Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä naisia, niin moni ei haluaisi jäädä. Itse miehenä ainakin jäisin heti jos vaan vaimo suostuisi :D
t. kolmen lapsen isä
No miksi vaimo ei suostu? Ja miksi kaikkien naisten pitäisi suostua kotiäitiyteen? Eikö jaettu vanhemmuus ole parasta sekä vanhempien, että lasten kannalta?
Taloudellisesti tulisi paljon tiukempaa, kai se muuten onnistuisi. Totta kai saa olla sitä mieltä mitä on ja jäädä töihin, mutta en itse ymmärrä mitä suostuttelemista siinä on. Omaan korvaan niin hyvä diili kaikin puolin (jos raha-asiat ei painaisi) ja jää aikaa kaikelle muulle kuin töille. Ja onhan se toinen vanhempi ihan yhtä paljon läsnä lapsien arjessa kuin nytkin jos jatkaa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin kotirouvaksi jos voisin. Ei lapsia, työskentelen asiantuntijana ja koulutus on DI. Naimisissa, ikää 40+.
Haluaisin enemmän vapaa-aikaa harrastaa ja myös ihan vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Jäisin kotirouvaksi jos voisin. Ei lapsia, työskentelen asiantuntijana ja koulutus on DI. Naimisissa, ikää 40+.
Haluaisin enemmän vapaa-aikaa harrastaa ja myös ihan vaan olla.
Näin siinä aina käy, sitten kun tajuaa, ettei maailma siitä parannu vaikka kuinka raataisi.
Jäisin lennosta kotiin loppuelämäkseni jos se olisi mahdollista eikä tarvitsisi kitua laskea senttejä... aika menisi lukiessa, opiskellessa, matkustellessa, ulkoillessa... kyllä pari lasta siinä sivussa kanssa menisi. koulutukseltani olen biologi, biologian lehtori ja päälle luokanopettaja.
Olin yli 4 vuotta lasten kanssa kotona. Se oli ihan sopiva aika. Kuopus puhui hyvin ja oli kokonaan kuiva aloittaessaan hoidossa. Minulla oli vakituinen työ omalta alalta, mutta tehtävät eivät vastanneet koulutusta. Töihin paluun jälkeen tein pari vuotta duunarihommia, kunnes pääsin vuoroesimieheksi ja pari vuotta siitä siirryin asiantuntijatyöhön konttorin puolelle.
Jos saan vielä vauvan, jäisin mielelläni kotiin 3 vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi. Tykkään siitä, että on tekemistä kodin ulkopuolella. Jos olisin rikas, en olisi kuitenkaan nykyisessä ammatissa. Opettaja.
Aina ajattelin, että se olisi minusta maailman ihaninta.
Kun sitten sain lapsen ja lapsen isä kuoli, menin kyllä pian takaisin töihin. Kaipasin rakkaan lapseni lisäksi myös paljon aikuiskontakteja.
Mutta en osaa sanoa mikä tilanne olisi ollut , jos olisi ollut toinen aikuinen siinä jakamassa arkea. Arvostan kovasti äitejä, jotka ovat olleet lasten kanssa kotona. Mutta yhtälailla arvostan myöskin uraa tekeviä äitejä, tai heitä, jotka eivät "luo uraa", mutta tekevät töitä syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä naisia, niin moni ei haluaisi jäädä. Itse miehenä ainakin jäisin heti jos vaan vaimo suostuisi :D
t. kolmen lapsen isä
No miksi vaimo ei suostu? Ja miksi kaikkien naisten pitäisi suostua kotiäitiyteen? Eikö jaettu vanhemmuus ole parasta sekä vanhempien, että lasten kannalta?
Taloudellisesti tulisi paljon tiukempaa, kai se muuten onnistuisi. Totta kai saa olla sitä mieltä mitä on ja jäädä töihin, mutta en itse ymmärrä mitä suostuttelemista siinä on. Omaan korvaan niin hyvä diili kaikin puolin (jos raha-asiat ei painaisi) ja jää aikaa kaikelle muulle kuin töille. Ja onhan se toinen vanhempi ihan yhtä paljon läsnä lapsien arjessa kuin nytkin jos jatkaa töissä.
