Lue keskustelun säännöt.
Tekisittekö abortin tilanteessani?
18.02.2020 |
Olen 27-vuotias kahden lapsen äiti ja vasta aloittamassa opiskelut syksyllä. Olen eronnut poikien isästä ja ollut yhdessä uuden miesystävän kanssa nyt vuoden, mutta ei asuta yhdessä. Mikäli pitäisimme lapsen muuttaisimme tietenkin yhteen. Sain eilen tietää eli samana päivänä kun tein raskaustestin, että miehelläni on 6v. poika edellisestä suhteesta. Tiesin, että on eronnut eksästään kaksi vuotta sitten, mutta en tiennyt, että heillä on lapsi. Poika ja äiti asuvat toisella paikkakunnalla. Mies puolustautuu sillä, ettei lapsi todennäköisesti ole hänen biologisensa, täyttä varmuutta siitä ei ole. Mies on ollut yhdessä eksänsä kanssa kuitenkin jo raskausaikana ja mukana neuvoloissa, synnytyksessä ja lapsen elämässä siihen asti kunnes he erosivat lapsen ollessa 4v. Sen jälkeen ei ole nähnyt poikaansa. En ymmärrä, miksi mies on salannut näin ison asian ja valehdellut. Ei pidä itse asiaa mikään ja ihmettelee, miksi reagoin näin voimakkaasti ihan pikkujuttuun. Mies on kuitenkin jo 37v. eli ei mikään penikka. Nyt pitäisi päättää teenkö abortin ja jatkan elämääni poikieni kanssa vai pidänkö lapsen ja muutan miehen kanssa yhteen sekä lykkään hieman lisää opiskeluja. Olen aina ollut aborttia vastaan, mutta enää ikinä en tuomitse ketään abortin tehnyttä. Mielipiteitä? Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (106)
Ei missään nimessä yhteen tuollaisen miehen kanssa, sanoohan sen nyt järkikin. Sinulla on jo kaksi lasta, sinuna keskittyisin heihin ja opiskeluun.
Kannattaa myös hankkia toimiva ehkäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhutaan vain ”raskaana olevan” eli naisen itsemääräämisoikeudesta? Entä sikiön eli uuden elämän itsemääräämisoikeus ja oikeus elämään, ja entä sen miehen, joka väistämättä jollakin tavalla on ollut mukana raskauden liikkeellelähdön aikaansaamisessa, itsemääräämisoikeus? Aborttiproblematiikassa on aina mukana vähintään kolme persoonaa, joilla kaikilla on oikeutensa. Vai onko?
Eikö naisen itsemääräämisoikeus ole lainkaan millään tavalla mukana siinä prosessissa, joka johtaa raskaaksi tulemiseen? Normitilanteessa nainen ei koskaan tule raskaaksi vahingossa. On yleisesti tunnettu tosiasia, että sukupuoliyhteyden harjoittaminen pitää aina potentiaalisesti, ehkäisyn käytöstä tai käyttämättömyydestä riippumatta, sisällään raskauden eli uuden inhimillisen persoonallisen elämän alkamisen mahdollisuuden. Seksuaaliseen kansakäymiseen ryhdyttäessä on aina, de facto, jo tehty – sekä naisen että miehen osalta tasapuolisesti – periaatepäätös sen mahdollisuuden hyväksi, että seurauksena voi olla äitiys ja isyys. Miksi ”itsemääräämisoikeus” astuisi kuvaan mukaan vasta niin sanotussa seurausvaiheessa? Missä on ”itsemääräämisvastuu” prosessin aloittamisen osalta? Nykyään kiivaillaan kovasti ”sananvastuun” tärkeyden puolesta; miksei yhtä lailla ”itsemääräämisvastuun” puolesta?
Mä oon lukenut kaikki kommentit, jotkut moneen kertaan ja oon ihan hukassa. Aborttiin oon kallistumassa, mut pelkään jos se kaduttaa. Mies haluis tosi kovasti pitää lapsen :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuonkaltaisessa tilanteessasi valitsisin automaattisesti abortin. En edes miettisi noinkin salailevan miesseuralaisesi kanssa jatkaa seurustelua, saatika että hankkisin yhteisen lapsen tuollaisen epäluottomiehen kanssa.
Abortti ei ole mikään maailmanloppu, vaikka kaikenmaailman lahkouskovaiset sitä paheksuvatkin.
