Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Ei kaduta. En oke koskaan halunnut lapsia.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja ehkä tässä on rajuin ero velojen ja näiden vauhkoontujen mammojen välillä: vela näkee asiat hyvin tasavertaisina valintoina ja vauhkoontunut mamma arvottaa asiat hyvinkin jyrkästi: arvostettuun - ei arvostettuun. Se jalusta, millä he äitinä kokevat olevansa ylempänä veloja, on vaarantunut jos kaikki eivät näe sitä saavuteltavana asiana. Tosiaan kun tämä "koroke" on ei-konkreettinen, ns sopimuksen varainen asia."
Tässä on nyt jotain, mikä häiritsee. Kyseessä on vela, joka näkee asiat mielestään tasaveroisina valintoina, ja vastapuolena on sitten "vauhkoontunut mamma."
Eikö muka vastapuolena voi olla normaalia ihmistä, joka näkee asiat aivan samalla tavoin tasaveroisena valintana?
En ole ikinä kokenut olevani millään jalustalla, vaikka olen yhden lapsen tehnytkin. Enkä ikinä ole kyseenalaistanut kenenkään lapsettoman ihmisen valintaa. Tällaisia ihmisiä ei ole edes omassa lähipiirissä eikä kauempanakaan. Ja onko aivan varmaa, että veloissa ei ole ketään "vauhkoontunutta velaa?"
Olen jollain muulla keskustelupalstalla seurannut kerran tällaista "velat vastaan lapsia hankkineet" -keskustelua ja minulle jäi siitä aivan kristallinkirkkaasti päällimmäiseksi mieleen ns. velojen omituinen ylimielisyys lasten vanhempia kohtaan. Kaikki sinne kirjoittaneet velat olivat mielestään järkevämpiä ja täydellisempiä ihmisiä kuin lasten vanhemmat. Enkä ymmärrä tuota mammoiksi haukkumista. Mihin tällä pyritään? Jotkut velojen kirjoitukset olivat niin ilkeitä ja vihamielisiä, että täydellä syyllä voi sanoa tuota vahkoontumista esiintyvän myös heidän kohdallaan.
Ennen kuin vaahtoat yhtään enempää, lue viesti nro 411.
Palaa sen jälkeen asiaan, jos oli vielä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ois kestämätön ajatus käyttää koko elämä itseensä.
Itsekkyyttä pahimmillaan💁
Tämäkin kommentti taas vastaa oikein hyvin keskustelun aiheeseen, joka on: Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Hyvin teillä äipillä ajatus kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmetten, että täällä VAUVA-palstalla on niin paljon lapsettomia?
Taitaa olla Suomen aktiivisin keskustelupalsta, jolla on jollakin lailla toimiva moderointi eli ihan mitä tahansa s0ntaa täällä ei joudu lukemaan.
Kannattaa huomata, että nyt ollaan aihe vapaa -osiossa. Tuolla on kymmenen muuta osiota, jossa voi keskustella taaperoista tai synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja ehkä tässä on rajuin ero velojen ja näiden vauhkoontujen mammojen välillä: vela näkee asiat hyvin tasavertaisina valintoina ja vauhkoontunut mamma arvottaa asiat hyvinkin jyrkästi: arvostettuun - ei arvostettuun. Se jalusta, millä he äitinä kokevat olevansa ylempänä veloja, on vaarantunut jos kaikki eivät näe sitä saavuteltavana asiana. Tosiaan kun tämä "koroke" on ei-konkreettinen, ns sopimuksen varainen asia."
Tässä on nyt jotain, mikä häiritsee. Kyseessä on vela, joka näkee asiat mielestään tasaveroisina valintoina, ja vastapuolena on sitten "vauhkoontunut mamma."
Eikö muka vastapuolena voi olla normaalia ihmistä, joka näkee asiat aivan samalla tavoin tasaveroisena valintana?
En ole ikinä kokenut olevani millään jalustalla, vaikka olen yhden lapsen tehnytkin. Enkä ikinä ole kyseenalaistanut kenenkään lapsettoman ihmisen valintaa. Tällaisia ihmisiä ei ole edes omassa lähipiirissä eikä kauempanakaan. Ja onko aivan varmaa, että veloissa ei ole ketään "vauhkoontunutta velaa?"