Kun jo nyt naiset alkavat olla paremmin koulutettuja kuin miehet nuo tuloerotkin perheessä alkavat kääntyä toisin päin, ei näitä "jäisitkö kotiäidiksi" ketjuja enää kannattaisi viljellä, jäisitkö vanhempi kotiin- tyyliset ovat järkevämpiä. Ja kun tutkittu juttu on ettei yli 2 v hyödy kotihoidosta, vaan jää jälkeen sosiaalisissa ja kognitiivisissa taidoissa, niin ehkä yleensäkään nämä jäisitkö-kejut pitäisi hengeltään muuttaa hieman vähemmän altruistisen henkisiksi, enemmän "haluan olla kotona ja hoitaa samalla lapsia" tyylisiksi, ei "tarjoan parhaan mahdollisen tulevaisuuden lapsilleni".
Kyllä jäisin ja jäänkin jos lapsia jossain vaiheessa teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti jäisin. Kovin paljon helpommalla ei voi elämässä päästä. M49v
En olisi jäänyt, mutta ei muutakaan vaihtoehtoa ollut, koska mikään työnantaja ei suostunut ottamaan minua töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi missään tapauksessa jäänyt. Olin kotona 1,5 vuotta (1 lapsi, nyt jo aikuinen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä naisia, niin moni ei haluaisi jäädä. Itse miehenä ainakin jäisin heti jos vaan vaimo suostuisi :D
t. kolmen lapsen isä
No miksi vaimo ei suostu? Ja miksi kaikkien naisten pitäisi suostua kotiäitiyteen? Eikö jaettu vanhemmuus ole parasta sekä vanhempien, että lasten kannalta?
Taloudellisesti tulisi paljon tiukempaa, kai se muuten onnistuisi. Totta kai saa olla sitä mieltä mitä on ja jäädä töihin, mutta en itse ymmärrä mitä suostuttelemista siinä on. Omaan korvaan niin hyvä diili kaikin puolin (jos raha-asiat ei painaisi) ja jää aikaa kaikelle muulle kuin töille. Ja onhan se toinen vanhempi ihan yhtä paljon läsnä lapsien arjessa kuin nytkin jos jatkaa töissä.
Kun jo nyt naiset alkavat olla paremmin koulutettuja kuin miehet nuo tuloerotkin perheessä alkavat kääntyä toisin päin, ei näitä "jäisitkö kotiäidiksi" ketjuja enää kannattaisi viljellä, jäisitkö vanhempi kotiin- tyyliset ovat järkevämpiä. Ja kun tutkittu juttu on ettei yli 2 v hyödy kotihoidosta, vaan jää jälkeen sosiaalisissa ja kognitiivisissa taidoissa, niin ehkä yleensäkään nämä jäisitkö-kejut pitäisi hengeltään muuttaa hieman vähemmän altruistisen henkisiksi, enemmän "haluan olla kotona ja hoitaa samalla lapsia" tyylisiksi, ei "tarjoan parhaan mahdollisen tulevaisuuden lapsilleni".
Jos kotivanhemmalla on kaikki palikat paikallaan, lapsi hyötyy yhtä paljon kotihoidosta - ellei enemmänkin - kuin siitä ns. varhaiskasvatuksesta.
Tuosta olen samaa mieltä että kotivanhempi voi olla myös isä. Niin oli meilläkin osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen lapsen jälkeen olin melki vuoden kotona. Sitten menin töihin. Tän seuraavankin kanssa olen melkein vuoden ja sitten töihin. Onneksi heillä on isäkin niin ei tarvi kaikkea tehdä yksin
Jäisin kotiin ja opiskelisin samalla loppuun kätilö opintoni. Olen 4 lapsen äiti, lähihoitaja ja teen nyt 80% työ +sh opinnot monimuotona.
Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi käydä töissä moneen vuoteen.
