joka päivä 5-7 km kävelylenkin, syön terveellisesti ja vältän myöhään valvomista.
Eläkekertymä ei ole kummoinen. Olin niin monta vuotta kotiäitinä, että työura on jäänyt lyhyeksi. Mietin joka päivä, mikä olisi se työ, joka olisi stressitön ja kuitenkin suht hyvä palkka. Ja kuka palkkaa ihmisen, jolla on ollut sydänsairauksia jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ehkä jäädäkin mutta olen mies enkä usko noihin transuiluvedätyksiin ja pysynkin jokaiselta solultanikin miehenä.
Tarkennan tuota vielä että en siis kotiÄIDIKSI. KotiMIEHEKSI olisi sitten jo mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin.
Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona.
Miksi sinä menit naimisiin kovan luokan feministin kanssa vai tuliko hänestä sellainen vasta lasten syntymän jälkeen?
Voisin olla vähän aikaa,muutaman vuoden. Sitten haluaisin palata työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin aikanaan. Olin vuosikausia kotiäitinä eikä kaduta vähääkään. Eläke ei kovin iso tule olemaan, mutta olen säästänyt eläkepäiviä varten. Asuttiin vuokralla silloin, kun olin kotiäiti. Mies oli töissä keskipalkkaisena, itse sain kotihoidontuen ja lapsilisät ja maksoin jopa opintolainaa. Silti pärjättiin niin hyvin, ettei mistään ollut puutetta. Yksikään lapsistamme ei ollut kodin ulkopuolella hoidossa ja silti tai vaikkapa siksi pärjäsivät koulussa loistavasti. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja kotiäitivuosien jälkeen olen ollut kokopäivätöissä ilman työttömyysjaksoja.
Minä olin myös 8 vuotta kotona. Eläkkeen olen tienannut takaisin tekemällä ylitöitä hyvällä korvauksella, kun lapset muutti kotoa pois.
Kotivuodet oli ihania. Oli aikaa urheilla kunnolla ja muutenkin harrastaa omia juttuja. Olin huippukunnossa ja mielikin pysyi virkeänä, kun ei väsyttänyt ja ollut kiireSinulle kävi hyvin. Minulle ei ihan yhtä hyvin ainakaan toistaiseksi. Olin kotiäitinä 28-vuotiaasta 36-vuotiaaksi. Minulla on ollut sydämessä useammanlaista vikaa. Verenpainetauti todettiin jo 43-vuotiaana. Lapset oli silloin 10- ja 15-vuotiaita. Sitten todettiin läppävika, joka korjattiin. Se oireili pitkään niin, että oli väsymystä, hengästymistä, rytmihäiriöitä, joita alkuun pidettiin vaarattomina. Sen läppäleikkauksen jälkeen olin niin sairas, että lähes vuoden kokonaan tai osittain töistä poissa. Verenpaineetkin heitteli. Pystyin palaamaan töihin 50% ja lopulta v. 2018 alusta 100%.
Pieni infarkti yllättäen sydämessä v. 2020. Verihyytymä oli sepelvaltimossa ja pallolaajennus tehtiin välittömästi. Periaatteessa se oli äärimmäisen huonoa tuuria. Olen ollut poissa työelämästä siitä alkaen. Voisin tehdä jotain työtä, mutta stressiä pitää välttää ja noudattaa terveellisiä elämäntapoja ja säännöllistä rytmiä. Käyn joka päivä 5-7 km kävelylenkin, syön terveellisesti ja vältän myöhään valvomista.
Eläkekertymä ei ole kummoinen. Olin niin monta vuotta kotiäitinä, että työura on jäänyt lyhyeksi. Mietin joka päivä, mikä olisi se työ, joka olisi stressitön ja kuitenkin suht hyvä palkka. Ja kuka palkkaa ihmisen, jolla on ollut sydänsairauksia jo vuosia.
Joku helppo ja osa-aikainen toimistotyö. Älä kerro sairauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku muu tekisi kotityöt ja keskittyisin lähinnä viettämään aikaa lasten kanssa + eläkettä ja säästöjä kertyisi mukavasti + mulla olisi paljon aikaa tehdä myös yksin omia juttujani + olisi aikaa romantiikalle
Miten tössäkäyvälle äidille mahtaa jäädä niin paljon aikaa tehdä omia kivoja juttuja kun kotiäidillä vaan on tylsää?
Miten tämä liittyi kommenttiini?
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jokainen, joka ei halua kasvattaa ja hoivata omia jälkeläisiään on huono vanhempi. Jokainen joka asettaa uran ja mammonan haalimisen lapsensa edelle on huono ihminen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita ja se on surullista, mutta ymmärrettävää.
En minä ainakaan välttele kotiäityttä uran ja mammonan takia, vaan koska en koe mielekkääksi elää elämääni kotiäitinä. Kuulostaa suoraan sanottuna ihan kamalalta elämältä. Ei kuulosta minun jutulta. Jos olisi varaa olla käymättä töissä, palkkaisin kotiapulaisen tai au pairin hoitamaan kotityöt ja ikävät rutiinihommat. Tietysti haluaisin viettää paljon aikaa lasteni kanssa ja varmasti mies haluaisi myös. Lisäksi jäisi paljon aikaa omiin projekteihin, ideoita kuhisee päässäni.
Voisin tehdä 50%, jos raha ei olisi ongelma. No, ongelma ja ongelma. Nyt tienaamme 6000e netto, mutta kun kulut on tämän mukaiset. Ja haluan tulla omalla rahalla toimeen, en miehen rahoilla. Haluan myös säästää rahaa, matkustella, omistaa oman auton, mökin, omakotitalon... kyllä niitä rahareikiä löytyy. Ja ikä - 50 vuotiaan työura voi olla hyvinkin lyhyt.
50% töitä ja 50% kotiäitiyttä niin kauan kun lapset asuvat kotona sopisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin.
Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona.
Vääryys! Eikä hän mikään feministi ole, teot merkkaavat sanoja enemmän.
Me aiomme pitää molemmat yhtä paljon vanhempainvapaata ja koko suku tuntuu tätä vastustavan. Ihmettelen kovasti: tottakai molemmilla on oikeus vapaisiinsa ja lapsella oikeus isäänsä.
Jos mies ei haluaisi vapaita pitää, olisin pettynyt mutta pitäisin siinä tapauksessa maksimit sillä itse mielelläni haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vauvan kanssa. <3
Vai että jälleen kerran käy ilmi että suku on pahin.
Konservatiivinen on ainakin, mutta monella tavalla ihana suku! Me suodatetaan tällaiset neuvot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, on sieltä muissa asioissa hyviäkin neuvoja tullut.
En missään tapauksessa. Olin yhteensä noin kolme vuotta kahdesta lapsesta ja se kyllä riitti paremmin kuin hyvin. Olihan se omalla tavallaan ihanaa, mutta aikansa kutakin. Osa-aikatyö olisi kiva jos sen saisi järjestymään jotenkin fiksusti, tällä hetkellä se tarkoittaisi käytännössä samat työt pienemmällä palkalla ja hirveällä kiireellä ja stressillä joten ei järkevää.
Minä olin myös 8 vuotta kotona. Eläkkeen olen tienannut takaisin tekemällä ylitöitä hyvällä korvauksella, kun lapset muutti kotoa pois.
Kotivuodet oli ihania. Oli aikaa urheilla kunnolla ja muutenkin harrastaa omia juttuja. Olin huippukunnossa ja mielikin pysyi virkeänä, kun ei väsyttänyt ja ollut kiire