Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lomaongelma. Lasten vai kumppanin kanssa?
17.02.2020 |
Mitä itse tekisit? Tilanne siis se, että minulla on lapsia, olen eronnut heidän isästään ja minulla on uusi kumppani. Emme asu uusperheessä eikä ole aikomuskaan aloittaa mitään uusperhettä. Kumppanillani ei ole lapsia, ja hän haluaisi lomilla matkustaa minun kanssani. Minä taas haluaisin näyttää lapsille maailmaa, ja muutenkin haluaisin tarjota heille matkoja äidin kanssa. Rahani eivät riitä sekä lapsilomaan että kumppanilomaan, enkä mielelläni lennä järjettömän monta kertaa vuodessa, kun tulee huono omatunto jo näistä kahdesta lentoja vaativasta matkasta, mitä nyt lasten kanssa teen. Tämä aiheuttaa jatkuvasti vähän piilossa olevaa pahaa mieltä, sillä vaikka kumppani sanookin ymmärtävänsä, hän kuitenkin tuo esiin sen, että haluaisi matkustaa nimenomaan minun kanssani.
Yksi ratkaisu olisi tietysti matkustaa sekä lasten että kumppanin kanssa, mutta lasten näkökulmasta hän olisi kuitenkin "ylimääräinen" ihminen, ja sitten oma lomailuni kuitenkin menisi lasten ehdoilla - ei siis romanttisia kahdenkeskisiä hetkiä (lapset ovat sen ikäisiä etten todellakaan jätä ulkomailla keskenään ilman valvontaa), ja muutenkin loma menee vähän lasten ehdoilla. Luulen, että kumppani ehkä voisi lähteä tällaiselle reissulle, mutta hänellä olisi epärealistiset käsitykset siitä, mitä se olisi - ja pohjimmiltaan hän kaipaisi yhteisiä kokemuksia minun kanssani, mutta lomalla minä kuitenkin ensisijaisesti olisin lasten kanssa. Esim. lasten väsymys, nälkä, tms ajaisi aikuisten suunnitelmien ohi.
Miten ihmiset yleensä olette ratkaisseet tällaisen ongelman? Vai reissaatteko aina koko porukalla? Olenko siis ainoa, joka menisi lasten kanssa keskenään?
Kommentit (34)
Minä matkustin vastaavassa tilanteessa molempien kanssa: lasten kanssa kun olivat luonani ja miehen kanssa kun lapset olivat isällään. Ensimmäiset kaikkien yhteiset matkat teimme kun suhde oli vakiintunut ja kestänyt useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa romanttiset lomat. Minä pidän huolta siitä, että olen lomalla naisellinen ja iloinen ja kaikin puolin mukavaa matkaseuraa.
Näin mulla on varaa matkustaa myös lasten kanssa. Suosittelen sullekin.Ei ollut kyse vain rahasta. Jos lennän kovin monelle lomalla vuodessa, tulee siitä syyllinen olo, onhan se kaikkein saastuttavin matkustusmuoto. Ja sitten toisaalta en oikein itse tykkää sellaisesta kuviosta, että mies maksaa kaiken. Voin toki maksaa puoliksi jonkun hotelliyöpymisen/hotelliviikonlopun Suomessa, mutta kumppanini tahtoisi juuri ulkomaille kanssani. No, ollaan Tukholmassa ja Tallinnassa käyty kyllä, vaikka eipä tuo laivalla reissaaminenkaan päästötöntä ole.
Mies tykkää sinusta, haluaa matkustaa juuri sinun kanssasi ja panostaa siihen rahaa. Hänellä ei ole lapsia, joten ei tarvitse säästää lapsia varten. Anna miehen maksaa teidät vaikka Pariisiin ja nauti elämästä sekä siitä, että löysit hyvän miehen.
Lentomatkan päästöt voit hyvittää arjessa - älä osta kuin kestävän kehityksen tuotteita, ruokaa ja kulje muulla kuin polttomoottoriautolla.
Anna rakkaudelle tilaa!
Jos teet yleensä kaksi matkaa vuodessa, niin hyvä vaihtoehto olisi tehdä toinen lasten kanssa ja toinen miehen kanssa kahdestaan. Näin saat aikaa sekä lastesi että miehen kanssa. Lapsille monta ulkomaan matkaa vuodessa ei ole mikään pakko. Myös ydinperheissä aikuiset voivat lähteä kahdenkeskeiselle romanttiselle lomalle. Koko porukan yhteiset lomat tulevat kyseeseen sitten, kun lapsetkin tuntevat miehesi paremmin.
