Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on suurperhe ja olen ollut kotiäitinä kymmeniä vuosia.
Lapsilta olen saanut kiitosta siitä
heidän aikuistuttuaan.
Koko perhe on vuosien saatossa liimautunut yhteen.
Yhdessä muistelevat lapsuusleikkejään, on hienoa katsoa ja todeta että, kyllä kannatti.
Nyt sitten mieheni kanssa hoitelemme välillä lapsenlapsia.
Lapsilla oli kotona seuraa toisistaan. Yhden lapsen kanssa tilanne on varmasti toisin.Koulutuksesi ja ammattisi, vai onko se vain kotirouva? Oletko vieläkin kotona vaikka lapset aikuisia ja omillaan? Entä jos olisi tullut ero, olisitko voinut palata töihin kymmenien vuosien kotonaolon jälkeen vai olisiko se ollut mahdotonta ammattitaidon puutteen ja tiedon vanhentumisen vuoksi?
En sanonut, että olen vain kotirouva. Sanoin, itseäni kotiäidiksi. Olen erittäin ylpeä siitä tittelistä ja se riittää minulle ja perheelleni enemmän kuin hyvin.
Jos olisin esim. päiväkodissa hoitanut vieraita lapsia, varmaankin saisin enemmän arvostusta.
Niin moni muukin ajattelee.Olen ylpeä, että olen saanut ja voinut olla kotona lasteni kanssa.
Olen työni tulokseen mahdottoman tyytyväinen ja se riittää elämäntyökseni.Olen jo melkein eläkeiässä ja tässä mennään.
Muuten, naimisiin emme menneet sillä ajatuksella, että joskus eroaisimme. Ei niin voi elää ja perustaa perhettä. Menimme innolla tulevaisuutta kohti ja yhteen hiileen puhaltaen.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on suurperhe ja olen ollut kotiäitinä kymmeniä vuosia.
Lapsilta olen saanut kiitosta siitä
heidän aikuistuttuaan.
Koko perhe on vuosien saatossa liimautunut yhteen.
Yhdessä muistelevat lapsuusleikkejään, on hienoa katsoa ja todeta että, kyllä kannatti.
Nyt sitten mieheni kanssa hoitelemme välillä lapsenlapsia.
Lapsilla oli kotona seuraa toisistaan. Yhden lapsen kanssa tilanne on varmasti toisin.Koulutuksesi ja ammattisi, vai onko se vain kotirouva? Oletko vieläkin kotona vaikka lapset aikuisia ja omillaan? Entä jos olisi tullut ero, olisitko voinut palata töihin kymmenien vuosien kotonaolon jälkeen vai olisiko se ollut mahdotonta ammattitaidon puutteen ja tiedon vanhentumisen vuoksi?
En sanonut, että olen vain kotirouva. Sanoin, itseäni kotiäidiksi. Olen erittäin ylpeä siitä tittelistä ja se riittää minulle ja perheelleni enemmän kuin hyvin.
Jos olisin esim. päiväkodissa hoitanut vieraita lapsia, varmaankin saisin enemmän arvostusta.
Niin moni muukin ajattelee.Olen ylpeä, että olen saanut ja voinut olla kotona lasteni kanssa.
Olen työni tulokseen mahdottoman tyytyväinen ja se riittää elämäntyökseni.Olen jo melkein eläkeiässä ja tässä mennään.
Muuten, naimisiin emme menneet sillä ajatuksella, että joskus eroaisimme. Ei niin voi elää ja perustaa perhettä. Menimme innolla tulevaisuutta kohti ja yhteen hiileen puhaltaen.
Tänne kirjoitti hiljattain mies, joka oli elättänyt vaimoaan 20 vuotta vastentahtoisesti. Kuulemma nainen oli raivostunut ajatuksestakin, että joutuisi töihin. Epäilemättä kyseinen nainen on itse sitä mieltä, että heillä on täydellinen elämä ja yhdessä näin on sovittu.
Kyllä. Jos rahaa tulis ovista ja ikkunoista.
Olisin jäänyt ja jäisin edelleenkin kotirouvaksi jos mahdollisuus olisi. Kokopäivätyötä olen paiskinut suurimman osan elämääni eikä aina ole ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Erikoisen paljon saanut miinuksia tämä. Nämä ovat ihan järkeviä näkökohtia kaikki.
Mun työssä oli mahdollisuus tehdä osa-aikaista, vaikka on vaativa asiantuntijatyö. Vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisessä Suomessa on paljon parannettavaa! Ja isät myös välillä hoitamaan lapsia kotiin pidemmäksi aikaa.