Olen jollain muulla keskustelupalstalla seurannut kerran tällaista "velat vastaan lapsia hankkineet" -keskustelua ja minulle jäi siitä aivan kristallinkirkkaasti päällimmäiseksi mieleen ns. velojen omituinen ylimielisyys lasten vanhempia kohtaan. Kaikki sinne kirjoittaneet velat olivat mielestään järkevämpiä ja täydellisempiä ihmisiä kuin lasten vanhemmat. Enkä ymmärrä tuota mammoiksi haukkumista. Mihin tällä pyritään? Jotkut velojen kirjoitukset olivat niin ilkeitä ja vihamielisiä, että täydellä syyllä voi sanoa tuota vahkoontumista esiintyvän myös heidän kohdallaan.
Ennen kuin vaahtoat yhtään enempää, lue viesti nro 411.
Palaa sen jälkeen asiaan, jos oli vielä jotain.
No luin sen. Edelleen olen samaa mieltä kuin mitä tuossa kirjoitin. Muistan tuosta keskustelusta, että äidit siellä kirjoittivat hyvin maltillisesti, kun taas velat osasivat olla valtavan purevia ja ilkeitä. Sieltä luin ensimmäisen kerran elämässäni sellaisenkin lasta tarkoittavan sanan, kuin "pershedelmä." Sen kirjoitti nimenomaan vela. Äitejä lyötiin aivan valtavan häijyllä säilällä, enkä vielä tänäkään päivänä käsitä, miksi. Lapsia ei olisi saanut olla eikä näkyä missään, mikä on ihan järjetön ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan kadu lapsettomuuttaan, eikä kukaan kadu sitä, että on hankkinut lapsia. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja ehkä tässä on rajuin ero velojen ja näiden vauhkoontujen mammojen välillä: vela näkee asiat hyvin tasavertaisina valintoina ja vauhkoontunut mamma arvottaa asiat hyvinkin jyrkästi: arvostettuun - ei arvostettuun. Se jalusta, millä he äitinä kokevat olevansa ylempänä veloja, on vaarantunut jos kaikki eivät näe sitä saavuteltavana asiana. Tosiaan kun tämä "koroke" on ei-konkreettinen, ns sopimuksen varainen asia."
Tässä on nyt jotain, mikä häiritsee. Kyseessä on vela, joka näkee asiat mielestään tasaveroisina valintoina, ja vastapuolena on sitten "vauhkoontunut mamma."
Eikö muka vastapuolena voi olla normaalia ihmistä, joka näkee asiat aivan samalla tavoin tasaveroisena valintana?
En ole ikinä kokenut olevani millään jalustalla, vaikka olen yhden lapsen tehnytkin. Enkä ikinä ole kyseenalaistanut kenenkään lapsettoman ihmisen valintaa. Tällaisia ihmisiä ei ole edes omassa lähipiirissä eikä kauempanakaan. Ja onko aivan varmaa, että veloissa ei ole ketään "vauhkoontunutta velaa?"
Olen jollain muulla keskustelupalstalla seurannut kerran tällaista "velat vastaan lapsia hankkineet" -keskustelua ja minulle jäi siitä aivan kristallinkirkkaasti päällimmäiseksi mieleen ns. velojen omituinen ylimielisyys lasten vanhempia kohtaan. Kaikki sinne kirjoittaneet velat olivat mielestään järkevämpiä ja täydellisempiä ihmisiä kuin lasten vanhemmat. Enkä ymmärrä tuota mammoiksi haukkumista. Mihin tällä pyritään? Jotkut velojen kirjoitukset olivat niin ilkeitä ja vihamielisiä, että täydellä syyllä voi sanoa tuota vahkoontumista esiintyvän myös heidän kohdallaan.
Ennen kuin vaahtoat yhtään enempää, lue viesti nro 411.
Palaa sen jälkeen asiaan, jos oli vielä jotain.
No luin sen. Edelleen olen samaa mieltä kuin mitä tuossa kirjoitin. Muistan tuosta keskustelusta, että äidit siellä kirjoittivat hyvin maltillisesti, kun taas velat osasivat olla valtavan purevia ja ilkeitä. Sieltä luin ensimmäisen kerran elämässäni sellaisenkin lasta tarkoittavan sanan, kuin "pershedelmä." Sen kirjoitti nimenomaan vela. Äitejä lyötiin aivan valtavan häijyllä säilällä, enkä vielä tänäkään päivänä käsitä, miksi. Lapsia ei olisi saanut olla eikä näkyä missään, mikä on ihan järjetön ajatus.
Tottakai sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Myös sinulla on täysi oikeus ummistaa silmäsi siltä, että mitä räkytystä velat saavat osakseen. On ääreistään hassua, että jonkun omat, henkilökohtaiset valinnat saavat jotkut ihmiset vauhkolle laukalle. Ei vaan voi tietää, että miksi.