Pakko sanoa, että aikamoisen ongelman olet kehittänyt päässäsi. Syyllistyt valtavasti siitä, että tekisit matkoja myös miehesi kanssa sekä lentämisestä. Jos haluat kehittää teidän suhdetta, niin kyllä lomat ovat osa sitä. Myös ydinperheiden vanhemmat matkustavat keskenään ilman lapsia. Lentämisongelmaa voit joko työstää pyskologisena ongelmana tai alkaa kompensoimaan lentämisen päästöjä - tähän löytyy nykyään paljon neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt lasten kanssa, koska he lentävät pois elämästäsi jossain vaiheessa. Kumppanin kanssa ehditte matkustaa koko loppuelämänne, jos kerran suhteenne on vakava.
Mahtaakohan lapseton mies odottaa niin kauan? Itse olen velanainen, ja mieheni kyllä matkustaa mun kanssani yleensä. Harvemmin lastensa kanssa. En olisi suhteessa jos en edes matkalle pääsisi mieheni kanssa. Rakastan matkailua.
Koko komppanian yhteismatkoille sanoisin että ei, siitä ei nauti kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lasten kanssa, koska he lentävät pois elämästäsi jossain vaiheessa. Kumppanin kanssa ehditte matkustaa koko loppuelämänne, jos kerran suhteenne on vakava.
Mahtaakohan lapseton mies odottaa niin kauan? Itse olen velanainen, ja mieheni kyllä matkustaa mun kanssani yleensä. Harvemmin lastensa kanssa. En olisi suhteessa jos en edes matkalle pääsisi mieheni kanssa. Rakastan matkailua.
Koko komppanian yhteismatkoille sanoisin että ei, siitä ei nauti kukaan.
Hyvä kuulla myös kumppani-osapuolen näkökulmaa aiheeseen. Tiedätkö mistä syystä miehesi ei matkusta juurikaan lastensa kanssa? Asuvatko lapset pääosin äidillään, tai pääsevätkö esim. äitinsä kanssa matkoille? Itsellänihän (olen siis ap) on se tilanne, että lapset ovat vähän yli puolet ajasta minulla, ja isänsä kanssa eivät pääse ikinä minnekään.
Huoh, aina vaan "lasten ehdoilla". Koska ei enää ole sitä pyhää ydinperhettä, lapset päättää aikuisten ajankäytön seuraavat 15 vuotta. Nyt mammat vähän omaa tahtoa peliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet ovat sanomassa että lasten kanssa. Itse samassa tilanteessa en nosta lapsia mihinkään jalustalle tässä vaikka rakkaita ovatkin.
Vietän lasten kanssa paljon aikaa joka tapauksessa tehden monenlaista. Matkat menee noin 1/3 lasten kanssa ja 2/3 miehen kanssa. Lapset saavat nyt jonkin verran nauttia matkustamisen iloista ja sitten kun ovat aikuisia, saavat vapaasti matkustaa oman halunsa mukaan. Heillä on käsitykseni mukaan laskennallisesti enemmän aikaa matkustaa myöhemmin, JOS niin valitsevat. Kaikkihan eivät edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, aina vaan "lasten ehdoilla". Koska ei enää ole sitä pyhää ydinperhettä, lapset päättää aikuisten ajankäytön seuraavat 15 vuotta. Nyt mammat vähän omaa tahtoa peliin!
Miksi ajattelet, että en itse haluaisi matkustaa lasteni kanssa? Ja mitä se käytännössä tarkoittaa se lasten ehdoilla - no vaikka sitä, että jos 6-vuotias ei jaksa kävellä pitkiä matkoja, mennään ratikalla, tai vaikka itse aikuisena jaksaisi olla koko päivän syömättä vain nähtävyyksiä fiilistellessä, niin ymmärrän ettei se 6-vuotias jaksa. Ja koska haluan, että matkat sujuu, valitsen sitten sellaisia ravintoloita, joista tiedän myös sen 6-vuotiaan saavan itseään miellyttävää ruokaa. Aikuisseurassa saattaisin valita jonkin toisen paikan. Ja toki sitä, että vien heitä katsomaan myös jotain lasten juttuja - en aikuisena menisi matkoilla huvipuistoon, eläintarhaan tai lastenmuseoon, mutta voin viedä lapseni niihin paikkoihin, vaikka toki samalla matkalla käydään myös muissa kuin lasten jutuissa.
Ja tässä on siis kyse siitä, että itse haluan matkustaa lasteni kanssa ja viedä heitä ulkomailla. Minulle he ovat mukavaa matkaseuraa ja koen matkat heidän kanssaan itselleni merkityksellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet ovat sanomassa että lasten kanssa. Itse samassa tilanteessa en nosta lapsia mihinkään jalustalle tässä vaikka rakkaita ovatkin.
Vietän lasten kanssa paljon aikaa joka tapauksessa tehden monenlaista. Matkat menee noin 1/3 lasten kanssa ja 2/3 miehen kanssa. Lapset saavat nyt jonkin verran nauttia matkustamisen iloista ja sitten kun ovat aikuisia, saavat vapaasti matkustaa oman halunsa mukaan. Heillä on käsitykseni mukaan laskennallisesti enemmän aikaa matkustaa myöhemmin, JOS niin valitsevat. Kaikkihan eivät edes halua.