Tällä hetkellä riittämättömyyden tunne kun ei kaikkea jaksa ja kerkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minun koko arvomaailmani meni ihan uusiksi lasten myötä. Oikeasti vähän pelottavaa mutta ihan kuin olisin ihan eri ihminen?? Ennen halusin asua kaupungin keskustassa, syödä ulkona ja juhlia, ura oli tärkeä ja sosiaaliset ympyrät. Nykyään haaveilen jostain pienestä torpasta maalla, jossa kasvattaisin vaikka kanoja ja lapset juoksisivat paljain jaloin nurmikolla ja söivät mansikoita suoraan puskasta.. minä en käyttäisi ollenkaan enää meikkiä ja me peseydyttäisiin pihasaunassa.. rahaa tulisi sen verran kun tarvitaan, ylimääräiselle ei olisi tarvetta. Kuka.minä.olen?
Ihan kuin mä. No mehän tehtiin niin että muutettiin maalle. Ikävä kyllä en nauttinut kotiäitiydestä vaikka periaatteesta pidinkin lapset kotona siihen saakka kunnes nuorin oli 2,5 v. Kesäisin täällä maalla on aivan huippu ihanaa kun lapset hakee marjat suoraan puskasta ja syksyisin omenat puusta. Jos saisin olla kesät ja syksyt kotiäiti ja käydä töissä talvet ja keväät niin sopisi mulle hyvin.
Jotenkin monissa näissä ”en missään nimessä jäisi”-tyylisissä kommenteissa tuntuu olevan kyse siitä, ettei lapsista saa tarpeeksi ”älyllistä” tai vertaista seuraa, tylsistyy, ura on mennyttä jne.
Minusta aika kotona lapsen kanssa on ollut todella opettavaista ja avartavaa. Olen joutunut katsomaan peiliin päivittäin kohdaten omat puutteeni ja traumani, tapani toimia ja reagoida jne. Lapseni on ollut suurin opettajani.
Minun haasteeni äitinä on katsoa häntä syvälle hänen persoonaansa ja löytää itseni uudessa työssä ja roolissa tämän ihmistaimen peruskivenä, johon hän peilaa paitsi omia tunteitaan, myös persoonaansa. En ymmärrä miten näin suuren ja hienon urakan edessä tylsistyy, saatika kokee ettei saa ”vertaistaan” seuraa.
Miksi te olette lapset hankkineet jos ette viihdy heidän seurassaan? Sori provosoiva kysymys mut GOD DAMN!
Äi-T kirjoitti:
Jotenkin monissa näissä ”en missään nimessä jäisi”-tyylisissä kommenteissa tuntuu olevan kyse siitä, ettei lapsista saa tarpeeksi ”älyllistä” tai vertaista seuraa, tylsistyy, ura on mennyttä jne.
Minusta aika kotona lapsen kanssa on ollut todella opettavaista ja avartavaa. Olen joutunut katsomaan peiliin päivittäin kohdaten omat puutteeni ja traumani, tapani toimia ja reagoida jne. Lapseni on ollut suurin opettajani.
Minun haasteeni äitinä on katsoa häntä syvälle hänen persoonaansa ja löytää itseni uudessa työssä ja roolissa tämän ihmistaimen peruskivenä, johon hän peilaa paitsi omia tunteitaan, myös persoonaansa. En ymmärrä miten näin suuren ja hienon urakan edessä tylsistyy, saatika kokee ettei saa ”vertaistaan” seuraa.
Miksi te olette lapset hankkineet jos ette viihdy heidän seurassaan? Sori provosoiva kysymys mut GOD DAMN!
Et varmaan kestä enää miehesi seuraa, kun olet syöksynyt kuin raketti huimaaviin älyn ja kehityksen sfääreihin, miehesi jäädessä matalalle työssäkävijän tasolle. Vai onko niin, että vain naisen äly jalostuu hiekkalaatikon reunalla lorvimisesta?
No miksi vaimo ei suostu? Ja miksi kaikkien naisten pitäisi suostua kotiäitiyteen? Eikö jaettu vanhemmuus ole parasta sekä vanhempien, että lasten kannalta?