Mutta. Tosiaan meillä on jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen. Kuitenkin olisi ihan toimivien sosiaalisten suhteiden vuoksi hyvä ymmärtää, että oma mielipide ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi samalla koko maailmaa kattava universaali totuus. Ikävä, että sinulla on sellainen kokemusmaailma, että velat ovat ilkeitä ihmisiä ja päivät pääksytysten haukkuvat äitiparkoja. Olen pahoillani tästä ja pyydän anteeksi, vaikka näen, että on hieman hölmöä pyytää anteeksi niistä sanoista, jotka eivät olet minun näppäimistöltä lähteneet. Voinko siis minä velana olla millään lailla vastuussa jonkun toisen velan sanomisista? Pitäisikö meidän velojen tehdä joku yhteinen sopimus että kenenkään mielen ei koskaan pitäisi pahoittua mistään? Pitäisikö meillä olla yhtenäinen, liki hyönteismäinen mieli, että voitaisiin vastata kuin yhtenä yksikkönä kaikesta?
Ehkä sinua helpottaisi se, jos ymmärtäisit, että niin velat kuin äipät ovat varsin heterogeenisiä ryhmiä. Jos nyt pyydän anteeksi sitä, että joku on juuri henkilökohtaisesti sinulle sanonut ikävästi, niin on se aika yhtä tyhjän kanssa. Sanoja kun on ollut joku muu (ellet ole juuri nyt sitten tässä minulle jostain erityisesti loukkaantunut), ja minulla ja sanojalla ei ole välttämättä yhtään mitään muuta yhteistä kuin se, että lapsiluku on kaunis ja pyöreä nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin vain tuosta palstasta, en omasta elämästäni, koska en ole joutunut ikinä livenä tuollaista kohtaamaan. Tottakai ymmärrän, että kyseessä on vain osa veloista, ja myös osa lasten vanhemmista. Mutta en edes tällaisilla anonyymeillä keskustelupalstoillakaan ole lukenut äitien ihan niin rajuja syytöksiä ja vaatimuksia veloja vastaan kuin mitä velat ovat kirjoittaneet äideille. Miksi ei edes käytetä normaalia sanaa "äiti?" Miksi se aina väännetään joksikin "mammaksi?"
Tosielämässä en ole kenenkään kuullut sanovan kenestäkään vapaaehtoisesti lapsettomasta, että tämä olisi itsekäs. Keskustelupalstoilla sitä on kyllä esitetty. Ja aivan samalla tavalla velat moittivat itsekkäiksi niitä, jotka ovat lapsia hankkineet. Mutta vain paljon julmemmalla tyylillä. Ja lapsista käytetään aika ikeitä nimityksiä.
Joten eikö tuo sinun arvelusi minusta, että minun mielestäni velat päivät pääksytysten haukkuvat äitiparkoja, ole itsestäsikin hieman liioitellusti ajateltu? En minäkään sinun anteeksipyytämisiäsi tosissani ota.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vain tuosta palstasta, en omasta elämästäni, koska en ole joutunut ikinä livenä tuollaista kohtaamaan. Tottakai ymmärrän, että kyseessä on vain osa veloista, ja myös osa lasten vanhemmista. Mutta en edes tällaisilla anonyymeillä keskustelupalstoillakaan ole lukenut äitien ihan niin rajuja syytöksiä ja vaatimuksia veloja vastaan kuin mitä velat ovat kirjoittaneet äideille. Miksi ei edes käytetä normaalia sanaa "äiti?" Miksi se aina väännetään joksikin "mammaksi?"
Tosielämässä en ole kenenkään kuullut sanovan kenestäkään vapaaehtoisesti lapsettomasta, että tämä olisi itsekäs. Keskustelupalstoilla sitä on kyllä esitetty. Ja aivan samalla tavalla velat moittivat itsekkäiksi niitä, jotka ovat lapsia hankkineet. Mutta vain paljon julmemmalla tyylillä. Ja lapsista käytetään aika ikeitä nimityksiä.
Joten eikö tuo sinun arvelusi minusta, että minun mielestäni velat päivät pääksytysten haukkuvat äitiparkoja, ole itsestäsikin hieman liioitellusti ajateltu? En minäkään sinun anteeksipyytämisiäsi tosissani ota.
Kirjoituksesi on mielenkiintoinen: ensin maalailet äideistä varsinaisia pyhimyksiä ja sitten esität velat yksinä piruina. Ihan pieni viaton kysymys: miten voit pitää itseäsi täydellisenä pyhimyksenä, kun heti seuraavana haukut kaikki velat pystyyn. Etkö huomaa tässä mitään ristiriitaa?