Lapsi halutaan yleensä synnyttää kaikinpuolin toivottuna, ja vakaaseen tilanteeseen, jossa lapsellesi on tarjota koti ja elatus.
Säkin olisit nyt onnellisempi tapettuna?
Ä L Ä T A P A omaa lastasi - se on asia, jota kadut loppuikäsi, kyllä asiat aina järjestyy - anna hänet vaikka adoptioon, mutta hänellä on oikeus elää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin lapsen ja jättäisin miehen.
No on toi kyllä aika kauheaa mieheltä jättää lapsi neljän vuoden jälkeen, koska lapsi ei ehkä ole hänen. No miks ihmeessä ei ole ottanut testejä ja selvittänyt asiaa. Todella järkkyä tolle pienelle lapselle, että mies ryhtyy tuommoseen hommaan ja sitten päättää vaan kadota. Ei tuosta miehestä isäksi ole. Jos olet valmis yksinhuoltajaksi pidä lapsi, mutta jätä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itse päätös pidätkö lapsen. En olisi itse miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa.
Tee abortti ja opettele käyttämään ehkäisyvälineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä näkisin, että suurin ongelmasi tällä hetkellä on miesystäväsi. Olette olleet vuoden yhdessä, mutta hän on salannut sinulta noin tärkeän asian. Nyt asian tultua ilmi vähättelee sitä ja ihmettelee "voimakasta" reagointiasi. Musta tuntuu, että hän valehtelee ihan huolella tässä jutussa muutenkin. Miksi olisi ollut mukana neuvolassa, synnytyksessä ja lapsen elämässä, jos epäilee omaa isyyttään? En usko miehen väitteitä, enkä itse henkilökohtaisesti lähtisi rakentamaan tulevaisuutta noin umpikieron miehen kanssa. Lapsen suhteen teet kuten parhaaksi näet. Mieti kuitenkin tarkkaan jaksamisesi kolmen lapsen kanssa. Opintojasi voit kenties siirtää hieman, mutta et loputtomasti. Myös taloudelliset asiat kannattaa miettiä tarkkaan. Jos päätät pitää lapsen ja eroat miehestä, niin varaudu siihen, että hän ei lapsen elämässä mukana välttämättä ole. Ja jos löytää uuden naisen, ei välttämättä edes kerro lapsestaan/lapsistaan.
Sitaatteja.
Äidin kohdun pitäisi olla lapselle turvallisin paikka maailmassa.
Täällä on kuolemantuomio käytössä.
Ainutkertaisen ihmiselämän päättäminen on hänen ihmisarvonsa riistämistä.
Naisten oikeus omaan kehoonsa ei ole suurempi kuin lasten oikeus elää.
Itu-projektista saa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pitäisin lapsen, vaan en miestä.
Itse kyllä lopettaisin ainakin ton suhteen saman tien. Kuka helvetti pimittää _vuoden_ tietoa isyydestään? Tollaset asiat sanotaan ekaa kertaa kun tavataan. Ja se, että ei ole kahteen vuoteen ollut tekemisissä poikansa kanssa kamalaa. Ja mikä hiton "ei oo varma isyydestä"? Kai sä nyt teet isyystestin jos epäilys on. Ja vaikka nyt ei olisikaan biologinen isä, niin ollut lapsen elämässä isän roolissa neljä vuotta ja sitten katoaa. Kerrassaan hienon kuulonen ihminen.
Ja mitä tohon lapseen tulee, itse tekisin tilanteessasi abortin. Kolmen lapsen äidiksi, saati yksinhuoltajaksi musta ei olisi. Mut sun pitää miettiä nyt tarkkaan, että mikä olisi sulle oikea ratkaisu. Olisiko mahdollista päästä neuvolapsykologin juttusille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ooquote=Vierailija]Tuonkaltaisessa tilanteessasi valitsisin automaattisesti abortin. En edes miettisi noinkin salailevan miesseuralaisesi kanssa jatkaa seurustelua, saatika että hankkisin yhteisen lapsen tuollaisen epäluottomiehen kanssa.
Abortti ei ole mikään maailmanloppu, vaikka kaikenmaailman lahkouskovaiset sitä paheksuvatkin.
Lapsi halutaan yleensä synnyttää kaikinpuolin toivottuna, ja vakaaseen tilanteeseen, jossa lapsellesi on tarjota koti ja elatus.
Säkin olisit nyt onnellisempi tapettuna?
