Tutkimus: Luontainen laihuus johtuu enemmän geeneistä kuin elintavoista. "Läpipaskot" eivät ole myytti

Meillä on mies laihasta suvusta ja minä paksusta.

Syödään samoja ruokia ja mies suklaata ym herkkua, mutta minä olen se lihava ja mies laiha.

Onneksi lapset on perineet laihuuden isältään.

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Niin, jotkut voi syödä mitä vaan miten paljon vaan. Kiva heille. Itse en voi ja kun en halua lihoa niin säännöstelen ruokaani. Vai pitikö tämä tulkita niin että ei voi mittään, lihon vaikka en söisi mitään?

Minä olen läpipasko, kuten äitini koko suku. Koko lapsuuden sain kuulla "Syötkö mitään" "Miks oot noin laiha" jne. Terkkari tenttasi että onko minulla syömishäiriö. Syön valehtelematta mitä vain, ja paljon. Samanverran kuin minua kaksi kertaa painavammat miehet, enkä liho. Minulla on kaksi lasta, toinen laiha kuin tikku ja toinen vähän tanakka (mutta normaalipainoinen) ja molemmilla samat määrät liikuntaa, samaa pöperöä ja kumpikaan ei ole pahemmin herkkujen perään. Toinen on vain tullut isäänsä ja toinen minuun.

Ei yllätä. Olin kolmikymppiseksi "läpipasko" ja söin määriä, joita moni ei uskonut ennen kuin vietti seurassani pidempään. Elimistö myös jotenkin sääteli ruokahalua, jolloin painon laskiessa enemmän, oli hirveä nälkä ja noustessa ruokahalu väheni eikä tehnyt mieli herkkuja. Eli käytännössä saatoin syödä mitä mieli teki, elimistö piti mielihalut tasapainossa.

Lasten hankinnan jälkeen ensin laihduin reippaasti ja sen jälkeen lihoin. Aivan kuin jotain olisi mennyt "sekaisin" ja paino nousi eikä elimistö enää tasapainota mielihaluja samalla tavalla. Tosin nyt vuosikymmenen jälkeen paino tuntuu tasaantuvan noin 10 kg aiempaa korkeammaksi ja elimistön mielihalut ja kylläisyys tuntuvat taas toimivan paremmin, vaikka ei yhtä hyvin kuin nuorena. Lähelle yhtä paljoa en kuitenkaan voi syödä kuin silloin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Läpipasko-sanan käyttö ole sen hyväksyttävämpää kuin kutsua ylipainoisia läskipaskoiksi.

Suoliston bakteerikannalla on paljonkin tekemistä painonhallinnan kanssa. Se ei ole varsinaisesti perinnöllistä vaan varhaisen elinympäristön tuomaa. Eli jos vaikka lihavan äidin lapsi otettaisiin steriilisti keisarinleikkauksella ulos ja sen jälkeen sijoitettaisiin laihojen perheeseen, hän saisi tästä kasvuympäristöstä erilaisen bakteerikannan ja olisi todennäköisemmin laiha, eikä syynä olisi pelkästään erilaiset elintavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Mutta pointtihan onkin se, kun nämä lihomattomat taivastelevat, mikä siinä on niin vaikeaa olla lihomatta, kun itselle se on niin helppoa. No olisiko juuri se vaikeaa, kun toinen joutuu tarkkailemaan syömisiään ja toinen ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Eikö sillä tosiaan ole mitään väliä? Lapamatohan voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia, entisaikoihin siihen on ollut tapana kuolla. Tuolla logiikalla lihavuudellakaan ei sitten ole mitään väliä. Ihmettelen suuresti, miksi se lihavuus nostetaan aina tikunnokkaan. Ei ole hoikillekaan terveellistä syödä ihan mitä sattuu, mutta heille se onkin ok, koska he eivät liho. Jos on tarpeeksi laiha, siihen jopa kannustetaan.

Vierailija kirjoitti:

Läpipasko-sanan käyttö ole sen hyväksyttävämpää kuin kutsua ylipainoisia läskipaskoiksi.