Ja mikä tarve sinulla siihen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan kadu lapsettomuuttaan, eikä kukaan kadu sitä, että on hankkinut lapsia. Piste.
No kyllä minä kadun lasten hankkimista ja katuu moni muukin vanhempi nyt kun tietää mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tippakaan. Elämä on ihanaa. Siinä vuorottelee rauha ja elämykset. Rahaakin on vaikka mihin kivaan niin usein kuin haluaa.
minulla vuorottelee tylsyys ja kiire töissä. rahaa ei ole yhtään ja palkka on paskempi kuin hoitajilla. ei tähän kurjuuteen olisi voinut lasta tehdä jos yhtään ajattelee lapsen parasta eikä pelkästään itseään
Ei kaduta. Olen "vasta" 40v2kk, eli kelpaan tähän kyselyyn juuri ja juuri.
Jos joskus kadun, niin sitten kadun ja pitää oppia elämään sen kanssa. Ihan niin kuin muidenkin mahdollisten elettyyn elämään liittyvien katumisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Tuo, jolle vastasit, kirjoitti "Voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi".
Silloin kun nämä kolme lastasi olivat pieniä, sanotaan nyt alle viisivuotiaita, niin väitätkö todellakin että voit lomailla ihan milloin sinua huvitti, ja ottaa tuosta vain äkkilähdön etelään?
Näissä ketjuissa lapsia hankkineet voi aina tehdä ihan mitä tahansa ihan milloin tahansa eikä lapsi muuttanut elämässä yhtään mitään. Vaikka kertoisit, että olet onnellinen vela, kun saat elää yksin erämaamökissä tapaamatta koskaan ketään, niin eiköhän joku äiti ilmesty paikalle kertomaan, että onnistuu se kuule lapsen kanssakin ihan hyvin ja sitä paitsi vain 18 vuoden kuluttua se saattaa jo muuttaa omaan kämppään.
Sit kun aiheena on loma-aikojen jako tai oikeastaan ihan mikä tahansa muu, niin onkin toinen ääni kellossa. Ollenkaan ei voi lomailla milloinkaan muulloin kuin heinäkuun parhailla viikoilla, koska lapset. Jos joku ekaa lastaan odottava suunnittelee tekevänsä lapsen syntymän jälkeen ihan mitä tahansa paitsi pesivänsä, niin eiköhän tulla kertomaan, että ootappa vaan, ei onnistu sit enää , kun sulla on se lapsi, joka muuttaa elämäsi täysin. Ja niin edelleen. Palstan sisäistä logiikkaa.
Päiväkään en ole katunut ettei ole lapsia ei myöskään miehenikään.
Jokainen saa onneksi itse Oman elämänsä päättää.
Jos joku tykkää huonoa itsekästä jne ; olkaa hyvä vaan.
N 53 vee
Minä sekä kadun että en kadu, siis vapaaehtoista lapsettomuutta. Ja uskon että monelle muullekaan jokin päätös elämässä ei ole ihan niin mustavalkoista.
(Huom, minulla olisi todennäköisesti ollut mahdollisuus saada lapsia jos olisin sitä yrittänyt. Kaikilla ei ole: on joko lapsettomuutta tai ei sopivaa kumppania)
Puolisollani ja minulla ei ole ollut kovin helpot lapsuudet: lapsuudenperheissämme on ollut mielenterveysongelmia, vakavia fyysisiä sairauksia ja alkoholismia. Puolisoani on sekä fyysisesti että henkisesti kaltoinkohdeltu. Minulta on lisäksi kuollut sisko kun olin itsekin vasta lapsi.
Nuorena päätimme että emme kumpikaan halua lapsia, syinä mm. se että emme uskoneet taustoistamme johtuen pystyvämme olemaan hyviä vanhempia tai pärjäävämme ilman tukiverkkoja (joita ei ole). Kun mietimme perheen perustamista, kysyimme toisiltamme mm:
- mitä jos lapsi onkin vammainen tai sairastuu vakavasti, pärjäämmekö?
- jos emme itse ole psyykkisesti tarpeeksi vahvoja emmekä pärjää lasten kanssa?
- jos väkivaltaisuus perityy?
- jos emme saakaan töitä? (Valmistuimme ammatteihimme 90-luvun lama-aikaan ja teimme ketjutettuja pätkätöitä useamman vuoden. Ensimmäisen asuntomme pystyimme ostamaan vasta nelikymppisinä)
Nyt kun olemme jo yli viidenkymmenen, olisimme psykologisesti ja taloudellisesti tarpeeksi vakaalla pohjalla että voisimme hankkia lapsia. Mutta se on jo myöhäistä.
