Olen nainen, tein aloitteen, sain haluamani. Kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä harmittavat ne teot, jotka jäivät tekemättä, eivät ne joita tuli tehtyä. Tässä on ihan sama juttu. Jos joku kiinnostaa, niin harvoin mitään menettää kertomalla se.

Minulla on kyllä toisinpäin. Paljon parempi olo kun ei mene tyrkyttämään itseään ja tule siitä hyvästä torjutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaan, että jos joskus vielä olen sinkku (toivottavasti en) ja olen kiinnostunut jostain miehestä, niin teen aloitteen kuten tähänkin saakka olen tehnyt. Sellaisia miehiä ei vain ole vastaan juuri tullut. Tuttavapiirissäni ei  ole koskaan ollut miestä, johon olisin ihastunut. Hauskimmat ja vetovoimaisimmat miehet ovat aina olleet varattuja.

Koska naisilla on 100% sama miesmaku eikä komeus tai hauskuus tai vetovoimaisuus ole katsojan silmässä..

Oletko oikeasti noin tyhmä?

Kysyn vilpittömästi.

Kandeisko sun yrittää tutustua muutamaan naiseen. Saisit käsitystä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä harmittavat ne teot, jotka jäivät tekemättä, eivät ne joita tuli tehtyä. Tässä on ihan sama juttu. Jos joku kiinnostaa, niin harvoin mitään menettää kertomalla se.

Minulla on kyllä toisinpäin. Paljon parempi olo kun ei mene tyrkyttämään itseään ja tule siitä hyvästä torjutuksi.

Ja kun mies ei tule myöskään tyrkyttämään itseään, niin senhän voi mielessään ajatella vaikka homoksi ja ettei siinä menettänyt mitään. Aah, hyvä mieli.

Olen aina tehnyt kaikki aloitteet, kukaan mies ei ikinä lähesty minua. Tuloksena jokuset ensitreffit, yksi pitkä suhde, yksi tapailu, useammat pakit.

Vaikeinta ei mielestäni ole saada miestä suostumaan ulos, vaan saada se seuraavillekin treffeille. Yhteydenpito loppuu usein ekan näkemisen jälkeen.

Ihan tavisnainen olen, bmi 21.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei tule olla liian helppo. Ja näin miehen tulisi sitten tehdä aloite. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan, että nainen olisi liian helppo...

Minäkään en ole koskaan törmännyt oikeassa elämässä siihen ajatukseen nainen olisi "liian helppo". Täällä palstalla tähän mielipiteeseen tosin törmää säännöllisin väliajoin. Kun alfauroksen pitää saada saalistaa katsos, jos nainen osoittaa kiinnostusta tai lähestyy hän on säälittävä tyrkky johon ei voi koskea pitkällä tikullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tehnyt kaikki aloitteet, kukaan mies ei ikinä lähesty minua. Tuloksena jokuset ensitreffit, yksi pitkä suhde, yksi tapailu, useammat pakit.

Vaikeinta ei mielestäni ole saada miestä suostumaan ulos, vaan saada se seuraavillekin treffeille. Yhteydenpito loppuu usein ekan näkemisen jälkeen.

Ihan tavisnainen olen, bmi 21.

Tuohan kuulostaa oikein onnistuneelta, jos aloitteesi ovat johtaneet tapailuun ja ainakin kerran jopa pidempään suhteeseen – silloinhan kiinnostus on selkeästi ollut molemminpuolista :) olisiko vaan sitten niin, että satuit ehtimään ensin? Vai oliko tapailukumppani ujompaa sorttia, ettei olisi uskaltanut tulla itse juttusille? 

Minä en ainakaan tee koskaan aloitetta. Satuttaisi liikaa se, että mies tyrmäisi treffipyynnön. 

En ole yhdenkään miehen ihannenainen, niin siksi en lähde nolaamaan itseäni kenenkään edessä. Nytkin olen kiinnostunut yhdestä miehestä, mutta eheii, en aio tehdä asialle mitään. Olen mieluummin yksin kuin hyljeksitty.