Juu, eihän se kiva sana ole, mutta tuo vertaus on kyllä huono. Läpipasko ei ole lähellekään sama asia kuin läskipaska. Läpipaskolla tarkoitetaan henkilön ruoansulatuksen toimintaa. Läskipaska tarkoittaa, että tämä ihminen on itse paska. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä. Olin kolmikymppiseksi "läpipasko" ja söin määriä, joita moni ei uskonut ennen kuin vietti seurassani pidempään. Elimistö myös jotenkin sääteli ruokahalua, jolloin painon laskiessa enemmän, oli hirveä nälkä ja noustessa ruokahalu väheni eikä tehnyt mieli herkkuja. Eli käytännössä saatoin syödä mitä mieli teki, elimistö piti mielihalut tasapainossa.

Lasten hankinnan jälkeen ensin laihduin reippaasti ja sen jälkeen lihoin. Aivan kuin jotain olisi mennyt "sekaisin" ja paino nousi eikä elimistö enää tasapainota mielihaluja samalla tavalla. Tosin nyt vuosikymmenen jälkeen paino tuntuu tasaantuvan noin 10 kg aiempaa korkeammaksi ja elimistön mielihalut ja kylläisyys tuntuvat taas toimivan paremmin, vaikka ei yhtä hyvin kuin nuorena. Lähelle yhtä paljoa en kuitenkaan voi syödä kuin silloin joskus.

Raskaus vaikuttaa naisen koko hormonitoimintaan ja kylläisyyttä sääteleviin hormoneihin myös samoin kuin vatsan mikrobitoimintaan. Kun elimistö raskaudenjälkeen, ei ollutkään entisessä toiminnan tilassa, lihoit, ennen kuin elimistö pääsi taas normaakiin hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan tilaan. Juttu minusta kuvaa hyvin sitä, miten meidän jokaisen elimistö on yksilöllinen ja uniikki. Näin olen on turha esittää yhdenmuksisia laihdutuskeinoja,mkoska ne eivät yksinkertaisesti toimi jokaisen lihavan kohdalla! Mikrobitoiminta ja hormonitoiminta elävät oikeasti kuin omaa itsepäisesti ohjelmoitua elämäänsä jo syntymästä saakka. Ravitsemukseen, laihtumiseen yms.liittyvät puuttumiset tähän pitää tehdä tämän systeemin ehdoilla. Kokemusta on 17 kilon lkitulaihdutuksesta ja kaikki kilot tulivat myöhemmin takaisin korkojen kanssa! Nyt en enää edes yritä laihduttaa vaan syödä elimistölleni terveellisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Mutta pointtihan onkin se, kun nämä lihomattomat taivastelevat, mikä siinä on niin vaikeaa olla lihomatta, kun itselle se on niin helppoa. No olisiko juuri se vaikeaa, kun toinen joutuu tarkkailemaan syömisiään ja toinen ei? 

Tuo taivastelu on omassa päässäsi. En tunne yhtäkään laihaa itseni mukaan lukien, jota kiinnostaisi kenenkään lihavan syömiset tai kilot.

Sivusta.

Jos tarkoitat tuolla läpipaskolla sitä että ulostaa noin 5 kertaa päivässä ja aina melkein heti aterioiden jälkeen niin ei se ole mikään itsestäänselvyys. Olen joutunut urheilulla ja terveellisellä ruokavaliolla treenaamaan itselleni nopean aineenvaihdunnan. Ennen ulostin 4 kertaa viikossa nyt 3-5 päivässä. Jos laiskottelen ja vähennän urheilua niin aineenvaihdunta hidastuu heti. Laitan helposti lihasta, mutta myös rasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Mutta pointtihan onkin se, kun nämä lihomattomat taivastelevat, mikä siinä on niin vaikeaa olla lihomatta, kun itselle se on niin helppoa. No olisiko juuri se vaikeaa, kun toinen joutuu tarkkailemaan syömisiään ja toinen ei? 

Tuo taivastelu on omassa päässäsi. En tunne yhtäkään laihaa itseni mukaan lukien, jota kiinnostaisi kenenkään lihavan syömiset tai kilot.

Sivusta.

Taidat olla uusi tällä palstalla. Tai internetissä. 