Ensinäkin ap:n jutussa Ei ole kyse minusta, toisekseen abortti ei ole tappo vaan raskauden keskeytys ja kolmanneksi sallittua Suomessa ja kaikissa sivistysvaltioissa. Aborttilaki on Suomessa ja sen lain pykälien mukaan naisella on oikeus päättää abortista. Onneksi, koska jokaisella naisella on oma tahto päättää lisääntyäkkö vaiko ei, jos esim. ehkäisymenetelmistä huolimatta nainen raskautuu, ja nainen ei halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ooquote=Vierailija]Tuonkaltaisessa tilanteessasi valitsisin automaattisesti abortin. En edes miettisi noinkin salailevan miesseuralaisesi kanssa jatkaa seurustelua, saatika että hankkisin yhteisen lapsen tuollaisen epäluottomiehen kanssa.
Abortti ei ole mikään maailmanloppu, vaikka kaikenmaailman lahkouskovaiset sitä paheksuvatkin.
Lapsi halutaan yleensä synnyttää kaikinpuolin toivottuna, ja vakaaseen tilanteeseen, jossa lapsellesi on tarjota koti ja elatus.
Säkin olisit nyt onnellisempi tapettuna?
Ensinäkin ap:n jutussa Ei ole kyse minusta, toisekseen abortti ei ole tappo vaan raskauden keskeytys ja kolmanneksi sallittua Suomessa ja kaikissa sivistysvaltioissa. Aborttilaki on Suomessa ja sen lain pykälien mukaan naisella on oikeus päättää abortista. Onneksi, koska jokaisella naisella on oma tahto päättää lisääntyäkkö vaiko ei, jos esim. ehkäisymenetelmistä huolimatta nainen raskautuu, ja nainen ei halua lasta.
Jos on tehty abortti, ei ole olemassa, silloin ei ole onnellinen tai onneton, ei ole yhtään mitään. Jos mun äitini olisi mut solutasolla joskus abortoinut, niin enhän minä olisi täällä sitä suremassa. En tietäisi koko asiasta yhtään mitään, joten eipä se surettaisikaan, enkä kokisi mitään menettäneeni.
Vierailija kirjoitti:
Ä L Ä T A P A omaa lastasi - se on asia, jota kadut loppuikäsi, kyllä asiat aina järjestyy - anna hänet vaikka adoptioon, mutta hänellä on oikeus elää!!!
"Todetuista kliinisistä raskauksista jopa 15–20 prosenttia päättyy keskenmenoon eli Suomessa tapahtuu vuosittain noin 10 000 alkuvaiheen keskenmenoa."
Ei solurykelmillä ole mitään absoluuttista oikeutta elää. Raskauksia päättyy koko ajan. Sen päätöksen voi ihan hyvin tehdä itsekin, jos ei lasta halua. Naiset eivät ole mitään inkubaattoreita, vaan voivat onneksi päättää, haluavatko raskautta vai eivät.
Jeesustelijat voivat esittää vastalauseensa keskenmenoista vastaavalle taholle.
http://ituprojekti.net/fi/tampere/
Soita tuonne, voit pohtia tilannettasi asiantuntijan kanssa.
Onhan sulla sekin vaihtoehto, että pidät lapsen ja jatkat elämääsi poikien kanssa.
Olen tehnyt abortin ja kadun sitä. Ei se ole läpihuutojuttu.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lukenut kaikki kommentit, jotkut moneen kertaan ja oon ihan hukassa. Aborttiin oon kallistumassa, mut pelkään jos se kaduttaa. Mies haluis tosi kovasti pitää lapsen :/
Ap
Just ton takia ei kannata täällä kysellä tälläisiä asioita. Olen edelleen sitä mieltä ettet ansaitse edes niitä kahta edellistäkään lasta. Sekopäitä kaikki tämän päivän uusavuttomat "äidit"!
Kyllä abortti jättää henkiset arvet moniin ja katumus voi jäädä päälle loppu slämäksi. Kannattaa miettiä onko valmis kantamaan sellaista taakkaa. Eikö teillä siis ollut minkäänlaista ehkäisyä käytössä D:
Abortti ja mies vaihtoon. Miksi lisääntyisit ihmisen kanssa, joka todistettavasti hylkää lapsensa? Ja miksi jatkaisit suhdetta ihmisen kanssa, joka jättää tuollaisen "pikku"jutun kertomatta?