Äitien koulutus, asiantuntemus, ura ja eläke ovat yhtä tärkeitä kuin isien. On se kumma, että tällainen itsestäänselvyys tarvitsee vielä 2020 sanoa erikseen. Pe*kele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teitä kotiäidit yhtään huoleta jos ero tulee? Olette todella tyhjän päällä sen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä kotiäidit yhtään huoleta jos ero tulee? Olette todella tyhjän päällä sen jälkeen!
Ei huoleta. Olen naimisissa ja tarkoitushan on yhdessä taapertaa.
Yhdessä on näin sovittu. Lapset saavat äidin hoidon.
Näin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu jäisin. Olinkin lasten kanssa kotona 6 vuotta ja se oli hyvä. Nyt olen töissä, sairaanhoitajana nuorisopsykiatrialla, mutta voisin hyvin hyödyntää osaamistani omilla ehdoillani vapaaehtoistyössä, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa. Eli kotirouvailisin ja tekisin sitten jonkin verran vapaaehtoishommia. Jotain yhteiskuntaa hyödyttävää ja osaamista vaativaa tahdon tehdä kodin ulkopuolellakin, mutta se ei vaadi palkkatyötä ja uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Mahtuuko se lapsi kuvioon mitenkään? Tai sen tarpeet?
Et kysyisi tuota mieheltä.
En niin, koska otsikossa kysytään, ryhtyisitkö kotiäidiksi. Ihmetyttää vain, kun äiti (tai isä) ei edes mainitse listassaan lasta. Aukoton CV, raha ja eläkekertymä kyllä mainitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titetysti. En ole katunut. Lapset voivat paremmin.
Voisin jäädä. Olen sairaanhoitaja ja meillä kolme lasta, vanhin koulussa ja nuorin juuri täyttänyt 1v. Muutama vuosi menisi ainakin heittämällä. Töiden ja pienten lasten yhdistäminen on tosi rankkaa, tiedän sen kokemuksesta, joten olisi ihanaa skipata se vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä kotiäidit yhtään huoleta jos ero tulee? Olette todella tyhjän päällä sen jälkeen!
Miten niin tyhjän päällä? Mies kerryttää minun omaisuuttani samaa tahtia kuin omaansa, osituksen jälkeen minulla ei olisi hyvään aikaan mitään hätää, ja töihin hoitoalalla pääsee kyllä sit jos on tarvis.
Ei sillä että tässä tarkoitus olisi erota.
Äi-T kirjoitti:
Miksi te olette lapset hankkineet jos ette viihdy heidän seurassaan? Sori provosoiva kysymys mut GOD DAMN!
Tässä ollaankin asian ja samalla äitiyden ytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Erikoisen paljon saanut miinuksia tämä. Nämä ovat ihan järkeviä näkökohtia kaikki.
Mun työssä oli mahdollisuus tehdä osa-aikaista, vaikka on vaativa asiantuntijatyö. Vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisessä Suomessa on paljon parannettavaa! Ja isät myös välillä hoitamaan lapsia kotiin pidemmäksi aikaa.
Äitien koulutus, asiantuntemus, ura ja eläke ovat yhtä tärkeitä kuin isien. On se kumma, että tällainen itsestäänselvyys tarvitsee vielä 2020 sanoa erikseen. Pe*kele!
Eikö vuonna 2020 nainen saakaan enää itse päättää, mikä hänelle on tärkeää, mitä priorisoi ja mitkä riskit on valmis ottamaan? Sitäkö se tasa-arvo onkin, että pitää tehdä mitä miehet keskimäärin, eikä oman näköisiä valintoja?
Joskus näissä kommenteissa huvittaa, että ei ole mitään taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiäidiksi. Sitten haaveillaan, kuinka kuitenkin kotiäitinä/kotirouvana voisi päivisin shoppailla, käydä erilaisilla kursseilla jne. Toki harrastukset ovat hyvästä, mutta kyllä monilla tuntuu olevan aika kovat taloudelliset vaatimukset! Olen itse ollut pitkään kotiäiti ja kyllä ne päivän ostokset ovat olleet paljolti punalaputettuja ruokia, eikä todellakaan ole ostettu kalleimpia vaunuja ja vaatteita niin kuin monet työssäkäyvät äidit tekevät ja sanovat sitten, että on niin tiukkaa taloudellisesti. En siis mitenkään paheksu työssäkäyviä äitejä, kumpikin ratkaisu voi hyvin onnistua, mutta että kotiäidit yleisestikin käyttäisivät päivänsä boutique-shoppailuihin ja manikyyreihin, huh huh...