Toisaalta olen onnellinen että emme "koetelleet onneamme" ja "väkisin lisääntyneet" nuorina vain siksi että niin pitää tehdä. Suvustani olen nähnyt miten voi käydä, kun hankkii perheen liian köykäisin eväin. Voi olla ehkä vaikea käsittää tätä ajattelumallia, jos on elänyt suhteellisen tavallisessa perheessä oman lapsuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Tuo, jolle vastasit, kirjoitti "Voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi".
Silloin kun nämä kolme lastasi olivat pieniä, sanotaan nyt alle viisivuotiaita, niin väitätkö todellakin että voit lomailla ihan milloin sinua huvitti, ja ottaa tuosta vain äkkilähdön etelään?
Tämä. Hoitopaikat pitää hankkia, entä jos isovanhemmille ei sovi teidän aikataulunne? Entä jos lapsi on sairaana? Minulla ei ole tätä ongelmaa.
No monissa lomakohteissa on mahdollista saada lastenhoitopalveluita. Enemmän nämä ovat rahakysymyksiä, eivätkä liity siihen onko lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
No en ole katunut. Miksi olisin? Lapsivapaa elämä on minun juttuni.
Jos olisin hankkinut lapsia, voisi kaduttaakin. Mitä pidempään elän, sitä enemmän osaan nauttia elämästä.
Joo, kyllä äiditkin voivat matkustaa ja käydä välillä bilettämässä. Mutta on yksi asia jota he eivät saa, ja se on minulle kullanarvoinen: hiljainen, siisti koti. Aaaaah...
N43
Minä olen myös 43v, yhden aikuisen lapsen äiti ja kyllä minunkin kotini on siisti ja hiljainen. Lapsi on 21v. Ihan samoja juttuja voin tehdä kuin lapsettomat nelikymppiset. Mutta sen lisäksi elämääni rikastuttaa lapseni elämän "seuraaminen".
Vierailija kirjoitti:
Ei. Olen aina kehittynyt vähän hitaasti näissä parisuhde- ja lapsenhankkimisasioissa, vaikka olen muissa asioissa ollut ikäisiäni kypsempi. Lapsen hankkiminen tuntuu sellaiselta asialta, jota voisin ehkä harkita joskus 20-30 vuoden kuluttua, jos se silloin olisi vielä mahdollista.
Juuri näin, olisi voinut olla itseni kirjoittama kommentti.
"Ja ehkä tässä on rajuin ero velojen ja näiden vauhkoontujen mammojen välillä: vela näkee asiat hyvin tasavertaisina valintoina ja vauhkoontunut mamma arvottaa asiat hyvinkin jyrkästi: arvostettuun - ei arvostettuun. Se jalusta, millä he äitinä kokevat olevansa ylempänä veloja, on vaarantunut jos kaikki eivät näe sitä saavuteltavana asiana. Tosiaan kun tämä "koroke" on ei-konkreettinen, ns sopimuksen varainen asia."
Tässä on nyt jotain, mikä häiritsee. Kyseessä on vela, joka näkee asiat mielestään tasaveroisina valintoina, ja vastapuolena on sitten "vauhkoontunut mamma."
Eikö muka vastapuolena voi olla normaalia ihmistä, joka näkee asiat aivan samalla tavoin tasaveroisena valintana?
En ole ikinä kokenut olevani millään jalustalla, vaikka olen yhden lapsen tehnytkin. Enkä ikinä ole kyseenalaistanut kenenkään lapsettoman ihmisen valintaa. Tällaisia ihmisiä ei ole edes omassa lähipiirissä eikä kauempanakaan. Ja onko aivan varmaa, että veloissa ei ole ketään "vauhkoontunutta velaa?"
Olen jollain muulla keskustelupalstalla seurannut kerran tällaista "velat vastaan lapsia hankkineet" -keskustelua ja minulle jäi siitä aivan kristallinkirkkaasti päällimmäiseksi mieleen ns. velojen omituinen ylimielisyys lasten vanhempia kohtaan. Kaikki sinne kirjoittaneet velat olivat mielestään järkevämpiä ja täydellisempiä ihmisiä kuin lasten vanhemmat. Enkä ymmärrä tuota mammoiksi haukkumista. Mihin tällä pyritään? Jotkut velojen kirjoitukset olivat niin ilkeitä ja vihamielisiä, että täydellä syyllä voi sanoa tuota vahkoontumista esiintyvän myös heidän kohdallaan.