Vierailija kirjoitti:

Suoliston bakteerikannalla on paljonkin tekemistä painonhallinnan kanssa. Se ei ole varsinaisesti perinnöllistä vaan varhaisen elinympäristön tuomaa. Eli jos vaikka lihavan äidin lapsi otettaisiin steriilisti keisarinleikkauksella ulos ja sen jälkeen sijoitettaisiin laihojen perheeseen, hän saisi tästä kasvuympäristöstä erilaisen bakteerikannan ja olisi todennäköisemmin laiha, eikä syynä olisi pelkästään erilaiset elintavat.

Ei se pelkästään sitä ole. Tunnen perheen, jossa on sekä biologinen että vastasyntyneenä adoptoitu lapsi. Toinen on aina ollut reippaasti ylipainoinen ja toinen todella hoikka. Biologinen siis "samaa mallia" kuin vanhempansa ja tuo adoptoitu täysin eri puusta veistetty. Nyt siis molemmat jo aikuisia ja sama ero on yhä.

Vierailija kirjoitti:

Suoliston bakteerikannalla on paljonkin tekemistä painonhallinnan kanssa. Se ei ole varsinaisesti perinnöllistä vaan varhaisen elinympäristön tuomaa. Eli jos vaikka lihavan äidin lapsi otettaisiin steriilisti keisarinleikkauksella ulos ja sen jälkeen sijoitettaisiin laihojen perheeseen, hän saisi tästä kasvuympäristöstä erilaisen bakteerikannan ja olisi todennäköisemmin laiha, eikä syynä olisi pelkästään erilaiset elintavat.

Muistaakseni olen lukemut tutkimuksesta, jossa laihan ihmisen elimistöön oli ulosteensiurron yhteydessä siirretty lihavan ihmisen ulostetra ja tämä ennen laiha ihminen lihoi ryokavaliosta riipoumatta! Suolisto on siis yksi elin, jolla on hyvin suuri merkitys ja sitö on alettu ymmärtää vasta nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpipasko-sanan käyttö ole sen hyväksyttävämpää kuin kutsua ylipainoisia läskipaskoiksi.

Juu, eihän se kiva sana ole, mutta tuo vertaus on kyllä huono. Läpipasko ei ole lähellekään sama asia kuin läskipaska. Läpipaskolla tarkoitetaan henkilön ruoansulatuksen toimintaa. Läskipaska tarkoittaa, että tämä ihminen on itse paska. 

Ja läpipaskostako ei muka saa kuvaa että tarkoitetaan läpeensä paskaa ihmistä, just. Kyllä huomaa että on team pullukka täällä taas tukemassa laihojen sortamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien haukkuminen ja syyllistäminen onkin aina ollut julmaa ja typerää. Nyt sille ei ole enää tieteellistäkään tukea.

Siitähän tässä ei puhuttu miksi joku lihoo, vaan siitä miksi joku toinen ei liho. Jos itsellä on taipumus lihoa, niin syöminen täytyy suhteuttaa siihen. Ei sillä ole mitään väliä jos naapurin Tiina ei liho. Sillähän voi olla vaikka lapamato.

Mutta pointtihan onkin se, kun nämä lihomattomat taivastelevat, mikä siinä on niin vaikeaa olla lihomatta, kun itselle se on niin helppoa. No olisiko juuri se vaikeaa, kun toinen joutuu tarkkailemaan syömisiään ja toinen ei? 

Tuo taivastelu on omassa päässäsi. En tunne yhtäkään laihaa itseni mukaan lukien, jota kiinnostaisi kenenkään lihavan syömiset tai kilot.

Sivusta.

Taidat olla uusi tällä palstalla. Tai internetissä. 

En ole uusi, mutta en perusta maailmankuvaani/ihmiskäsitystäni nettikirjoituksiin. Noin yleisesti ihmiset ovat ystävällisempiä "oikeassa elämässä". Netissä nyt vihataan ihan jokaista ryhmää koosta riippumatta, myös meitä laihoja.

Tuossa tutkimuksessa laihat sanoivat rakastavansa ruokaa ja syövänsä mitä haluavat. Se ei merkitse mitään, koska sehän saattaa tarkoittaa ihan mitä tahansa. Hehän saattoivat haluta syödä kohtuullisia annoksia terveellistä ruokaa.

Tutkimus olisi pitänyt tehdä syöttämällä koehenkilöille kaikille täsmälleen sama määrä samaa ruokaa ja sitten seurata sen vaikutuksia.