T. nainen 40v. 

Aloitteen tekeminen on varmaan kaikille vähän jännittävää, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Vaatii rohkeutta lähestyä toista ihmistä romanttisessa mielessä. Hyvä ap ja kaikki muut aloitteentekijät! Välillä onnistuu ja välillä tulee pakkeja, se on vaan elämää.

Olen yllättynyt, ettei ole vielä pojjaat astuneet ansaan ja tulleet meuhkamaan, miten helppoa naisilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tehnyt kaikki aloitteet, kukaan mies ei ikinä lähesty minua. Tuloksena jokuset ensitreffit, yksi pitkä suhde, yksi tapailu, useammat pakit.

Vaikeinta ei mielestäni ole saada miestä suostumaan ulos, vaan saada se seuraavillekin treffeille. Yhteydenpito loppuu usein ekan näkemisen jälkeen.

Ihan tavisnainen olen, bmi 21.

Tuohan kuulostaa oikein onnistuneelta, jos aloitteesi ovat johtaneet tapailuun ja ainakin kerran jopa pidempään suhteeseen – silloinhan kiinnostus on selkeästi ollut molemminpuolista :) olisiko vaan sitten niin, että satuit ehtimään ensin? Vai oliko tapailukumppani ujompaa sorttia, ettei olisi uskaltanut tulla itse juttusille? 

Oltiin samaa kaveriporukkaa (hän oli lukiokaverini poikaystävän kaveri) ja nähtiin satunnaisesti samoissa bileissä. Ei ollut minusta yhtään kyllä kiinnostunut, mutta puolen vuoden väsytystaistelun jälkeen sain kuin sainkin hänet kaadettua ja sen illan jälkeen aloin vaan sitkeästi pommittaa viesteillä. Nykyään en enää kehtaisi olla niin itsepintainen, mutta sainpa ainakin haluamani – seurusteltiin monta vuotta ja asuttiin yhdessäkin niistä suurin osa.

Tapailusuhde oli muuten samanlainen kuvio, mutta hän ei torjunut mua edes aluksi. Puolen vuoden ajan nähtiin, kunnes hän totesi, ettei halua seurustella mun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan tee koskaan aloitetta. Satuttaisi liikaa se, että mies tyrmäisi treffipyynnön. 

En ole yhdenkään miehen ihannenainen, niin siksi en lähde nolaamaan itseäni kenenkään edessä. Nytkin olen kiinnostunut yhdestä miehestä, mutta eheii, en aio tehdä asialle mitään. Olen mieluummin yksin kuin hyljeksitty.

T. nainen 40v. 

Jotenkin hyvin surullista. - Ja voinen vain kuviella, mikä olisi vasaanotto jos uvittelisimme sukupuoliroolit toisin päin e. sinä olisitkin mies ja odottaisit naisten tekevän sinua kohtaan aloitteita.... 

Ja mihin tuo edes perustuu, että pitäisi olla ensi-sijassa olla jonkun ihanne nainen (tai mies) ennenkuin olisi suoavampaa tehdä aloite? - Tai siis miä noloa on siinä, jos saa ns. pakit? 

- Ei niitä tietenkään eriyisen mukavaa ole saada, mutta, jos nyt joku antaa hyvin loukkaavasti ja satutavasi pakit, niin kyllä se saattaa usein kertoa, ainakin yhtä paljon pakkien antajasta, kuin pakkien saajasta. Erityisesti silloin jos pakkien saaja ei ole tehny mitään muuta kuin yrittäny lähestyä toista ns. asiallisesti ja hyvien tapojen rajoissa.

-Tottakai lähestymsienkin voi tehdä -yksinkertaistaen- väärin. Mutta luullakseni "oikeanlaiseen lähestymisen" tekemiseen riittää monesti tavanomaiset ja jonkinlainen, sanosinko tahdikkuus ; ei mitään erityisen ihmeellisiä ja yliluonnollisia kykyjä. - - - En kuitenkaan väitä, että olisin itse eriyisen hyvä ja erinomainen tekemään aloitteia saati, että osaisin varmuudella vastata "oikein" silloin kun minua lähestytään, tai on ainakin joskus lähestytty.   

Sinkkumies