Jäin lasten kanssa kotiin, kun olivat pieniä ja jäisin uudelleenkin. Parhaita vuosia <3.
Yhdessä miehen kanssa sovittiin tämä, rahat ja omaisuus yhteisiä. Lapset voivat hyvin ja molemmat vanhemmat tyytyväisiä. Hoidin kodin pääosin myös, mies teki pitkää päivää.
Nyt lapset jo isompia. Itse opiskelin uuden ammatin, nyt vakitöissä ihan hyvällä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoäiti, emme asu Suomessa, vaan eräässä Balkanin maassa, joten tämä ei ole ehkä vertailukelpoinen. MIehelläni on erittäin hyvä työ, kuuluu firman ylimpään johtoon ja reissaa tämän takia ympärimaailmaa. Hän on noin 100-150 yötä poissa kotoa. Lapsia on 5, mutta meillä on myös kodinhoitaja ja lastenhoitaja, joita käytän. Niiden ansiosta on paljon omaa aikaa. Voi tehdä, mitä huvittaa. Myös vanhuuden varalle on turvaa, sillä minun mieheltäni saamista rahoista (noin 3000 euroa kuussa), joku 30 %:a jää säästöön. Tämän lisäksi meillä on sopimus, että 5 kertaa vuodessa (ystävänpäivä, naisten päivä, syntymäpäivä, hääpäivä, joulu) saan lahjaksi jotain tarvittaessa helposti rahaksi muutettavaa, kuten jalokiviä, kultaa, yms. Esimerkiksi meidän vene on virallisesti minun nimissäni. Näitä myymällä saan sitten vanhuuden turvaa tai turvaa erossa tai mieheni sairauden kohdalla. Rakastan tätä ratkaisua ja elän unelmaani.
Jäätävää, että tämä kommentti on saanut enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja. Onko kyse perisuomalaisesta kateudesta sen suhteen, että toisilla on varaa kodin- ja lastenhoitajiin ja veneeseen vai siitä, että ei itse pysty vastaavaan elintasoon? Minusta ja varmaan aika monesta muusta tuo olisi unelmatilanne. Viettää aikaa lämpimässä, tehdä mitä huvittaa, kun muut hoitaa työt, tilille ilmestyy rahaa ja on vielä omia säästöjä ja myös kiinteää omaisuutta tuomassa turvaa.
En ole kateellinen vaan minua säälittä nämä nälkäpalkalla töitä tekevät piiat.
Jäisin (ja on tarkoitus vuodeksi jäädäkin) ehkä vuodeksi-kahdeksi siten, että tekisin osa-aikatyötä noin päivän verran viikossa. Näin pitäisin yhteyden työpaikkaan ja antoisaan työhöni ja saisin aikaa lapseni kanssa. Meidän tapauksessa isä jää sitten minun jälkeeni puoleksi vuodeksi samalla kuviolla. On tärkeää, että hänkin saa syvän suhteen lapseemme. Pidemmäksi aikaa voisin jäädä jos se oikeasti olisi mahdollista, siis että saisin saman palkan verran kuin nyt esimerkiksi henkilökohtaisina pääomatuloina. Miehen siivellä en jäisi. Periaatteessa meidän kumman tahansa olisi mahdollista jäädä kotiin ja elää vain yhdellä tulolla, mutta tarkoituksemme on jäädä aikaisin eläkkeelle, johon tarvitsemme molempien tulot.
En sanonut, että olen vain kotirouva. Sanoin, itseäni kotiäidiksi. Olen erittäin ylpeä siitä tittelistä ja se riittää minulle ja perheelleni enemmän kuin hyvin.
Jos olisin esim. päiväkodissa hoitanut vieraita lapsia, varmaankin saisin enemmän arvostusta.
Niin moni muukin ajattelee.
Olen ylpeä, että olen saanut ja voinut olla kotona lasteni kanssa.
Olen työni tulokseen mahdottoman tyytyväinen ja se riittää elämäntyökseni.
Olen jo melkein eläkeiässä ja tässä mennään.
Muuten, naimisiin emme menneet sillä ajatuksella, että joskus eroaisimme. Ei niin voi elää ja perustaa perhettä. Menimme innolla tulevaisuutta kohti ja yhteen hiileen puhaltaen.