Minulla on tässä ehkä sekin, että olen nuorempana itse matkustellut tosi paljon, joten maailmaa on jonkin verran ehtinyt nähdä. Koenkin sen vuoksi, että minulle on tärkeämpää näyttää maailmaa lapsilleni, jotka eivät ole sitä paljon nähneet, kuin matkustaa ns. "omilla" matkoilla. Ja ehkä tässä on vähän sekin, etten kai sitten pidä NIIN tärkeänä matkustaa juuri kumppanin kanssa.
Minä matkustan sekä lapsen että miehen kanssa. Siis erikseen. Reissut ovat vähän lyhyempiä (4-5 päivää), mutta ihan riittävän pitkiä, että saadaan uusia elämyksiä ja yhteistä aikaa. Ihan lyhyitä 1-2 päivän reissuja esim. Tallinnaan tehdään yhdessä lapsen ja miehen kanssa. Kalliimmaksihan se toki tulee, mutta haluan järjestää asian juuri näin, sillä tämä lapsen (teinin) kanssa tehty matka on aina hyvin antoisa ja meitä lähentävä ja toisaalta miehen kanssa voin keskittyä ihan vaan siihen skumpanhuuruiseen, vaaleanpunaiseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta on ihanaa että mietit asiaa molempien kannalta, lastesi ja miehen. Minäkin sinun tilanteessasi laittaisin ehdottomasti lapset etusijalle ja matkustaisin heidän kanssaan. Meillä on lähipiirissä myös äiti, joka eron jälkeen on priorisoinut uuden miehen täysin sillä kustannuksella että lapset ovat joutuneet sivurooliin niin arjessa kuin lomallakin. Kovin surullista katsottavaa.
Vastaava tilanne, mutta molemmilla lapsia. Joskus reissaamme kahdestaan miehen kanssa, joskus reissaan lapsieni kanssa, joskus kavereideni kanssa ja joskus koko porukalla, siis minä, mies ja kaikki lapset.
Sorry, mutta jos kumppanini sanoisi, että matkustelee vain lastensa kanssa, ei minun, niin jäisi kyllä se suhde siihen sitten.
Alue: Aihe vapaa
Hei ap sanot että tämä uusi kumppanisi ei ole mitenkään läheinen lastesi kanssa. Tässä saattaa olla hieman muna-kana ongelma sinulla.
Äitini (totaali-yh) rupesi seurustelemaan uuden miehen kanssa kun olin 9v. Eivät asuneet yhdessä ennen kuin vasta sitten kun olin jo täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa eli runsaat 10v seurustelivat erillään asuen. Silti jo aika nopeasti (noin vuoden seurustelun jälkeen) rupesimme kaikki kolme tekemään yhdessä matkoja. Niiden myötä meille kolmelle tuli myös yhteisiä kokemuksia ja yhteisiä muistoja. Niistä kehittyi sitten vuosien mittaan läheisyys. Tietenkin muutakin tehtiin pikku hiljaa yhdessä kuin matkoja ulkomaille.
Mutta siis jos odotat ap että yhteisiä matkoja voi tehdä vasta kun mies on läheinen lastesi kanssa niin mistä sitä läheisyyttä nykyisellään muodostuu kun ette asukaan yhdessä? Matkalla olisitte yhdessä vähän pidemmän aikaa ja tulisi sitä yhteistä kivaa lomatekemistä.
Suosittelenkin harkitsemaan yhteisiä matkoja niin että käytte miehen kanssa tarkkaan läpi mitä odotuksia kummallakin on. Tietenkin sitten teette myös välillä ainakin lyhyitä omia matkoja. Nehän voivat olla ihan viikonloppu/pitkä viikonloppu lähikaupungissa myös. Ei tarvitse lähteä ulkomaille aina. Samoin nämä lasten kanssa matkat voivat kohdistua myös kotimaahan välillä.
Äitinikään miehellä ei ollut omia lapsia joten hänellä oli vähän hakusessa aluksi mitä lasten kanssa voi tehdä. Mutta ajan myötä meistä on tullut hyvin läheisiä. Väitänpä että juuri nämä yhteiset kivat matkat olivat siihen pohjana kun äitini ei kuitenkaan asunut tämän miehen kanssa yhdessä koskaan kun olin lapsi. Ovat nyt olleet yhdessä 30 vuotta ja naimisissakin 18 vuotta (menivät naimisiin ja muuttivat yhteen niillä main kun itse muutin pois kotoa). Lapsilleni (2v, 7v ja 9v) tämä mies on ihan 100% ukki. Ei ukkipuoli tai mummin kumppani tai mitään muutakaan. Minullekin hän on läheinen isäpuoli.